Lue keskustelun säännöt.
Suhdemysteeri ratkaistavaksi!!! Yksipuoliset teot parisuhteessa??
21.03.2026 |
Aloimme seurustella muutama vuosi sitten. Kuten usein, alku oli helppo: rakkaus kantoi ja arki jäi taka-alalle. Molemmilla oli omat kodit, mökit, aikuiset lapset ja vaativat työt.
Ajan myötä huomasin, että suhteemme alkoi rakentua pitkälti minun joustamiseni varaan. Vietimme aikaa lähes aina hänen luonaan tai hänen mökillään. Tein mielelläni niin sanottuja miesten töitä korjasin, kannoin, huolsin. Hänen kotonaan hoidin arjen pieniä asioita: tiskejä, kahvit, pieniä fiksauksia. Elin kuin yhteisessä kodissa. Keittelin meille usein kahvit, tein molemmille aamiaiset, tein pääosin meidän yhteiset ruoat, suunnittelin ja toteutin yhteiset reissut, ajelin autolla hänen luokseen, jne jne.
Hiljalleen aloin toivoa vastavuoroisuutta. En suuria asioita pieniä eleitä. Että joskus hänkin tekisi jotain minun luonani vaikka keittiössä. Tekisi vaikka joskus minullekin aamiaisleivät.
Keskusteluja käytiin monta. Vastauksia tuli laidasta laitaan: en osaa, en pysty, koen sen pakottamisena. Tai ei vastausta lainkaan. Samaan aikaan sain viesteissä paljon rakkautta ja kauniita sanoja.
Minulle aamiaisleivistä tuli symboli koko keskustelulle. Ei siksi, että se itsessään olisi maailman tärkein asia vaan siksi, että kaipaan tunnetta, että toinen haluaa tehdä minulle jotain pientä, ilman pyyntöä. Aamupalan tekeminen oli keskustelussa helppo esimerkki, koska kukaan ei voi sanoa että se on liian raskas asia pyydetty. Halusin että rakkaus näkyy myös teoissa, ei vain sanoissa.
Olen alkanut miettiä: voiko suhde toimia, jos arki ei ole vastavuoroista? Jos toinen rakastaa sanoilla, mutta ei teoilla? En siis ole saanut vastausta kysymykseen "Miksi et tee tai halua tehdä minulle aamiaista joskus" ja se häiritsee todella paljon.
Kommentit (197)
Vierailija kirjoitti:
Teidän olisi helpompaa ja järkevämpää panostaa yhteiseen kotiin, mökkiin, jne.
Kumpi ei halua yhteistä elämää?
Viisikymppisen uusioparin voi olla hankalaa pistää kaikki yhteiseksi. Esimerkiksi mökillä voi olla omaa historiaa jo sukupolvien ajalta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
AP:
.. no tätäpä juuri.. mulla on luovuttaminen enemmän kuin lähellä.
Ongelma tässä on se että hänellä on joku henkinen lukko asian suhteenjota yritän tässä ymmärtää. Kun siis yhdessäolomme on muuten aivan mahtavaa, mutta tämä asia alkaa olla mulle iso taakka. Koska mulle tulee fiilis että hänen rakkautensa on riippuvainen siitä mitä mä toimitan, ei siitä mitä mä henkilönä olen.
Niin, eikö se kerro, että hän tarvitsee sinun panostasi?
Mieti itse, riittääkö se sinulle.
Esim. jos sairastuisit vakavasti, loppuisiko suhde väistämättä siihen?
Ymmärrän kyllä senkin, että jos on tottunut itse olemaan aina se antava ja joustava osapuoli, myöhemmin uudessa suhteessa siihen ei enää halua mennä, vaan odottaa erilaisia käytäntöjä. Tarkoitan tässä naisystävääsi, eli onko hän ollut edellisissä suhteissa kaikkensa-antanut? Jos taas hän on vain tottunut aina saamaan palveluksia mieheltään, tietysti odottaa sitä sinultakin.
Kysymys: mitä kumppanisi antaa sinulle? Miksi hänen kanssaan kannattaa olla yhdessä? Seksikö vain?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä on niitä itsekeskeisiä äijiä joiden mielestä toisen miellyttäminen on nöyristelyä ja toisen pyynnön mukaan tekeminen alistumista ja periksi antamista. Niin nähty. Ei tule muuttumaan.
