Lue keskustelun säännöt.
Miten oppia kiintymään turvallisiin miehiin?
15.04.2026 |
Olen lukenut paljon asiasta ja tullut siihen lopputulokseen että hermostoni tulkitsee epävarmuuden/turvattomuuden ja traumakemian rakkaudeksi. Vaikka eihän se sitä ole vaan ylivirittynyt tila omien lapsuuden kokemuksien vuoksi.
Onko joku oppinut kiinnostumaan miehistä, jotka ovat vakaita ja turvallisia. Viallinen koodini tulkitsee heidät epäkiinnostaviksi ja he jäävät kaveriasteelle, kun en kykene kiinnostumaan fyysisesti vaikka muuten menisi jutut hyvin yhteen. Vai olenko tuomittu olemaan yksin aina... Takana muutama pitempi suhde ja jokunen lyhyempi, kaikki vuoristoratamaisia, epävakaita ja satuttavia kokemuksia joista en osannut irtautua ajoissa.
En haluaisi satuttaa kunnollistakaan miestä ja jättää roikkumaan ehkä-akselille mikäli en onnistukaan. Tästäkin tunnen syyllisyyttä kun yritin tapailla kunnollista miestä, mutta ei vaan tunteet tulleet mukaan. Olen jo yli 40v, joten ei se yksinolokaan maailmanloppu olisi. Haluaisin vain joskus tuntea tasaveroisen parisuhteen ilman draamaa.
Onko joku onnistunut kääntämään koodistonsa ilman terapiaa? En haluaisi terapiaan, koska muuten olen onnistunut käsittelemään asioita eteenpäin. Parisuhteissa vaan ei.
Kommentit (413)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pahinta on tässä se, että monilla näillä naisilla on hyvin voimakas ns. oikeutuksen tunne, eli että juuri he ansaitsevat erityisen hyvän kohtelun
Tässä meillä on narsistin prototyyppi. Ei hyvää päivää. Jokainen ansaitsee erityisen hyvää kohtelua, eikä kenenkään tule olla hyväksikäyttäjän lisäarvo elämässä.
"Tässä meillä on narsistin prototyyppi. Ei hyvää päivää. Jokainen ansaitsee erityisen hyvää kohtelua, eikä kenenkään tule olla hyväksikäyttäjän lisäarvo elämässä."
Taisi hieman kalikka kalahtaa, mutta ei se mitään. Jos olet kuvatun kaltainen miesten näkökulmasta aivan turha tyyppi, niin ei se mitään. Teitä on paljon, niin kuin on myös miehiä, jotka eivät naisten näkökulmasta ole kelvollisia.
Kukaan ei usko tuollaiseen väittämään, että "kaikki ansaitsevat erityisen hyvää kohtelua". Ei kukaan. Ansaitseeko narsisti erityisen hyvää kohtelua? Ei ansaitse. Tiedän kokemuksesta, että kaltaisesi naiset ajattevat, että MINÄ ansaitsen erityisen hyvää kohtelua, mutta muut eivät. Ja siinä tilanne onkin se, että narsisti oletkin ... niin, sinä:).
Jatkan vielä sen verran, että ikävä kyllä on niin, että aikuisten välillä aika harvoin on ns. pyyteetöntä rakkautta. Se on vanhemman ja lapsen välinen asia. Meidän aikuisten välillä asia menee siten, että kyllä suhteessa pitää molempien osapuolien saada siitä "jotain". Ei hommassa muuten ole mitään tolkkua. Sinäkin varmasti ymmärrät sen, että jos vaan mies saa jotain ja nainen ei mitään, niin homma ei toimi.
Vierailija kirjoitti:
"Tässä meillä on narsistin prototyyppi. Ei hyvää päivää. Jokainen ansaitsee erityisen hyvää kohtelua, eikä kenenkään tule olla hyväksikäyttäjän lisäarvo elämässä."
Taisi hieman kalikka kalahtaa, mutta ei se mitään. Jos olet kuvatun kaltainen miesten näkökulmasta aivan turha tyyppi, niin ei se mitään. Teitä on paljon, niin kuin on myös miehiä, jotka eivät naisten näkökulmasta ole kelvollisia.
Kukaan ei usko tuollaiseen väittämään, että "kaikki ansaitsevat erityisen hyvää kohtelua". Ei kukaan. Ansaitseeko narsisti erityisen hyvää kohtelua? Ei ansaitse. Tiedän kokemuksesta, että kaltaisesi naiset ajattevat, että MINÄ ansaitsen erityisen hyvää kohtelua, mutta muut eivät. Ja siinä tilanne onkin se, että narsisti oletkin ... niin, sinä:).
