Lue keskustelun säännöt.
Suhdemysteeri ratkaistavaksi!!! Yksipuoliset teot parisuhteessa??
21.03.2026 |
Aloimme seurustella muutama vuosi sitten. Kuten usein, alku oli helppo: rakkaus kantoi ja arki jäi taka-alalle. Molemmilla oli omat kodit, mökit, aikuiset lapset ja vaativat työt.
Ajan myötä huomasin, että suhteemme alkoi rakentua pitkälti minun joustamiseni varaan. Vietimme aikaa lähes aina hänen luonaan tai hänen mökillään. Tein mielelläni niin sanottuja miesten töitä korjasin, kannoin, huolsin. Hänen kotonaan hoidin arjen pieniä asioita: tiskejä, kahvit, pieniä fiksauksia. Elin kuin yhteisessä kodissa. Keittelin meille usein kahvit, tein molemmille aamiaiset, tein pääosin meidän yhteiset ruoat, suunnittelin ja toteutin yhteiset reissut, ajelin autolla hänen luokseen, jne jne.
Hiljalleen aloin toivoa vastavuoroisuutta. En suuria asioita pieniä eleitä. Että joskus hänkin tekisi jotain minun luonani vaikka keittiössä. Tekisi vaikka joskus minullekin aamiaisleivät.
Keskusteluja käytiin monta. Vastauksia tuli laidasta laitaan: en osaa, en pysty, koen sen pakottamisena. Tai ei vastausta lainkaan. Samaan aikaan sain viesteissä paljon rakkautta ja kauniita sanoja.
Minulle aamiaisleivistä tuli symboli koko keskustelulle. Ei siksi, että se itsessään olisi maailman tärkein asia vaan siksi, että kaipaan tunnetta, että toinen haluaa tehdä minulle jotain pientä, ilman pyyntöä. Aamupalan tekeminen oli keskustelussa helppo esimerkki, koska kukaan ei voi sanoa että se on liian raskas asia pyydetty. Halusin että rakkaus näkyy myös teoissa, ei vain sanoissa.
Olen alkanut miettiä: voiko suhde toimia, jos arki ei ole vastavuoroista? Jos toinen rakastaa sanoilla, mutta ei teoilla? En siis ole saanut vastausta kysymykseen "Miksi et tee tai halua tehdä minulle aamiaista joskus" ja se häiritsee todella paljon.
Kommentit (197)
Vastavuoroisuus on subjektiivinen käsite ja riippuu siitä mihin itse kiinnittää huomionsa. Itse pyrin toimimaan ihmissuhteissa sillä ajatuksella etten tee asioita lainaksi tai velaksi, vaan annan mitä annettavaa minulla on ja kukin itse päättäköön mitä sillä tekee. Puolisoni on ystäväni, eikä minulla ole syytä olettaa etteikö hän haluaisi myös minulle hyvää vaikka se eri tavalla näkyisikin. Ihmiset kun harvoin ovat täysiä kopioita toisistaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vastavuoroisuus on subjektiivinen käsite ja riippuu siitä mihin itse kiinnittää huomionsa. Itse pyrin toimimaan ihmissuhteissa sillä ajatuksella etten tee asioita lainaksi tai velaksi, vaan annan mitä annettavaa minulla on ja kukin itse päättäköön mitä sillä tekee. Puolisoni on ystäväni, eikä minulla ole syytä olettaa etteikö hän haluaisi myös minulle hyvää vaikka se eri tavalla näkyisikin. Ihmiset kun harvoin ovat täysiä kopioita toisistaan.
Juu, toki näin, mutta rajansa kaikella. Ei pidä täysin hyväksikäytettäväksi alistua.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vastavuoroisuus on subjektiivinen käsite ja riippuu siitä mihin itse kiinnittää huomionsa. Itse pyrin toimimaan ihmissuhteissa sillä ajatuksella etten tee asioita lainaksi tai velaksi, vaan annan mitä annettavaa minulla on ja kukin itse päättäköön mitä sillä tekee. Puolisoni on ystäväni, eikä minulla ole syytä olettaa etteikö hän haluaisi myös minulle hyvää vaikka se eri tavalla näkyisikin. Ihmiset kun harvoin ovat täysiä kopioita toisistaan.
