Lue keskustelun säännöt.
Onko muilla ex miehiä, joilla eron jälkeen kovin vaikea tukea taloudellisesti omia lapsiaan?
18.03.2026 |
En puhu nyt elareista, oma lapsi täytti 18 kun erottiin. Mies on erittäin hyvätuloinen, lapsi opiskelija ja tiukkaa on, mulla myös tiukkaa mutta autan parhaani mukaan. Isä ei, uuteen perheeseen kyllä tulee kalliit autot, matkat ym mutta omalle lapselle "pitää opettaa pärjäämään". Nähdään myös että äiti hyötyy kaikesta mitä lapsi saa. En olisi uskonut että hyvä isä muuttuu tuollaiseksi, mutta ilmeisesti en ole ainoa. Korostan, että minä en niitä rahoja halua, vaan lapsi hankintoihin ja elämiseen.
Kommentit (129)
Vierailija kirjoitti:
Kyllä. Ex on miljonääri mutta voi sitä huudon määrää kun joku lapsista pyytää lainaan 20€. Uuden naisen lapsille voikin sitten ostella ulkomaanmatkoja, golfvälineitä jne.
Jotenkin tosi tuttua, ja mietin miltä tämä tuntuu lapsesta, kun näyttää ulkopuolisen silminkin ikävältä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä tää oman kokemuksen mukaan yleistä on, että äidit auttavat taloudellisesti kaikin tavoin ja isät kitsastelevat, vaikka on isommat tulot.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Näin juuri. On suorastaan eriarvoistavaa jos varakkaat ostelevat esimerkiksi asuntoja aikuiselle jälkikasvulleen, kuten olen tuttavapiirissä nähnyt tehtävän.
Voi kyynel.
Minä olen nyt aika tasan 22 vuotta ollut työelämässä ainoana taukona 11kk vauvan kanssa kotona. Sitä ennen kävin kouluja 17 vuotta kaiken kaikkiaan ulkomaanopintoineen. Olen hamstrannut ympärilleni varsin vähän omaisuutta tai kaiken maailman trendiroinaa iphoneista tesloihin, ja sijoittanut. Sijoittanut yhteiseen kivaan sen lapsen kanssa, kuten harrastuksiin ja matkustamiseen, sekä ihan osakesalkkuun.
Luuletko että olen elänyt suunnitelmallisesti ja toimeliaasti sinun tai lastesi kelatukien takia? Ikävä sanoa, mutta rehellisesti en. Olen tehnyt valintani omaa lastani ajatellen. Joten kyllä, nuoren näkökulmasta varmaan eriarvoistavaa jos omat vanhemmat on pitäneet helpolla pääsemistä, tupakan röyhyttelyä tai isoa velkataloa tavoiteltavampana asiana kuin oman lapsen tulevaisuuden turvaamista. Mutta siitä kannattaa sitten keskustella niiden omien vanhempien kanssa, eikä katkerana kateilla mitä jollain toisella on.
Aah, miten kaunista, oikein kristillistä lähimmäisenrakkautta. Lapset tuovat h elvetin esiin aikuisistakin, älkää siis koskaan lisääntykö.
En minä ole mikään kristitty. Ihan inhimillisellä vaistolla varustettu kun haluan pitää huolen ensisijaisesti omasta jälkeläisestä, en jonkin sellaisen joka on niin tottunut että yhteiskunta kyllä huolehtii, että pitää kelaa "omillaan toimeentulemisena" ja oman lapsen taloudellista tukemista "eriarvoistavana"
Siksi jotkut suvut on köyhiä ja aina tulevat köyhiä olemaan. Siinä on se ero, raha ei pysy näpeissä kun elämää ei koskaan katso vuoden tai kymmenen vuoden päähän. Kaikki pitää saada juuri niin kuin minä haluan ja juuri nyt.
Päin vastoin toimit elukkavaistoilla etkä ajattele kuin ihminen. Lokitkin ovat tuollaisia, kun poikaset tulevat niin karmeaa rääkymistä ja taistelua, kunnes aikuistuvat.