Jatkan vielä sen verran, että ikävä kyllä on niin, että aikuisten välillä aika harvoin on ns. pyyteetöntä rakkautta. Se on vanhemman ja lapsen välinen asia. Meidän aikuisten välillä asia menee siten, että kyllä suhteessa pitää molempien osapuolien saada siitä "jotain". Ei hommassa muuten ole mitään tolkkua. Sinäkin varmasti ymmärrät sen, että jos vaan mies saa jotain ja nainen ei mitään, niin homma ei toimi.
Sinun maailmankuvasi ja mielenmaisemasi on hyvin narsistinen ja itsekäs. Ikävää kynnysmattovaimollesi, positiivista meille muille.
Mitä jos opettelisit keskustelemaan ihan oikeasti etkä vain heittelisi noita aivan onnettomia one-linereita. Kerro perustellusti miten asiat näet eli kasva aikuiseksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Tässä meillä on narsistin prototyyppi. Ei hyvää päivää. Jokainen ansaitsee erityisen hyvää kohtelua, eikä kenenkään tule olla hyväksikäyttäjän lisäarvo elämässä."
Taisi hieman kalikka kalahtaa, mutta ei se mitään. Jos olet kuvatun kaltainen miesten näkökulmasta aivan turha tyyppi, niin ei se mitään. Teitä on paljon, niin kuin on myös miehiä, jotka eivät naisten näkökulmasta ole kelvollisia.
Kukaan ei usko tuollaiseen väittämään, että "kaikki ansaitsevat erityisen hyvää kohtelua". Ei kukaan. Ansaitseeko narsisti erityisen hyvää kohtelua? Ei ansaitse. Tiedän kokemuksesta, että kaltaisesi naiset ajattevat, että MINÄ ansaitsen erityisen hyvää kohtelua, mutta muut eivät. Ja siinä tilanne onkin se, että narsisti oletkin ... niin, sinä:).
Jatkan vielä sen verran, että ikävä kyllä on niin, että aikuisten välillä aika harvoin on ns. pyyteetöntä rakkautta. Se on vanhemman ja lapsen välinen asia. Meidän aikuisten välillä asia menee siten, että kyllä suhteessa pitää molempien osapuolien saada siitä "jotain". Ei hommassa muuten ole mitään tolkkua. Sinäkin varmasti ymmärrät sen, että jos vaan mies saa jotain ja nainen ei mitään, niin homma ei toimi.
Sinun maailmankuvasi ja mielenmaisemasi on hyvin narsistinen ja itsekäs. Ikävää kynnysmattovaimollesi, positiivista meille muille.
En ymmärrä mikä tuossa muka on narsistista. Tottakai sen kumppanin pitää jotain lisäarvoa elämään tuoda. En minäkään ottaisi riesaksi miestä josta ei olisi mitään iloa tai apua.
Kyllä kaikki ansaitsevat hyvää kohtelua ja on olemassa pyyteetöntä rakkautta. Mutta ymmärrän myös, että jatkuva draama ja vaativuus tai syyttely ei kuulu parisuhteeseen miehen tai naisen osalta. Parisuhteessa pitää pystyä olemaan oma itsensä ja molemmilla tilaa toteuttaa itseään.
T:eri vastaaja
Sisältö jatkuu mainoksen alla
1, rakasta aina itseäsi
2. muista 1. vaikka miten olisi sydän avoin. Ei mulla muuta. Hyvää päivää ja huomista!
Missään tapauksessa äidin ja lapsen välinen rakkaus ei ole pyyteetöntä - se jos jokin on egoistista, oman geeniperimän ja sen jatkumon palvontaa. En ole noin ylipäätään varma onko ihmisyydessä edes potentiaalia pyyteettömään rakkauteen, mutta elän toivossa että on. Tuollaiseen kompromissiajatteluun en haluaisi koskaan lähteä, saatika sanoa ääneen, että minun on jotenkin hyödyttävä kumppanistani että hän olisi kelvollinen - se kertoisi vain minusta. Jatkuvaa draamaa ei kukaan kestä, mutta perusteluna tuollainen, että joku kuvittelee ansaitsevansa hyvää kohtelua on - no - aika jäätävää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Täällä on aika monella naisella sellainen kokemus, että mies vaikuttaa aluksi mukavalta, mutta sitten hänestä paljastuu lurjus, ja tämä tapahtuu joka kerta. Yritän nyt kertoa mistä tämä saattaa johtua, sillä itse olen kokenut tämän usein (olen siis mies).