Juu, toki näin, mutta rajansa kaikella. Ei pidä täysin hyväksikäytettäväksi alistua.
Ei tietenkään, jokaisella on lähtökohtaisesti oikeus valita seuransa.
Olen AP samaa mieltä kanssasi. Kummankin tulee panostaa suhteeseen yhtä lailla
Vierailija kirjoitti:
Vastavuoroisuus on subjektiivinen käsite ja riippuu siitä mihin itse kiinnittää huomionsa. Itse pyrin toimimaan ihmissuhteissa sillä ajatuksella etten tee asioita lainaksi tai velaksi, vaan annan mitä annettavaa minulla on ja kukin itse päättäköön mitä sillä tekee. Puolisoni on ystäväni, eikä minulla ole syytä olettaa etteikö hän haluaisi myös minulle hyvää vaikka se eri tavalla näkyisikin. Ihmiset kun harvoin ovat täysiä kopioita toisistaan.
AP:
Täysin samaa mieltä. Parisen vuotta kun tekee toisen eteen pyyteettömästi asioita, kertoo suoraan -tuloksetta - ihan pikkuhommia joissa toinen voisi vastavuoroisesti omaa arkea keventää, niin siinä alkaa hissukseen se asenne rapista. Eikä asiasta puhumalla saa vastausta.
Ja se tässä on se ongelma.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hei AP!
Mitä niin mielettömän upeaa tässä naisessa on, että haluat seurustella hänen kanssaan?
Joa oot koittanut puhua jo naisellesi asiasta eikä meno muutu, tiedät mitä pitää tehdä. Ottajia (niitä vastavuoroisia) sulla ainakin näyttää olevan :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Missä päin asut ap?
länsirannikolla. Meinaatko että se liittyy joten miten ihmiset käyttäytyy? 😅
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voi kun olisikin joskus elämässään tavannut ap:n kaltaisen miehen.
Samaa mietin. Täällä olisi nainen, joka osaisi arvostaa noita tekoja.
Meitä on täällä useampikin. Harvinaisia tuollaiset miehet! 🙂
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Missä päin asut ap?
länsirannikolla. Meinaatko että se liittyy joten miten ihmiset käyttäytyy? 😅
Tuskin. Vaan siihen, että on vientiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä on niitä itsekeskeisiä äijiä joiden mielestä toisen miellyttäminen on nöyristelyä ja toisen pyynnön mukaan tekeminen alistumista ja periksi antamista. Niin nähty. Ei tule muuttumaan.
.. näitä on varmaan molemmissa sukupuolissa. En halua tästä mies/nais juttua.. (AP)
Ei näitä kyllä ole oikeasti molemmissa sukupuolissa ainakaan yhtä usein. Naisten tekeminen on sillä lailla näkymätöntä, että naiset aivät itsekään aina huomaa tekevänsä. Siksi syntyy herkästi tunne, että mies tekisi yksin kaiken, jos mies tekee selvästikin aika paljon. Kuitenkin noissa tilanteissa oikeasti nainenkin tekee yleensä varsin paljon, se jää vain våhavaitsematta. Toisin päin taas on ihan oikeati olemassa miehiä, jotka eivät pistä rikkaa ristiin kodin eteen.
Taustalla on semmoinen psykologinen vinouma, että kun mies esimerkiksi tekee ruokaa, niin mies todella tekee ruokaa ja kaikki sen huomaavat ja muistavat. Naisen tekemä ruoka vain on, se ilmestyy ja se syödään, eikä kukaan kiinnitä huomiota siihen, mistä se ilmestyi. Miehen tekemät asiat ovat jotenkin aina ylimääräisiä ja hienoja ja näkyviä, naisen tekemät asiat vain tapahtuvat jossain taustalla.
