Lue keskustelun säännöt.
Suhdemysteeri ratkaistavaksi!!! Yksipuoliset teot parisuhteessa??
21.03.2026 |
Aloimme seurustella muutama vuosi sitten. Kuten usein, alku oli helppo: rakkaus kantoi ja arki jäi taka-alalle. Molemmilla oli omat kodit, mökit, aikuiset lapset ja vaativat työt.
Ajan myötä huomasin, että suhteemme alkoi rakentua pitkälti minun joustamiseni varaan. Vietimme aikaa lähes aina hänen luonaan tai hänen mökillään. Tein mielelläni niin sanottuja miesten töitä korjasin, kannoin, huolsin. Hänen kotonaan hoidin arjen pieniä asioita: tiskejä, kahvit, pieniä fiksauksia. Elin kuin yhteisessä kodissa. Keittelin meille usein kahvit, tein molemmille aamiaiset, tein pääosin meidän yhteiset ruoat, suunnittelin ja toteutin yhteiset reissut, ajelin autolla hänen luokseen, jne jne.
Hiljalleen aloin toivoa vastavuoroisuutta. En suuria asioita pieniä eleitä. Että joskus hänkin tekisi jotain minun luonani vaikka keittiössä. Tekisi vaikka joskus minullekin aamiaisleivät.
Keskusteluja käytiin monta. Vastauksia tuli laidasta laitaan: en osaa, en pysty, koen sen pakottamisena. Tai ei vastausta lainkaan. Samaan aikaan sain viesteissä paljon rakkautta ja kauniita sanoja.
Minulle aamiaisleivistä tuli symboli koko keskustelulle. Ei siksi, että se itsessään olisi maailman tärkein asia vaan siksi, että kaipaan tunnetta, että toinen haluaa tehdä minulle jotain pientä, ilman pyyntöä. Aamupalan tekeminen oli keskustelussa helppo esimerkki, koska kukaan ei voi sanoa että se on liian raskas asia pyydetty. Halusin että rakkaus näkyy myös teoissa, ei vain sanoissa.
Olen alkanut miettiä: voiko suhde toimia, jos arki ei ole vastavuoroista? Jos toinen rakastaa sanoilla, mutta ei teoilla? En siis ole saanut vastausta kysymykseen "Miksi et tee tai halua tehdä minulle aamiaista joskus" ja se häiritsee todella paljon.
Kommentit (215)
Möllykän ja kaikkien muidenkin tulisi miettiä ja kysyä mitä pystyy tarjoamaan omalle kumppanille, jos ei jaksa panostaa tuollaiseen vastavuoroisuuteen. Miten ilahduttaa omaa kumppania? Mitä hän tarvii? Millä tavoin osoittaa hänen olevan tärkeä?
Yhteen suuntaan kulkeva juna on tylsä ja happamoittaa suhteen, vaikka kumppanissa olisi paljonkin hyviä piirteitä..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko naisella raudanpuute, olematon ferritiini, se kuuluisa nykyvitsaus, se tosiaan aiheuttaa alisuoriutumista, saamattomuutta, väsymystä, mikä voi olla syynä, ettei hän osallistu tarpeeksi?
AP: Hän on ihan energinen upea nainen muuten. Mulle näyttää vaan että kyse on siitä mitä valitsee tehdä.
No niinhän sinäkin teet. Valitset, mitä haluat tehdä.
Minä en oikeasti usko kyllä, että teet yksin kaiken. Sen uskon, että teet omasta mielestäsi tosi paljon ja oikeastikin ehkä lähemmäs puolet kotityöstä, kun olet paikalla. Mutta esimerkiksi tuo, ett tuot ruoat mukanasi. Ihan varmasti tuot jotain, jotain näyttävääkin, mutta jos oikein rehellisesti ajattelet, niin ehkä sieltä naisystävän jääkaapista kumminkin löytyy se lounas, jonka syötte ohimennen, kun illalla syötte oikeasti sitä sinun tuomaa ruokaa.