.. näitä on varmaan molemmissa sukupuolissa. En halua tästä mies/nais juttua.. (AP)
Kyllä miehillä on keskimäärin isompaa itsekkyyttä käytöksessä kuin naisissa. Toki molempien sukupuolien edustajista löytyy.
Tämä johtuu varmasti osin perinteisistä kasvatusmalleista, missä on paljonkin eroa sukupuolesta riippuen. Tällainen edelleen vaikuttaa.
Esimerkiksi narsistisuus miehillä on 3 kertaa yleisempään kuin naisilla. Mutta myös ns. tavallinen itsekeskeisyys ja joustamattomuus.
Ei ole siis sukupuoleen sidottu asia, mutta on yleisellä tasolla tarkastellen miehillä edelleen yleisempää.
Mikäli puhut narsismista persoonallisuuspatologiana, niin tilastoa selittää se että narsistinen persoonallisuushäiriö diagnosoidaan useammin miehillä, kun taas naisilla samanlaiset piirteet assosioidaan ennemmin muuhun B-klusteriin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko naisella raudanpuute, olematon ferritiini, se kuuluisa nykyvitsaus, se tosiaan aiheuttaa alisuoriutumista, saamattomuutta, väsymystä, mikä voi olla syynä, ettei hän osallistu tarpeeksi?
AP: Hän on ihan energinen upea nainen muuten. Mulle näyttää vaan että kyse on siitä mitä valitsee tehdä.
No niinhän sinäkin teet. Valitset, mitä haluat tehdä.
Minä en oikeasti usko kyllä, että teet yksin kaiken. Sen uskon, että teet omasta mielestäsi tosi paljon ja oikeastikin ehkä lähemmäs puolet kotityöstä, kun olet paikalla. Mutta esimerkiksi tuo, ett tuot ruoat mukanasi. Ihan varmasti tuot jotain, jotain näyttävääkin, mutta jos oikein rehellisesti ajattelet, niin ehkä sieltä naisystävän jääkaapista kumminkin löytyy se lounas, jonka syötte ohimennen, kun illalla syötte oikeasti sitä sinun tuomaa ruokaa.
Aamiaisleivät eivät välttämättä ole pieni pyyntö, jos sinä olet aamuvirkku ja kumppanisi taas ei ole. Meillä esimerkiksi mies aina keittää aamukahvin ihan jo siitä syystä, että herää paljon aikaisemmin kuin minä. Minulle olisi aivan järkyttävä tuska, jos hän pyytäisi minua vuorostani keittämään aamukahvin, mutta hänen toivomaansa aikaan.Niin tai näin. Jos rakkaalle puolisolle tuo kahvi olisi kynnyskysymys, niin mikset tekisi sitä edes kerran 3kk?
Siksi, että se on puhdasta vttuilua. Hän herää aamulla itsestään ennen kahdeksaa, minä nukun joka minuuutin, jonka saan. Kun hön herää virkeänä ja levänneenä, kahvinkeitto on hänelle pikkujuttu. Minulle herätyskellon laittaminen soimaan tånoin tyhmästä syystä kertoo, että tämä mies ei käy täysillä, silkkaa ilkeyttään haluaa aiheuttaa minulle tämmmöisen.
En minäkään revi miestäni illalla sängystä tekemään minulle kello 23.30 iltapalaksi voileipiä, kun hän jo nukkuu.
Joo mutta kyllähän näissä keinot keksii jos haluaa. Jos itse olisin iltavirkku, tekisin miehelle ne aamiaisleivät silloin illalla valmiiksi jääkaappiin, jos hän nimenomaan aamiaisleipiä olisi toivonut. Ihan normaalia toisen huomioimista.
Vierailija kirjoitti:
Teepä testi, vaikkei testailu suhteessa kivaa olekaan.
Jätä pikkuoalvelukset tekemättä, ja jos toinen sitä ihmettelee, niin kohautat vaan harteitasi ja toteat hyväntuulisesti No mitäs nyt pienistä, tms
Mitäs tällä saavutetaan?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miksi olet tuollaisessa suhteessa?