Ihmisoikeuksista ja perustuslaillisista kansalaisoikeuksistaan nauttiminen on täysin sallittua. Se että sinun vanhempasi ovat nämä sinulta epänneet ei tarkoita sitä, että muidenkin pitäisi kärsiä ja raataa perse ruvella
Niin voihan sitä elämää elää noinkin. Raataa ja kärsiä ja kiukutella nyt, jotta voi nauttia sitten joskus tulevaisuudessa. Tai sitten tasata vaivan ja nautinnon joka päivään. Ihmekös rikkaat ovatkin niin psykoja jos se raha on tehty tuollaisella itsekidutus- ja raivomentaliteetilla :)
Vierailija kirjoitti:
Isän muut lapset ovat varmasti nuorempia. Ei hän autoa lapselle osta vaan itselleen, matkat ovat perheen yhteistä vapaa-aikaa, tämä 18 vuotias voisi halutessaan tarjoutua lähtemään mukaan lastenhoito avuksi matkoille, jolloin saisi ilmaisen matkan, perheessä on normaalia että isommat lapset auttavat pienempien lasten hoidossa.
Eli lapsi edellisestä suhteesta piiaksi mukaan matkalle hoitamaan isän uusia lapsia, jotta isä ja uusi saavat lomailla....Kiva kohtalo tuolla lapsella.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä. Ex on miljonääri mutta voi sitä huudon määrää kun joku lapsista pyytää lainaan 20€. Uuden naisen lapsille voikin sitten ostella ulkomaanmatkoja, golfvälineitä jne.
Jotenkin tosi tuttua, ja mietin miltä tämä tuntuu lapsesta, kun näyttää ulkopuolisen silminkin ikävältä.
En todellakaan ois saanu sataa markkaa 90-luvulla vaan pyytämällä. Ehkä synttäreinä sai synttärirahana tommosen summan. Nyt se on vaan joku summa joka pitäs antaa aina pyydettäessä
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kyllä tää oman kokemuksen mukaan yleistä on, että äidit auttavat taloudellisesti kaikin tavoin ja isät kitsastelevat, vaikka on isommat tulot.
Mieslajin aivotoiminta sijoittuu palleihin, amygdalaan ja pitkällisen koulutuksen myötä myös hieman vasempaan aivolohkoon. Empatia ja kollektiivinen ajattelu tapahtuu etuotsalohkossa, joka ei koskaan aktivoidu suurimmalla osalla miehistä :D
Nyt ei ole 90-luku. Onko sinulla muitakin hahmotusvaikeuksia?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Isän muut lapset ovat varmasti nuorempia. Ei hän autoa lapselle osta vaan itselleen, matkat ovat perheen yhteistä vapaa-aikaa, tämä 18 vuotias voisi halutessaan tarjoutua lähtemään mukaan lastenhoito avuksi matkoille, jolloin saisi ilmaisen matkan, perheessä on normaalia että isommat lapset auttavat pienempien lasten hoidossa.
Eli lapsi edellisestä suhteesta piiaksi mukaan matkalle hoitamaan isän uusia lapsia, jotta isä ja uusi saavat lomailla....Kiva kohtalo tuolla lapsella.
Oma isä toimi juuri näin. Edelliset lapset ilmaisiksi talonvahdiksi, jotta uusi pesue pääsi viettämään maksettuja lomia. Uusi nainen jopa nälkiinnytti edellisen liiton lapsia.
Ja silti en kadehdi tuota naista tai näitä lapsia, sillä olen nähnyt mitä ovat saaneet: toisensa :D Hirviöitä kaikki.
Oikea lahja on se, että pääsee eroon hirviöistä, vaikka sitten omasta isästä!
Vierailija kirjoitti:
Kyllä tää oman kokemuksen mukaan yleistä on, että äidit auttavat taloudellisesti kaikin tavoin ja isät kitsastelevat, vaikka on isommat tulot.
Lisään, että itse maksan korkeakoulussa opiskelevalle lapselleni aina kaiken, kun näemme. Esim. käymme yhdessä ruokakaupassa tai käymme syömässä. Ja annan ruokarahaa, rahaa lahjaksi jne. Sama kuvio ollut itselläni nuorena. Isät saattavat antaa isoja kertalahjoja merkkipäivinä, mutta se äitien kokonaispanos taloudellisesti(kin) on paljon isompi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Omalle miehelle ja minulle on aina ollut ihan selvää, että lapsista pidetään huolta niin kauan, kunnes he saavat ammatin. Toinen selvisi opinnoistaan ilman opintolainaa, toinen otti jonkun verran, kun vietti enemmän aikaa ulkomailla. En ymmärrä vanhempia, jotka ei auta lapsiaan tarvittaessa vaikka voisivat.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No kyllä se sillon opiskelijana risoi, kun porukat maksoi vain puhelinlaskun ja kerran auton huollon. Muuten elin omillani. Nyt se on vaan hyvä, sillä tiedän pärjääväni hyvin vähällä jos tarve vaatii. Osaan säästää ja priorisoida hankintoja. Ja olen kyllä ylpeä voidessani sanoa, että ihan itse olen tämän kaiken rakentanut! Sellaista fiilistä ei isin kukkarosta saa!
