Lue keskustelun säännöt.
Suhdemysteeri ratkaistavaksi!!! Yksipuoliset teot parisuhteessa??
21.03.2026 |
Aloimme seurustella muutama vuosi sitten. Kuten usein, alku oli helppo: rakkaus kantoi ja arki jäi taka-alalle. Molemmilla oli omat kodit, mökit, aikuiset lapset ja vaativat työt.
Ajan myötä huomasin, että suhteemme alkoi rakentua pitkälti minun joustamiseni varaan. Vietimme aikaa lähes aina hänen luonaan tai hänen mökillään. Tein mielelläni niin sanottuja miesten töitä korjasin, kannoin, huolsin. Hänen kotonaan hoidin arjen pieniä asioita: tiskejä, kahvit, pieniä fiksauksia. Elin kuin yhteisessä kodissa. Keittelin meille usein kahvit, tein molemmille aamiaiset, tein pääosin meidän yhteiset ruoat, suunnittelin ja toteutin yhteiset reissut, ajelin autolla hänen luokseen, jne jne.
Hiljalleen aloin toivoa vastavuoroisuutta. En suuria asioita pieniä eleitä. Että joskus hänkin tekisi jotain minun luonani vaikka keittiössä. Tekisi vaikka joskus minullekin aamiaisleivät.
Keskusteluja käytiin monta. Vastauksia tuli laidasta laitaan: en osaa, en pysty, koen sen pakottamisena. Tai ei vastausta lainkaan. Samaan aikaan sain viesteissä paljon rakkautta ja kauniita sanoja.
Minulle aamiaisleivistä tuli symboli koko keskustelulle. Ei siksi, että se itsessään olisi maailman tärkein asia vaan siksi, että kaipaan tunnetta, että toinen haluaa tehdä minulle jotain pientä, ilman pyyntöä. Aamupalan tekeminen oli keskustelussa helppo esimerkki, koska kukaan ei voi sanoa että se on liian raskas asia pyydetty. Halusin että rakkaus näkyy myös teoissa, ei vain sanoissa.
Olen alkanut miettiä: voiko suhde toimia, jos arki ei ole vastavuoroista? Jos toinen rakastaa sanoilla, mutta ei teoilla? En siis ole saanut vastausta kysymykseen "Miksi et tee tai halua tehdä minulle aamiaista joskus" ja se häiritsee todella paljon.
Kommentit (197)
Ehkä te olette vähän kuin minä ja minun mies. Minun mies on ainainen puuhastelija joka jaksaa aina vain touhuta. Itse olen taas huomattavasti matalammalla intensiteetillä ja energialla varustettu joten jaksan touhuta huomattavasti vähemmän. Tämä luonnollisesti johtaa siihen että mieheni tekee enemmän kotitöitä ja pihatöitä kuin minä. Rempat yms. teemme kyllä yhdessä. Meillä on yhteisiä lapsia niin itse puolestani hoidan häntä enemmän lasten asoita, murheita yms.
Arvostan paljon mieheni ponnisteluja ja pyrin kyllä huomioimaan häntä pienin teoin. Mieheni varmasti arvostaisi puuhakkaampaa vaimoa mutta minä en vain kykene parempaan. Jos hän haluaa elää minun kanssa, on hänen tähän tyytyminen. Tärkeintä tässä tilanteessa on tietysti se että me molemmat voimme hyväksyä tilanteen sellaisena kuin se on. Jos emme hyväksyisi niin ero olisi silloin järkevä ratkaisu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On tottunut siihen että teet paljon. Ihmiset on mukavuudenhaluisia. Mitä jos teette yhdessä aluksi, pyydä hänet mukaan, teette yhdessä ne leivät ja muut. Myöhemmin hän voi tehdä itsenäisestikin.
Tai sitten ei luota enää itseensä, että osaa.
Mitä ylivoimaista osaamista aamupalaleipien tekeminen vaatii? Vai puhutko jostain henkisestä osaamisesta?