Aamiaisleivät eivät välttämättä ole pieni pyyntö, jos sinä olet aamuvirkku ja kumppanisi taas ei ole. Meillä esimerkiksi mies aina keittää aamukahvin ihan jo siitä syystä, että herää paljon aikaisemmin kuin minä. Minulle olisi aivan järkyttävä tuska, jos hän pyytäisi minua vuorostani keittämään aamukahvin, mutta hänen toivomaansa aikaan.
Vierailija kirjoitti:
Oletko sanonut ihan suoraan, että koska hän ei tee pieniä huomaavaisia tekoja, tunnet, että sinua ei rakasteta?
Ap:
Jep. 🙃 olen.
Vain oma toimintaansa voi muuttaa, jos normaali keskustelu ei tuota tulosta. Joten vaihtoehto olisi tässä nyt se, että lopetat itse sellaisen sinulle normaalin joustamisen ja pienten palvelusten tekemisen toiselle ja aina toisen luo menemisen yms, kun kerran homma ei ole vastavuoroista.
Vastavuoroisuudenhan ei tarvi koskea aina somoja toimia, jos esim. mies vaikka korjaa pyöräsi, huoltaa autosi, vie lapsesi harrastuksiin ja ulkoiluttaa lemmikkisi jne, mutta ymmärsin, että vastavuoroisuus ap:n suhteessa on kokonaan vinksallaan.
On pieni mahdollisuus, että mies herää asiaan, kun kohtaa uuden arkitodellisuuden. Voi myös tulla ero. En kuitenkaan näe, että suhde voi kantaa hyvänä pitkän päälle, jos tällainen perustavanlaatuinen vastavuoroisuus puuttuu ja suhteen dynamiikka on näin aivan vinksallaan.
Itsekin olen sellainen, että olen aika joustava ja haluan mielelläni ilahduttaa toista arjessa. Mutta suhteessa homma toimii mielestäni vain, jos toinen on myös huomioonottavaa laatua. Minä tein omassa samanlaisia ongelmia sisältäneessä suhteessani siis käännöksen omassa toiminnassani. (Omassa suhteessani mies myös rakasti kyllä sanoilla ja sellaisella arjen läheisyydenosoituksilla.)
Mies huomautti sitten jossain vaiheessa, että hänestä tuntuu, etten panosta enää suhteeseen täysillä... Ei siis oikein tajunnut. Suhteessa alkoi jossain vaiheessa olla myös muita ongelmia, isolta osin juuri miehen perustavanlaatuisesta itsekkäästä luonteesta johtuen. Ja erohan se kohta oli käsillä.
Jos jollain tällainen itsekkyysongelma ei ole niin syvällä, niin ehkä hän voi ottaakin onkeensa, kun toinen muuttaa oman käytöksensä tasapainoon. Voi sitten tajuta, että kivempi kun molemmat joustaa je tekee toisilleen kivoja asioita, kuin ettei kumpikaan tee.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oletko sanonut ihan suoraan, että koska hän ei tee pieniä huomaavaisia tekoja, tunnet, että sinua ei rakasteta?
Ap:
Jep. 🙃 olen.
Eli lopputulos on että sä ruikutat kuinka sua ei rakasteta. Lopeta nyt ainakin tuo ihan ekana.
Ei ihme jos toinen juoksee kohta jo karkuun.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko naisella raudanpuute, olematon ferritiini, se kuuluisa nykyvitsaus, se tosiaan aiheuttaa alisuoriutumista, saamattomuutta, väsymystä, mikä voi olla syynä, ettei hän osallistu tarpeeksi?
AP: Hän on ihan energinen upea nainen muuten. Mulle näyttää vaan että kyse on siitä mitä valitsee tehdä.
No niinhän sinäkin teet. Valitset, mitä haluat tehdä.
Minä en oikeasti usko kyllä, että teet yksin kaiken. Sen uskon, että teet omasta mielestäsi tosi paljon ja oikeastikin ehkä lähemmäs puolet kotityöstä, kun olet paikalla. Mutta esimerkiksi tuo, ett tuot ruoat mukanasi. Ihan varmasti tuot jotain, jotain näyttävääkin, mutta jos oikein rehellisesti ajattelet, niin ehkä sieltä naisystävän jääkaapista kumminkin löytyy se lounas, jonka syötte ohimennen, kun illalla syötte oikeasti sitä sinun tuomaa ruokaa.
