Lue keskustelun säännöt.
Onko muilla ex miehiä, joilla eron jälkeen kovin vaikea tukea taloudellisesti omia lapsiaan?
18.03.2026 |
En puhu nyt elareista, oma lapsi täytti 18 kun erottiin. Mies on erittäin hyvätuloinen, lapsi opiskelija ja tiukkaa on, mulla myös tiukkaa mutta autan parhaani mukaan. Isä ei, uuteen perheeseen kyllä tulee kalliit autot, matkat ym mutta omalle lapselle "pitää opettaa pärjäämään". Nähdään myös että äiti hyötyy kaikesta mitä lapsi saa. En olisi uskonut että hyvä isä muuttuu tuollaiseksi, mutta ilmeisesti en ole ainoa. Korostan, että minä en niitä rahoja halua, vaan lapsi hankintoihin ja elämiseen.
Kommentit (129)
Vierailija kirjoitti:
janette kirjoitti:
En voi käsittää vanhempia ketkä eivät halua auttaa lapsiaan.
En voi käsittää vanhempia jotka paapoo täysi-ikäisiä lapsiaan tajuamatta millainen karhunpalvelus se on lapsille.
Opiskelu on opiskelijan työtä ja ehdottomasta lasta autan silloin. Miksi turhaan pitäisi kituuttaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
"En mä ainakaan saanu mitään rahaa enää omilta vanhemmiltani ku täytin 18. Sillon pitää pärjätä jo omillaan ja ottaa opintolainaa ja/tai käyä töissä."
Ideaalitapauksessa kyllä. Elämä vain ei noudata aina ideaaleja. Esim. meillä toisella lapsella vuosia ollut masennusta ja jaksaminen on rajallista. Silti yrittää ja käy opintojen ohessa paljon töissä. Tukikuukaudet vain lopussa kun opinnot ovat kestäneet normaalia pidempään joten muuta rahaa ei tule kuin oma työ (joka siis osa-aikainen joten tulot jäävät pieniksi). Joten autamme häntä taloudellisesti jotta saa edistettyä opintoja edes jonkin verran.
Toinen lapsi taas pärjää hyvin omillaan koska vastaavia ongelmia ei ole ja opinnot etenevät.
Tässä on väärin sit et te palkitsette sitä masentunutta lasta siitä masennuksesta rahallisesti ja se jolla ei oo mitään ongelmia ei saa mitään.
Ihanan sosialidemokraattista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No kyllä se sillon opiskelijana risoi, kun porukat maksoi vain puhelinlaskun ja kerran auton huollon. Muuten elin omillani. Nyt se on vaan hyvä, sillä tiedän pärjääväni hyvin vähällä jos tarve vaatii. Osaan säästää ja priorisoida hankintoja. Ja olen kyllä ylpeä voidessani sanoa, että ihan itse olen tämän kaiken rakentanut! Sellaista fiilistä ei isin kukkarosta saa!
Ei 18-vuotiaalla ole tänä päivänä de facto mahdollista itseään elättää. Asia saattaa aueta sinullekin kun vilkaiset nuorisotyöttömyyden trendiä. Oma 18-vuotias on esim hakenut kesätöitä nyt ainakin 20 paikasta, valmistellen hakemuksen täsmänä jokaista tehtävää varten. Kokemustakin on monenlaisista töistä, on tunnollinen ja fiksu abi. Ei yhtäkään haastattelukutsua.
Tottakai siis autan ja rahoitan. Ja tulen tekemään niin jatkossakin. Isänsä ei auta. Ei työpaikkojen hakemisessa, eikä rahallisesti. Mutta jaksaa kyllä uudesta teslastaan käsin valittaa että olisko sunkin aika mennä töihin.. Omat vanhempansa hankkivat hänelle opiskeluajaksi auton ja asunnon, isä hommasi työpaikalleen kesätöihin. En tiedä mikä se nyppii, mutta epäilen vahvasti asennetta joka tarttuu nykyiseltä kumppanilta. Lapsi on hänelle ikävä muistutus miehensä aiemmasta elämästä.
Nii? Ihan sama tilanne oli 20 vuotta. En mä saanu ainakaan mitään kesätöitä ennen 21 ikävuotta jotka liitty sit opintoihin
Okei, sitten varmaankin kerrot kuinka oli 18-vuotiaan abin tarkoitus "tulla toimeen omillaan"? Syödä vedestä tehtyä vaahtoa ja asua kuusen alla?