Eihän aamupalaleipien tekeminen vaadikaan mitään. Mutta jos toisen rakkauden kieli ei ole aamupalaleivät, niin se ei ole. Sitä ei voi pakottaa. Sinä selkeästi haluat rakkaudenosoituksia aamupalaleivillä ja toinen ei ole aamupalaleipätyyppiä.
Minä en tykkäisi ollenkaan siitä, että toinen tekisi minulle aamupalaleivät. Haluan tehdä ne itse. Sama esimerkiksi hotelliaamiaisella. Mies halusi huomioida minua tuomalla, minulle syötävää. Onneksi mies ymmärsi heti, kun sanoin, että haluan valita ja ottaa itse syömiseni. Meillä on yhteiset aikuiset lapset, joten mistään tuoreesta suhteesta ei ole kyse.
Tärkeintä on kuunnella toista, jotta voi huomioida toista paremmin. Tärkeää on myös kertoa omat toiveet, koska muuten toinen voi kuvitella olevansa todella hyvä huomioija,,vaikka toimii juuri päinvastoin kuin pitäisi.
AP:
Tärkeintä on kuunnella toista tarkoittaako tämä sitä että:
- hän voisi vaikka kerran kolmessa kuukaudessa tehdä mulle aamupalan VAI- mun pitäisi vaan kuunnella ja ymmärtää että se myt vaan ei jostain tuntemattomasta syystä onnistu?
Haluan sanoa vielä että pelkät aamupalaleivät ei ole tässä se ainoa asia. Se vaan jotenkin symboloi koko tilannetta.Oletko kertonut hänelle että suhde on nyt kriisissä, koska hän ei osallistu tarpeeksi? Vai haetko vain syytä erolle ja siksi kyselet vain täällä?
AP: Oon tässä kertonut useasti että olen yrittänyt jutella aiheesta monta kertaa. En saa vaan vastausta. Yritän ymmärtää itseänikin. Jos jonkun uuden näkökulman saisin tähän.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä on niitä itsekeskeisiä äijiä joiden mielestä toisen miellyttäminen on nöyristelyä ja toisen pyynnön mukaan tekeminen alistumista ja periksi antamista. Niin nähty. Ei tule muuttumaan.
.. näitä on varmaan molemmissa sukupuolissa. En halua tästä mies/nais juttua.. (AP)
Ei näitä kyllä ole oikeasti molemmissa sukupuolissa ainakaan yhtä usein. Naisten tekeminen on sillä lailla näkymätöntä, että naiset aivät itsekään aina huomaa tekevänsä. Siksi syntyy herkästi tunne, että mies tekisi yksin kaiken, jos mies tekee selvästikin aika paljon. Kuitenkin noissa tilanteissa oikeasti nainenkin tekee yleensä varsin paljon, se jää vain våhavaitsematta. Toisin päin taas on ihan oikeati olemassa miehiä, jotka eivät pistä rikkaa ristiin kodin eteen.
Taustalla on semmoinen psykologinen vinouma, että kun mies esimerkiksi tekee ruokaa, niin mies todella tekee ruokaa ja kaikki sen huomaavat ja muistavat. Naisen tekemä ruoka vain on, se ilmestyy ja se syödään, eikä kukaan kiinnitä huomiota siihen, mistä se ilmestyi. Miehen tekemät asiat ovat jotenkin aina ylimääräisiä ja hienoja ja näkyviä, naisen tekemät asiat vain tapahtuvat jossain taustalla.
Minulla on mies, joka mielestään tekee kaikki kotityöt. Hän esimerkiksi vie roskat ehkä 25% kerroista. Hyvin harvoin pyytämättä, ei yleensä edes ensimmäisellä pyytämisellä, ja prosessi on suurieleinen. Hän kerää voimia sohvalla ja puhuu siitä, miten kohta vie roskat, sitten nousee puhisten ja ähkien, laittaa kenkiä jalkaan ja pyytää tuomaan roskapussit eteiseen, palaa kolistellen ja kommentoi roskia tai roska-astioiden tilannetta. Ja jos pyydät viemään roskat uudelleen seuraavana päivänä, mies sanoo heti että TAASKO pitää.