Näin juuri. Miksi tlipöötään hakeudut tuollaisiin suhteisiin. Olet, ap, itse luonteeltani alistuja ja todennäköisesti, jos katsot taaksepäin, olet aina ollut suhteissa, joissa se toinen osapuoli on alistaja, eli hyväksikäyttäjä.
Jos, lisäksi, olet keskustellut asiasta useasti hänen kanssaan, ja asiat eivät, muutu, niin usko tekoja, älä sanoja.... tai tässä tapauksessa myös niitä sanoja- ko ihminen on myöntänyt , että ei kykene.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko naisella raudanpuute, olematon ferritiini, se kuuluisa nykyvitsaus, se tosiaan aiheuttaa alisuoriutumista, saamattomuutta, väsymystä, mikä voi olla syynä, ettei hän osallistu tarpeeksi?
AP: Hän on ihan energinen upea nainen muuten. Mulle näyttää vaan että kyse on siitä mitä valitsee tehdä.
No niinhän sinäkin teet. Valitset, mitä haluat tehdä.
Minä en oikeasti usko kyllä, että teet yksin kaiken. Sen uskon, että teet omasta mielestäsi tosi paljon ja oikeastikin ehkä lähemmäs puolet kotityöstä, kun olet paikalla. Mutta esimerkiksi tuo, ett tuot ruoat mukanasi. Ihan varmasti tuot jotain, jotain näyttävääkin, mutta jos oikein rehellisesti ajattelet, niin ehkä sieltä naisystävän jääkaapista kumminkin löytyy se lounas, jonka syötte ohimennen, kun illalla syötte oikeasti sitä sinun tuomaa ruokaa.
Aamiaisleivät eivät välttämättä ole pieni pyyntö, jos sinä olet aamuvirkku ja kumppanisi taas ei ole. Meillä esimerkiksi mies aina keittää aamukahvin ihan jo siitä syystä, että herää paljon aikaisemmin kuin minä. Minulle olisi aivan järkyttävä tuska, jos hän pyytäisi minua vuorostani keittämään aamukahvin, mutta hänen toivomaansa aikaan.Niin tai näin. Jos rakkaalle puolisolle tuo kahvi olisi kynnyskysymys, niin mikset tekisi sitä edes kerran 3kk?
Siksi, että se on puhdasta vttuilua. Hän herää aamulla itsestään ennen kahdeksaa, minä nukun joka minuuutin, jonka saan. Kun hön herää virkeänä ja levänneenä, kahvinkeitto on hänelle pikkujuttu. Minulle herätyskellon laittaminen soimaan tånoin tyhmästä syystä kertoo, että tämä mies ei käy täysillä, silkkaa ilkeyttään haluaa aiheuttaa minulle tämmmöisen.
En minäkään revi miestäni illalla sängystä tekemään minulle kello 23.30 iltapalaksi voileipiä, kun hän jo nukkuu.Hmm. Mites synttärit kerran vuodessa? Jos mies toivoisi vaan tuota?
Ai aamukuudelta? No siis silloin kun lapset oli pieniä, niin isänpäivänä tietysti herättiin yhdessä keittämään kahvit. Mutta noin muuten kaikista maailman asioista juuri tuo aamukahvi on niinku aivan viimeinen, mitä miehen kannattaa minulta toivoa.
Ihmettelen suuresti tätä jankkausta. Miksi meillä on kulttuurisesti niin hyväksyttyä väheksyä aamu-unisen ihmisen unia, kun taas iltaunisen ihmisen väsymystä kyllä kunnioitetaan illalla ja yöllä. Jos mies haluaa minun keittävän aamukahvit, niin voi nukkua yhteentoista, sitten kyllä onnistuu.
Eihän se ole tasapuolista, että vuorotellen tehdään niitä voileipiä aamuisin miehen haluamaan aikaan. Se voisi ollakin, jos joka toinen päivä mies tekee voileivät silloin kun hän haluaa (mutta ei pahastu, jos toinen ei halua herätä niitä syömään) ja joka toinen päivä nainen tekee aamiaisen molemmille heti puolilta päivin, kun se hänelle alkaa maistua.
