Tilanneviesti

Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Vierailija
Poiminta

Otsikolla tarkoitan siis sitä, että ovat kuitenkin järjellä selitettävissä vaikka ehkä kaukaa haettujakin. Lähinnä milloin olette pelästyneet tai alkaneet miettiä, että onkohan tässä nyt jotain muutakin. Saa toki kertoa asioita joita ei voi selittää, mutta haluaisin pitäytyä tositapahtumissa.

Sivut

Kommentit (1527)

Vierailija

Meillä kotitalossa narisi keittiön lattia, kun olin siellä yötä isän kuoleman jälkeen. Ihan kuin joku olisi kävellyt keittiössä. Talossa ei ollut muita kuin minä.

Vierailija

Itselle tapahtui parin viikon sisään useampi juttu, jotka mieleni halusi liittää yhteen vaikka eivät toisiinsa liitykkään millään tavalla.

Kaikki alkoi siitä, kun eräs kelloni jämähti aikaan 02.06. Siitä parin päivän päästä olin pitänyt bileet ja keräsin tölkkejä kauppaan. Kävin koko kämpän läpi useaan otteeseen ja keräsin kaikki, muistan vielä ovelta katsoneeni taakseni ettei mitään jäänyt (minulla oli useampi muovipussi pulloja sekä roskia joten tarkistin ottaneeni kaikki). Kun sitten tulin kaupasta, oven avatessani huomasin yhden tölkin lattialla aivan keskellä käytävää pystyasennossa. Silloin vain ärsytti, että kuinka sokea voin olla kun en tuota huomannut.
Seuraavana yönä näin unta, että menin ovelle ja katsoin ovisilmästä josta näin pienen mummon, yhtäkkiä tämä mummo irvisti luonnottoman leveästi ja heräsin. Kuulin rappukäytävästä kolinaa ja menin katsomaan. Rappukäytävässä on liikkeentunnistavat valot, jotka rämähtää päälle aina kun samassa rapussa on liikettä. Katsoin ovisilmästä ja kaikki valot olivat pimeinä (asun ylimmässä kerroksessa). Ääniä ei kuulunut enää. Yhtäkkiä valot räpsähtivät päälle vain omasta kerroksestani, muu käytävä pimeänä. Siellä ei kuitenkaan ollut mitään liikettä missään. Tätä vähän säikähdin, mutta ei jäänyt mieltä vaivaamaan.
Parin yön päästä heräsin keskellä yötä kun vaatekaapistani kuului hirveä ryminä. Kello oli 02.06. Tiesin hyllyn tippuneen sijoiltaan ja aamulla katsoin näin olleenkin. Kun lähdin töihin, ulko-oveni viereen rappukäytävän puolella oli ilmestynyt musta kädenjälki josta näki, että kättä oli vedetty seinällä alaspäin 5cm pituudelta. Jälki oli reilun parin metrin korkeudella. Kerroksessani asuu vain minä ja seinänaapuri, eikä jälki ollut siinä vielä edellisenä iltana kun tulin töistä.
Illalla katsoin telkkaria ja nukahdin sohvalle. Heräsin ääneen, joka kuulosti siltä kuin takanani olevaan ikkunaan koputtaisi kynnellä. Tätä tapahtui muutamaan kertaan kunnes käännyin katsomaan ikkunaan eikä siellä tietenkään näkynyt mitään. Kello oli taas 2 yöllä.
Tämän jälkeen vielä siivouskaappini avautui yöllä itsekseen johon heräsin jälleen kun mopit rytisi lattialle ja telkkari oli mennyt itsekseen yön aikana päälle. Tyhjästä naapuriasunnosta kuului koputusta sänkyni kohdalta suoraan pään vierestä.