Ilmiö lyhyesti kuvattuna on sellainen, että miehen näkökulmasta on olemassa naisia, joita halutaan kohdella hyvin ja naisia, jotka eivät tätä ansaitse. Naiset, jotka ansaitsevat hyvän kohtelun, ovat sellaisia, että he selvästi tuovat jotain lisäarvoa miehen elämään. En lähde nyt kuvaamaan mitä kaikkea se on, mutta näin se joka tapauksessa on.
Sitten on nämä, jotka eivät lisäarvoa tuo. He ovat tyyppejä, jotka tuovat meidän elämään lähinnä draamaa, mustasukkaisuutta, ripustautumista, syyttelyä, joustamattomuutta. Siis kaikenlaista sellaista mitä emme tarvitse, vaan joka lähinnä heikentää hyvinvointia. Pahinta on tässä se, että monilla näillä naisilla on hyvin voimakas ns. oikeutuksen tunne, eli että juuri he ansaitsevat erityisen hyvän kohtelun, koska heitä on esim. lapsuudessa saatettu kohdella väärin. Tämä on toki ymmärrettävää, mutta maailma ei toimi noin. Siksi ongelma on niin viheliäinen, koska kuvatun tyypin on tosi vaikea löytää mies, joka jaksaa tuota katsoa. Siitä vaan syntyy tilanne, jossa molempien osapuolien huonot piirteet kärjistyvät.
Itselläni on kolme kuvatunlaista suhdetta takana - kaikki kestivät vuosia. Sitten kun tajusin tuon dynamiikan, osasin valita paremmin ja nyt olen ollut 10 vuotta naimisissa maailman parhaimman vaimon kanssa. Meiltä puuttuu kaikki draama ja muu vääntö (toki kiistellään välillä, mutta mikään ei eskaloidu).
Ei kaikki miehet paljastu lurjuksiksi, vaikka nainen voi niin uskoa huonojen kokemusten vuoksi. Nainen voi vältellä kaikkia miehiä, myös niitä hyviä, koska on jo pettynyt liian monta kertaa.
Vaikuttaa siltä, että itse heikennät aika monen naisen hyvinvointia kategorisoimalla heidät "lisäarvoa tuoviin" ja arvottomiin, joten on aivan oikein, että saat siitä palautetta draaman ja syyttelyn muodossa. Jos joku nainen kohtelisi sua samalla tavalla ja luokittelisi miehenä arvottomaksi mutta kelvolliseksi maksamaan hänen vuokrasi, et varmaan siitä pitäisi. Toimit narsistisesti, hajoita ja hallitse -menetelmällä, joten oikein kerjäät sitä pskaa niskaan niiltä, joita käytät hyväksesi. Toisia naisia kohtelet hyvin vain siksi, koska hyödyt heistä itse. Sinä olet lurjus. Ja sun kaltaisia hyväksikäyttäjiä on miehissä ihan liikaa.
"Ei kaikki miehet paljastu lurjuksiksi, vaikka nainen voi niin uskoa huonojen kokemusten vuoksi. Nainen voi vältellä kaikkia miehiä, myös niitä hyviä, koska on jo pettynyt liian monta kertaa.
Vaikuttaa siltä, että itse heikennät aika monen naisen hyvinvointia kategorisoimalla heidät "lisäarvoa tuoviin" ja arvottomiin, joten on aivan oikein, että saat siitä palautetta draaman ja syyttelyn muodossa. Jos joku nainen kohtelisi sua samalla tavalla ja luokittelisi miehenä arvottomaksi mutta kelvolliseksi maksamaan hänen vuokrasi, et varmaan siitä pitäisi. Toimit narsistisesti, hajoita ja hallitse -menetelmällä, joten oikein kerjäät sitä pskaa niskaan niiltä, joita käytät hyväksesi. Toisia naisia kohtelet hyvin vain siksi, koska hyödyt heistä itse. Sinä olet lurjus. Ja sun kaltaisia hyväksikäyttäjiä on miehissä ihan liikaa. "
Tekstistäsi on helppo tulkita, että itse et tuota lisäarvoa yhtään kenellekään. Sen takia sun on niin vaikea hyväksyä ajatus, että oikeasti sen kumppanin pitää tuoda elämään jotain "hyvää", koska muuten touhussa ei ole mitään tolkkua.