Minä vaan katson, että kappas pussi on täynnä tai täällä haiskahtaa, ja vien pois. Unohdan koko jutun ihan saman tien. Jos seuraavana päivänä laitan biojötteeseen kalanperkeet, en todellakaan muistele että eilenkin vein roskat, vaan vien ne pois ennen kuin kävelevät itse.
Tästä syystä asiasta ei minusta oikein voi keskustella ilman sukupuoliaspektia. Miehen sanomana tuo teen kaiken yksin -väite vaan on yleensä ihan eri asia kuin naisen sanomana.AP:
Ymmärrän tämän. Ja uskon että miehissä on paaaaaallljjoon enemmän juuri tuota mitä kuvasit.
Mutta menemättä liikaa mun historiaan, niin voin vakuuttaa että olen oikeasti jo aiemmin hanskannut sellaisia juttuja ja kokonaisuuksia että..
Siksi ehkä se mulle onkin luontaista vaan tehdä asioita. Ei ole ollut aikaa miettiä että kenen homma mikäkin nyt olisi.
Uskon sua kun kerrot noin. Olisko kyse siitä, että naisesi on edellisessä suhteessa ollut se passaaja ja nyt haluaa vaan nauttia kaikesta...
Onko naisella raudanpuute, olematon ferritiini, se kuuluisa nykyvitsaus, se tosiaan aiheuttaa alisuoriutumista, saamattomuutta, väsymystä, mikä voi olla syynä, ettei hän osallistu tarpeeksi?
Vierailija kirjoitti:
Kai mies tekee aamiaista itselleen silloin, kun on yksin? Jos omien leipien teko onnistuu, niin onnistuu niidrn teko välillä myös sinulle.
Tuo, ettei voi toteuttaa (halua toteuttaa) sulle noinkin pientä asiaa, joka sinua niin kovasti ilahduttaisi, kertoo mun mielestä arvostuksen ja rakkauden puutteesta sinua kohtaan. Ehkä pitää sua ja sitä, että sä hoidat kaiken, itsestäänselvyytenä?
Tekeekö mies mitään muuta sinun eteesi?
AP: edelleen olen itse mies .. M52
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Missä päin asut ap?
länsirannikolla. Meinaatko että se liittyy joten miten ihmiset käyttäytyy? 😅
Mä luulen, että kun asuinpaikka selviää, sulla on jono oven takana <3
Voisin kuvitella itseni seuraavassa suhteessa sellaiseen rooliin 😀 nyt hoidan ihan liikaa asioita ja silti mies keksii aina jotain valitettavaa. Pyykit pesty väärin, auto parkkeerattu vinoon ja näitä riittää... joka kerta kun käyn kaupassa, aina tulee valitusta, että ei ois pitänyt ostaa jotain jne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Te ette sovi toisillenne. Amen.
Mä alan ymmärtämään tämän. Mutta häiritsee se etten saa vastausta kysymykseeni.
onko se rakkauden puutetta? Joku henkinen lukko? Jotain muuta?
Hänen puheissaan on kyllä tällaista sankarimies joka pelastaa kaiken -tyyppistä höpinää..
Ei se ole rakkauden puutetta. Kyse on siitä, että hän kokee tekevänsä rakkauden tekoja hyväksymällä sen, että tunkeudut hänen reviirilleen, suunnittelet yhteiset tekemiset, päätät, miten ollaan (että on niin aamiaisvoileipiä, joista hän ei kamalasti välitä, mutta koska sinä niitä teet, niin hän mieliksesi niitä syö). Miehelle rakkautta on se, että hän antaa sinun päsmäröidä eikä huomauttele, että osaa itsekin tehdä äijien työt, koska ajattelee, että loukkaannut moisesta.
Mies ei etsinyt itselleen äitiä, mutta sinussa hän sai sellaisen eikä tiedä, millä tavalla sinua loukkaamatta saisi sanottua, että jätä se keittiö ja pyykit, on meillä mukavampaakin tekemistä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On tottunut siihen että teet paljon. Ihmiset on mukavuudenhaluisia. Mitä jos teette yhdessä aluksi, pyydä hänet mukaan, teette yhdessä ne leivät ja muut. Myöhemmin hän voi tehdä itsenäisestikin.