"Viimeisenä" yönä minulle tuli unihalvaus, jossa vanha harmaa mummo oli asunnossani. Minä makasin sängyssä ja katsoin kuinka hän hitaasti laahusti kohti sänkyäni katse maassa. Sängyn päätyyn tullessaan hän pysähtyi ja nosti katseensa minuun. Katsoimme toisiamme hetken kunnes heräsin ja asunto oli tyhjä ja valoisa.
Jämähtänyttä kelloani olin yrittänyt venkslata tuloksetta, mutta sain sen tuolloin taas toimimaan.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija

Lapsena nukuin sisarukseni kanssa samassa huoneessa kerrossängyssä. Heräsin yöllä vessahätään ja huomasin, että isäni piti huoneemme ovea auki kun sisarukseni tuli vessasta ja kömpi sänkyyn. Isäni nosti katseeni minuun, elehti kädellään että mene nyt sinäkin sitten ja piti ovea auki. Kuljin hänen ohitseen käytävään ja kohti vessaa. Vessa oli vanhempieni makuuhuoneen vieressä, jonne katsoin ohikävellessä ja näin äitini ja isäni nukkuvan. Hätääntyneenä katsoin taakseni ovea auki pitävää "isääni", joka nauroi äänettömästi ja tuli itsekin käytävään ja käveli rappusista alakertaan. Aamulla puhuin sisarukselleni tästä ja hän kertoi kyllä käyneensä vessassa, mutta ei nähnyt isää.

Vierailija

Lapsena asuin äitini kanssa kahden. Eräänä yönä heräsin ja katsoin huoneeni ovea kohti (nukuin aina ovi auki) ja näin äitini kävelevän käytävällä. Ajattelin hänen menevän vessaan ja käänsin kylkeä. En kuitenkaan kuullut vessan oven ääntä, joten käännyin uudestaan katsomaan ja pelästyin kun äitini seisoi huoneen ovella tuijottaen seinää. Minut valtasi pelko ja esitin nukkuvaa. Äiti seisoi muutaman minuutin siinä, kunnes käänsi katseensa minuun. Koin tämän todella ahdistavaksi ja lopulta kuiskasin "äiti?". Hahmo vain seisoi ja tuijotti hetken aikaa, kunnes lähti laahustaen pois. Menin ovelle kurkkaamaan käytävään enkä nähnyt enää mitään.

Vierailija

Ei yliluonnollista mutta ilmeisesti joku laakerivika. Lapsenlapsi tuotiin mulle hoitoon ja mukana oli vauvaa rauhoittava koliikkikeinu. Kyllä siinä vauva rauhottui mutta mummu ei, kun joka keinahduksella kuului kuiskaus go Jack, go Jack, go Jack. Hyytävä keinu.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Itselle tapahtui parin viikon sisään useampi juttu, jotka mieleni halusi liittää yhteen vaikka eivät toisiinsa liitykkään millään tavalla.

Kaikki alkoi siitä, kun eräs kelloni jämähti aikaan 02.06. Siitä parin päivän päästä olin pitänyt bileet ja keräsin tölkkejä kauppaan. Kävin koko kämpän läpi useaan otteeseen ja keräsin kaikki, muistan vielä ovelta katsoneeni taakseni ettei mitään jäänyt (minulla oli useampi muovipussi pulloja sekä roskia joten tarkistin ottaneeni kaikki). Kun sitten tulin kaupasta, oven avatessani huomasin yhden tölkin lattialla aivan keskellä käytävää pystyasennossa. Silloin vain ärsytti, että kuinka sokea voin olla kun en tuota huomannut.
Seuraavana yönä näin unta, että menin ovelle ja katsoin ovisilmästä josta näin pienen mummon, yhtäkkiä tämä mummo irvisti luonnottoman leveästi ja heräsin. Kuulin rappukäytävästä kolinaa ja menin katsomaan. Rappukäytävässä on liikkeentunnistavat valot, jotka rämähtää päälle aina kun samassa rapussa on liikettä. Katsoin ovisilmästä ja kaikki valot olivat pimeinä (asun ylimmässä kerroksessa). Ääniä ei kuulunut enää. Yhtäkkiä valot räpsähtivät päälle vain omasta kerroksestani, muu käytävä pimeänä. Siellä ei kuitenkaan ollut mitään liikettä missään. Tätä vähän säikähdin, mutta ei jäänyt mieltä vaivaamaan.
Parin yön päästä heräsin keskellä yötä kun vaatekaapistani kuului hirveä ryminä. Kello oli 02.06. Tiesin hyllyn tippuneen sijoiltaan ja aamulla katsoin näin olleenkin. Kun lähdin töihin, ulko-oveni viereen rappukäytävän puolella oli ilmestynyt musta kädenjälki josta näki, että kättä oli vedetty seinällä alaspäin 5cm pituudelta. Jälki oli reilun parin metrin korkeudella. Kerroksessani asuu vain minä ja seinänaapuri, eikä jälki ollut siinä vielä edellisenä iltana kun tulin töistä.
Illalla katsoin telkkaria ja nukahdin sohvalle. Heräsin ääneen, joka kuulosti siltä kuin takanani olevaan ikkunaan koputtaisi kynnellä. Tätä tapahtui muutamaan kertaan kunnes käännyin katsomaan ikkunaan eikä siellä tietenkään näkynyt mitään. Kello oli taas 2 yöllä.
Tämän jälkeen vielä siivouskaappini avautui yöllä itsekseen johon heräsin jälleen kun mopit rytisi lattialle ja telkkari oli mennyt itsekseen yön aikana päälle. Tyhjästä naapuriasunnosta kuului koputusta sänkyni kohdalta suoraan pään vierestä.