Tässäkin esimerkissä siis huomataan, miten sen miehen niin kutsuttu joustavuus oikeasti pitää sisällään lähtökohdan, että miehen asiat ovat tärkeämpiä kuin naisen. Tuollainen aamuvoileipien tekeminenkin voi oikeasti olla passiivis-aggressiivinen keino saada toinen heräämään aikaisin lauantaiaamuna.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jätät nyt sitten tekemättä asiat, jotka nyppii. Teet aamupalan vain itsellesi, remppaat ja siivoat oman kotisi, huollat vain oman autosi. Et ole orja etkä palvelija, ei sun tarvi ketään miellyttää.
Ole itsekäs.
Olet vielä nuori, uuden löydät kyllä, jos tämä mehiläiskuningatar orjapiiskuri hyväksikäyttäjä sinuun kyllästyy.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Te ette sovi toisillenne. Amen.
Mä alan ymmärtämään tämän. Mutta häiritsee se etten saa vastausta kysymykseeni.
onko se rakkauden puutetta? Joku henkinen lukko? Jotain muuta?
Hänen puheissaan on kyllä tällaista sankarimies joka pelastaa kaiken -tyyppistä höpinää..Ihan voi olla itsekkyyttä tai laiskuutta, tai näiden yhdistelmä. Ihmisen luonteen normaalikirjoon mahtuu hyvinkin itsekkäitä tyyppejä, ilman että kyse olisi esim. narsismista. Eihän se kivaa sille puolisolle ole :/
Tai sitten hänen tapansa ajatella ei vain ole samalla tavalla metakognitiivinen kuin AP:lla ja lannistuu entisestään kun ilmoille heitellään jotain "et rakasta minua koska et täyttänyt tiskikonetta" settiä.
Voisiko olla näin? Useimmille naisille on erittäin tuttua se, että he tekevät pääosin "pikkuasiat" ja huomaavaisuudet.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tämä on niitä itsekeskeisiä äijiä joiden mielestä toisen miellyttäminen on nöyristelyä ja toisen pyynnön mukaan tekeminen alistumista ja periksi antamista. Niin nähty. Ei tule muuttumaan.
Tämä kertoo taas kerran tämän palstan miesvihan, tällainen kommentti on saanut noin paljon yläpeukkuja! Ole itse nainen, mutta tällainen ärsyttää aivan suunnattomasti. Mies ei siis saa toivoa vastavuoroisuutta naiselta lainkaan. Mies on heti täysin paska, jos toivoo että hänetkin huomioitaisiin joskus, eikä joustaminen olisi täysin yksipuolista. Ok, tämä on mammapalsta ja täältä on miehen turha hakea minkäänlaista myötätuntoa.
Ehkä naisystäväsi ei vaan ole kodinhengetär. Joillekin aamiaisleipien tekeminen toiselle voi kuulostaa luonnottomalta/väkinäiseltä/imelältä. En minäkään tekisi miehelle leipiä, tuntuisi äitimäiseltä askareelta.
Mutta eikö naisystäväsi tosiaan huomioi sinua millään tavalla arjessa, mahdollisesti jollain toisella tavalla?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi olet tuollaisessa suhteessa?
Näin juuri. Miksi tlipöötään hakeudut tuollaisiin suhteisiin. Olet, ap, itse luonteeltani alistuja ja todennäköisesti, jos katsot taaksepäin, olet aina ollut suhteissa, joissa se toinen osapuoli on alistaja, eli hyväksikäyttäjä.
Jos, lisäksi, olet keskustellut asiasta useasti hänen kanssaan, ja asiat eivät, muutu, niin usko tekoja, älä sanoja.... tai tässä tapauksessa myös niitä sanoja- ko ihminen on myöntänyt , että ei kykene.
Ei Ap ole mikään alistuja, vaan normaali, rakastava mies. Ainakin päätellen hänen omasta kertomuksestaan.
Jos ei hyvä kelpaa, niin varmasti kelpaa jollekin toiselle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Teidän olisi helpompaa ja järkevämpää panostaa yhteiseen kotiin, mökkiin, jne.
Kumpi ei halua yhteistä elämää?
Viisikymppisen uusioparin voi olla hankalaa pistää kaikki yhteiseksi. Esimerkiksi mökillä voi olla omaa historiaa jo sukupolvien ajalta.