Tai sitten ei luota enää itseensä, että osaa.
Mitä ylivoimaista osaamista aamupalaleipien tekeminen vaatii? Vai puhutko jostain henkisestä osaamisesta?
Eihän aamupalaleipien tekeminen vaadikaan mitään. Mutta jos toisen rakkauden kieli ei ole aamupalaleivät, niin se ei ole. Sitä ei voi pakottaa. Sinä selkeästi haluat rakkaudenosoituksia aamupalaleivillä ja toinen ei ole aamupalaleipätyyppiä.
Minä en tykkäisi ollenkaan siitä, että toinen tekisi minulle aamupalaleivät. Haluan tehdä ne itse. Sama esimerkiksi hotelliaamiaisella. Mies halusi huomioida minua tuomalla, minulle syötävää. Onneksi mies ymmärsi heti, kun sanoin, että haluan valita ja ottaa itse syömiseni. Meillä on yhteiset aikuiset lapset, joten mistään tuoreesta suhteesta ei ole kyse.
Tärkeintä on kuunnella toista, jotta voi huomioida toista paremmin. Tärkeää on myös kertoa omat toiveet, koska muuten toinen voi kuvitella olevansa todella hyvä huomioija,,vaikka toimii juuri päinvastoin kuin pitäisi.
AP:
Tärkeintä on kuunnella toista tarkoittaako tämä sitä että:
- hän voisi vaikka kerran kolmessa kuukaudessa tehdä mulle aamupalan VAI- mun pitäisi vaan kuunnella ja ymmärtää että se myt vaan ei jostain tuntemattomasta syystä onnistu?
Haluan sanoa vielä että pelkät aamupalaleivät ei ole tässä se ainoa asia. Se vaan jotenkin symboloi koko tilannetta.Oletko kertonut hänelle että suhde on nyt kriisissä, koska hän ei osallistu tarpeeksi? Vai haetko vain syytä erolle ja siksi kyselet vain täällä?
AP: Oon tässä kertonut useasti että olen yrittänyt jutella aiheesta monta kertaa. En saa vaan vastausta. Yritän ymmärtää itseänikin. Jos jonkun uuden näkökulman saisin tähän.
Kuulostaa oudolta jos ei vastaa mitään. Mistä se voisi johtua?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
AP:
.. no tätäpä juuri.. mulla on luovuttaminen enemmän kuin lähellä.
Ongelma tässä on se että hänellä on joku henkinen lukko asian suhteenjota yritän tässä ymmärtää. Kun siis yhdessäolomme on muuten aivan mahtavaa, mutta tämä asia alkaa olla mulle iso taakka. Koska mulle tulee fiilis että hänen rakkautensa on riippuvainen siitä mitä mä toimitan, ei siitä mitä mä henkilönä olen.
Olisiko hänellä jostain aiemmasta suhteestaan sellainen kokemus, että on itse tehnyt hirveästi näitä voileipiä sun muita pieniä asioita, ja nyt on takki tyhjänä? Hän on kenties päättänyt, että ei enää koskaan näin. Ja sinä joudut edellisen suhteen kokemusten maksumieheksi?
Mutta väärinhän se on. Molempien pitäisi toisiaan auttaa.
Vierailija kirjoitti:
Onko naisella raudanpuute, olematon ferritiini, se kuuluisa nykyvitsaus, se tosiaan aiheuttaa alisuoriutumista, saamattomuutta, väsymystä, mikä voi olla syynä, ettei hän osallistu tarpeeksi?
AP: Hän on ihan energinen upea nainen muuten. Mulle näyttää vaan että kyse on siitä mitä valitsee tehdä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On tottunut siihen että teet paljon. Ihmiset on mukavuudenhaluisia. Mitä jos teette yhdessä aluksi, pyydä hänet mukaan, teette yhdessä ne leivät ja muut. Myöhemmin hän voi tehdä itsenäisestikin.
Tai sitten ei luota enää itseensä, että osaa.
Mitä ylivoimaista osaamista aamupalaleipien tekeminen vaatii? Vai puhutko jostain henkisestä osaamisesta?