"Viimeisenä" yönä minulle tuli unihalvaus, jossa vanha harmaa mummo oli asunnossani. Minä makasin sängyssä ja katsoin kuinka hän hitaasti laahusti kohti sänkyäni katse maassa. Sängyn päätyyn tullessaan hän pysähtyi ja nosti katseensa minuun. Katsoimme toisiamme hetken kunnes heräsin ja asunto oli tyhjä ja valoisa.
Jämähtänyttä kelloani olin yrittänyt venkslata tuloksetta, mutta sain sen tuolloin taas toimimaan.

Tulehan kertomaan jos sinulle tapahtuu jotain 2.6.

Vierailija

Äitini kuoli muutama vuosi sitten ja sen jälkeen hänen asunnossaan ja kotitalossaan (korjea kerrostalo) alkoi tapahtua.
Itse asiassa tapahtumat loppuivat vasta viime vuoden lopulla.
Sukulainen on koko ajan asunut äidin asunnossa, minkä takia olen käynyt siellä säännöllisesti ja näin näitä tapahtumia.
Esim. tv meni itsestään päälle. Tätä tapahtui etenkin noin pari vuotta äidin kuoleman jälkeen. Äiti oli eläessään ahkera tv:n katsoja ja saattokodissakin säikäytti huonekaverinsa avaamalla telkun keskellä yötä. Niinpä olin ensin huvittunut, kun hänen vanha telkkunsa alkoi mennä itsestään päälle öisin, aamuisin ja iltapäivisin. Tietysti keksimme, että se johtui ehkä television ominaisuudesta. Mutta jostain syystä se ominaisuus näyttää nyt kadonneen.
Talon hissi temppuili myös eikä toisinasn halunnut kuljettaa minua. Kun astuin ulos hissistä, se sulki ovet ja lähti tyhjänä liikkeelle. Jos hississä oli useampia ihmisiä, se saattoi kieltäytyä liikkumasta mihinkään, kunnes astuin ulos.
Toisinaan olin asunnossa yksin siivoamassa. Äidin vanha herätyskello alkoi piipata, kun lähestyin sitä. Lopulta vein sen mukanani kotiin.
Jos sukulaisten kesken tuli asunnossa riitaa, kattolamppu alkoi vilkkua. Vilkkuminen loppui, kun hiljensimme ääntä.
Kaikki nuo jutut tapahtuivat ja ovat nyt siis loppuneet. En voi kuitenkaan kuvata niitä pelottaviksi. Niistä tuli vain mieleen aina kuin joku näkymätön olisi ollut siellä.