Itse olen täysin sinut sen ajatuksen kanssa, että minun on tuotettava jotain lisäarvoa kumppanilleni. Ja niin teenkin ja vaimoni on siitä tosi kiitollinen. Mikä hemmetin oikeutus minulla olisi vain notkua ja parkua itselleni kaikkea hyvää jos itse en tuota sitä toiselle? Ja jos vielä tarkennan, niin hyvä mitä tuotetaan toisillemme on suurimmaksi osaksi aineetonta hyvää, eli tuetaan toisiamme kaikissa pyrkimyksissä. Itse tuon hänelle taloudellisen tarven ja vaimoni taas tosi paljon muuta.
Mutta älä välitä, ymmärrän sinua hyvin ja että elämäsi on aika p*skaa. Mutta sellaista se on, kun edes perusasioita ei ymmärretä. Me ymmärretään nämä ja ollaan sama mieltä näistä. Ja yllätys yllätys, homma toimii ihan hemmetin hyvin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
"Ei kaikki miehet paljastu lurjuksiksi, vaikka nainen voi niin uskoa huonojen kokemusten vuoksi. Nainen voi vältellä kaikkia miehiä, myös niitä hyviä, koska on jo pettynyt liian monta kertaa.
Vaikuttaa siltä, että itse heikennät aika monen naisen hyvinvointia kategorisoimalla heidät "lisäarvoa tuoviin" ja arvottomiin, joten on aivan oikein, että saat siitä palautetta draaman ja syyttelyn muodossa. Jos joku nainen kohtelisi sua samalla tavalla ja luokittelisi miehenä arvottomaksi mutta kelvolliseksi maksamaan hänen vuokrasi, et varmaan siitä pitäisi. Toimit narsistisesti, hajoita ja hallitse -menetelmällä, joten oikein kerjäät sitä pskaa niskaan niiltä, joita käytät hyväksesi. Toisia naisia kohtelet hyvin vain siksi, koska hyödyt heistä itse. Sinä olet lurjus. Ja sun kaltaisia hyväksikäyttäjiä on miehissä ihan liikaa. "
Tekstistäsi on helppo tulkita, että itse et tuota lisäarvoa yhtään kenellekään. Sen takia sun on niin vaikea hyväksyä ajatus, että oikeasti sen kumppanin pitää tuoda elämään jotain "hyvää", koska muuten touhussa ei ole mitään tolkkua.
Itse olen täysin sinut sen ajatuksen kanssa, että minun on tuotettava jotain lisäarvoa kumppanilleni. Ja niin teenkin ja vaimoni on siitä tosi kiitollinen. Mikä hemmetin oikeutus minulla olisi vain notkua ja parkua itselleni kaikkea hyvää jos itse en tuota sitä toiselle? Ja jos vielä tarkennan, niin hyvä mitä tuotetaan toisillemme on suurimmaksi osaksi aineetonta hyvää, eli tuetaan toisiamme kaikissa pyrkimyksissä. Itse tuon hänelle taloudellisen tarven ja vaimoni taas tosi paljon muuta.
Mutta älä välitä, ymmärrän sinua hyvin ja että elämäsi on aika p*skaa. Mutta sellaista se on, kun edes perusasioita ei ymmärretä. Me ymmärretään nämä ja ollaan sama mieltä näistä. Ja yllätys yllätys, homma toimii ihan hemmetin hyvin.
Turhaan näpäytit kuten aito narsisti. Minulla on mies, luultavasti sinua paljon parempi ja rikkaampi. Kohtelen silti muita ihmisiä hyvin, enkä käytä heitä hyväkseni.
Nelikymppisen ihmisen luonne on jo aika vakiintunut ja "sementoitunut". Vaikea tuossa iässä enää lähteä muuttamaan esim miesmakua. Se on mitä se on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Totta kai kumppanin tulee tuoda jotain lisäarvoa ja positiivista sun elämään. Mutta se että toinen draamailee, ripustautuu yms, niin ei se tarkoita sitä että olet oikeutettu kohtelemaan toista huonosti. Eli ei näin:
Läsnäolosi tuo minulle vain positiivista -> kohtelen sinua hyvin.
Läsnäolosi tuo minulle myös negatiivista
-> minulla on oikeus kohdella sinua huonosti.
Tuo yksi sankari tuolla ylempänä kun nimenomaan lähti selittämään auki syitä siihen, miksi hyvältä vaikuttava mies muuttuikin sitten vähemmän hyväksi. Hän lähti oikeuttamaan sitä että saat kohdella toista huonosti.