Ei 18-vuotiaalla ole tänä päivänä de facto mahdollista itseään elättää. Asia saattaa aueta sinullekin kun vilkaiset nuorisotyöttömyyden trendiä. Oma 18-vuotias on esim hakenut kesätöitä nyt ainakin 20 paikasta, valmistellen hakemuksen täsmänä jokaista tehtävää varten. Kokemustakin on monenlaisista töistä, on tunnollinen ja fiksu abi. Ei yhtäkään haastattelukutsua.
Tottakai siis autan ja rahoitan. Ja tulen tekemään niin jatkossakin. Isänsä ei auta. Ei työpaikkojen hakemisessa, eikä rahallisesti. Mutta jaksaa kyllä uudesta teslastaan käsin valittaa että olisko sunkin aika mennä töihin.. Omat vanhempansa hankkivat hänelle opiskeluajaksi auton ja asunnon, isä hommasi työpaikalleen kesätöihin. En tiedä mikä se nyppii, mutta epäilen vahvasti asennetta joka tarttuu nykyiseltä kumppanilta. Lapsi on hänelle ikävä muistutus miehensä aiemmasta elämästä.
Nii? Ihan sama tilanne oli 20 vuotta. En mä saanu ainakaan mitään kesätöitä ennen 21 ikävuotta jotka liitty sit opintoihin
Okei, sitten varmaankin kerrot kuinka oli 18-vuotiaan abin tarkoitus "tulla toimeen omillaan"? Syödä vedestä tehtyä vaahtoa ja asua kuusen alla?
Lukioiässä asutaan porukoilla niin sillon ei onneks tarvi mitään rahaa. Mä oon ite loppuvuodesta syntyny nii olin lukion 2. ja 3.luokan välisen kesäloman 17-vuotias. Sillonkaan en saanu mitään kesätöitä eikä saanu rahaa porukoiltaan. Istuttiin vaan kesä tietokoneella netissä irkkaamassa.
Lukiolainen on 18-19 kun hän valmistuu. Sitten armeija /sen alkamisen odottaminen. Kysyn uudelleen, millä tämän 18-19 -vuotiaan oli tarkoitus "tulla toimeen omillaan"?
Ruoka, asuminen, ihan fine, ne tulee tässä sivussa. Mutta nuoriko ei tarvitse rahaa parturiin? Harrastukseen? Vaatteisiin? Kulkemiseen?
Tästä kustannuksesta on kysymys. Tässä usein juurikin se isä on haluton toimimaan toisena rahoittajana.
No sitten aikanaan tulee muutto omaan kotiin. Huonekalut? Takuuvuokra? Astiat?
Olisitte tyytyväisiä että on vielä vanhempia, jotka haluavat auttaa lapsiaan myös aikuistuessa, eikä kaikki ole hyvinvointialueen kukkarolla. Jää vielä jotain maksuvaraa jakaa niille, jotka pitävät vanhempien apua syrjättävänä ja kelaa omillaan toimeentulemisena.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Näin juuri. On suorastaan eriarvoistavaa jos varakkaat ostelevat esimerkiksi asuntoja aikuiselle jälkikasvulleen, kuten olen tuttavapiirissä nähnyt tehtävän.
Voi kyynel.
Minä olen nyt aika tasan 22 vuotta ollut työelämässä ainoana taukona 11kk vauvan kanssa kotona. Sitä ennen kävin kouluja 17 vuotta kaiken kaikkiaan ulkomaanopintoineen. Olen hamstrannut ympärilleni varsin vähän omaisuutta tai kaiken maailman trendiroinaa iphoneista tesloihin, ja sijoittanut. Sijoittanut yhteiseen kivaan sen lapsen kanssa, kuten harrastuksiin ja matkustamiseen, sekä ihan osakesalkkuun.