Aamiaisleivät eivät välttämättä ole pieni pyyntö, jos sinä olet aamuvirkku ja kumppanisi taas ei ole. Meillä esimerkiksi mies aina keittää aamukahvin ihan jo siitä syystä, että herää paljon aikaisemmin kuin minä. Minulle olisi aivan järkyttävä tuska, jos hän pyytäisi minua vuorostani keittämään aamukahvin, mutta hänen toivomaansa aikaan.
Niin tai näin. Jos rakkaalle puolisolle tuo kahvi olisi kynnyskysymys, niin mikset tekisi sitä edes kerran 3kk?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Te ette sovi toisillenne. Amen.
Mä alan ymmärtämään tämän. Mutta häiritsee se etten saa vastausta kysymykseeni.
onko se rakkauden puutetta? Joku henkinen lukko? Jotain muuta?
Hänen puheissaan on kyllä tällaista sankarimies joka pelastaa kaiken -tyyppistä höpinää..Ei se ole rakkauden puutetta. Kyse on siitä, että hän kokee tekevänsä rakkauden tekoja hyväksymällä sen, että tunkeudut hänen reviirilleen, suunnittelet yhteiset tekemiset, päätät, miten ollaan (että on niin aamiaisvoileipiä, joista hän ei kamalasti välitä, mutta koska sinä niitä teet, niin hän mieliksesi niitä syö). Miehelle rakkautta on se, että hän antaa sinun päsmäröidä eikä huomauttele, että osaa itsekin tehdä äijien työt, koska ajattelee, että loukkaannut moisesta.
Mies ei etsinyt itselleen äitiä, mutta sinussa hän sai sellaisen eikä tiedä, millä tavalla sinua loukkaamatta saisi sanottua, että jätä se keittiö ja pyykit, on meillä mukavampaakin tekemistä.
AP: edelleen minä aloittaja olen mies.
En mielestäni tunkeudu kenenkään reviirille vaan hän hienovaraisesti vihjailee näistä miesten töistä ym. Joita teen kyllä mielelläni. Ja lisäksi muuta. Tiedän että hän arvostaa sitä. Kyse on nyt siitä että minunkin reviirilleni saisi tulla. Jos ollaan parisuhteessa niin mun mielestä ollaan yhdessä molempien reviireillä tasa-arvoisesti.
Jos et osaa samalla tavalla vihjailla hienovaraisesti, tai jos olettaa että et tarvitse, koska osaat ja teet muutenkin niin paljon?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oletko sanonut ihan suoraan, että koska hän ei tee pieniä huomaavaisia tekoja, tunnet, että sinua ei rakasteta?
Ap:
Jep. 🙃 olen.
No tästä pitäisi naisen jo huolestua. Ihan oikeasti.
Ihan uteliaisuudesta, onko kyseessä nainen, joka huolehtii paljon ulkonäöstään? Meikkaa joka päivä jne?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Osoittaako kumppanisi rakkautta ja arvostusta muilla tavoin? Huomaako hän asiat mitä teet?
Mitä tapahtuu, jos lakkaat tekemästä niitä? Jos kyse on vain erilaisesta rakkauden kielestä, hän ei kiinnitä huomiota siihen, että lakkaat tekemästä niitä. Jos huomaa ja pahastuu, siinä on vastauksesi. Lähde, sinua käytetään vain hyväksi.
Sanoit, että olet puhunut asiasta. Silloin kyse ei voi olla siitäkään, että olet antanut alusta asti enemmän ja toinen luulee, että antamiset on aina ollut tasan. Tämä suhdemalli on tyypillisempää kyllä naisille.
AP:
En usko että on naisille sen tyypillisempää.
Kyllä hän huomioi asioita. Ja joskus jopa kiittää.