Ei toista saa kohdella huonosti! Voit lopettaa suhteen jos sen arvo elämässäsi kääntyy negatiivisen puolelle, mutta se ei oikeita kohtelemaan toista huonosti.
Omakohtainen kokemukseni siinä että ”prinssistä” muuttuu suhteen aikana ”hirviö” on mukaillut selvästi tiettyä kaavaa. En väitä että aina tilanne on tämä. Mutta itse olen kokenut tämän muutamankin kerran.
Niin kauan kun mies saa parisuhteesta kaiken mitä haluaa, hänen tarpeet (seksuaaliset kuin muutkin) tyydytetään, hän on kiva, kohtelias, huomaavainen. Juuri sellainen ”jes nyt minua lykästi kun löysin näin hyvän miehen”-tapaus. Sitten elämään tulee muutoksia. Syntyy lapsia, vaimo/tyttöystävä sairastuu tai hänen elämäänsä tulee muuta kautta stressiä ja ylimääräistä, eikä hän pysty enää täyttämään kaikkia miehen tarpeita, nostamaan miestä ykköseksi kaikessa. Silloin asiat muuttuu. Silloin se huono kohtelu alkaa.
Eli kyseessä oli vain susi lampaiden vaatteissa, ei aidosti kunnollinen, toista kunnioittava ja arvostava mies.
Vierailija kirjoitti:
Täällä on aika monella naisella sellainen kokemus, että mies vaikuttaa aluksi mukavalta, mutta sitten hänestä paljastuu lurjus, ja tämä tapahtuu joka kerta. Yritän nyt kertoa mistä tämä saattaa johtua, sillä itse olen kokenut tämän usein (olen siis mies).
Ilmiö lyhyesti kuvattuna on sellainen, että miehen näkökulmasta on olemassa naisia, joita halutaan kohdella hyvin ja naisia, jotka eivät tätä ansaitse. Naiset, jotka ansaitsevat hyvän kohtelun, ovat sellaisia, että he selvästi tuovat jotain lisäarvoa miehen elämään. En lähde nyt kuvaamaan mitä kaikkea se on, mutta näin se joka tapauksessa on.
Sitten on nämä, jotka eivät lisäarvoa tuo. He ovat tyyppejä, jotka tuovat meidän elämään lähinnä draamaa, mustasukkaisuutta, ripustautumista, syyttelyä, joustamattomuutta. Siis kaikenlaista sellaista mitä emme tarvitse, vaan joka lähinnä heikentää hyvinvointia. Pahinta on tässä se, että monilla näillä naisilla on hyvin voimakas ns. oikeutuksen tunne, eli että juuri he ansaitsevat erityisen hyvän kohtelun, koska heitä on esim. lapsuudessa saatettu kohdella väärin. Tämä on toki ymmärrettävää, mutta maailma ei toimi noin. Siksi ongelma on niin viheliäinen, koska kuvatun tyypin on tosi vaikea löytää mies, joka jaksaa tuota katsoa. Siitä vaan syntyy tilanne, jossa molempien osapuolien huonot piirteet kärjistyvät.
Itselläni on kolme kuvatunlaista suhdetta takana - kaikki kestivät vuosia. Sitten kun tajusin tuon dynamiikan, osasin valita paremmin ja nyt olen ollut 10 vuotta naimisissa maailman parhaimman vaimon kanssa. Meiltä puuttuu kaikki draama ja muu vääntö (toki kiistellään välillä, mutta mikään ei eskaloidu).
Eli toisin sanoen on olemassa miehiä, jotka eivät hae parisuhteelta kumppanuutta, vaan hyötykohdetta ja kun suhteen edetessä nainen ei täytä tällaisen miehen hyötytavoitetta eroamisen sijasta hän alkaa kohtelemaan tätä naista huonosti. Tällainen mies on juurikin ei-turvallinen yksilö, joka ei ole käynyt läpi itsereflektio vaihetta ja oppinut näkemään omia haitallisia käyttäytymismalleja. Tekstissä on myös hyvin paljastavaa se, että kirjoittaja ei näe tätä lähestymistapaansa hänen yksilöllisenä ominaisuutena, vaan puhuu miehen näkökulmasta kuin tämä olisi koko sukupuolen läpileikkaava ominaisuus, mitä nyt jotkut miehet eivät ole tätä korkeintaan vain vielä tajunneet.