Luuletko että olen elänyt suunnitelmallisesti ja toimeliaasti sinun tai lastesi kelatukien takia? Ikävä sanoa, mutta rehellisesti en. Olen tehnyt valintani omaa lastani ajatellen. Joten kyllä, nuoren näkökulmasta varmaan eriarvoistavaa jos omat vanhemmat on pitäneet helpolla pääsemistä, tupakan röyhyttelyä tai isoa velkataloa tavoiteltavampana asiana kuin oman lapsen tulevaisuuden turvaamista. Mutta siitä kannattaa sitten keskustella niiden omien vanhempien kanssa, eikä katkerana kateilla mitä jollain toisella on.
Aah, miten kaunista, oikein kristillistä lähimmäisenrakkautta. Lapset tuovat h elvetin esiin aikuisistakin, älkää siis koskaan lisääntykö.
En minä ole mikään kristitty. Ihan inhimillisellä vaistolla varustettu kun haluan pitää huolen ensisijaisesti omasta jälkeläisestä, en jonkin sellaisen joka on niin tottunut että yhteiskunta kyllä huolehtii, että pitää kelaa "omillaan toimeentulemisena" ja oman lapsen taloudellista tukemista "eriarvoistavana"
Siksi jotkut suvut on köyhiä ja aina tulevat köyhiä olemaan. Siinä on se ero, raha ei pysy näpeissä kun elämää ei koskaan katso vuoden tai kymmenen vuoden päähän. Kaikki pitää saada juuri niin kuin minä haluan ja juuri nyt.
Päin vastoin toimit elukkavaistoilla etkä ajattele kuin ihminen. Lokitkin ovat tuollaisia, kun poikaset tulevat niin karmeaa rääkymistä ja taistelua, kunnes aikuistuvat.
Ihmisoikeuksista ja perustuslaillisista kansalaisoikeuksistaan nauttiminen on täysin sallittua. Se että sinun vanhempasi ovat nämä sinulta epänneet ei tarkoita sitä, että muidenkin pitäisi kärsiä ja raataa perse ruvella
Niin voihan sitä elämää elää noinkin. Raataa ja kärsiä ja kiukutella nyt, jotta voi nauttia sitten joskus tulevaisuudessa. Tai sitten tasata vaivan ja nautinnon joka päivään. Ihmekös rikkaat ovatkin niin psykoja jos se raha on tehty tuollaisella itsekidutus- ja raivomentaliteetilla :)
Itsenäisyys ja oman arvon tunto tuntuu hyvältä. Harmi sinulle kun et ole koskaan päässyt sellaista kokemaan. Aina pieni pelko takaraivossa että mitä joudutaan ensi vuonna leikkaamaan.
Aika karuja vastauksia. Ihan kuin se lapsi lakkaisi olemasta sillä sekunnilla kun lainmukainen elatusvelvollisuus päättyy. Hämmentävän ristiriitaista myös se että täällä itketään jatkuvasti yhteiskunnan tuilla elävistä mutta omien lasten taloudellinen tukeminen onkin ihan ok ulkoistaa yhteiskunnalle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä. Ex on miljonääri mutta voi sitä huudon määrää kun joku lapsista pyytää lainaan 20€. Uuden naisen lapsille voikin sitten ostella ulkomaanmatkoja, golfvälineitä jne.
Jotenkin tosi tuttua, ja mietin miltä tämä tuntuu lapsesta, kun näyttää ulkopuolisen silminkin ikävältä.
En todellakaan ois saanu sataa markkaa 90-luvulla vaan pyytämällä. Ehkä synttäreinä sai synttärirahana tommosen summan. Nyt se on vaan joku summa joka pitäs antaa aina pyydettäessä
Mulle ehdoteltiin kaikkea mitä olisin voinut saada. Isä kysyi haluanko auton, mutta sitä en halunnut, kun käytin mieluummin julkisia. Isä mietti myös asunnon ostoa myöhemmin, mutta sitäkään en halunnut, kun päätin muuttaa ulkomaille.
Vierailija kirjoitti:
Aikuisen lapsen pitäisi itse oppia selviämään elämästä. Neuvo häntä hakemaan opintotuki, asumistuki ja opintolaina, niin kyllä hän pärjää. Jos hän ei opiskele niin sitten ohjaa hänet johonkin nuorten työtoimintaan. Tällöin Kelasta voi kysyä mitä tukea hän on oikeutettu saamaan. Ei pidä kannustaa nuorta loisimaan, sillä hän syrjääntyy.