Vierailija

Olin teini, kun eräs läheinen ihminen kuoli yllättäen. Eräänä iltana ennen nukkumaanmenoa "rukoilin", pyysin tätä henkilöä antamaan merkin tai näyttävän itsensä jos kuuli minut. Pimeään huoneeseeni ilmestyi pieni valopilkku, joka suureni ja kirkastui ja se tuntui tulevan minua lähemmäksi. Sanoin ääneen, että minua pelottaa, lopeta, valo katosi samantien. Minut täytti rauhallinen ja turvallinen olo, kiitin häntä ja aloin nukkumaan.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Itselle tapahtui parin viikon sisään useampi juttu, jotka mieleni halusi liittää yhteen vaikka eivät toisiinsa liitykkään millään tavalla.

Kaikki alkoi siitä, kun eräs kelloni jämähti aikaan 02.06. Siitä parin päivän päästä olin pitänyt bileet ja keräsin tölkkejä kauppaan. Kävin koko kämpän läpi useaan otteeseen ja keräsin kaikki, muistan vielä ovelta katsoneeni taakseni ettei mitään jäänyt (minulla oli useampi muovipussi pulloja sekä roskia joten tarkistin ottaneeni kaikki). Kun sitten tulin kaupasta, oven avatessani huomasin yhden tölkin lattialla aivan keskellä käytävää pystyasennossa. Silloin vain ärsytti, että kuinka sokea voin olla kun en tuota huomannut.
Seuraavana yönä näin unta, että menin ovelle ja katsoin ovisilmästä josta näin pienen mummon, yhtäkkiä tämä mummo irvisti luonnottoman leveästi ja heräsin. Kuulin rappukäytävästä kolinaa ja menin katsomaan. Rappukäytävässä on liikkeentunnistavat valot, jotka rämähtää päälle aina kun samassa rapussa on liikettä. Katsoin ovisilmästä ja kaikki valot olivat pimeinä (asun ylimmässä kerroksessa). Ääniä ei kuulunut enää. Yhtäkkiä valot räpsähtivät päälle vain omasta kerroksestani, muu käytävä pimeänä. Siellä ei kuitenkaan ollut mitään liikettä missään. Tätä vähän säikähdin, mutta ei jäänyt mieltä vaivaamaan.
Parin yön päästä heräsin keskellä yötä kun vaatekaapistani kuului hirveä ryminä. Kello oli 02.06. Tiesin hyllyn tippuneen sijoiltaan ja aamulla katsoin näin olleenkin. Kun lähdin töihin, ulko-oveni viereen rappukäytävän puolella oli ilmestynyt musta kädenjälki josta näki, että kättä oli vedetty seinällä alaspäin 5cm pituudelta. Jälki oli reilun parin metrin korkeudella. Kerroksessani asuu vain minä ja seinänaapuri, eikä jälki ollut siinä vielä edellisenä iltana kun tulin töistä.
Illalla katsoin telkkaria ja nukahdin sohvalle. Heräsin ääneen, joka kuulosti siltä kuin takanani olevaan ikkunaan koputtaisi kynnellä. Tätä tapahtui muutamaan kertaan kunnes käännyin katsomaan ikkunaan eikä siellä tietenkään näkynyt mitään. Kello oli taas 2 yöllä.
Tämän jälkeen vielä siivouskaappini avautui yöllä itsekseen johon heräsin jälleen kun mopit rytisi lattialle ja telkkari oli mennyt itsekseen yön aikana päälle. Tyhjästä naapuriasunnosta kuului koputusta sänkyni kohdalta suoraan pään vierestä.

"Viimeisenä" yönä minulle tuli unihalvaus, jossa vanha harmaa mummo oli asunnossani. Minä makasin sängyssä ja katsoin kuinka hän hitaasti laahusti kohti sänkyäni katse maassa. Sängyn päätyyn tullessaan hän pysähtyi ja nosti katseensa minuun. Katsoimme toisiamme hetken kunnes heräsin ja asunto oli tyhjä ja valoisa.
Jämähtänyttä kelloani olin yrittänyt venkslata tuloksetta, mutta sain sen tuolloin taas toimimaan.