Itse (miehenä) pidän ylimielisenä ja täysin kajahtaneena tuollaista näkemystä, että on olemassa naisia jotka eivät ansaitse hyvää kohtelua. Siinähän ikään kuin kerrotaan, että eroamisen ja itselleen sopivan kumppanin etsimisen sijasta oikeutetaan itselle se, että toista saa kohdella huonosti. Tämä on täysin järjetöntä. Oma menneisyyteni on melko miinusmerkkinen ja olen joutunut pohtimaan todella paljon sitä miten toimin erilaisissa ihmissuhteissa. Siltikään minulle ei ole tullut koskaan mieleen solmia suhdetta ihmiseen, jota en arvosta sen vertaa, etten voisi kohdella häntä hyvin.
Vierailija kirjoitti:
Mielenkiintoinen keskustelu. Itsellä heräsi ajatus, että olisi kiehtovaa päästä ihan detaljitasolla kärryille siitä, että mitkä näiden kilttien ja vakaiden miesten eleet ja teot, sanat tms. on sellaisia, jotka saavat AP:n menettämään seksuaalisen kiinnostuksensa heitä kohtaan.
Esimerkiksi jos mies toisi AP:lle kukan, olisiko se turn off? Tai jos mies auttaa takin AP:n päälle? Tai jos mies kertoo avoimesti tunteistaan?
En usko että se on yksittäisistä eleistä kiinni. Pidän siis heistä ja nautin ystävällisten ihmisten seurasta enkä oikeastaan kavahda edes kosketusta. Kunhan se on sellaista ei-intiimiä. Halaaminen tai oven avaaminen ilahduttaa minua, mutta esimerkiks käsi alaselälle laskettuna saa minut hieman kavahtamaan mikäli en tunne kemiaa miestä kohtaan.
Olen joskus nuorempana yrittänyt olla suhteessa tämmöisen hyvän miehen kanssa, mutta ei se tuntunut oikein miltään. Hän on oikein hyvännäköinen edelleenkin ja ajattelin antaa mahdollisuuden koska hän niin sinnikkäästi pyysi minua ulos ja kirjoitti lappuselle kivoja juttuja minulle. Olimme sängyssäkin muutaman kerran ja jotenkin en kaivannut häntä lainkaan kun emme nähneet tai halusin omaan kotiini yöksi vaikka muutaman kerran olinkin yökylässä. Siitä vain puuttui se jokin. Lopetin pian suhteen kun se tuntui väärältä molempia kohtaan. Mies on perheellinen nykyään ja en osaa oikein edes ajatella häntä entisenäni, koska minun tunne-elämäni ei herännyt. Olemme ihan hyvissä väleissä. Törmään häneen edelleen satunnaisesti työkuvioissa ja muutenkin.
En tiedä, mikä on se joka saa minut ihastumaan. Sen olen järkeillyt jo että jos tunne on lähes pakonomainen ja perhosia on miljoonittain, kyseessä on todennäköisesti vaarallinen suhde. Jonkin huumaavan reaktion tämmöinen mies aiheuttaa minussa, jonka kehoni tulkitsee "rakkaudeksi". Ymmärrän järjellä että rakkaus kasvaa hitaasti ja alkuun ei kuulu välttämättä sellainen huuma. Aikaisemmin luulin että jalat alta vievä ihastus on merkki oikeasta ihmisestä vaan nyt tiedän että se voi olla myös vaaran merkki. Olen lukenut paljon Eevi Vuoriston tekstejä ja hänellä on hyviä kirjoituksia tästäkin aiheesta. Kiintymystyyleistä ja muusta. Vielä kun saisin tunteeni ohjattua oikein. Päättämällä se ei onnistu.
Ja kiitos teille kaikille, jotka pidätte keskustelua yllä. Näitä on niin mielenkiintoista lukea! Ja kuinka monta meitä onkaan, joilla on vastaavaa ongelmaa. Kiva lukea teidänkin kokemuksia, jotka ovat selvinneet terveisiin suhteisiin, olen iloinen puolestanne.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täällä on aika monella naisella sellainen kokemus, että mies vaikuttaa aluksi mukavalta, mutta sitten hänestä paljastuu lurjus, ja tämä tapahtuu joka kerta. Yritän nyt kertoa mistä tämä saattaa johtua, sillä itse olen kokenut tämän usein (olen siis mies).
Ilmiö lyhyesti kuvattuna on sellainen, että miehen näkökulmasta on olemassa naisia, joita halutaan kohdella hyvin ja naisia, jotka eivät tätä ansaitse. Naiset, jotka ansaitsevat hyvän kohtelun, ovat sellaisia, että he selvästi tuovat jotain lisäarvoa miehen elämään. En lähde nyt kuvaamaan mitä kaikkea se on, mutta näin se joka tapauksessa on.