Ei se ole sen hankalampaa kuin muilla, jotka niin on tehneet.
Kompromisseja.
Kaikkea voi tehdä, jos aitoa halua on. Ja uskoa yhteiseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko naisella raudanpuute, olematon ferritiini, se kuuluisa nykyvitsaus, se tosiaan aiheuttaa alisuoriutumista, saamattomuutta, väsymystä, mikä voi olla syynä, ettei hän osallistu tarpeeksi?
AP: Hän on ihan energinen upea nainen muuten. Mulle näyttää vaan että kyse on siitä mitä valitsee tehdä.
No niinhän sinäkin teet. Valitset, mitä haluat tehdä.
Minä en oikeasti usko kyllä, että teet yksin kaiken. Sen uskon, että teet omasta mielestäsi tosi paljon ja oikeastikin ehkä lähemmäs puolet kotityöstä, kun olet paikalla. Mutta esimerkiksi tuo, ett tuot ruoat mukanasi. Ihan varmasti tuot jotain, jotain näyttävääkin, mutta jos oikein rehellisesti ajattelet, niin ehkä sieltä naisystävän jääkaapista kumminkin löytyy se lounas, jonka syötte ohimennen, kun illalla syötte oikeasti sitä sinun tuomaa ruokaa.
Aamiaisleivät eivät välttämättä ole pieni pyyntö, jos sinä olet aamuvirkku ja kumppanisi taas ei ole. Meillä esimerkiksi mies aina keittää aamukahvin ihan jo siitä syystä, että herää paljon aikaisemmin kuin minä. Minulle olisi aivan järkyttävä tuska, jos hän pyytäisi minua vuorostani keittämään aamukahvin, mutta hänen toivomaansa aikaan.Niin tai näin. Jos rakkaalle puolisolle tuo kahvi olisi kynnyskysymys, niin mikset tekisi sitä edes kerran 3kk?
Siksi, että se on puhdasta vttuilua. Hän herää aamulla itsestään ennen kahdeksaa, minä nukun joka minuuutin, jonka saan. Kun hön herää virkeänä ja levänneenä, kahvinkeitto on hänelle pikkujuttu. Minulle herätyskellon laittaminen soimaan tånoin tyhmästä syystä kertoo, että tämä mies ei käy täysillä, silkkaa ilkeyttään haluaa aiheuttaa minulle tämmmöisen.
En minäkään revi miestäni illalla sängystä tekemään minulle kello 23.30 iltapalaksi voileipiä, kun hän jo nukkuu.Hmm. Mites synttärit kerran vuodessa? Jos mies toivoisi vaan tuota?
Ai aamukuudelta? No siis silloin kun lapset oli pieniä, niin isänpäivänä tietysti herättiin yhdessä keittämään kahvit. Mutta noin muuten kaikista maailman asioista juuri tuo aamukahvi on niinku aivan viimeinen, mitä miehen kannattaa minulta toivoa.
Ihmettelen suuresti tätä jankkausta. Miksi meillä on kulttuurisesti niin hyväksyttyä väheksyä aamu-unisen ihmisen unia, kun taas iltaunisen ihmisen väsymystä kyllä kunnioitetaan illalla ja yöllä. Jos mies haluaa minun keittävän aamukahvit, niin voi nukkua yhteentoista, sitten kyllä onnistuu.
Eihän se ole tasapuolista, että vuorotellen tehdään niitä voileipiä aamuisin miehen haluamaan aikaan. Se voisi ollakin, jos joka toinen päivä mies tekee voileivät silloin kun hän haluaa (mutta ei pahastu, jos toinen ei halua herätä niitä syömään) ja joka toinen päivä nainen tekee aamiaisen molemmille heti puolilta päivin, kun se hänelle alkaa maistua.
Tässäkin esimerkissä siis huomataan, miten sen miehen niin kutsuttu joustavuus oikeasti pitää sisällään lähtökohdan, että miehen asiat ovat tärkeämpiä kuin naisen. Tuollainen aamuvoileipien tekeminenkin voi oikeasti olla passiivis-aggressiivinen keino saada toinen heräämään aikaisin lauantaiaamuna.