Vierailija kirjoitti:
Toi nyt on ihan perus, jos on uusi perhe, se syö kaiken rahan niin sanotusti ja ajatukset. Ei exä jaksa eikä ehdi miettimään vanhoja lapsiaan niin paljoa kun pyöritys on koca toisaalla. Kannusta nuorta osa-aikatöihin, opintolainaa ei kannata ottaa. Pienellä pärjää kyllä.
Omat lapset lakkaa KIINNOSTAMASTA kun ottaa uuden puolison??? Ja sen jälkeen kiinnostaa vain puolison lapset???? Näinkö miehet toimii???
Vierailija kirjoitti:
Lapsi oli 17v, kun me erottiin ja hän päätti jäädä isänsä kanssa asumaan, kun isällä oli paremmat edellytykset jäädä vanhaat kotiimme. Isän suhteilla järjestyi se työpaikka. Ehkä kannattaisi miettiä erossa kummalla on paremmat mahdollisuudet elättää se lapsi, eikä sukupuolen perusteella omia sitä lasta itselleen ja sen jälkeen itkeä sitä kaatunutta maitolasia, kun rahat ei riitä.
Entäs jos lapsi itse haluaa jäädä sen pienituloisen vanhemman luokse? Tai se isotuloinen ei halua sitä lasta uuden uusperheessä kanssa asumaan? Ja vaikka lapsi jäisi asumaan isotuloisen vanhemman kanssa niin ei se lapsen elatus siltikään ole ilmaista. Elatusvastuusta ei pääse karkuun oli lapsen asumistilanne mikä tahansa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Aikuisia lapsia ei kuulu kenenkään rahoittaa.
Aika tuollainen katukoira-asenne. Kaikissa menestyneissä suvuissa rahat tulevat nimenomaan suvun varallisuudesta eikä (toisten) yrityksistä tai vierailta. Lapsille on kerätty ja lahjoitettu sijoituksia pienestä pitäen. Tietty lapsella voi olla omiakin yrityksiä, mutta ei näillä ole varsinaista tulospainetta, kun muitakin tulonlähteitä on.
Elukat sitten synnyttävät, ruokkivat niitä pari vuotta ja potkaisevat jälkeläiset pärjäämään, kun pitää keskittyä omaan elämään, usein uuden pesueen perustamiseen. Aika hyvin tämä erottaa ihmiset ja elukat toisistaan: juntit jotka hylkäävät lapsensa kun ne täyttävät tietyn ikärajan ja sitten ne, jotka kulkevat läpi elämän samassa tiimissä.
Vierailija kirjoitti:
Lapsi oli 17v, kun me erottiin ja hän päätti jäädä isänsä kanssa asumaan, kun isällä oli paremmat edellytykset jäädä vanhaat kotiimme. Isän suhteilla järjestyi se työpaikka. Ehkä kannattaisi miettiä erossa kummalla on paremmat mahdollisuudet elättää se lapsi, eikä sukupuolen perusteella omia sitä lasta itselleen ja sen jälkeen itkeä sitä kaatunutta maitolasia, kun rahat ei riitä.
Omia lasta itselleen? Meillä kävi niin että lapsi jäi mieluummin minun kanssa, koska isä muutti suoraan uuden puolison perheeseen eroilmoituksesta. Miksihän halusi näin, tiedä sitten..... ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No kyllä se sillon opiskelijana risoi, kun porukat maksoi vain puhelinlaskun ja kerran auton huollon. Muuten elin omillani. Nyt se on vaan hyvä, sillä tiedän pärjääväni hyvin vähällä jos tarve vaatii. Osaan säästää ja priorisoida hankintoja. Ja olen kyllä ylpeä voidessani sanoa, että ihan itse olen tämän kaiken rakentanut! Sellaista fiilistä ei isin kukkarosta saa!
Ei 18-vuotiaalla ole tänä päivänä de facto mahdollista itseään elättää. Asia saattaa aueta sinullekin kun vilkaiset nuorisotyöttömyyden trendiä. Oma 18-vuotias on esim hakenut kesätöitä nyt ainakin 20 paikasta, valmistellen hakemuksen täsmänä jokaista tehtävää varten. Kokemustakin on monenlaisista töistä, on tunnollinen ja fiksu abi. Ei yhtäkään haastattelukutsua.
Tottakai siis autan ja rahoitan. Ja tulen tekemään niin jatkossakin. Isänsä ei auta. Ei työpaikkojen hakemisessa, eikä rahallisesti. Mutta jaksaa kyllä uudesta teslastaan käsin valittaa että olisko sunkin aika mennä töihin.. Omat vanhempansa hankkivat hänelle opiskeluajaksi auton ja asunnon, isä hommasi työpaikalleen kesätöihin. En tiedä mikä se nyppii, mutta epäilen vahvasti asennetta joka tarttuu nykyiseltä kumppanilta. Lapsi on hänelle ikävä muistutus miehensä aiemmasta elämästä.