Eihän aamupalaleipien tekeminen vaadikaan mitään. Mutta jos toisen rakkauden kieli ei ole aamupalaleivät, niin se ei ole. Sitä ei voi pakottaa. Sinä selkeästi haluat rakkaudenosoituksia aamupalaleivillä ja toinen ei ole aamupalaleipätyyppiä.
Minä en tykkäisi ollenkaan siitä, että toinen tekisi minulle aamupalaleivät. Haluan tehdä ne itse. Sama esimerkiksi hotelliaamiaisella. Mies halusi huomioida minua tuomalla, minulle syötävää. Onneksi mies ymmärsi heti, kun sanoin, että haluan valita ja ottaa itse syömiseni. Meillä on yhteiset aikuiset lapset, joten mistään tuoreesta suhteesta ei ole kyse.
Tärkeintä on kuunnella toista, jotta voi huomioida toista paremmin. Tärkeää on myös kertoa omat toiveet, koska muuten toinen voi kuvitella olevansa todella hyvä huomioija,,vaikka toimii juuri päinvastoin kuin pitäisi.
AP:
Tärkeintä on kuunnella toista tarkoittaako tämä sitä että:
- hän voisi vaikka kerran kolmessa kuukaudessa tehdä mulle aamupalan VAI- mun pitäisi vaan kuunnella ja ymmärtää että se myt vaan ei jostain tuntemattomasta syystä onnistu?
Haluan sanoa vielä että pelkät aamupalaleivät ei ole tässä se ainoa asia. Se vaan jotenkin symboloi koko tilannetta.Oletko kertonut hänelle että suhde on nyt kriisissä, koska hän ei osallistu tarpeeksi? Vai haetko vain syytä erolle ja siksi kyselet vain täällä?
AP: Oon tässä kertonut useasti että olen yrittänyt jutella aiheesta monta kertaa. En saa vaan vastausta. Yritän ymmärtää itseänikin. Jos jonkun uuden näkökulman saisin tähän.
Kuulostaa oudolta jos ei vastaa mitään. Mistä se voisi johtua?
AP: tää on mulle se suuri mysteeri.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On tottunut siihen että teet paljon. Ihmiset on mukavuudenhaluisia. Mitä jos teette yhdessä aluksi, pyydä hänet mukaan, teette yhdessä ne leivät ja muut. Myöhemmin hän voi tehdä itsenäisestikin.
Tai sitten ei luota enää itseensä, että osaa.
Mitä ylivoimaista osaamista aamupalaleipien tekeminen vaatii? Vai puhutko jostain henkisestä osaamisesta?
Eihän aamupalaleipien tekeminen vaadikaan mitään. Mutta jos toisen rakkauden kieli ei ole aamupalaleivät, niin se ei ole. Sitä ei voi pakottaa. Sinä selkeästi haluat rakkaudenosoituksia aamupalaleivillä ja toinen ei ole aamupalaleipätyyppiä.
Minä en tykkäisi ollenkaan siitä, että toinen tekisi minulle aamupalaleivät. Haluan tehdä ne itse. Sama esimerkiksi hotelliaamiaisella. Mies halusi huomioida minua tuomalla, minulle syötävää. Onneksi mies ymmärsi heti, kun sanoin, että haluan valita ja ottaa itse syömiseni. Meillä on yhteiset aikuiset lapset, joten mistään tuoreesta suhteesta ei ole kyse.
Tärkeintä on kuunnella toista, jotta voi huomioida toista paremmin. Tärkeää on myös kertoa omat toiveet, koska muuten toinen voi kuvitella olevansa todella hyvä huomioija,,vaikka toimii juuri päinvastoin kuin pitäisi.
AP:
Tärkeintä on kuunnella toista tarkoittaako tämä sitä että:
- hän voisi vaikka kerran kolmessa kuukaudessa tehdä mulle aamupalan VAI- mun pitäisi vaan kuunnella ja ymmärtää että se myt vaan ei jostain tuntemattomasta syystä onnistu?
