Lue keskustelun säännöt.
Miten oppia kiintymään turvallisiin miehiin?
15.04.2026 |
Olen lukenut paljon asiasta ja tullut siihen lopputulokseen että hermostoni tulkitsee epävarmuuden/turvattomuuden ja traumakemian rakkaudeksi. Vaikka eihän se sitä ole vaan ylivirittynyt tila omien lapsuuden kokemuksien vuoksi.
Onko joku oppinut kiinnostumaan miehistä, jotka ovat vakaita ja turvallisia. Viallinen koodini tulkitsee heidät epäkiinnostaviksi ja he jäävät kaveriasteelle, kun en kykene kiinnostumaan fyysisesti vaikka muuten menisi jutut hyvin yhteen. Vai olenko tuomittu olemaan yksin aina... Takana muutama pitempi suhde ja jokunen lyhyempi, kaikki vuoristoratamaisia, epävakaita ja satuttavia kokemuksia joista en osannut irtautua ajoissa.
En haluaisi satuttaa kunnollistakaan miestä ja jättää roikkumaan ehkä-akselille mikäli en onnistukaan. Tästäkin tunnen syyllisyyttä kun yritin tapailla kunnollista miestä, mutta ei vaan tunteet tulleet mukaan. Olen jo yli 40v, joten ei se yksinolokaan maailmanloppu olisi. Haluaisin vain joskus tuntea tasaveroisen parisuhteen ilman draamaa.
Onko joku onnistunut kääntämään koodistonsa ilman terapiaa? En haluaisi terapiaan, koska muuten olen onnistunut käsittelemään asioita eteenpäin. Parisuhteissa vaan ei.
Kommentit (413)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aika harvoin ihmiset rationaalisesti päättävät, kenestä he kiinnostuvat romanttisesti. Uskon että se kiinnostuksen herääminen on lähes aina alitajuinen prosessi, mihin ei voi järjellä vaikuttaa.
Kiinnostumisen herääminen varmasti onkin, mutta se mitä asialle tekee on omissa käsissä. Eli ei kannata lähteä niihin huonoihin suhteisiin vaikka hullaantuisikin toisesta ihan hirveästi.
Ongelma onkin siinä ettei suhde yleensä ole huono alusta asti. On hyvää, hienoa ja kauniita eleitä. Suuri osa narsistisista ihmisistä on hyviä lukemaan toista koukutusvaiheessa. Tuskin kukaan jäisi suhteeseen, jos ensimmäisen viikon aikana meno olisi sellaista mitä myöhemmin on tulossa. Se alkaa hienovaraisesti ja myönnytyksiä tehden kunnes päädytkin ihanasta ja vihattavaksi.
Minäkin luulin löytäneeni keskustelutaitoisen ja toiset huomioon ottavan ihmisen viimeisen suhteeni alussa. Tottakai oli joitain kummallisia sattumuksia oli välillä, mutta harvoin ja niihinkin oli joku looginen selitys. Kunnes ei ollutkaan. Se hyinen tunne, mikä valuu sydämeen kun tajuat todellisuuden - se on hyytävämpi kuin pohjoistuuli. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
"Eli toisin sanoen on olemassa miehiä, jotka eivät hae parisuhteelta kumppanuutta, vaan hyötykohdetta ja kun suhteen edetessä nainen ei täytä tällaisen miehen hyötytavoitetta eroamisen sijasta hän alkaa kohtelemaan tätä naista huonosti. Tällainen mies on juurikin ei-turvallinen yksilö, joka ei ole käynyt läpi itsereflektio vaihetta ja oppinut näkemään omia haitallisia käyttäytymismalleja. Tekstissä on myös hyvin paljastavaa se, että kirjoittaja ei näe tätä lähestymistapaansa hänen yksilöllisenä ominaisuutena, vaan puhuu miehen näkökulmasta kuin tämä olisi koko sukupuolen läpileikkaava ominaisuus, mitä nyt jotkut miehet eivät ole tätä korkeintaan vain vielä tajunneet.
Itse (miehenä) pidän ylimielisenä ja täysin kajahtaneena tuollaista näkemystä, että on olemassa naisia jotka eivät ansaitse hyvää kohtelua. Siinähän ikään kuin kerrotaan, että eroamisen ja itselleen sopivan kumppanin etsimisen sijasta oikeutetaan itselle se, että toista saa kohdella huonosti. Tämä on täysin järjetöntä. Oma menneisyyteni on melko miinusmerkkinen ja olen joutunut pohtimaan todella paljon sitä miten toimin erilaisissa ihmissuhteissa. Siltikään minulle ei ole tullut koskaan mieleen solmia suhdetta ihmiseen, jota en arvosta sen vertaa, etten voisi kohdella häntä hyvin."
Huomaan, ettette kukaan ymmärrä pointtiani, eli selitän asian jotenkin väärin:). No mutta, yritän vielä kerran.
Tarkoitukseni EI ollut sanoa, että kukaan sinänsä ansaitsisi huonoa kohtelua. Tarkoitin sanoa, että siinä vaan helposti käy niin ja tämä tapahtuu molemmin puolin. Eli esim. itse ja myös kumppanini olemme alussa olleet toisillemme "hyviä" ja kaikki on toiminut ihan hienosti. Mutta kun parisuhde on edennyt, niin ehkä kumpikin ovat alkaneet huomata toisissaan sellaisia piirteitä, joista ei pidä. Esim. minulla on ollut kumppaneita, joiden ihan perus elämänhallinta on ollut hyvin vaikeaa ja jotka ovat tuoneet arkeen kaikenlaisia haasteita. Kun näitä piirteitä havaitsee tarpeeksi niin toisen arvostus helposti vähenee ja jossain vaiheessa loppuu kokonaan. Tästä seuraa huonoa käytöstä ja loppujen lopuksi ero. Ja jos joku nyt kysyy että miksi ei erota heti, niin totean vaan, että kysymys on hölmö - jokainen meistä tietää miten vaikeita erot on ja yleensä asiat katsotaan loppuun asti.