Oletko tollo? Jos nuori on opiskelija niin kyllä joo hän pärjää koska viimesijaisesti on mahdollisuus nostaa opintolaina. Mutta minä esimerkiksi pärjäsin ilman opintolainaa ensimmäisen opiskeluvuoden, koska asuin solussa ja osaan elää säästeliäästi. Mutta äiti ja isä sitten makselivat mulle esim uuden talvitakin tai jos oli joku tapahtuma ja minulla ei ollut rahaa matkustaa niin vippasivat satasen tilille jne. Ja joo olisin pärjännyt vanhalla kuluneella takillanikin mutta äiti ihan ite halusi avittaa ja olihan se kiva saada uusi takki. Ja joo toisella paikkakunnalla tapahtuva opiskelijatapahtumakaan ei ole pakollinen mutta oli kiva että pääsin sen kokemaan eikä tarvinnut nostaa lainaa sitä varten. Tuossapa nuo mitä minua ekana vuonna autettiin (ja toki vippsivat 50e käteen nähdessään tai ostivat jääkaapin täyteen ruokaa käydessään ja tällästä muuta ihan ite tekivät, en pyytänyt eikä olisi tarvinnut, mutta mukava kun välillä sai syödä muutakin kuin jotain halpaa ruokaa.)
Mut siis omituista jos oma isä ei voi edes tollasissa satunnaisissa rahatarve asioissa auttaa kuten esim vaikka jos tarvis satasen johonkin juttuun kerran vuodessa....
Muistaako kukaan muutama vuosi sitten tällä palstalla ollutta ketjua siitä, miksi suomenruotsalaiset lapset menestyvät?
Ketjun pointti oli siis aloittajan (ja monen muun) oivaltama ero suomenruotsalaisessa perhekulttuurissa: ei oleteta lasten pärjäävän omillaan heti kun 18 tulee mittariin, vaan jeesitään sekä taloudellisesti että muuten. Samoin nuoremmat polvet auttavat vanhempia. Tämä luo yhteisöllisyyttä ja menestymisen kulttuurin, jossa toisiaan auttavan perheen nuoret jäsenet ovat muita nuoria edellä, kun ei ole aina tarvinnut kituuttaa ja pärjätä yksin.
Muistan ketjun elävästi, sillä oivalsin silloin, että näinhän omassakin perheessäni toimitaan ja tämän vuoksi varmaan me lapset olemmekin pärjänneet mukavasti myös nuorina aikuisina. Kyllä, aikuisen pitää opetella tienaamaan ja säästämään, mutta oikein ajoitettu apu ja tunne turvallisuudesta on ihan mittaamattoman arvokasta etenkin nykyisin, kun opiskelu perustuu velanotolle ja vastavalmistuneiden työmarkkinatilanne on kehno.
Joku kirjoitti aiemmin, että rahaa ja muuta tiukan paikan tukea lapseltaan pihtaava vanhempi pihtaa usein myös tunteitaan. Olen samaa mieltä. Jos on syvää yhteenkuuluvuuden tunnetta, rakkautta ja molemminpuolinen avoin kommunikaatio, on ihan luontevaa auttaa tilanteessa, jossa näkee toisella olevan vaikeaa. Sellainen vanhempi, joka ei auta, ei todennäköisesti alunperinkään ole lapsensa kanssa yhtä läheinen ja samalla avoimuuden tasolla. Siksi on helppo mennä sen tekosyyn taakse, että omillaan pitää pärjätä. Jos suhde olisi läheisempi, vanhempi näkisi eri lailla miten paljon nuori on tehnyt jo itse, ja miten radikaalisti ihan pieni apu maaliviivalla voi auttaa tilannetta.
Vierailija kirjoitti:
Kyllä tää oman kokemuksen mukaan yleistä on, että äidit auttavat taloudellisesti kaikin tavoin ja isät kitsastelevat, vaikka on isommat tulot.
Milenkiintoista on se, että isän kitsastellessa ja sijoittaessa lähinnä itseensä ja vaimoonsa, haluaa minun kumppanini huolehtia minun lapsestani. Tämä timantti mieheksi on istunut lapsen kanssa lukemattomat tunnit auttamassa matikan ja fysiikan läksyissä, ja nyt lapsi pyrkiikin lukemaan DI:ksi. Mies on sijoittanut lapselle rahaa osakkeisiin pesämunaksi, antanut oman autonsa käytettäväksi ajo-opetukseen että lapsi sai kortin, harrastanut ja matkustellut lapsen ja minun seurassa, ihan omasta valinnastaan. Lapsi sanoi joskus että mies on ollut hänelle enemmän isä kuin oma isänsä.