Haluan sanoa vielä että pelkät aamupalaleivät ei ole tässä se ainoa asia. Se vaan jotenkin symboloi koko tilannetta.Oletko kertonut hänelle että suhde on nyt kriisissä, koska hän ei osallistu tarpeeksi? Vai haetko vain syytä erolle ja siksi kyselet vain täällä?
Vai oletko pinnistellyt aluksi avuliaana ja nyt suhteen vakiintuessa haluaisit siirtyä normaaliin eli passattavaksi, mutta tämä ei tällä kertaa onnistu?
AP: hieno teoria. Ei pidä paikkaansa.
Mulle vaikka näiden leipien suhteen riittäisi se että kerran kolmeen kuukauteen tekee kerran. Mä voin hoitaa loput. Ei oo mulle mikään ponnistus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Osoittaako kumppanisi rakkautta ja arvostusta muilla tavoin? Huomaako hän asiat mitä teet?
Mitä tapahtuu, jos lakkaat tekemästä niitä? Jos kyse on vain erilaisesta rakkauden kielestä, hän ei kiinnitä huomiota siihen, että lakkaat tekemästä niitä. Jos huomaa ja pahastuu, siinä on vastauksesi. Lähde, sinua käytetään vain hyväksi.
Sanoit, että olet puhunut asiasta. Silloin kyse ei voi olla siitäkään, että olet antanut alusta asti enemmän ja toinen luulee, että antamiset on aina ollut tasan. Tämä suhdemalli on tyypillisempää kyllä naisille.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On tottunut siihen että teet paljon. Ihmiset on mukavuudenhaluisia. Mitä jos teette yhdessä aluksi, pyydä hänet mukaan, teette yhdessä ne leivät ja muut. Myöhemmin hän voi tehdä itsenäisestikin.
Tai sitten ei luota enää itseensä, että osaa.
Mitä ylivoimaista osaamista aamupalaleipien tekeminen vaatii? Vai puhutko jostain henkisestä osaamisesta?
Eihän aamupalaleipien tekeminen vaadikaan mitään. Mutta jos toisen rakkauden kieli ei ole aamupalaleivät, niin se ei ole. Sitä ei voi pakottaa. Sinä selkeästi haluat rakkaudenosoituksia aamupalaleivillä ja toinen ei ole aamupalaleipätyyppiä.
Minä en tykkäisi ollenkaan siitä, että toinen tekisi minulle aamupalaleivät. Haluan tehdä ne itse. Sama esimerkiksi hotelliaamiaisella. Mies halusi huomioida minua tuomalla, minulle syötävää. Onneksi mies ymmärsi heti, kun sanoin, että haluan valita ja ottaa itse syömiseni. Meillä on yhteiset aikuiset lapset, joten mistään tuoreesta suhteesta ei ole kyse.
Tärkeintä on kuunnella toista, jotta voi huomioida toista paremmin. Tärkeää on myös kertoa omat toiveet, koska muuten toinen voi kuvitella olevansa todella hyvä huomioija,,vaikka toimii juuri päinvastoin kuin pitäisi.
AP:
Tärkeintä on kuunnella toista tarkoittaako tämä sitä että:
- hän voisi vaikka kerran kolmessa kuukaudessa tehdä mulle aamupalan VAI- mun pitäisi vaan kuunnella ja ymmärtää että se myt vaan ei jostain tuntemattomasta syystä onnistu?
Haluan sanoa vielä että pelkät aamupalaleivät ei ole tässä se ainoa asia. Se vaan jotenkin symboloi koko tilannetta.Oletko kertonut hänelle että suhde on nyt kriisissä, koska hän ei osallistu tarpeeksi? Vai haetko vain syytä erolle ja siksi kyselet vain täällä?
AP: Oon tässä kertonut useasti että olen yrittänyt jutella aiheesta monta kertaa. En saa vaan vastausta. Yritän ymmärtää itseänikin. Jos jonkun uuden näkökulman saisin tähän.
Kuulostaa oudolta jos ei vastaa mitään. Mistä se voisi johtua?
AP: tää on mulle se suuri mysteeri.