Sitten on nämä, jotka eivät lisäarvoa tuo. He ovat tyyppejä, jotka tuovat meidän elämään lähinnä draamaa, mustasukkaisuutta, ripustautumista, syyttelyä, joustamattomuutta. Siis kaikenlaista sellaista mitä emme tarvitse, vaan joka lähinnä heikentää hyvinvointia. Pahinta on tässä se, että monilla näillä naisilla on hyvin voimakas ns. oikeutuksen tunne, eli että juuri he ansaitsevat erityisen hyvän kohtelun, koska heitä on esim. lapsuudessa saatettu kohdella väärin. Tämä on toki ymmärrettävää, mutta maailma ei toimi noin. Siksi ongelma on niin viheliäinen, koska kuvatun tyypin on tosi vaikea löytää mies, joka jaksaa tuota katsoa. Siitä vaan syntyy tilanne, jossa molempien osapuolien huonot piirteet kärjistyvät.
Itselläni on kolme kuvatunlaista suhdetta takana - kaikki kestivät vuosia. Sitten kun tajusin tuon dynamiikan, osasin valita paremmin ja nyt olen ollut 10 vuotta naimisissa maailman parhaimman vaimon kanssa. Meiltä puuttuu kaikki draama ja muu vääntö (toki kiistellään välillä, mutta mikään ei eskaloidu).
Eli toisin sanoen on olemassa miehiä, jotka eivät hae parisuhteelta kumppanuutta, vaan hyötykohdetta ja kun suhteen edetessä nainen ei täytä tällaisen miehen hyötytavoitetta eroamisen sijasta hän alkaa kohtelemaan tätä naista huonosti. Tällainen mies on juurikin ei-turvallinen yksilö, joka ei ole käynyt läpi itsereflektio vaihetta ja oppinut näkemään omia haitallisia käyttäytymismalleja. Tekstissä on myös hyvin paljastavaa se, että kirjoittaja ei näe tätä lähestymistapaansa hänen yksilöllisenä ominaisuutena, vaan puhuu miehen näkökulmasta kuin tämä olisi koko sukupuolen läpileikkaava ominaisuus, mitä nyt jotkut miehet eivät ole tätä korkeintaan vain vielä tajunneet.
Itse (miehenä) pidän ylimielisenä ja täysin kajahtaneena tuollaista näkemystä, että on olemassa naisia jotka eivät ansaitse hyvää kohtelua. Siinähän ikään kuin kerrotaan, että eroamisen ja itselleen sopivan kumppanin etsimisen sijasta oikeutetaan itselle se, että toista saa kohdella huonosti. Tämä on täysin järjetöntä. Oma menneisyyteni on melko miinusmerkkinen ja olen joutunut pohtimaan todella paljon sitä miten toimin erilaisissa ihmissuhteissa. Siltikään minulle ei ole tullut koskaan mieleen solmia suhdetta ihmiseen, jota en arvosta sen vertaa, etten voisi kohdella häntä hyvin.
Hienosti kirjoitettu. Arvostan sinunlaisiasi miehiä! En minäkään ymmärrä, miksi se mies jää suhteeseen kun menettää arvostuksensa naista kohtaan? Miksi ei eroa vaan polkee sen toisen maanrakoon? Miksi ei etsi sitä parempaa. Koska ei uskalla olla yksin? Varaihmisiä taitaa olla paljon näissä suhteissa.
Minunkin suhteissani mies on alkuun tuntunut palvovan maata jalkojeni alla ja olleen ihastunut ihan oikeasti. Sitten alkaa kohtelu ja ilmapiiri hyytyä kunnes näyttää että saan tarpeekseni ja mies palaa siihen hyvään. Hetkeksi. Ja kas. Vuoristorata on syntynyt. Ja minä jään siihen yrittämään todistaa että olisin hyvä. Samalla kun sanat ylistävät, teot alistavat. Narsistinen toimintamalli iskee minuun kuin kuuma veitsi voihin edelleen... Tämän takia en voi alkaa suhteeseen ennenkuin puran tämän käyttäytymismallin pois. Pitkään uskoin olevani hankala, keskittymiskyvytön ja pelkkään seksiin kelvollinen. Riidat olivat kyllä kamalia lopussa kun en enää suostunut alistumaan...