Minulla on mies, joka mielestään tekee kaikki kotityöt. Hän esimerkiksi vie roskat ehkä 25% kerroista. Hyvin harvoin pyytämättä, ei yleensä edes ensimmäisellä pyytämisellä, ja prosessi on suurieleinen. Hän kerää voimia sohvalla ja puhuu siitä, miten kohta vie roskat, sitten nousee puhisten ja ähkien, laittaa kenkiä jalkaan ja pyytää tuomaan roskapussit eteiseen, palaa kolistellen ja kommentoi roskia tai roska-astioiden tilannetta. Ja jos pyydät viemään roskat uudelleen seuraavana päivänä, mies sanoo heti että TAASKO pitää.
Minä vaan katson, että kappas pussi on täynnä tai täällä haiskahtaa, ja vien pois. Unohdan koko jutun ihan saman tien. Jos seuraavana päivänä laitan biojötteeseen kalanperkeet, en todellakaan muistele että eilenkin vein roskat, vaan vien ne pois ennen kuin kävelevät itse.
Tästä syystä asiasta ei minusta oikein voi keskustella ilman sukupuoliaspektia. Miehen sanomana tuo teen kaiken yksin -väite vaan on yleensä ihan eri asia kuin naisen sanomana.
Vierailija kirjoitti:
Hei AP!
Mitä niin mielettömän upeaa tässä naisessa on, että haluat seurustella hänen kanssaan?
AP:
Hän on mulle kaunis. Sisältä ja ulkoa. Meillä on kivoja hetkiä yhdessä ja ymmärrämme toisiamme monestakin lähtökohdasta.
Mutta jos mä tunnen olevani resurssi vaan niin ei sen varaan uskalla loppuelämää rakentaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Missä päin asut ap?
länsirannikolla. Meinaatko että se liittyy joten miten ihmiset käyttäytyy? 😅
Niin minäkin ;) n42
Täällä jo naiset jonossa näkemättä kuvaa. Mitäs palstainkelit siihen sanoo?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On tottunut siihen että teet paljon. Ihmiset on mukavuudenhaluisia. Mitä jos teette yhdessä aluksi, pyydä hänet mukaan, teette yhdessä ne leivät ja muut. Myöhemmin hän voi tehdä itsenäisestikin.
Tai sitten ei luota enää itseensä, että osaa.
Mitä ylivoimaista osaamista aamupalaleipien tekeminen vaatii? Vai puhutko jostain henkisestä osaamisesta?
Eihän aamupalaleipien tekeminen vaadikaan mitään. Mutta jos toisen rakkauden kieli ei ole aamupalaleivät, niin se ei ole. Sitä ei voi pakottaa. Sinä selkeästi haluat rakkaudenosoituksia aamupalaleivillä ja toinen ei ole aamupalaleipätyyppiä.
Minä en tykkäisi ollenkaan siitä, että toinen tekisi minulle aamupalaleivät. Haluan tehdä ne itse. Sama esimerkiksi hotelliaamiaisella. Mies halusi huomioida minua tuomalla, minulle syötävää. Onneksi mies ymmärsi heti, kun sanoin, että haluan valita ja ottaa itse syömiseni. Meillä on yhteiset aikuiset lapset, joten mistään tuoreesta suhteesta ei ole kyse.
Tärkeintä on kuunnella toista, jotta voi huomioida toista paremmin. Tärkeää on myös kertoa omat toiveet, koska muuten toinen voi kuvitella olevansa todella hyvä huomioija,,vaikka toimii juuri päinvastoin kuin pitäisi.
AP:
Tärkeintä on kuunnella toista tarkoittaako tämä sitä että:
- hän voisi vaikka kerran kolmessa kuukaudessa tehdä mulle aamupalan VAI- mun pitäisi vaan kuunnella ja ymmärtää että se myt vaan ei jostain tuntemattomasta syystä onnistu?
Haluan sanoa vielä että pelkät aamupalaleivät ei ole tässä se ainoa asia. Se vaan jotenkin symboloi koko tilannetta.
Oletko kertonut hänelle että suhde on nyt kriisissä, koska hän ei osallistu tarpeeksi? Vai haetko vain syytä erolle ja siksi kyselet vain täällä?
Vierailija kirjoitti:
Minkä ihmeen takia menit aina hänen luokseen ruoat mukana? Olisin lopettanut suhteen tuohon.
