Lue keskustelun säännöt.
Tabu: suomenruotsalaiset tekevät tämän asian paremmin ja siksi uudet sukupolvet menestyvät
17.07.2024 |
Monissa suomenruotsalaisissa hyväosaisissa suvuissa jaetaan omasta jo varhain tuleville sukupolville. Nuoret autetaan nopeasti kiinni ekaan omistusasuntoon jne. Jos pariskunta perustaa perheen, niin halutaan olla isovanhempina tai sukulaisina tukemassa. Ajattelevat, että haluavat auttaa ja tukea, koska heitäkin on autettu ja niin pääsee nopeammin kartuttamaan omaisuutta. Näin se henkinen ja fyysinen varallisuus karttuu, kun tuetaan ja autetaan toisia jo lapsesta ja nuoresta asti. Koetaan, että on kaikkien etu, että vanhemmat polvet auttavat nuoremmat alkuun aikuiselämän kanssa.
Jos taas vastaavasti suomenkielisessä perheessä sattuisikin vanhemmilla olemaan säästöjä, niin niitä ei todellakaan anneta etukäteen pesämunaksi aikuistuville lapsille. Suvun nuoret jätetään selviämään ilman taloudellista ja henkistä tukea. Todetaan, että niin sitä mekin lähdettiin maailmalle ja tehtiin kaikki itse. Aika monilla pari-kolmekymppisillä on tilanne, että elämä on pätkätöiden takia haastavaa eikä asunnon ostamisesta voi haaveillakaan. Samaan aikaan vanhemmilla olisi ylimääräisiä säästöjä, mutta ne halutaan antaa vasta perintönä vuosikymmenten päästä. Eipä se samalla tavalla lämmitä, jos saa perinnöksi vaikka 50 000 euroa 50-vuotiaana kuin jos olisi saanut osan tuosta summasta asunnon käsirahaksi parikymppisenä.
Eikä tässä ole kyse siitä, että suomenruotsalaiset olisivat jotenkin poikkeuksellisen varakkaita ja siksi pärjäisivät. Pienemmilläkin säästöillä pystyy jo auttamaan sen nuoren aikuisen elämän alkuun ja esimerkiksi monissa paikoissa kymppitonni riittäisi hyvin ekan asunnon käsirahaksi. Sitten ihmetellään vierestä, että miten toisilla pyyhkii jo nuoresta asti hyvin. No varmasti pyyhkii, kun saa apua eikä jätetä yksin selviämään.
Kommentit (142)
Sama kokemus itsellä, kun on sivusta seurannut.
Varsinkin lapsiperheiden kohdalla ero on ihan huikea. Fafat, mufat, famut ja muut ovat ihan eri tavalla apuna. Enkä ole kuullut heidän kitisevän, että onpa ikävää olla lapsiperheille avuksi. Näyttävät viihtyvän hyvin useamman sukupolven kanssa saman katon alla, kun tapaavat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen aina miettinyt, miksi yhteisöllisyys on suomalaisille niin vaikeaa. Aina on poikkeuksia, totta kai, mutta yleinen asenne paasaa yksinpärjäämisen eetosta aina vain.
Vierailija kirjoitti:
Olen aina miettinyt, miksi yhteisöllisyys on suomalaisille niin vaikeaa. Aina on poikkeuksia, totta kai, mutta yleinen asenne paasaa yksinpärjäämisen eetosta aina vain.
Eiköhän tässä ole sitä asennetta, että kun on itse joutunut pärjäämään yksin (eli esim. sota-ajan kokeneet vanhemmat eivät ole kyenneet tueksi), niin jätetään omatkin lapset selviämään omillaan. Sen sijaan, että päästettäisiin omasta katkeruudesta irti ja keskityttäisiin takaamaan seuraavalle sukupolvelle paremmat olot kuin itsellä oli samassa iässä.
Olen itse ruotsinsuomalainen mutta valitettavasti vain keskituloinen mutta tuo kaikki on niin totta. Itse annan lapsille kaiken minkä pystyn nyt ennakkoon jotta saavat eväät elämään.
Minun vanhempani ovat perustelleet auttamattomuutta mm. seuraavasti:
"Ei ne meidänkään vanhemmat koskaan tulleet lastenhoitoavuksi, kun asuivat 200 km päässä." Omani toki käyvät joskus kylässä, mutta ei mekään sellaista lastenhoitoapua saada, että päästäisiin vaikka kerran vuodessa miehen kanssa kaksistaan syömään ja elokuviin.
"Pitää ostaa sellainen asunto, johon itsellä on varaa. Jos ette saa alle 200 000 eurolla tiilistä omakotitaloa pk-seudulta, niin kannattaa muuttaa muualle." Kas kummaa, kun tuolla hinnalla ei pk-seudulta tuollaista taloa ostella, eikä me voida työpaikkoja jättää ja muuttaa johonkin korpeen asumaan siksi, että asunnot on halvempia. Sitten ihmetellään, miksi katsellaan pk-seudulta pienempää asuntoa kuin omakotitaloa, jollaisessa vanhempani ovat tottuneet asumaan. Ei käy vanhemmilla mielessä sekään, että auttaisivat arkisissa kuluissa vaikka ostamalla lapselle talvivaatteet, niin jäisi enemmän säästöön asuntolainaa varten.