Ap
Eikö nämä ongelmaiset miehet tunnu aika nuorilta mieleltään, ihan kuin olisi peruskoululaisen kanssa tekemisissä? Aikuinen mies on sentään toista...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täällä on aika monella naisella sellainen kokemus, että mies vaikuttaa aluksi mukavalta, mutta sitten hänestä paljastuu lurjus, ja tämä tapahtuu joka kerta. Yritän nyt kertoa mistä tämä saattaa johtua, sillä itse olen kokenut tämän usein (olen siis mies).
Ilmiö lyhyesti kuvattuna on sellainen, että miehen näkökulmasta on olemassa naisia, joita halutaan kohdella hyvin ja naisia, jotka eivät tätä ansaitse. Naiset, jotka ansaitsevat hyvän kohtelun, ovat sellaisia, että he selvästi tuovat jotain lisäarvoa miehen elämään. En lähde nyt kuvaamaan mitä kaikkea se on, mutta näin se joka tapauksessa on.
Sitten on nämä, jotka eivät lisäarvoa tuo. He ovat tyyppejä, jotka tuovat meidän elämään lähinnä draamaa, mustasukkaisuutta, ripustautumista, syyttelyä, joustamattomuutta. Siis kaikenlaista sellaista mitä emme tarvitse, vaan joka lähinnä heikentää hyvinvointia. Pahinta on tässä se, että monilla näillä naisilla on hyvin voimakas ns. oikeutuksen tunne, eli että juuri he ansaitsevat erityisen hyvän kohtelun, koska heitä on esim. lapsuudessa saatettu kohdella väärin. Tämä on toki ymmärrettävää, mutta maailma ei toimi noin. Siksi ongelma on niin viheliäinen, koska kuvatun tyypin on tosi vaikea löytää mies, joka jaksaa tuota katsoa. Siitä vaan syntyy tilanne, jossa molempien osapuolien huonot piirteet kärjistyvät.
Itselläni on kolme kuvatunlaista suhdetta takana - kaikki kestivät vuosia. Sitten kun tajusin tuon dynamiikan, osasin valita paremmin ja nyt olen ollut 10 vuotta naimisissa maailman parhaimman vaimon kanssa. Meiltä puuttuu kaikki draama ja muu vääntö (toki kiistellään välillä, mutta mikään ei eskaloidu).
Eli toisin sanoen on olemassa miehiä, jotka eivät hae parisuhteelta kumppanuutta, vaan hyötykohdetta ja kun suhteen edetessä nainen ei täytä tällaisen miehen hyötytavoitetta eroamisen sijasta hän alkaa kohtelemaan tätä naista huonosti. Tällainen mies on juurikin ei-turvallinen yksilö, joka ei ole käynyt läpi itsereflektio vaihetta ja oppinut näkemään omia haitallisia käyttäytymismalleja. Tekstissä on myös hyvin paljastavaa se, että kirjoittaja ei näe tätä lähestymistapaansa hänen yksilöllisenä ominaisuutena, vaan puhuu miehen näkökulmasta kuin tämä olisi koko sukupuolen läpileikkaava ominaisuus, mitä nyt jotkut miehet eivät ole tätä korkeintaan vain vielä tajunneet.
Itse (miehenä) pidän ylimielisenä ja täysin kajahtaneena tuollaista näkemystä, että on olemassa naisia jotka eivät ansaitse hyvää kohtelua. Siinähän ikään kuin kerrotaan, että eroamisen ja itselleen sopivan kumppanin etsimisen sijasta oikeutetaan itselle se, että toista saa kohdella huonosti. Tämä on täysin järjetöntä. Oma menneisyyteni on melko miinusmerkkinen ja olen joutunut pohtimaan todella paljon sitä miten toimin erilaisissa ihmissuhteissa. Siltikään minulle ei ole tullut koskaan mieleen solmia suhdetta ihmiseen, jota en arvosta sen vertaa, etten voisi kohdella häntä hyvin.
Kiitos, kun jaoit toisenlaisen miehen näkökannan. Ihmettelin kanssa tuota, että naiset jaetaan heihin, jotka ansaitsevat hyvää kohtelua ja heihin, jotka eivät ansaitse, ja näin se vain on. Ja että tosiaan ei vain päätetä suhdetta siinä vaiheessa, kun huomaa, ettei kumppani olekaan sitä, mitä haluaa, vaan jäädään kohtelemaan tätä huonosti, kun on huomattu, että ai tää oli näitä naisia, jotka eivät ansaitse hyvää kohtelua...? Omituista.
Hyi saatana. Hyväksikäyttäjä.