Pointti tässä on se että minulla on oma setti hoidettavana myös ja joskus olisi kiva saada jotain pientä apua tai edes huomiota vastapalvelukseksi. En siis sano että teen hänen luonaan kaiken tai edes 50%. Mutta itse omassa ympyröissä saan häneltä 0%.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Te ette sovi toisillenne. Amen.
Mä alan ymmärtämään tämän. Mutta häiritsee se etten saa vastausta kysymykseeni.
onko se rakkauden puutetta? Joku henkinen lukko? Jotain muuta?
Hänen puheissaan on kyllä tällaista sankarimies joka pelastaa kaiken -tyyppistä höpinää..Ei se ole rakkauden puutetta. Kyse on siitä, että hän kokee tekevänsä rakkauden tekoja hyväksymällä sen, että tunkeudut hänen reviirilleen, suunnittelet yhteiset tekemiset, päätät, miten ollaan (että on niin aamiaisvoileipiä, joista hän ei kamalasti välitä, mutta koska sinä niitä teet, niin hän mieliksesi niitä syö). Miehelle rakkautta on se, että hän antaa sinun päsmäröidä eikä huomauttele, että osaa itsekin tehdä äijien työt, koska ajattelee, että loukkaannut moisesta.
Mies ei etsinyt itselleen äitiä, mutta sinussa hän sai sellaisen eikä tiedä, millä tavalla sinua loukkaamatta saisi sanottua, että jätä se keittiö ja pyykit, on meillä mukavampaakin tekemistä.
AP: edelleen minä aloittaja olen mies.
En mielestäni tunkeudu kenenkään reviirille vaan hän hienovaraisesti vihjailee näistä miesten töistä ym. Joita teen kyllä mielelläni. Ja lisäksi muuta. Tiedän että hän arvostaa sitä. Kyse on nyt siitä että minunkin reviirilleni saisi tulla. Jos ollaan parisuhteessa niin mun mielestä ollaan yhdessä molempien reviireillä tasa-arvoisesti.
Kuulostaa minulle siltä että toivoisit hänen lukevan ajatuksiasi, koska sinulla on taipumus tehdä niin. Kaikki ihmiset eivät toimi samoin. Kannattanee pyytää apua siinä hetkessä, ei hetken ulkopuolella, ja välttää ehtoja ja vertailua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap kokeile antaa sama, mitä kumppanisi. Olet vain ihana, tarjoat kivaa seksiä, olet olemassa. Thats it.
Keität kahvin itsellesi. Teet omat remppasi ja menosuunnitelmasi.
Katso mitä tapahtuu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko naisella raudanpuute, olematon ferritiini, se kuuluisa nykyvitsaus, se tosiaan aiheuttaa alisuoriutumista, saamattomuutta, väsymystä, mikä voi olla syynä, ettei hän osallistu tarpeeksi?
AP: Hän on ihan energinen upea nainen muuten. Mulle näyttää vaan että kyse on siitä mitä valitsee tehdä.
No niinhän sinäkin teet. Valitset, mitä haluat tehdä.
Minä en oikeasti usko kyllä, että teet yksin kaiken. Sen uskon, että teet omasta mielestäsi tosi paljon ja oikeastikin ehkä lähemmäs puolet kotityöstä, kun olet paikalla. Mutta esimerkiksi tuo, ett tuot ruoat mukanasi. Ihan varmasti tuot jotain, jotain näyttävääkin, mutta jos oikein rehellisesti ajattelet, niin ehkä sieltä naisystävän jääkaapista kumminkin löytyy se lounas, jonka syötte ohimennen, kun illalla syötte oikeasti sitä sinun tuomaa ruokaa.
Aamiaisleivät eivät välttämättä ole pieni pyyntö, jos sinä olet aamuvirkku ja kumppanisi taas ei ole. Meillä esimerkiksi mies aina keittää aamukahvin ihan jo siitä syystä, että herää paljon aikaisemmin kuin minä. Minulle olisi aivan järkyttävä tuska, jos hän pyytäisi minua vuorostani keittämään aamukahvin, mutta hänen toivomaansa aikaan.