Johtuisiko siitä, että meillä lapsesta ja lapselle on aina puhuttu myönteiseen ja kannustavaan sävyyn, toisessa kodissa on vertailtu sinun ja minun lapsia ja kinattu yhteisistä säännöistä (tai niiden puutteesta lähinnä)?
Mun lapsen isä ei maksanut enää elareitakaan siitä lähtien kun lapsi tuli teini-ikään. Ei kuulemma ollut varaa. Kuitenkin osti esimerkiksi kesämökin.
Meillä on ollut hyvä rahatilanne, joten en alkanut vaatia exältä mitään. Lapselta ei mitään puuttunut ja elettiin jopa aika mukavasti.
Myöhempi taloudellinen tuki oli lähinnä sitä että tyrkytti käytettyjä huonekaluja tai tavaroita.
Vierailija kirjoitti:
Muistaako kukaan muutama vuosi sitten tällä palstalla ollutta ketjua siitä, miksi suomenruotsalaiset lapset menestyvät?
Ketjun pointti oli siis aloittajan (ja monen muun) oivaltama ero suomenruotsalaisessa perhekulttuurissa: ei oleteta lasten pärjäävän omillaan heti kun 18 tulee mittariin, vaan jeesitään sekä taloudellisesti että muuten. Samoin nuoremmat polvet auttavat vanhempia. Tämä luo yhteisöllisyyttä ja menestymisen kulttuurin, jossa toisiaan auttavan perheen nuoret jäsenet ovat muita nuoria edellä, kun ei ole aina tarvinnut kituuttaa ja pärjätä yksin.
Muistan ketjun elävästi, sillä oivalsin silloin, että näinhän omassakin perheessäni toimitaan ja tämän vuoksi varmaan me lapset olemmekin pärjänneet mukavasti myös nuorina aikuisina. Kyllä, aikuisen pitää opetella tienaamaan ja säästämään, mutta oikein ajoitettu apu ja tunne turvallisuudesta on ihan mittaamattoman arvokasta etenkin nykyisin, kun opiskelu perustuu velanotolle ja vastavalmistuneiden työmarkkinatilanne on kehno.
Joku kirjoitti aiemmin, että rahaa ja muuta tiukan paikan tukea lapseltaan pihtaava vanhempi pihtaa usein myös tunteitaan. Olen samaa mieltä. Jos on syvää yhteenkuuluvuuden tunnetta, rakkautta ja molemminpuolinen avoin kommunikaatio, on ihan luontevaa auttaa tilanteessa, jossa näkee toisella olevan vaikeaa. Sellainen vanhempi, joka ei auta, ei todennäköisesti alunperinkään ole lapsensa kanssa yhtä läheinen ja samalla avoimuuden tasolla. Siksi on helppo mennä sen tekosyyn taakse, että omillaan pitää pärjätä. Jos suhde olisi läheisempi, vanhempi näkisi eri lailla miten paljon nuori on tehnyt jo itse, ja miten radikaalisti ihan pieni apu maaliviivalla voi auttaa tilannetta.
Google muuten auttoi, tässä se ketju suomenruotsalaisesta lapsille antamisen ja yhteisöllisyyden kulttuurista:
https://www.vauva.fi/keskustelu/5662982/tabu-suomenruotsalaiset-tekevat…
Näkee, ettei sinulla ole oikein todellisuudentajua opiskelijan elämästä, kun puhut kolmensadan käsilaukusta. Kyllä kyse on ihan perustarpeista eikä mistään luksustuotteista. Opintoraha on lukiolaisella satasen luokkaa ja korkeakouluopiskelijalla alkaa kakkosella. Opiskelija ei saa asumistukea, vain pienen asumislisän, jota ei makseta kesällä. Velkaantuminen ei ole järkevää, kun työllisyystilanne on mitä on. Nuorisotyöttömyys on masentavalla tasolla, töitä ei saa, kun ei ole kokemusta ja kokemusta ei saa, kun ei ole töitä. Yhteiskunta kohtelee opiskelijaa todella tylysti. Olen itse jo viiskymppinen, mutta opiskelijoiden puolella. Opintoetuuksia on leikattu jatkuvasti. Sitten ihmetellään, kun nuoret masentuvat ja näkevät tulevaisuuden synkkänä. Ihmetellään, kun ei lapsia synny.