Appivanhemmat ovat kommentoineet, miten ei ole heidän tehtävä auttaa lapsiarjessa ja jos tulevat kylään, niin tulevat vain passattaviksi. Noh, sitten kun vanhempamme elävät vanhaksi, niin en minäkään mene avuksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ne saa duunipaikat suhteiden kautta. Ja tosiaan kyllä se kielen erityisasema auttaa paljon. Olen ollut tällaisessa firmassa duunissa jossa oli kaikki sukulaiset ja kaverin vaimot palkattu. Oli ihan arvostettu ja varmaan monen tuntema firma. Mutta varakkuushan tuohon auttamiseen vaikuttaa. Ei kaikki surut tuollaisia ole.
Tulee tästä mieleen, että kun muutin ensimmäiseen omaan asuntoon, mun äitini sanoi, että voisivat ostaa mulle keittiöön kattovalaisimen. Muuta apua en saanut, vaikka vanhempani olivat hyvätuloisia keskiluokkalaisia porporvareita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olen itse ruotsinsuomalainen mutta valitettavasti vain keskituloinen mutta tuo kaikki on niin totta. Itse annan lapsille kaiken minkä pystyn nyt ennakkoon jotta saavat eväät elämään.
Ruotsinsuomalainen ei ole suomenruotsalainen.
Suomenruotsalaiset tajuavat sen, että ne annetut kymppitonnit hyödyttävät enemmän sitä parikymppistä kuin keski-iän ylittänyttä. Se parikymppinen pääsee mukaan asuntohissiin, kun saa kätevästi myytyä yksiönsä pois ostaessaan puolison kanssa isomman asunnon. Aikamoinen etu, jos on saanut jo parikymppisestä asti lyhennellä asuntolainaa vs. joutuu makselemaan kolmekymppiseksi asti vuokraa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vähän nyt kärjistän, mutta kuitenkin:
Maija 20 v muuttaa omilleen opiskelemaan yliopistokaupunkiin. 50-vuotiailla vanhemmilla on maakunnassa jo velaton omakotitalo ja pari autoa. Taloudellisesti ei ole hätää, kun on säästöjä, vakituiset työpaikat (ajalta, jolloin eläkevirkoja sai helpommin). Perintöäkin on tullut. Maija saa vanhemmiltaan avuksi uutta elämää varten uutena ostetut kodinkoneet (mikro, imuri ja vedenkeitin, hinta alle 200 e). Maija saa satunnaisesti vanhemmiltaan apuna kassillisen ruokaa ja pesuaineita, kun käy kylässä vanhemmillaan.
Vuosikymmenet kuluvat. Maija on 55-vuotias, kun hänen 85-vuotiaat vanhempansa kuolevat. Maija saa veljensä kanssa perinnöksi maakunnassa olevan talon, joka on menettänyt ison osan arvostaan sekä 100 000 euroa jaettavaksi. Jos Maija olisi saanut osan tuosta 50 000 eurosta parikymppisenä, Maija olisi voinut ostaa omistusasunnon jo aiemmin. Sen sijaan Maija on joutunut elämään melko niukasti, jotta sai aikoinaan asunnon käsirahan määräaikaisista töistä kasaan. Maija maksaa tuolla 50 000 eurolla loput asuntolainastaan pois. Maija miettii, mitä nyt tekee: alkaako säästämään itselleen kuten omat vanhemmat tekivät vai antaisiko säästämisen sijaan taloudellista apua omalle tyttärelleen.
Maijan kanssa samanikäinen Pernilla on saanut elää toisenlaisen aikuisuuden. Parikymppisenä yliopistokaupunkiin muuttaessa vanhemmat auttoivat Pernillaa antamalla käsirahan yksiön ostoon, sillä heillä oli sukan varressa saman verran kuin Maijan vanhemmilla. Pernilla saattoi nostaa opintolainat ja keskittyä makselemaan asuntolainaa pois. Svenin kanssa tavatessaan Pernilla sai edun kolmion ostamiseen, kun sekä Pernilla että Sven saattoivat myydä yksiönsä pois ja näin iso osa asuntolainasta oli jo kuitattu. Pernilla ja Sven vaihtoivat vielä myöhemmin isompaan asuntoon. Pernillan vanhemmat auttoivat lastenhoidon kanssa, jotta Pernilla ja Sven saattoivat luoda hyvin työuraa eikä pikkulapsiaika sairasteluineen haitannut urakehitystä. Pernillan vanhempien kuollessa oli 55 v Pernilla jo kauan ollut velaton ja saattoi laittaa perinnön suoraan omien lastensa tukemiseen.
Kumpikohan mahtoi elämässä pärjätä taloudellisesti: Maija vai Pernilla?