Jos näin,miksei puoliso suostu keskustelemaan. Että hei, listataas ruoat ja tuomiset: Toit viimeksi viiniä, sisäfileetä ja kaviaaria. Ihanaa, minulta taas löytyi salaattiainekset, perunat, aamupalat, ym ym.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vain oma toimintaansa voi muuttaa, jos normaali keskustelu ei tuota tulosta. Joten vaihtoehto olisi tässä nyt se, että lopetat itse sellaisen sinulle normaalin joustamisen ja pienten palvelusten tekemisen toiselle ja aina toisen luo menemisen yms, kun kerran homma ei ole vastavuoroista.
Vastavuoroisuudenhan ei tarvi koskea aina somoja toimia, jos esim. mies vaikka korjaa pyöräsi, huoltaa autosi, vie lapsesi harrastuksiin ja ulkoiluttaa lemmikkisi jne, mutta ymmärsin, että vastavuoroisuus ap:n suhteessa on kokonaan vinksallaan.
On pieni mahdollisuus, että mies herää asiaan, kun kohtaa uuden arkitodellisuuden. Voi myös tulla ero. En kuitenkaan näe, että suhde voi kantaa hyvänä pitkän päälle, jos tällainen perustavanlaatuinen vastavuoroisuus puuttuu ja suhteen dynamiikka on näin aivan vinksallaan.
Itsekin olen sellainen, että olen aika joustava ja haluan mielelläni ilahduttaa toista arjessa. Mutta suhteessa homma toimii mielestäni vain, jos toinen on myös huomioonottavaa laatua. Minä tein omassa samanlaisia ongelmia sisältäneessä suhteessani siis käännöksen omassa toiminnassani. (Omassa suhteessani mies myös rakasti kyllä sanoilla ja sellaisella arjen läheisyydenosoituksilla.)
Mies huomautti sitten jossain vaiheessa, että hänestä tuntuu, etten panosta enää suhteeseen täysillä... Ei siis oikein tajunnut. Suhteessa alkoi jossain vaiheessa olla myös muita ongelmia, isolta osin juuri miehen perustavanlaatuisesta itsekkäästä luonteesta johtuen. Ja erohan se kohta oli käsillä.
Jos jollain tällainen itsekkyysongelma ei ole niin syvällä, niin ehkä hän voi ottaakin onkeensa, kun toinen muuttaa oman käytöksensä tasapainoon. Voi sitten tajuta, että kivempi kun molemmat joustaa je tekee toisilleen kivoja asioita, kuin ettei kumpikaan tee.
106 lisää vielä:
Muutos voi olla ehkä mahdollinen, jos miehellä on kyse enemmänkin ymmärtämättöyydestä, jos vaikka lapsuuden kotona äiti on aina passannut, eikä vain ole koskaan herännyt asiaan ja jatkaa vain ajattelematta samaa mallia.
Sitten jos on kyse syvemmin luonteesta tai jopa ihan persoonallisuushäiriöstä - narsistinen ihminen on erittäin itsekeskeinen ja itsekäs - niin kannattaa heittää hanskat tiskiin aika pian, eikä jäädä odottamaan pidemmäksi aikaa muutosta, jota ei koskaan tule. Päinvastoin, asiat voi mennä ajan kanssa huonoon jamaan.
Vierailija kirjoitti:
Vain oma toimintaansa voi muuttaa, jos normaali keskustelu ei tuota tulosta. Joten vaihtoehto olisi tässä nyt se, että lopetat itse sellaisen sinulle normaalin joustamisen ja pienten palvelusten tekemisen toiselle ja aina toisen luo menemisen yms, kun kerran homma ei ole vastavuoroista.
Vastavuoroisuudenhan ei tarvi koskea aina somoja toimia, jos esim. mies vaikka korjaa pyöräsi, huoltaa autosi, vie lapsesi harrastuksiin ja ulkoiluttaa lemmikkisi jne, mutta ymmärsin, että vastavuoroisuus ap:n suhteessa on kokonaan vinksallaan.