Tämä oli jännittävä, kiitos :)
Ehkä asuntoosi oli bilevieraiden mukana tullut jokin entiteetti hetkeksi hengaamaan.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itselle tapahtui parin viikon sisään useampi juttu, jotka mieleni halusi liittää yhteen vaikka eivät toisiinsa liitykkään millään tavalla.

Kaikki alkoi siitä, kun eräs kelloni jämähti aikaan 02.06. Siitä parin päivän päästä olin pitänyt bileet ja keräsin tölkkejä kauppaan. Kävin koko kämpän läpi useaan otteeseen ja keräsin kaikki, muistan vielä ovelta katsoneeni taakseni ettei mitään jäänyt (minulla oli useampi muovipussi pulloja sekä roskia joten tarkistin ottaneeni kaikki). Kun sitten tulin kaupasta, oven avatessani huomasin yhden tölkin lattialla aivan keskellä käytävää pystyasennossa. Silloin vain ärsytti, että kuinka sokea voin olla kun en tuota huomannut.
Seuraavana yönä näin unta, että menin ovelle ja katsoin ovisilmästä josta näin pienen mummon, yhtäkkiä tämä mummo irvisti luonnottoman leveästi ja heräsin. Kuulin rappukäytävästä kolinaa ja menin katsomaan. Rappukäytävässä on liikkeentunnistavat valot, jotka rämähtää päälle aina kun samassa rapussa on liikettä. Katsoin ovisilmästä ja kaikki valot olivat pimeinä (asun ylimmässä kerroksessa). Ääniä ei kuulunut enää. Yhtäkkiä valot räpsähtivät päälle vain omasta kerroksestani, muu käytävä pimeänä. Siellä ei kuitenkaan ollut mitään liikettä missään. Tätä vähän säikähdin, mutta ei jäänyt mieltä vaivaamaan.
Parin yön päästä heräsin keskellä yötä kun vaatekaapistani kuului hirveä ryminä. Kello oli 02.06. Tiesin hyllyn tippuneen sijoiltaan ja aamulla katsoin näin olleenkin. Kun lähdin töihin, ulko-oveni viereen rappukäytävän puolella oli ilmestynyt musta kädenjälki josta näki, että kättä oli vedetty seinällä alaspäin 5cm pituudelta. Jälki oli reilun parin metrin korkeudella. Kerroksessani asuu vain minä ja seinänaapuri, eikä jälki ollut siinä vielä edellisenä iltana kun tulin töistä.
Illalla katsoin telkkaria ja nukahdin sohvalle. Heräsin ääneen, joka kuulosti siltä kuin takanani olevaan ikkunaan koputtaisi kynnellä. Tätä tapahtui muutamaan kertaan kunnes käännyin katsomaan ikkunaan eikä siellä tietenkään näkynyt mitään. Kello oli taas 2 yöllä.
Tämän jälkeen vielä siivouskaappini avautui yöllä itsekseen johon heräsin jälleen kun mopit rytisi lattialle ja telkkari oli mennyt itsekseen yön aikana päälle. Tyhjästä naapuriasunnosta kuului koputusta sänkyni kohdalta suoraan pään vierestä.

"Viimeisenä" yönä minulle tuli unihalvaus, jossa vanha harmaa mummo oli asunnossani. Minä makasin sängyssä ja katsoin kuinka hän hitaasti laahusti kohti sänkyäni katse maassa. Sängyn päätyyn tullessaan hän pysähtyi ja nosti katseensa minuun. Katsoimme toisiamme hetken kunnes heräsin ja asunto oli tyhjä ja valoisa.
Jämähtänyttä kelloani olin yrittänyt venkslata tuloksetta, mutta sain sen tuolloin taas toimimaan.

Tulehan kertomaan jos sinulle tapahtuu jotain 2.6.

En ikinä ajatellut kyseistä kellonaikaa päivämääränä, mutta 2.6 on erään exäni syntymäpäivä. Hän teki itsemurhan joskus eromme jälkeen. Taas kummallinen sattuma.