Nii? Ihan sama tilanne oli 20 vuotta. En mä saanu ainakaan mitään kesätöitä ennen 21 ikävuotta jotka liitty sit opintoihin
Okei, sitten varmaankin kerrot kuinka oli 18-vuotiaan abin tarkoitus "tulla toimeen omillaan"? Syödä vedestä tehtyä vaahtoa ja asua kuusen alla?
Lukioiässä asutaan porukoilla niin sillon ei onneks tarvi mitään rahaa. Mä oon ite loppuvuodesta syntyny nii olin lukion 2. ja 3.luokan välisen kesäloman 17-vuotias. Sillonkaan en saanu mitään kesätöitä eikä saanu rahaa porukoiltaan. Istuttiin vaan kesä tietokoneella netissä irkkaamassa.
Vierailija kirjoitti:
En mä ainakaan saanu mitään rahaa enää omilta vanhemmiltani ku täytin 18. Sillon pitää pärjätä jo omillaan ja ottaa opintolainaa ja/tai käyä töissä.
Olin lukiossa vielä ja asuin kotona tuon ikäisenä. Ei tarvinnut maksaa mitään ja sain vielä rahaa huvitteluun kavereiden kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lapsi oli 17v, kun me erottiin ja hän päätti jäädä isänsä kanssa asumaan, kun isällä oli paremmat edellytykset jäädä vanhaat kotiimme. Isän suhteilla järjestyi se työpaikka. Ehkä kannattaisi miettiä erossa kummalla on paremmat mahdollisuudet elättää se lapsi, eikä sukupuolen perusteella omia sitä lasta itselleen ja sen jälkeen itkeä sitä kaatunutta maitolasia, kun rahat ei riitä.
Lapsella on aika paljon muitakin tarpeita kuin ruoka. 17v kuulostaa ihan tarpeeksi vanhalta asumaan isänsä kanssa (jos itse haluaa ja kokee sen turvalliseksi ja mieleiseksi), esiteini ei. Pikkulapsi ei missään tapauksessa koskaan.
Vierailija kirjoitti:
janette kirjoitti:
En voi käsittää vanhempia ketkä eivät halua auttaa lapsiaan.
Ehkä he juuri auttavat, kun laittavat selviämään ihan itse! Ei elämäänsä voi asettaa muiden varaan.
"Kärsi, kärsi, kirkkaamman kruunun saat."
Noin ajattelevan vanhemman on ihan turha mankua lapsiltaan apua, kun ikää tulee eikä itse oikein enää pärjää. Pärjäsi ne vanhukset ennenkin eikä heitä pidä paapoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
janette kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onpa kurja tilanne ap, kyllähän se yllätyksenä tulee, kun vanhempi ei halua tehdä lapsensa elämästä vähän helpompaa. Ei 18-vuotias vielä mikään "oikea" aikuinen ole, useimmat asuu kotona, kun on lukio tai amis kesken ja monet vielä useamman vuoden valmistumisen jälkeen.
Lasten taloudellinen tukeminen ei ole mikään karhunpalvelus, vaan ihan luonnollinen tapa auttaa ja mahdollistaa unelmien tavoittelua ja pientä riskinottoa. Sillä tavalla lääkäreiden lapsista tulee lääkäreitä ja juristien lapsista juristeja. Ja jos ei tulekaan, niin he joka tapauksessa täyttävät toiveitaan, eivätkä opiskele mahdollisimman nopeasti jotain järkevää, niin että ei tarvitse pelätä ettei ole rahaa sähkölaskuun.
Usein tuo taloudellisesti pihi on valitettavasti myös tunteissaan pihi. Rahaa ei tipu, mutta ei myöskään henkistä tukea, kun söpö pikkulapsi, joka ihailee vanhempiaan, onkin kasvanut itsenäiseksi, jopa kriittiseksi ihmiseksi.
Tämä. On niin työväenluokkaista asennetta jättää lapsi omilleen asenteella "itse pitää pärjätä ja kituuttaa".
Tärkein kotoani saamani perintö onkin huono itsetuntoni. Minua ei koskaan kannustettu tai kehuttu. Siksi tein koulussa ja duunipaikoisoissa töitä kuin hullu. Toivoin sen kompensoivan kiistämätöntä p*skuuttani. Koska kärsivällisyys on tärkeämpää kuin äly, menestynkin kohtuullisesti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aikuisia lapsia ei kuulu kenenkään rahoittaa.