Oletteko ikinä pystyneet puhumaan mistään ongelmista, pakeneeko niitä puheita, eikö osaa/pysty? Välttelemällä saa ongelmat katoamaan?
Vierailija kirjoitti:
Vastavuoroisuus on subjektiivinen käsite ja riippuu siitä mihin itse kiinnittää huomionsa. Itse pyrin toimimaan ihmissuhteissa sillä ajatuksella etten tee asioita lainaksi tai velaksi, vaan annan mitä annettavaa minulla on ja kukin itse päättäköön mitä sillä tekee. Puolisoni on ystäväni, eikä minulla ole syytä olettaa etteikö hän haluaisi myös minulle hyvää vaikka se eri tavalla näkyisikin. Ihmiset kun harvoin ovat täysiä kopioita toisistaan.
Kukin tietysti antaa sitä, mitä pystyy ja haluaa, mutta pidemmässä suhteessa pitäisi voida keskustella siitä, miten antamiset ja saamiset kohtaavat.
On se aika möllykkää meininkiä, jos elelee sillä tavalla, että "tässä minä olen, ota tai jätä".
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Te ette sovi toisillenne. Amen.
Mä alan ymmärtämään tämän. Mutta häiritsee se etten saa vastausta kysymykseeni.
onko se rakkauden puutetta? Joku henkinen lukko? Jotain muuta?
Hänen puheissaan on kyllä tällaista sankarimies joka pelastaa kaiken -tyyppistä höpinää..Ei se ole rakkauden puutetta. Kyse on siitä, että hän kokee tekevänsä rakkauden tekoja hyväksymällä sen, että tunkeudut hänen reviirilleen, suunnittelet yhteiset tekemiset, päätät, miten ollaan (että on niin aamiaisvoileipiä, joista hän ei kamalasti välitä, mutta koska sinä niitä teet, niin hän mieliksesi niitä syö). Miehelle rakkautta on se, että hän antaa sinun päsmäröidä eikä huomauttele, että osaa itsekin tehdä äijien työt, koska ajattelee, että loukkaannut moisesta.
Mies ei etsinyt itselleen äitiä, mutta sinussa hän sai sellaisen eikä tiedä, millä tavalla sinua loukkaamatta saisi sanottua, että jätä se keittiö ja pyykit, on meillä mukavampaakin tekemistä.
AP: edelleen minä aloittaja olen mies.
En mielestäni tunkeudu kenenkään reviirille vaan hän hienovaraisesti vihjailee näistä miesten töistä ym. Joita teen kyllä mielelläni. Ja lisäksi muuta. Tiedän että hän arvostaa sitä. Kyse on nyt siitä että minunkin reviirilleni saisi tulla. Jos ollaan parisuhteessa niin mun mielestä ollaan yhdessä molempien reviireillä tasa-arvoisesti.
Oletko sanonut ihan suoraan, että koska hän ei tee pieniä huomaavaisia tekoja, tunnet, että sinua ei rakasteta?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
AP:
.. no tätäpä juuri.. mulla on luovuttaminen enemmän kuin lähellä.
Ongelma tässä on se että hänellä on joku henkinen lukko asian suhteenjota yritän tässä ymmärtää. Kun siis yhdessäolomme on muuten aivan mahtavaa, mutta tämä asia alkaa olla mulle iso taakka. Koska mulle tulee fiilis että hänen rakkautensa on riippuvainen siitä mitä mä toimitan, ei siitä mitä mä henkilönä olen.Olisiko hänellä jostain aiemmasta suhteestaan sellainen kokemus, että on itse tehnyt hirveästi näitä voileipiä sun muita pieniä asioita, ja nyt on takki tyhjänä? Hän on kenties päättänyt, että ei enää koskaan näin. Ja sinä joudut edellisen suhteen kokemusten maksumieheksi?
Mutta väärinhän se on. Molempien pitäisi toisiaan auttaa.
AP: tässä voi olla se yksi totuuden siemen..
Vai oletko pinnistellyt aluksi avuliaana ja nyt suhteen vakiintuessa haluaisit siirtyä normaaliin eli passattavaksi, mutta tämä ei tällä kertaa onnistu?