Kiitos vaan sinullekin kun nyt voin jatkaa tätä pohdiskelua tapahtumien kulusta😄

Assburger

Ei koskaan mitään.

Tai seuraava:

Olin töissäni yöllä huonosti valaistussa tuotanto/varastorakennuksessa.

Huonommin valaistussa osassa rakennusta näytti liikkuva tumma ihmishahmo ja säikähdin ihan hillittömästi.

Pakotin itseni katsomaan, mitä siellä on.

Hahmo osoittautui tukiparruun lyödyssä naulassa roikkuvaksi sähköjohtovyyhdeksi.

Hahmon liike johtui oman liikkeeni ja välissämme olleiden rakenteiden luomasta illuusiosta, ja koko virhehavainto huonosta valaistuksesta sekä väsymyksestä.

Kuinka olisi käynyt, jos olisin vähemmän skeptinen ja antanut kauhulle vallan?

Vierailija

Meillä lasten radio-ohjattavat autot ovat ajelleet itsestään lasten ollessa isänsä kanssa reissussa satojen kilometrien päässä.

Säikäytti kyllä, vaikka en usko yliluonnolliseen.

Todennäköisesti autot vain nappasivat jonkun singnaalin ja reagoivat siihen.

Vierailija

Vaistoan jos joku läheinen on suuttunut minulle, vaikka esittää muuta. Vuosia luulin, että kuvittelen, mutta elämän varrella olen huomannut että nämä pitääkin paikkansa. Ikään kuin saan vahvan tunteen, että henkilö kantaa nyt minulle kaunaa. Uskomatonta kyllä, olen nykyisin huomannut, että pystyn jopa lukemaan ajatuksia. En siis selkeitä lauseita tms vaan ikään kuin näyn, jota ei silmillä nähdä vaan mielellä. Uskon, että tähän on olemassa tieteellinen selitys, jota ei vielä ole osattu todentaa vaikka viitteitähän on. Uskon myös, että ihmiset ovat pohjimmiltaan aisteiltaan eläimiä, jos annamme niille mahdollisuuden.

Olen myös pari kertaa huomannut, että pystyn käsilläni aistimaan läheisen kipukohtia, jos laitan kämmenet lähelle ihoa ko.kohtaan. En tiedä miten, mutta jotenkin saan jännän tunteen ja varmuuden, että tässä se kohta on ja niin on ollutkin. Suvussani on menneisyydessä ns.parantajia ja noitia. Olisiko tässäkin joku luonnollinen vaisto ja herkkyys olemassa, jota ei vielä pystytä todentamaan. En osaa parantaa, mutta tunnen vain että tässä se on.

Samaa settiä on kun kerran lapsena lottosivat kaverin kanssa. Mun kättä poltteli tai kutitti tiettyjen numeroiden kohdalla ja tuntui että tähän on laitettava ruksi. Kyseiset neljä numeroa oli oikein. Kaverin valitsemat eivät olleet. Saimme muistaakseni kympin tai kaksi. Aikuisena ei enää samanlaista kihelmöintiä ole lototessa tullut.

Vierailija

Biologisen äitini lisäksi minulla oli äitipuoli, joka tuli kuvioihin ollessani teini-ikäinen emmekä tulleet toimeen. Äitipuoli valitti meikkaamisestani, vaatteistani ja koetti laittaa minulle ihan pikkulasten kotiintuloajat, tyyliin viikonloppuisin kello 19. En ollut mikään vaikea teini, noudatin kyllä järkeviä sääntöjä mutta äitipuoleni sai minusta kunnes rebelin esiin !  Olin 25-vuotias kun äitipuoleni sitten yllättäen kuoli suihkuun, isä oli ihmetellut miksi oli niin pitkään pesulla ja murtanut lopulta oven. 