Tuloerojen takia? Siksi, että nyt puhuu mies ja hön kokee tuovansa kaikki ruoat mukanaan, kun oikeasti tuo vain jonkun osan? Siksi, että haluaa syldä ison määrän jotain kallista, mitä toinen ei osta kotiinsa? Vaikea uskoa, että joku toisi oikeasti kaikki ruoat mukanaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä on niitä itsekeskeisiä äijiä joiden mielestä toisen miellyttäminen on nöyristelyä ja toisen pyynnön mukaan tekeminen alistumista ja periksi antamista. Niin nähty. Ei tule muuttumaan.
.. näitä on varmaan molemmissa sukupuolissa. En halua tästä mies/nais juttua.. (AP)
Ei näitä kyllä ole oikeasti molemmissa sukupuolissa ainakaan yhtä usein. Naisten tekeminen on sillä lailla näkymätöntä, että naiset aivät itsekään aina huomaa tekevänsä. Siksi syntyy herkästi tunne, että mies tekisi yksin kaiken, jos mies tekee selvästikin aika paljon. Kuitenkin noissa tilanteissa oikeasti nainenkin tekee yleensä varsin paljon, se jää vain våhavaitsematta. Toisin päin taas on ihan oikeati olemassa miehiä, jotka eivät pistä rikkaa ristiin kodin eteen.
Taustalla on semmoinen psykologinen vinouma, että kun mies esimerkiksi tekee ruokaa, niin mies todella tekee ruokaa ja kaikki sen huomaavat ja muistavat. Naisen tekemä ruoka vain on, se ilmestyy ja se syödään, eikä kukaan kiinnitä huomiota siihen, mistä se ilmestyi. Miehen tekemät asiat ovat jotenkin aina ylimääräisiä ja hienoja ja näkyviä, naisen tekemät asiat vain tapahtuvat jossain taustalla.
Minulla on mies, joka mielestään tekee kaikki kotityöt. Hän esimerkiksi vie roskat ehkä 25% kerroista. Hyvin harvoin pyytämättä, ei yleensä edes ensimmäisellä pyytämisellä, ja prosessi on suurieleinen. Hän kerää voimia sohvalla ja puhuu siitä, miten kohta vie roskat, sitten nousee puhisten ja ähkien, laittaa kenkiä jalkaan ja pyytää tuomaan roskapussit eteiseen, palaa kolistellen ja kommentoi roskia tai roska-astioiden tilannetta. Ja jos pyydät viemään roskat uudelleen seuraavana päivänä, mies sanoo heti että TAASKO pitää.
Minä vaan katson, että kappas pussi on täynnä tai täällä haiskahtaa, ja vien pois. Unohdan koko jutun ihan saman tien. Jos seuraavana päivänä laitan biojötteeseen kalanperkeet, en todellakaan muistele että eilenkin vein roskat, vaan vien ne pois ennen kuin kävelevät itse.
Tästä syystä asiasta ei minusta oikein voi keskustella ilman sukupuoliaspektia. Miehen sanomana tuo teen kaiken yksin -väite vaan on yleensä ihan eri asia kuin naisen sanomana.
AP:
Ymmärrän tämän. Ja uskon että miehissä on paaaaaallljjoon enemmän juuri tuota mitä kuvasit.
Mutta menemättä liikaa mun historiaan, niin voin vakuuttaa että olen oikeasti jo aiemmin hanskannut sellaisia juttuja ja kokonaisuuksia että..
Siksi ehkä se mulle onkin luontaista vaan tehdä asioita. Ei ole ollut aikaa miettiä että kenen homma mikäkin nyt olisi.
Kai mies tekee aamiaista itselleen silloin, kun on yksin? Jos omien leipien teko onnistuu, niin onnistuu niidrn teko välillä myös sinulle.
Tuo, ettei voi toteuttaa (halua toteuttaa) sulle noinkin pientä asiaa, joka sinua niin kovasti ilahduttaisi, kertoo mun mielestä arvostuksen ja rakkauden puutteesta sinua kohtaan. Ehkä pitää sua ja sitä, että sä hoidat kaiken, itsestäänselvyytenä?
Tekeekö mies mitään muuta sinun eteesi?
Vientiä