Älä suutu, olen itsekin aamu-uninen ja illan virkku. Tarkoitin, että jos aamukahvi olisi niin tärkeää miehelleni, niin kyllä, voisin kerran vuodessa herätä klo 6 sen hänelle keittämään. Hänen täytyisi myös ymmärtää, että seurauksena siitä olisin koko päivän vähän uninen...
Eli nainen on passiivinen, koska ap ei suostu yhteiseen huusholliin? Ei kukaan pakota olemaan toisen kanssa
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi olet tuollaisessa suhteessa?
Näin juuri. Miksi tlipöötään hakeudut tuollaisiin suhteisiin. Olet, ap, itse luonteeltani alistuja ja todennäköisesti, jos katsot taaksepäin, olet aina ollut suhteissa, joissa se toinen osapuoli on alistaja, eli hyväksikäyttäjä.
Jos, lisäksi, olet keskustellut asiasta useasti hänen kanssaan, ja asiat eivät, muutu, niin usko tekoja, älä sanoja.... tai tässä tapauksessa myös niitä sanoja- ko ihminen on myöntänyt , että ei kykene.
AP:
Hyvä pointti. Katsoin itseäni rehellisesti ja osassa olen ollut se provideri, tekijä - voihan sitä varmaan alistumiseksikin joku ulkopuolelta sanoa. Kyllä. Mutta ennen tätä olevissa suhteissa en. Ehkä mä siinä totuin että voi olla myös tasapainoinen suhde jossa molemmat haluaa toiselle tehdä sellaisia asioita jotka sitä ilahduttaa. Seksin lisäksi.
En siis hakenut tätä. Teen asioita toisen eteen aika pyyteettömästi. Ja siksi kestää ehkä itselle pieni hetki tajuta että siitä tuleekin suhteeseen sen oletustapa ja sääntö.
Nyt mä meen ulos tekemään hommia pihalle. Kun ne pitää ihan ite tehdä omassa talossa. Uikuti ui... :D
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Teepä testi, vaikkei testailu suhteessa kivaa olekaan.
Jätä pikkuoalvelukset tekemättä, ja jos toinen sitä ihmettelee, niin kohautat vaan harteitasi ja toteat hyväntuulisesti No mitäs nyt pienistä, tms
Mitäs tällä saavutetaan?
Nainen paljastaa todelliset karvansa, daa
Miten hän osoittaa rakkauttaan sinuun?
Ehkä teillä on eri rakkaudenkieli.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi olet tuollaisessa suhteessa?
Näin juuri. Miksi tlipöötään hakeudut tuollaisiin suhteisiin. Olet, ap, itse luonteeltani alistuja ja todennäköisesti, jos katsot taaksepäin, olet aina ollut suhteissa, joissa se toinen osapuoli on alistaja, eli hyväksikäyttäjä.
Jos, lisäksi, olet keskustellut asiasta useasti hänen kanssaan, ja asiat eivät, muutu, niin usko tekoja, älä sanoja.... tai tässä tapauksessa myös niitä sanoja- ko ihminen on myöntänyt , että ei kykene.
AP:
Hyvä pointti. Katsoin itseäni rehellisesti ja osassa olen ollut se provideri, tekijä - voihan sitä varmaan alistumiseksikin joku ulkopuolelta sanoa. Kyllä. Mutta ennen tätä olevissa suhteissa en. Ehkä mä siinä totuin että voi olla myös tasapainoinen suhde jossa molemmat haluaa toiselle tehdä sellaisia asioita jotka sitä ilahduttaa. Seksin lisäksi.
En siis hakenut tätä. Teen asioita toisen eteen aika pyyteettömästi. Ja siksi kestää ehkä itselle pieni hetki tajuta että siitä tuleekin suhteeseen sen oletustapa ja sääntö.
Nyt mä meen ulos tekemään hommia pihalle. Kun ne pitää ihan ite tehdä omassa talossa. Uikuti ui... :D
Ja se sun numero oli?
AP:
Olen kertonut. Useasti. Ja ne ei ole mitään isoja juttuja. Esimerkiksi: kun teen safkat mun luona silloin harvoin kun hän on, niin voisiko osallistua keittiön siivoamiseen. En mä mitään suursiivouksia tai pyykkejä pyydä pesemään.