On pieni mahdollisuus, että mies herää asiaan, kun kohtaa uuden arkitodellisuuden. Voi myös tulla ero. En kuitenkaan näe, että suhde voi kantaa hyvänä pitkän päälle, jos tällainen perustavanlaatuinen vastavuoroisuus puuttuu ja suhteen dynamiikka on näin aivan vinksallaan.
Itsekin olen sellainen, että olen aika joustava ja haluan mielelläni ilahduttaa toista arjessa. Mutta suhteessa homma toimii mielestäni vain, jos toinen on myös huomioonottavaa laatua. Minä tein omassa samanlaisia ongelmia sisältäneessä suhteessani siis käännöksen omassa toiminnassani. (Omassa suhteessani mies myös rakasti kyllä sanoilla ja sellaisella arjen läheisyydenosoituksilla.)
Mies huomautti sitten jossain vaiheessa, että hänestä tuntuu, etten panosta enää suhteeseen täysillä... Ei siis oikein tajunnut. Suhteessa alkoi jossain vaiheessa olla myös muita ongelmia, isolta osin juuri miehen perustavanlaatuisesta itsekkäästä luonteesta johtuen. Ja erohan se kohta oli käsillä.
Jos jollain tällainen itsekkyysongelma ei ole niin syvällä, niin ehkä hän voi ottaakin onkeensa, kun toinen muuttaa oman käytöksensä tasapainoon. Voi sitten tajuta, että kivempi kun molemmat joustaa je tekee toisilleen kivoja asioita, kuin ettei kumpikaan tee.
Tämä, että lyö "kostoksi" hanskat tiskiin on varma resepti erolle. Ihan yhtä hyvin voisi erota saman tien.
En näe AP:lle muuta vaihtoehtoa kuin puhua asiasta, ja jos ei mene perille niin erota. Pidemmän päälle ei jaksa yrittää, jos kokee että toinen ei tule yhtään vastaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oletko sanonut ihan suoraan, että koska hän ei tee pieniä huomaavaisia tekoja, tunnet, että sinua ei rakasteta?
Ap:
Jep. 🙃 olen.Eli lopputulos on että sä ruikutat kuinka sua ei rakasteta. Lopeta nyt ainakin tuo ihan ekana.
Ei ihme jos toinen juoksee kohta jo karkuun.
AP:
Tää on kyl niin totta. Paitsi ei oo. En ruikuta. Olen vaan kyllästynyt tähän asian tilaan.
Voitko esittää hänelle toiveita niistä missä kaipaisit hänen apuaan luonasi?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Te ette sovi toisillenne. Amen.
Mä alan ymmärtämään tämän. Mutta häiritsee se etten saa vastausta kysymykseeni.
onko se rakkauden puutetta? Joku henkinen lukko? Jotain muuta?
Hänen puheissaan on kyllä tällaista sankarimies joka pelastaa kaiken -tyyppistä höpinää..
Ihan voi olla itsekkyyttä tai laiskuutta, tai näiden yhdistelmä. Ihmisen luonteen normaalikirjoon mahtuu hyvinkin itsekkäitä tyyppejä, ilman että kyse olisi esim. narsismista. Eihän se kivaa sille puolisolle ole :/
Teidän olisi helpompaa ja järkevämpää panostaa yhteiseen kotiin, mökkiin, jne.
Kumpi ei halua yhteistä elämää?
Vastaamattomuus luultavasti johtuu siitä että hän ei ymmärrä kysymystä tai ongelmaasi tässä asiassa. Jossei ymmärrä sitä niin mitä siihen oikein voi sanoa.
Hän saattaa vaan kokea että nyt hän tekee jotain väärin mutta kukko ei käskien laula.
Jos erikseen pyydät jotain voi ollakin että se ei vahingossakaan tapahdu.
Itse toimin juuri näin. Se on vähän nurinkurista mutta en ole kenenkään käskytettävissä. Kaiken pitää lähteä omasta halusta tehdä jotain eikä siksi että joku pyytää tai käskee, edes nätisti.