Vierailija kirjoitti:
Olen aina miettinyt, miksi yhteisöllisyys on suomalaisille niin vaikeaa. Aina on poikkeuksia, totta kai, mutta yleinen asenne paasaa yksinpärjäämisen eetosta aina vain.
Eiköhän vähemmistöillä ole yhteisöllisempää siksi, että vähemmistöinä pitävät toistensa puolia hanakammin. Oli sitten kyse suomenruotsalaisista, lestadiolaisista tai muista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Suomalaiset ovat todella pihejä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Rakastan Stubbia, Wahlroosia jne. Suomenruotsalaiset on mun idoleita.
Taloudellinen osaaminen on korkeampaa suomenruotsalaisilla. Yritteliäisyyttä, yrityksiä, johtoasemia ihan eri tavalla suhteessa kuin suomenkielisillä. Tiedän mistä puhun. Totean tosiasiat, en ota kantaa siihen, onko ko. asiassa jokin väärin yms.
Vierailija kirjoitti:
Vähän nyt kärjistän, mutta kuitenkin:
Maija 20 v muuttaa omilleen opiskelemaan yliopistokaupunkiin. 50-vuotiailla vanhemmilla on maakunnassa jo velaton omakotitalo ja pari autoa. Taloudellisesti ei ole hätää, kun on säästöjä, vakituiset työpaikat (ajalta, jolloin eläkevirkoja sai helpommin). Perintöäkin on tullut. Maija saa vanhemmiltaan avuksi uutta elämää varten uutena ostetut kodinkoneet (mikro, imuri ja vedenkeitin, hinta alle 200 e). Maija saa satunnaisesti vanhemmiltaan apuna kassillisen ruokaa ja pesuaineita, kun käy kylässä vanhemmillaan.
Vuosikymmenet kuluvat. Maija on 55-vuotias, kun hänen 85-vuotiaat vanhempansa kuolevat. Maija saa veljensä kanssa perinnöksi maakunnassa olevan talon, joka on menettänyt ison osan arvostaan sekä 100 000 euroa jaettavaksi. Jos Maija olisi saanut osan tuosta 50 000 eurosta parikymppisenä, Maija olisi voinut ostaa omistusasunnon jo aiemmin. Sen sijaan Maija on joutunut elämään melko niukasti, j
Tällä logiikalla Pernillan kohdalla on saatu kerrytettyä varallisuutta useita kymppitonneja verrattuna Maijan tilanteeseen. Ja kyse on ollut vain siitä, missä vaiheessa rahaa on laitettu eteenpäin omalle lapselle. Aika hurjaa ja kurjaa, miten harva tätä tekee, vaikka pystyisi auttamaan omaa lastaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen aina miettinyt, miksi yhteisöllisyys on suomalaisille niin vaikeaa. Aina on poikkeuksia, totta kai, mutta yleinen asenne paasaa yksinpärjäämisen eetosta aina vain.
Eiköhän vähemmistöillä ole yhteisöllisempää siksi, että vähemmistöinä pitävät toistensa puolia hanakammin. Oli sitten kyse suomenruotsalaisista, lestadiolaisista tai muista.
Heh ja oikeasti suomalaiset ovat se vähemmistökansa maailman kansojen joukossa. Huvittavaa miten aina puhutaan kuin olisimme jokin isokin joukkio:) Suomenruotsalaiset näkevät itsensä ruotsalaisina ja omaavat myös ruotsalaisten asenteen(varsinkin suomalaisia kohtaan) Se tietynlainen herraskansan ylpeys ja puhti on se mikä niillä tuo sitä voimaa. Suomalaiset ovat olleet AINA jahdattuja, lannistettuja melkein kansana kiellettyjä joten olisikohan siinä syy miksi emme ole yhtä isoa perhettä. Suomalaisia on ollut myöskin niin vähän ja asuttu niin harvakseltaan metsissä että siinä on yksi syy suomalaiselle eristäytyneelle kansanluonteelle. Kukaan ei ole koskaan edes yrittänyt tutkia suomalaisten vuosisataisten traumojen syntyjä ja vaikutuksia.
Tunteeko kukaan yhtäkään köyhää suomenruotsalaista? Ei tarvitse kurjuudessa elää niin kuin suomalaisten, mistäköhän johtuu? Työpaikkojakin löytyy, suvun piiristä :) Mikä helkkarin kermaperceiden ylistämisketju tämä taas on? Eikö riitä se että venäläiset ovat kimpussamme, pitää lisätä jotain swedujakin mukaan?
Nepotismi, protektionismi ja perhekulttuuri, jossa autetaan kasvava ihminen jaloilleen, perhejuhlia ja yhteisöllisyyttä. Kommunikaatiota, tukea, mahdollisuuksia.
Suomenkielisillä on liian paljon perhekulttuuria, jossa paskat nakataan.
Ei siihen apuun edes rahaa tarvitse. Senkun ottaa omaan firmaan töihin tai vinkkaa toisella kotimaisella tehtävistä työpaikoista, joihin kaikki ei pääse...