Ei kukaan tuota huonoa kohtelua sinänsä halua tai ansaitse, mutta pointti on nimenomaan se, että jos niitä omia käyttäytymismalleja ei pysty kyseenalaistamaan, niin päädyt joka kerta samanlaisiin parisuhteisiin, joissa tulet kohdelluksi huonosti.
Jotenkin tuntui että ymmärsitte asian niin, että miehet oikein etsii naisia joita kohdella huonosti. Ei se noin mene. Miksi kukaan tekisi noin?
Ja sitten palstalla väitetään, etteivät naiset halua jänniksiä. :D
Vierailija kirjoitti:
"Eli toisin sanoen on olemassa miehiä, jotka eivät hae parisuhteelta kumppanuutta, vaan hyötykohdetta ja kun suhteen edetessä nainen ei täytä tällaisen miehen hyötytavoitetta eroamisen sijasta hän alkaa kohtelemaan tätä naista huonosti. Tällainen mies on juurikin ei-turvallinen yksilö, joka ei ole käynyt läpi itsereflektio vaihetta ja oppinut näkemään omia haitallisia käyttäytymismalleja. Tekstissä on myös hyvin paljastavaa se, että kirjoittaja ei näe tätä lähestymistapaansa hänen yksilöllisenä ominaisuutena, vaan puhuu miehen näkökulmasta kuin tämä olisi koko sukupuolen läpileikkaava ominaisuus, mitä nyt jotkut miehet eivät ole tätä korkeintaan vain vielä tajunneet.
Itse (miehenä) pidän ylimielisenä ja täysin kajahtaneena tuollaista näkemystä, että on olemassa naisia jotka eivät ansaitse hyvää kohtelua. Siinähän ikään kuin kerrotaan, että eroamisen ja itselleen sopivan kumppanin etsimisen sijasta oikeutetaan itselle se, että toista saa kohdella huonosti. Tämä on täysin järjetöntä. Oma menneisyyteni on melko miinusmerkkinen ja olen joutunut pohtimaan todella paljon sitä miten toimin erilaisissa ihmissuhteissa. Siltikään minulle ei ole tullut koskaan mieleen solmia suhdetta ihmiseen, jota en arvosta sen vertaa, etten voisi kohdella häntä hyvin."
Huomaan, ettette kukaan ymmärrä pointtiani, eli selitän asian jotenkin väärin:). No mutta, yritän vielä kerran.
Tarkoitukseni EI ollut sanoa, että kukaan sinänsä ansaitsisi huonoa kohtelua. Tarkoitin sanoa, että siinä vaan helposti käy niin ja tämä tapahtuu molemmin puolin. Eli esim. itse ja myös kumppanini olemme alussa olleet toisillemme "hyviä" ja kaikki on toiminut ihan hienosti. Mutta kun parisuhde on edennyt, niin ehkä kumpikin ovat alkaneet huomata toisissaan sellaisia piirteitä, joista ei pidä. Esim. minulla on ollut kumppaneita, joiden ihan perus elämänhallinta on ollut hyvin vaikeaa ja jotka ovat tuoneet arkeen kaikenlaisia haasteita. Kun näitä piirteitä havaitsee tarpeeksi niin toisen arvostus helposti vähenee ja jossain vaiheessa loppuu kokonaan. Tästä seuraa huonoa käytöstä ja loppujen lopuksi ero. Ja jos joku nyt kysyy että miksi ei erota heti, niin totean vaan, että kysymys on hölmö - jokainen meistä tietää miten vaikeita erot on ja yleensä asiat katsotaan loppuun asti.
Ei kukaan tuota huonoa kohtelua sinänsä halua tai ansaitse, mutta pointti on nimenomaan se, että jos niitä omia käyttäytymismalleja ei pysty kyseenalaistamaan, niin päädyt joka kerta samanlaisiin parisuhteisiin, joissa tulet kohdelluksi huonosti.
Jotenkin tuntui että ymmärsitte asian niin, että miehet oikein etsii naisia joita kohdella huonosti. Ei se noin mene. Miksi kukaan tekisi noin?
Ei täällä kukaan ole luullut, että miehet yleisesti etsii suhteisiin naisia joita kohdella huonosti, vaan on puhuttu omana ryhmänä teistä miehistä joilla ei ole mitään itsereflektiokykyä omasta roolistanne suhteessa ja sen jälkeen päädytte toistamaan omia toksisia käytösmalleja suhteissanne. Ainoastaan sinä olet se, joka yleistää tuon hölkänkölkkäsi koskemaan kaikkia miehiä ja joku vähän fiksumpi mies tuossa sinulle jo huomauttikin, että nuo ajatukset ovat sinun omiasi, ei mitään yleisiä miesten ajatuksia tai toimintamalleja.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aika harvoin ihmiset rationaalisesti päättävät, kenestä he kiinnostuvat romanttisesti. Uskon että se kiinnostuksen herääminen on lähes aina alitajuinen prosessi, mihin ei voi järjellä vaikuttaa.
Kiinnostumisen herääminen varmasti onkin, mutta se mitä asialle tekee on omissa käsissä. Eli ei kannata lähteä niihin huonoihin suhteisiin vaikka hullaantuisikin toisesta ihan hirveästi.
Ongelma onkin siinä ettei suhde yleensä ole huono alusta asti. On hyvää, hienoa ja kauniita eleitä. Suuri osa narsistisista ihmisistä on hyviä lukemaan toista koukutusvaiheessa. Tuskin kukaan jäisi suhteeseen, jos ensimmäisen viikon aikana meno olisi sellaista mitä myöhemmin on tulossa. Se alkaa hienovaraisesti ja myönnytyksiä tehden kunnes päädytkin ihanasta ja vihattavaksi.
Minäkin luulin löytäneeni keskustelutaitoisen ja toiset huomioon ottavan ihmisen viimeisen suhteeni alussa. Tottakai oli joitain kummallisia sattumuksia oli välillä, mutta harvoin ja niihinkin oli joku looginen selitys. Kunnes ei ollutkaan. Se hyinen tunne, mikä valuu sydämeen kun tajuat todellisuuden - se on hyytävämpi kuin pohjoistuuli. Ap
Sinuna jättäisin nuo narsisti-puheet pois. Sinulla ei ole kompetenssia arvioida kenenkään mielenterveyttä. Koko termi on kärsinyt inflaation, koska kuten Keltikangas-Järvinen on opettanut, elämme narsistisessa kulttuurissa, jossa kaikenlainen itsekkyys on hyve. Narsismi ei tarkoita nykyisin oikeastaan yhtään mitään, koska se on normi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Näin miehenä on ollut vuosien varrella jännää havaita, että naisilla on monesti taipumus ihastua miehiin, jotka on "tietyntyyppisiä". Ymmärrän aika hyvin jonkun miehen aiemman kommentin "narsistikuoren" kehittämisen "hyödyistä". Tosin epäilen tuon pitkäaikaisempaa tenhoa, kun ei sitä jaksa kuitenkaan kauaa ja on aika ankea. Kyllä se yhden illan kantaa.
Olisi kyllä hauska ymmärtää naisten ajatusmaailmaa paremmin, mutta toisaalta ehken parempi ettei. Olisko sekin tylsää?
Ehken tässä vielä sanon, että ei miehiä kannata laittaa vain "jänniin" ja "tylsiin". Meitä on aikamoinen kasa erilaisia: osa päältä koreita, osa sisältä, osa ei. Noistakin vielä miten itse kukin sen näkee.
Niin että silmät auki kohti huomista...tänäänkin on vielä aikaa.
Vierailija kirjoitti:
"Eli toisin sanoen on olemassa miehiä, jotka eivät hae parisuhteelta kumppanuutta, vaan hyötykohdetta ja kun suhteen edetessä nainen ei täytä tällaisen miehen hyötytavoitetta eroamisen sijasta hän alkaa kohtelemaan tätä naista huonosti. Tällainen mies on juurikin ei-turvallinen yksilö, joka ei ole käynyt läpi itsereflektio vaihetta ja oppinut näkemään omia haitallisia käyttäytymismalleja. Tekstissä on myös hyvin paljastavaa se, että kirjoittaja ei näe tätä lähestymistapaansa hänen yksilöllisenä ominaisuutena, vaan puhuu miehen näkökulmasta kuin tämä olisi koko sukupuolen läpileikkaava ominaisuus, mitä nyt jotkut miehet eivät ole tätä korkeintaan vain vielä tajunneet.
Itse (miehenä) pidän ylimielisenä ja täysin kajahtaneena tuollaista näkemystä, että on olemassa naisia jotka eivät ansaitse hyvää kohtelua. Siinähän ikään kuin kerrotaan, että eroamisen ja itselleen sopivan kumppanin etsimisen sijasta oikeutetaan itselle se, että toista saa kohdella huonosti. Tämä on täysin järjetöntä. Oma menneisyyteni on melko miinusmerkkinen ja olen joutunut pohtimaan todella paljon sitä miten toimin erilaisissa ihmissuhteissa. Siltikään minulle ei ole tullut koskaan mieleen solmia suhdetta ihmiseen, jota en arvosta sen vertaa, etten voisi kohdella häntä hyvin."
Huomaan, ettette kukaan ymmärrä pointtiani, eli selitän asian jotenkin väärin:). No mutta, yritän vielä kerran.
Tarkoitukseni EI ollut sanoa, että kukaan sinänsä ansaitsisi huonoa kohtelua. Tarkoitin sanoa, että siinä vaan helposti käy niin ja tämä tapahtuu molemmin puolin. Eli esim. itse ja myös kumppanini olemme alussa olleet toisillemme "hyviä" ja kaikki on toiminut ihan hienosti. Mutta kun parisuhde on edennyt, niin ehkä kumpikin ovat alkaneet huomata toisissaan sellaisia piirteitä, joista ei pidä. Esim. minulla on ollut kumppaneita, joiden ihan perus elämänhallinta on ollut hyvin vaikeaa ja jotka ovat tuoneet arkeen kaikenlaisia haasteita. Kun näitä piirteitä havaitsee tarpeeksi niin toisen arvostus helposti vähenee ja jossain vaiheessa loppuu kokonaan. Tästä seuraa huonoa käytöstä ja loppujen lopuksi ero. Ja jos joku nyt kysyy että miksi ei erota heti, niin totean vaan, että kysymys on hölmö - jokainen meistä tietää miten vaikeita erot on ja yleensä asiat katsotaan loppuun asti.
Ei kukaan tuota huonoa kohtelua sinänsä halua tai ansaitse, mutta pointti on nimenomaan se, että jos niitä omia käyttäytymismalleja ei pysty kyseenalaistamaan, niin päädyt joka kerta samanlaisiin parisuhteisiin, joissa tulet kohdelluksi huonosti.
Jotenkin tuntui että ymmärsitte asian niin, että miehet oikein etsii naisia joita kohdella huonosti. Ei se noin mene. Miksi kukaan tekisi noin?
Seli seli. Kirjoitit ihan suoraa, että on olemassa naisia, jotka eivät ansaitse hyvää kohtelua ja kun tätä kyseenalaistettiin, perustelit näkemystäsi vielä monen viestin verran entistä kyseenalaisemmin sanankääntein.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
"Ei täällä kukaan ole luullut, että miehet yleisesti etsii suhteisiin naisia joita kohdella huonosti, vaan on puhuttu omana ryhmänä teistä miehistä joilla ei ole mitään itsereflektiokykyä omasta roolistanne suhteessa ja sen jälkeen päädytte toistamaan omia toksisia käytösmalleja suhteissanne. Ainoastaan sinä olet se, joka yleistää tuon hölkänkölkkäsi koskemaan kaikkia miehiä ja joku vähän fiksumpi mies tuossa sinulle jo huomauttikin, että nuo ajatukset ovat sinun omiasi, ei mitään yleisiä miesten ajatuksia tai toimintamalleja."
No toki tuo on totta mitä sanot, eli on olemassa hyviä ja sitten vähän huonompia miehiä, ja sama toki naisilla sama. Itsekin oli tollanen huono nuorempana.
Luulen, että tässä on nyt se dilemma ap:n suhteen, että huonot naisethan eivät saa hyviä miehiä millään, eikä oikeastaan toisinkaan päin. Eli kun hyvät kohtaa hyviä, niin hommahan yleensä toimii. Mutta sitten kun nämä huonot vääntää keskenään, niin sitten voi tapahtua mitä tahansa kamalaa.
Ehkä näissä vauvan ketjuissa haiskahtaa hieman se, että naiset kuvittelee usein olevansa hyviä ja suorastaan jumalattaria, kun taas miehet ovat yleensä aika p*skoja:). Ja näinhän se ei todellakaan ole.
Ehkä on todettava, että kyllä elämässä yleensä saa mitä ansaitsee. Eli jos tulee kohdelluksi huonosti, niin kyllä se tavalla tai toisella on "ansaittu". Ei se siitä muutu vaikka kuinka asian yrittäisi perustella toisin. Haukkua saa, mutta mitään se muuta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täällä on aika monella naisella sellainen kokemus, että mies vaikuttaa aluksi mukavalta, mutta sitten hänestä paljastuu lurjus, ja tämä tapahtuu joka kerta. Yritän nyt kertoa mistä tämä saattaa johtua, sillä itse olen kokenut tämän usein (olen siis mies).
Ilmiö lyhyesti kuvattuna on sellainen, että miehen näkökulmasta on olemassa naisia, joita halutaan kohdella hyvin ja naisia, jotka eivät tätä ansaitse. Naiset, jotka ansaitsevat hyvän kohtelun, ovat sellaisia, että he selvästi tuovat jotain lisäarvoa miehen elämään. En lähde nyt kuvaamaan mitä kaikkea se on, mutta näin se joka tapauksessa on.
Sitten on nämä, jotka eivät lisäarvoa tuo. He ovat tyyppejä, jotka tuovat meidän elämään lähinnä draamaa, mustasukkaisuutta, ripustautumista, syyttelyä, joustamattomuutta. Siis kaikenlaista sellaista mitä emme tarvitse, vaan joka lähinnä heikentää hyvinvointia. Pahinta on tässä se, että monilla näillä naisilla on hyvin voimakas ns. oikeutuksen tunne, eli että juuri he ansaitsevat erityisen hyvän kohtelun, koska heitä on esim. lapsuudessa saatettu kohdella väärin. Tämä on toki ymmärrettävää, mutta maailma ei toimi noin. Siksi ongelma on niin viheliäinen, koska kuvatun tyypin on tosi vaikea löytää mies, joka jaksaa tuota katsoa. Siitä vaan syntyy tilanne, jossa molempien osapuolien huonot piirteet kärjistyvät.
Itselläni on kolme kuvatunlaista suhdetta takana - kaikki kestivät vuosia. Sitten kun tajusin tuon dynamiikan, osasin valita paremmin ja nyt olen ollut 10 vuotta naimisissa maailman parhaimman vaimon kanssa. Meiltä puuttuu kaikki draama ja muu vääntö (toki kiistellään välillä, mutta mikään ei eskaloidu).
Eli toisin sanoen on olemassa miehiä, jotka eivät hae parisuhteelta kumppanuutta, vaan hyötykohdetta ja kun suhteen edetessä nainen ei täytä tällaisen miehen hyötytavoitetta eroamisen sijasta hän alkaa kohtelemaan tätä naista huonosti. Tällainen mies on juurikin ei-turvallinen yksilö, joka ei ole käynyt läpi itsereflektio vaihetta ja oppinut näkemään omia haitallisia käyttäytymismalleja. Tekstissä on myös hyvin paljastavaa se, että kirjoittaja ei näe tätä lähestymistapaansa hänen yksilöllisenä ominaisuutena, vaan puhuu miehen näkökulmasta kuin tämä olisi koko sukupuolen läpileikkaava ominaisuus, mitä nyt jotkut miehet eivät ole tätä korkeintaan vain vielä tajunneet.
Itse (miehenä) pidän ylimielisenä ja täysin kajahtaneena tuollaista näkemystä, että on olemassa naisia jotka eivät ansaitse hyvää kohtelua. Siinähän ikään kuin kerrotaan, että eroamisen ja itselleen sopivan kumppanin etsimisen sijasta oikeutetaan itselle se, että toista saa kohdella huonosti. Tämä on täysin järjetöntä. Oma menneisyyteni on melko miinusmerkkinen ja olen joutunut pohtimaan todella paljon sitä miten toimin erilaisissa ihmissuhteissa. Siltikään minulle ei ole tullut koskaan mieleen solmia suhdetta ihmiseen, jota en arvosta sen vertaa, etten voisi kohdella häntä hyvin.
Kiitos, kun jaoit toisenlaisen miehen näkökannan. Ihmettelin kanssa tuota, että naiset jaetaan heihin, jotka ansaitsevat hyvää kohtelua ja heihin, jotka eivät ansaitse, ja näin se vain on. Ja että tosiaan ei vain päätetä suhdetta siinä vaiheessa, kun huomaa, ettei kumppani olekaan sitä, mitä haluaa, vaan jäädään kohtelemaan tätä huonosti, kun on huomattu, että ai tää oli näitä naisia, jotka eivät ansaitse hyvää kohtelua...? Omituista.
Kiitos. Pidän kiinnostavana tätä ajatusmallia missä vaikeissa ihmissuhteissa muutoksen nähdään lähtevän aina naisesta ja mies ikään kuin on lukittu olemaan sitä mitä on. Kirjoitin siitä jo ketjun alkupuolella, koska olen sen verran perusmies kuitenkin, että pakko minunkin on tulla avautumaan näkemyksistäni naisille suunnattuun ketjuun. Samoin kuin siitä, kuinka käyttämämme sanat viestivät asenteitamme. Tuossa lainaamani viestin kirjoittaja alleviivasi näitä molempia asioita, eli omia asenteitaan sanavalinnoilla missä kategorisoi naiset hyviin ja huonoihin. Ikään kuin jako olisi noin mustavalkoinen ja nyanssiton. Ja toisaalta hän ei nähnyt itsessään ja toimintamalleissaan mitään muutostarvetta, riitti kun valitsi "paremman" naisen ja sitten tämä toimijuuden puute ulotettiin vielä koskemaan miehiä yleisesti.
Mielestäni jokaisen meidän on kyettävä tarkastelemaan omia toimintamallejamme ihmissuhteissa, mutta vallankin meidän, jotka olemme kasvaneet ilman terveen ihmissuhteen mallia. Itse väkivaltaisen päihdekodin kasvattina olen käynyt paljon läpi suhdettani päihteisiin ja väkivaltaan tiedostaen, että väkivaltakokemukset ovat sellaisia mitä mies helposti siirtää eteen päin. Päihteiden kanssa ei ole mennyt ihan putkeen, mutta väkivallankierteen olen onnistunut katkaisemaan omalle kohdalleni. Olen katsonut omia toimintamallejani ns. raatorehellisesti ja luultavasti sen takia onnistunut lopulta muodostamaan hyvän ja terveen parisuhteen.
Myrkyllisissä parisuhteissa on aina kaksi ihmistä, kuten niissä turvallisissakin. Moni mies unohtaa, että itsensä kanssa tehtävä työ lisää myös omaa hyvinvointia. Jos oman hyvinvoinnin laittaa vain sen harteille, että löytää naisen joka omasta mielestään ansaitsee tulla kohdelluksi hyvin, ei varmasti tule koskaan saavuttamaan sellaista tasapainoa, jonka itseään työstämällä saavuttaisi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
"Ei täällä kukaan ole luullut, että miehet yleisesti etsii suhteisiin naisia joita kohdella huonosti, vaan on puhuttu omana ryhmänä teistä miehistä joilla ei ole mitään itsereflektiokykyä omasta roolistanne suhteessa ja sen jälkeen päädytte toistamaan omia toksisia käytösmalleja suhteissanne. Ainoastaan sinä olet se, joka yleistää tuon hölkänkölkkäsi koskemaan kaikkia miehiä ja joku vähän fiksumpi mies tuossa sinulle jo huomauttikin, että nuo ajatukset ovat sinun omiasi, ei mitään yleisiä miesten ajatuksia tai toimintamalleja."
No toki tuo on totta mitä sanot, eli on olemassa hyviä ja sitten vähän huonompia miehiä, ja sama toki naisilla sama. Itsekin oli tollanen huono nuorempana.
Luulen, että tässä on nyt se dilemma ap:n suhteen, että huonot naisethan eivät saa hyviä miehiä millään, eikä oikeastaan toisinkaan päin. Eli kun hyvät kohtaa hyviä, niin hommahan yleensä toimii. Mutta sitten kun nämä huonot vääntää keskenään, niin sitten voi tapahtua mitä tahansa kamalaa.
Ehkä näissä vauvan ketjuissa haiskahtaa hieman se, että naiset kuvittelee usein olevansa hyviä ja suorastaan jumalattaria, kun taas miehet ovat yleensä aika p*skoja:). Ja näinhän se ei todellakaan ole.
Ehkä on todettava, että kyllä elämässä yleensä saa mitä ansaitsee. Eli jos tulee kohdelluksi huonosti, niin kyllä se tavalla tai toisella on "ansaittu". Ei se siitä muutu vaikka kuinka asian yrittäisi perustella toisin. Haukkua saa, mutta mitään se muuta.
Kovasti sä nyt yrität selitellä omia sanomisiasi paremmaksi mutta lopulta sitten kuitenkin paljastat taas sen mitä oikeasti ajattelet ja alat oikeuttaa sitä että toista saa kohdella huonosti. Nyt ollaan siinä, että kyllä sen huonosti kohtelun on jollain tapaa kuitenkin tullut ansainneeksi. Eli syytetään uhria sitten kuitenkin vaikka kuinka yritetään ensin kaunistella.
Enkä väitä tässä etteikö mies voisi olla uhri ja etteikö molemmat voisi kohdella toisiaan huonosti. Kyllä voi. Mutta ei se ole jotain mitä ansaitsee jos tulee suhteessa kohdelluksi huonosti. Vai kerrotko mulle miten se on ansaittua, että tuli nyrkki silmään, tai tuli haukutuksi tai alistetuksi ja kontrolloiduksi tai vaikka r*iskatuksi?
Naiset kiinnostuu vain pahoista väkivaltaisista vaarallisista miehistä. Naisten aivot ei vaan anna kilteille miehille mitään koodeja että sellaisen kanssa kannattaisi rakentaa kestävä suhde.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Naapurissa asuu nätti nainen. Ennen sillä oli tavallinen mies ja mun mielestä niillä oli kaikki hyvin. Naisella on nyt uusi mies ja kuulen miten mies haukkuu naista ja kohtelee huonosti. Sanoin naiselle kerran että et kai sä aio kauaa olla sen mielenvikaisen kanssa koska kuulen miten se haukkuu sinua. Nainen ei sanonut mitään.
Vierailija kirjoitti:
Naapurissa asuu nätti nainen. Ennen sillä oli tavallinen mies ja mun mielestä niillä oli kaikki hyvin. Naisella on nyt uusi mies ja kuulen miten mies haukkuu naista ja kohtelee huonosti. Sanoin naiselle kerran että et kai sä aio kauaa olla sen mielenvikaisen kanssa koska kuulen miten se haukkuu sinua. Nainen ei sanonut mitään.
Ehkä puhut exästäni. Arvelen, että tämä tippuu joskus korkealta, tai siis tippuisi, jos siis osaisi katsoa peiliin ja myöntää että jätti taakseen vakaan miehen. En kuitenkaan usko että hän haluaa koskaan peiliin katsoa eikä se minun asiani olekaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulle jännämies on väärä käsite. Etsin agressiivista ja sadistista seksikumppania. Kaikkein villeimmät menot ja parhaat orkut on tullu hyökkäävien miesten kanssa. Ja olen nainen. Ja mulla on oikeus kirjoittaa tämä, onhan teillä muillakin.
En ikinä menisi yhteen miehen kanssa, jos intohimo, vetovoima ja kipinä puuttuu täysin. Minä koen kipinöitä vain julmureita kohtaan.
masonainen
Sama. Tuo jännämies-käsite - sen otan käyttöön vain seksin puolella Muuten mies saa olla kunnollinen. Päiväsaikaan kiltti ja kunnollinen, öisin peto. Olen masokistinainen samoten. En mikään joka kerta piiskattava, mutta tahdon, että mies sanelee tahdin ja päättää kropastani, ikäänkuin omistaa sen.
Mulle syy jännämiehiin rakastumiseen on parempi seksi.
Toki kaikki suhteet päättyvät hetki kun tajuan, etten ole ainoa nainen. Se on kerrasta poikki. En hyväksy pettämistä enkä ota sitoutumiskyvytöntä puolisoa. Mutt akyllä näiden seksuaalisesti jännien - sanotaan, VAIN seksuaalisten jännämiesten, joukosta löytyy sitoutumishalukkaitakin. Harvemmin tosin.
Suostuisitko tradwifiksi? Nainen on miestä alemmpi ja mies päättää niin kehostasi kuin ajankäytöstäsi kun olet kotona. Saat tarpeen vaatiessa myös remmistä. Sitä et varmasti kehtaisi kertoa edes parhaalle kaverillesi.
En. Oon kyllä kokeillu kaikki rajani tuon alistumisen suhteen. Eikä ketjun tarkoitus ole harhautua liiaksi. Toin vain esille oman näkökantani; vaikka en etsi 24 h/vrk jännämiestä, etsin silti dominoivaa miestä makkariin. Traumalogiikkani on pitkälti sama isätrauma. Ja juu olen käynyt terapian. Ei muuttanut seksualisuutta eikä terapia siihen edes pysty; masokistista ei tule normaalia eikä homosta heteroa millään terapiamuodolla.
Olen akateeminen nainen ja välillä ottaa päähän tämä pariutumisen vaikeus, kun edelleen aina vaan kiihotun vain dominoivista miehistä. Fiksut ja kiltit pysyy friendzonella yksinkertaisesti koska en kiihotu seksistä.
Päiväsaikaan olen hyvinkin itsevarma nainen, joka todellakin tietää, mitä tahtoo. Mulle olis nuorena ollu turha kenenkään tulla esittämään mitään tradwife-roolia. Olisit voinu joutua tradhusbendiksi itse :D
Oman kokemukseni mukaan ne miehet jotka ovat makuuhuoneessa eivät ole sitä ns. oikeassa elämässä. Minulla on ollut useampi ihana , dominoiva rakastaja mutta pitemmän päälle niistä ei tule mitään parisuhde mielessä sillä parisuhteessa tarvitaan erilaisia asioita kuin makuuhuoneessa. Oikea elämä on oikea elämää ja siinä on oikean elämän murheet niitä makuuhuoneessa ei paikata. Nautin siis aikani tuollaisista miehistä mutta kun halusin vakiintua niin rinnalle tarvitsin ihan erilaisen miehen. Voihan se olla että joillakin muilla tuo onnistuu mutta omalla kohdallani ne piirteet jotka tekevät miehestä tietyn tyyppisen mahtavuuden makuuhuoneessa ovat hylkääviä virheitä parisuhdemielessä.
Vierailija kirjoitti:
"Eli toisin sanoen on olemassa miehiä, jotka eivät hae parisuhteelta kumppanuutta, vaan hyötykohdetta ja kun suhteen edetessä nainen ei täytä tällaisen miehen hyötytavoitetta eroamisen sijasta hän alkaa kohtelemaan tätä naista huonosti. Tällainen mies on juurikin ei-turvallinen yksilö, joka ei ole käynyt läpi itsereflektio vaihetta ja oppinut näkemään omia haitallisia käyttäytymismalleja. Tekstissä on myös hyvin paljastavaa se, että kirjoittaja ei näe tätä lähestymistapaansa hänen yksilöllisenä ominaisuutena, vaan puhuu miehen näkökulmasta kuin tämä olisi koko sukupuolen läpileikkaava ominaisuus, mitä nyt jotkut miehet eivät ole tätä korkeintaan vain vielä tajunneet.
Itse (miehenä) pidän ylimielisenä ja täysin kajahtaneena tuollaista näkemystä, että on olemassa naisia jotka eivät ansaitse hyvää kohtelua. Siinähän ikään kuin kerrotaan, että eroamisen ja itselleen sopivan kumppanin etsimisen sijasta oikeutetaan itselle se, että toista saa kohdella huonosti. Tämä on täysin järjetöntä. Oma menneisyyteni on melko miinusmerkkinen ja olen joutunut pohtimaan todella paljon sitä miten toimin erilaisissa ihmissuhteissa. Siltikään minulle ei ole tullut koskaan mieleen solmia suhdetta ihmiseen, jota en arvosta sen vertaa, etten voisi kohdella häntä hyvin."
Huomaan, ettette kukaan ymmärrä pointtiani, eli selitän asian jotenkin väärin:). No mutta, yritän vielä kerran.
Tarkoitukseni EI ollut sanoa, että kukaan sinänsä ansaitsisi huonoa kohtelua. Tarkoitin sanoa, että siinä vaan helposti käy niin ja tämä tapahtuu molemmin puolin. Eli esim. itse ja myös kumppanini olemme alussa olleet toisillemme "hyviä" ja kaikki on toiminut ihan hienosti. Mutta kun parisuhde on edennyt, niin ehkä kumpikin ovat alkaneet huomata toisissaan sellaisia piirteitä, joista ei pidä. Esim. minulla on ollut kumppaneita, joiden ihan perus elämänhallinta on ollut hyvin vaikeaa ja jotka ovat tuoneet arkeen kaikenlaisia haasteita. Kun näitä piirteitä havaitsee tarpeeksi niin toisen arvostus helposti vähenee ja jossain vaiheessa loppuu kokonaan. Tästä seuraa huonoa käytöstä ja loppujen lopuksi ero. Ja jos joku nyt kysyy että miksi ei erota heti, niin totean vaan, että kysymys on hölmö - jokainen meistä tietää miten vaikeita erot on ja yleensä asiat katsotaan loppuun asti.
Ei kukaan tuota huonoa kohtelua sinänsä halua tai ansaitse, mutta pointti on nimenomaan se, että jos niitä omia käyttäytymismalleja ei pysty kyseenalaistamaan, niin päädyt joka kerta samanlaisiin parisuhteisiin, joissa tulet kohdelluksi huonosti.
Jotenkin tuntui että ymmärsitte asian niin, että miehet oikein etsii naisia joita kohdella huonosti. Ei se noin mene. Miksi kukaan tekisi noin?
Ihmettelen vähän, miten yksioikoisesti moni tulkitsi alkuperäisen kommentin. Minä ainakaan en lukenut sieltä mitään sen suuntaista, että vain lisäarvoa tuottava kumppani ansaitsisi hyvää kohtelua. Tunnistan kuvaamasi ihmistyypin, eikä tuon kaltainen käytös ole mitenkään sukupuoleen sidottua. Itse ajattelen aivan samoin, että kyllä kahden aikuisen parisuhteen tulee tuoda molemmille osapuolille jonkinlaista emotionaalista lisäarvoa. Miksi ihmeessä kenenkään pitäisi haaskata elämäänsä sellaisen ihmisen kanssa, joka tuo elämään vain turhaa pahaa mieltä, ilkeilyä ja draamaa, ja vaatii vielä sen lisäksi jonkinlaista jalustalle nostamista? Ja kuten totesit, oikeassa elämässä asiat harvemmin menevät niin, että heti ensimmäisestä ongelmasta lähdetään eroamaan, vaan aika pitkään yleensä katsellaan ja toivotaan, että tilanne kääntyy parempaan, varsinkin jos takana on pidempi parisuhde ja kuviossa mukana lapsia.
Avainsana tässä on siis vastavuoroisuus, eli kyllä molempien pitää tuoda hyviä asioita, kuten arvostusta, kunnioitusta ja rakkautta, toistensa elämään. Eihän parisuhteessa muuten ole järkeä.
Vierailija kirjoitti:
Kiitos keskustelun avauksesta, tää keskustelu on paras ja mielenkiintoisin pitkään aikaan! Mä luulin olevani vain outo ja kieroutunut lapsuuden traumojen takia, mutta onhan täällä muitakin :D.
Mä pelkäsin miehiä (suurimmalle osalle miehistä varmaan näyttäydyin etäisenä) ja päädyin ottamaan miehen, joka teki rauhallisesti selväksi, että haluaa olla kanssani. Aiemman poikaystäväni kanssa käytin seksiä rentoutumisen ja ahdistuksen helpottamisen välineenä, mutta nykyisen mieheni kanssa seksielämä ei ole niin vapautunutta, että olisin päässyt toteuttamaan itseäni. Jouduin siis käsittelemään ongelmani terapiassa ja pääsin paremmin kosketuksiin itseni, ajatusteni ja käyttäytymiskaavojeni kanssa.
Ja edelleen olen saman miehen kanssa ja arvostan hänen tukeaan ja vakauttaan.
Mulla on myös nykyään mies jonka tukea ja vakautta arvostan lisäksi pystyn itse antamaan noita hänelle. Olemme yli 10 vuoden aikana hitsautuneet yhteen ja aina toistemme ensisijaiset ihmiset. Seksielämä ei ole yhtä räjähtävää kuin joidenkin aikaisempien miesten kanssa, eikä sitä tule harrastettua yhtä paljon mitä aiemmin. Alamme molemmat olla sen ikäisiä että muut asiat suhteessa korostuvat ja tulevat tärkeämmäksi kuin seksin harrastaminen. Sen olen oppinut että jos koko elämänsä vain jahtaa tietynlaista ihmistä ja tietynlaista unelmaa välittämättä tosielämästä niin saattaa olla että jää ilman jotain muuta joka voisi olla 100 kertaa tärkeämpää. Toisaalta koskaan ei ole liian myöhäistä myös yli kuusi kymppiset pariutuvat.
Vierailija kirjoitti:
Tuo tilanne on ongelma kahdelle ihmiselle. ap:lle ja sille kiltille miehelle johon ap haluaisi rakastua.
Se kiltti mies ei tule koskaan herättämään yhtä vahvoja tunteita kuin narsisti-jännis.
Moni ap:n kaltainen nainen valitsee kiltin miehen jossain vaiheessa. Ehkä laskelmoidusti, ehkä siksi koska perheenperustamisvaiheessa hetken aikaa tuntuukin siltä, että kiltti mies on hyvä, ajatusten pyöriessä lähinnä lasten, hääjuhlien ja perheasunnon ympärillä.
Mutta ei se kestä. Kun lapset kasvavat ja olisi taas yhteistä aikaa, ei turvallinen insinörtti sytytä. Ja silloin kiltti mies saa lähteä.
Omalla kohdalla näin ei ollut vaan löysin nykyisen mieheni yli kolmekymppisenä kun molemmilla oli jo lapset ja selvää ettei yhteisiä lapsia koskaan tule. Ihan varmasti en olisi häneen kiinnittänyt mitään huomiota nuorena mutta molempien elämän kokemuksen myötä löysimme toisemme.
Vierailija kirjoitti:
Täällä on aika monella naisella sellainen kokemus, että mies vaikuttaa aluksi mukavalta, mutta sitten hänestä paljastuu lurjus, ja tämä tapahtuu joka kerta. Yritän nyt kertoa mistä tämä saattaa johtua, sillä itse olen kokenut tämän usein (olen siis mies).
Ilmiö lyhyesti kuvattuna on sellainen, että miehen näkökulmasta on olemassa naisia, joita halutaan kohdella hyvin ja naisia, jotka eivät tätä ansaitse. Naiset, jotka ansaitsevat hyvän kohtelun, ovat sellaisia, että he selvästi tuovat jotain lisäarvoa miehen elämään. En lähde nyt kuvaamaan mitä kaikkea se on, mutta näin se joka tapauksessa on.
Sitten on nämä, jotka eivät lisäarvoa tuo. He ovat tyyppejä, jotka tuovat meidän elämään lähinnä draamaa, mustasukkaisuutta, ripustautumista, syyttelyä, joustamattomuutta. Siis kaikenlaista sellaista mitä emme tarvitse, vaan joka lähinnä heikentää hyvinvointia. Pahinta on tässä se, että monilla näillä naisilla on hyvin voimakas ns. oikeutuksen tunne, eli että juuri he ansaitsevat erityisen hyvän kohtelun, koska heitä on esim. lapsuudessa saatettu kohdella väärin. Tämä on toki ymmärrettävää, mutta maailma ei toimi noin. Siksi ongelma on niin viheliäinen, koska kuvatun tyypin on tosi vaikea löytää mies, joka jaksaa tuota katsoa. Siitä vaan syntyy tilanne, jossa molempien osapuolien huonot piirteet kärjistyvät.
Itselläni on kolme kuvatunlaista suhdetta takana - kaikki kestivät vuosia. Sitten kun tajusin tuon dynamiikan, osasin valita paremmin ja nyt olen ollut 10 vuotta naimisissa maailman parhaimman vaimon kanssa. Meiltä puuttuu kaikki draama ja muu vääntö (toki kiistellään välillä, mutta mikään ei eskaloidu).
Tarkoitatko siis sanoa että jos naista kohdellaan huonosti niin se on naisen oma vika?
Se on vain luonnonlaki. Ei oo kyse siitä että onko se naisen vika jos mies kohtelee huonosti kun mies jonka nainen valitsee on sellainen. Kyse on siitä että se on luonnonlaki, naisen valinta jonka taustalla vuosituhansien evoluutiobiologiaa
Kiinnostumisen herääminen varmasti onkin, mutta se mitä asialle tekee on omissa käsissä. Eli ei kannata lähteä niihin huonoihin suhteisiin vaikka hullaantuisikin toisesta ihan hirveästi.