Pari viikkoa äitipuolen kuoleman jälkeen olin yksin tämän ja isän yhteisessä asunnossa. Kun maleksin kahvikupin kanssa ympäriinsä, huomasin rippi ja ylioppilas-kuvieni olevan käännetty ympäri, kun kysyin tätä  myöhemmin isältä kielsi koskeneensa niihin.  Keittiössä ostamani pullapussi hyppäsi keskeltä pöytää lattialle kun kävin tupakalla. Kaikista hirvein juttu ja se, joka ajoi minut tukka putkella ulos asunnosta oli kun suihku meni itsekseen päälle! Soitin isälle että juodaan pullakahvit toiste, tuli migreeni. 

Pari vuotta myöhemmin kovassa humalassa isä paljasti asunnossa tapahtuneen "kaikkee hulluu  " hautajaisia edeltäneinä päivinä ja parina niiden jälkeenkin.  Suihku oli mennyt pariinkin kertaan itsekseen päälle, valokuvia oli tippuillut ja isä oli nähnyt punahiuksisen hahmon keittiön ikkunassa. Oli kuulemma syönyt pahasti  jumalaan, mutta ei kummituksiin uskovan miehen maailmankuvaa. 

Vierailija

Asumme vanhassa talossa, tavaroita katoilee yhtäkkiä ja löytyy ihan sattumalta, yleensä niin että on edellisenä päivänä tarkistanut vasaran olevan paikallaan huomista remonttia varten, mutta seuraavana päivänä ei löydy mistään. Kun ehdit ostaa uuden, vasara tuleekin yhtäkkiä esiin jostain. Näin on käynyt monen monta kertaa. Sisällä kuuluu välillä askelia, kolinaa, ulko-oveen koputetaan ilman että oven takana on ketään, välillä kuuluu kuin perheenjäsen huhuilisi sinua toisessa huoneessa mutta ei ole oikeasti sanonut mitään... Omille lapsille sanomme, että vanhassa talossa narisee ja kuuluu ääniä, kummituksia ei ole olemassa yms mutta välillä on itselläkin usko koetuksella.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Asumme vanhassa talossa, tavaroita katoilee yhtäkkiä ja löytyy ihan sattumalta, yleensä niin että on edellisenä päivänä tarkistanut vasaran olevan paikallaan huomista remonttia varten, mutta seuraavana päivänä ei löydy mistään. Kun ehdit ostaa uuden, vasara tuleekin yhtäkkiä esiin jostain. Näin on käynyt monen monta kertaa. Sisällä kuuluu välillä askelia, kolinaa, ulko-oveen koputetaan ilman että oven takana on ketään, välillä kuuluu kuin perheenjäsen huhuilisi sinua toisessa huoneessa mutta ei ole oikeasti sanonut mitään... Omille lapsille sanomme, että vanhassa talossa narisee ja kuuluu ääniä, kummituksia ei ole olemassa yms mutta välillä on itselläkin usko koetuksella.

Mun vanhassa kämpässä kävi tota tavaroiden katoamista ja ilmestymistä tosi paljon. Etsin jotain tavaraa ja olin varma, että olin tarkistanut vaikka keittiön tasot moneen kertaan, eikä sitä ollut siinä. Eikä muualla. Seuraavana päivänä kyseinen tavara olikin siinä nurkalla ensimmäisenä tyrkyllä. Kummia ääniä myös. Ensin luulin että lemmikit piti ääntä, mutta kun ne olivat jonkin aikaa hoidossa sairastuttuani ja äänet kuului edelleen, piti todeta, että ne tulikin sitten jostain muusta. 

Vierailija

Joskus nuorempana oli kausi, jolloin nimenomaan yhden kaverin kanssa kävi kummia. Ei niinkään kun oltiin yksin liikkeellä, mutta yhdessä ollessa mm. tietsikat hajosi, kun tultiin paikalle. Useaan kertaan kauppojen kassakoneet lakkasi toimimasta, samoin likuportaat monasti pysähtyi kun oltiin astumassa kyytiin. Kaikkein omituisinta oli, kun syrjätiellä katulamput sammuivat samaa tahtia, kun tultiin kohdalle. Taakse katsoessa se edellinen sitten syttyi samaan aikaan kun se meidän kohdalla oleva yksistään sammui. Enempi tuo kyllä nauratti, kuin hirvitti.

Sivut

Poiminnat

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla