Mistä kaikesta luovuitte, kun jäitte työttömäksii

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Monipuolisen ja kunnollisen ruoan syömisestä. Heräteostoksista. Herkuista. Myös sähkössä koitan säästää.

Jep, ihminen temuttaa tuhansilla turhaa krääsää, yms kun on töissä ja huterat korttitalot sortuu heti kun tulot laskee, huoh. 

Meillä ei ainakaan ole koskaan vielä temuteltu, oltiin työttömänä tai ei. Töissä ollessa matkat piti sovittaa väkisin loma- aikaan, nyt ollaan huoltohommissa ja lomaillaan työttömyyden alkaessa loppukesällä ja voidaan olla matkoilla vapaasti, kaikki on edullisempaa. Työkärijutut voi hoitaa vaikka missä, ei tarvi tavata ketään.

Vierailija kirjoitti:

Varmaan kaikki masentuu kun joutuu työttömäksi. Masennus on elämään vaikuttava sairaus ja voi kestää vuosia. Muutos on raju. Yhtäkkiä ei ole varaa mihinkään ja elämästä tulee selviytymistaistelua. Nythän vielä eduskunta kiristi työttömyyskorvauksen ehtoja eli se poistuu monelta eli pitää elää säästöillään. Suomen hinnoilla.

 

Varmaan ensimmäisenä möisin auton koska sitähän ei tarvitse kun elämästä tulee lusimista. Työttömyys muuttaa kaiken. Eikä vähiten sen miten ihmiset suhtautuu sinuun, onhan edelleen työllisten mielestä niin paljon töitä että on jotain pahasti vialla ihmisessä joka ei vaan mene töihin.

Ei autoa kannata myydä. Itse ainakin olen pystynyt tekemään pätkätöitä, koska autolla pääsen työhön sellaisiin paikkoihin, joihin julkiset eivät kulje. 

Eri asia tietenkin, jos on toimiva julkinen liikenne. Toisaalta, ei se toimi esim. Espoon sisäisessä liikenteessä. Kun asuin Espoossa, julkisilla meni yhdensuuntaiseen työmatkan 1,5 tuntia, autolla 30 min. Totta kai hankin sen autonkotteron.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Työmatkoista, työnteosta ja työlounaista työkavereiden kanssa ensimmäisenä. Sittemmin kun työttömyys piteni, luovuin myös rivitaloasunnosta ja lopulta autostakin. Autosta luopumisen sivussa kutistui myös maailmani todella paljon. 

Eli elit ennen työttömyyttä yli varojesi kuvitellen hyvien aikojen olevan ikuiseksi ajoiksi ansaittuja? 

Yhden kerran vaihdoin vakitöistä toisiin vakitöihin, joten miksen. Niin olivat vanhempanikin tehneet ja asunto vaihtui isompaan vuosien vieriessä. Samoin tekivät suurin piirtein kaikki muutkin. Monet ikäiseni asuivat omakotitalossa kahden tai kolmen lapsen ydinperheen kanssa. Miksen olisi uskonut samaan omalla kohdallani?

No ei toteutunut,  ja sitten työn saaminen olikin yllättäen todella vaikeaa, kaikesta ammattitaidosta ja osaamisesta huolimatta. 

Mieheni on ollut nyt kaksi vuotta työttömänä ja koska ansiosidonnaiset on jo käytetty, mies on Kelan tuilla. Tän johdosta pari suoratoistopalvelua irtisanottu, alkoholin käyttö pistetty minimiin, tupakointi lopetettu (tosin jo aiemmin), viikoittaiset sushit ja kahvittelut unohdettu. Ruokakaupassa ollaan hintojen suhteen tarkkana ja ostetaan vain välttämättömimmät. Lahjoja ei olla ostettu edes toisillemme miehen työttömyyden aikana ja se on molemmille sopinut oikein kivasti :) Viime vuonna, kun tuli veronpalautukset, ne meni säästöön, josta maksoimme sitten kiinteistöveron, kassamaksut, autoliiton ja isomman siivun asuntolainaa (se mitä säästöön jäi, heh...)

Stressistä, jatkuvasta vitutuksesta, jalkakivusta, epäterveellisestä ruokavaliosta, alkoholista, ylipainosta

Jäin työttömäksi 2016....ei minkäänlaista vaikutusta elämääni...hyvin pyyhkii..

Muutosneuvottelujen myötä työt loppuivat maaliskuun lopussa. Tilanne on ikävä. Rutiinit, päivärytmi loppuvat multa. Taloudellisesti pärjään seuraavan vuoden jotakuinkin mutta henkisestä puolesta en tiedä. 

Olen ollut useamman kerran työttömänä viimeisen 10 v aikana (tuulinen ala). Hyvä puoli siinä on se, että olen oppinut säästämään etenkin ruokakaupassa ja maksullisissa menoissa, ja kun säästölinja on säilynyt myös töissä ollessa, säästöön on jäänyt tavallista enemmän rahaa työttömyydenkin varalle. (Olen siis juuri se huono kuluttaja, joka jättää palkkaa säästöön, eikä laita kaikkea kiertoon. 🙄 No, oma talous on lähimpänä, ja säästämisen ansiosta olen voinut lyhentää asuntolainaa ja käydä matkoilla myös työttömyyden aikana.)

Tarjoukset ja hintojen seuraaminen, kaupan omat merkit ja edullisemmat valinnat (kanisterisaippua, roskapussirullat), itse tehty ruoka, edulliset raaka-aineet, ei heräteostoksia (paitsi tosi harvoin), tuskin koskaan ravintolaruokaa, maksutapaetujen ja bonusten hyödyntäminen - näillä on menty monta vuotta ja säästetty oikeasti tosi paljon. Päivittäisostokset on asumisen ohella suomalaisten suurin kuluerä, josta voi nipistää yllättävänkin paljon.

Kampaaja kyllä, mutta harvoin, kauneushoitolat ei. Museokortti on, mutta leffoissa, konserteissa tai maksullisilla keikoilla käydään ihan poikkeuksellisesti. Vaateostoksia vain pakolliset ja moni kiva, mutta tarpeeton juttu saa jäädä kauppaan, vaikka maksaisikin vain pari euroa, koska pienistä puroista tulee oikeasti isot menot.

En ole vielä joutunut luopumaan muista kuin isoista haaveista: kun työssä ei ole jatkuvuutta, voi haaveilla vain seuraavasta lomamatkasta, kun tietää, että siihen on varaa, mutta ei uuteen kotiin, kesäasuntoon tai taloon Italiassa tms.  

Jos tippuisin peruspvrahalle, sitten kyllä pitäisi luopua enemmän, koska se on niin hävyttömän pieni, että säästöt on äkkiä syöty.