Aika tuollainen katukoira-asenne. Kaikissa menestyneissä suvuissa rahat tulevat nimenomaan suvun varallisuudesta eikä (toisten) yrityksistä tai vierailta. Lapsille on kerätty ja lahjoitettu sijoituksia pienestä pitäen. Tietty lapsella voi olla omiakin yrityksiä, mutta ei näillä ole varsinaista tulospainetta, kun muitakin tulonlähteitä on.
Elukat sitten synnyttävät, ruokkivat niitä pari vuotta ja potkaisevat jälkeläiset pärjäämään, kun pitää keskittyä omaan elämään, usein uuden pesueen perustamiseen. Aika hyvin tämä erottaa ihmiset ja elukat toisistaan: juntit jotka hylkäävät lapsensa kun ne täyttävät tietyn ikärajan ja sitten ne, jotka kulkevat läpi elämän samassa tiimissä.
Aijaa en mä saanu euroakaan rahaa porukoilta enkä oo vieläkään saanu perintöä ku ne elää varmaan 90-vuotiaiks kuten omat vanhempansa. Oon silti jossain 8.varakkaimmassa desiilissä jo näin nelikymppisenä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä. Ex on miljonääri mutta voi sitä huudon määrää kun joku lapsista pyytää lainaan 20€. Uuden naisen lapsille voikin sitten ostella ulkomaanmatkoja, golfvälineitä jne.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapsi oli 17v, kun me erottiin ja hän päätti jäädä isänsä kanssa asumaan, kun isällä oli paremmat edellytykset jäädä vanhaat kotiimme. Isän suhteilla järjestyi se työpaikka. Ehkä kannattaisi miettiä erossa kummalla on paremmat mahdollisuudet elättää se lapsi, eikä sukupuolen perusteella omia sitä lasta itselleen ja sen jälkeen itkeä sitä kaatunutta maitolasia, kun rahat ei riitä.
Entäs jos lapsi itse haluaa jäädä sen pienituloisen vanhemman luokse? Tai se isotuloinen ei halua sitä lasta uuden uusperheessä kanssa asumaan? Ja vaikka lapsi jäisi asumaan isotuloisen vanhemman kanssa niin ei se lapsen elatus siltikään ole ilmaista. Elatusvastuusta ei pääse karkuun oli lapsen asumistilanne mikä tahansa.
Jep. Koittakaapa kääntää katseenne sen perheenhylkääjämiehen rahoista siihen hyvään, mitä teillä on, ja nauttia siitä. Väärintekijät rakentavat omat helvettinsä, älkää ottako sitä vertailemalla ja kateudella kannettavaksenne vaan keskittykää omaan elämään ja suorituksiinne.
Ja sanon tämän kokemuksen syvällä rintaäänellä. Kaksinnaijien loppu ei ole koskaan kaunis, eikä usein edes matka sinne loppua kohti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
janette kirjoitti:
En voi käsittää vanhempia ketkä eivät halua auttaa lapsiaan.
Ehkä he juuri auttavat, kun laittavat selviämään ihan itse! Ei elämäänsä voi asettaa muiden varaan.
"Kärsi, kärsi, kirkkaamman kruunun saat."
Noin ajattelevan vanhemman on ihan turha mankua lapsiltaan apua, kun ikää tulee eikä itse oikein enää pärjää. Pärjäsi ne vanhukset ennenkin eikä heitä pidä paapoa.
Joo, pitääkin alkaa tekemään niitä lapsia ettei vanhuus ole yksinäistä. :D
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aikuisia lapsia ei kuulu kenenkään rahoittaa.
Aika tuollainen katukoira-asenne. Kaikissa menestyneissä suvuissa rahat tulevat nimenomaan suvun varallisuudesta eikä (toisten) yrityksistä tai vierailta. Lapsille on kerätty ja lahjoitettu sijoituksia pienestä pitäen. Tietty lapsella voi olla omiakin yrityksiä, mutta ei näillä ole varsinaista tulospainetta, kun muitakin tulonlähteitä on.
Elukat sitten synnyttävät, ruokkivat niitä pari vuotta ja potkaisevat jälkeläiset pärjäämään, kun pitää keskittyä omaan elämään, usein uuden pesueen perustamiseen. Aika hyvin tämä erottaa ihmiset ja elukat toisistaan: juntit jotka hylkäävät lapsensa kun ne täyttävät tietyn ikärajan ja sitten ne, jotka kulkevat läpi elämän samassa tiimissä.
Aijaa en mä saanu euroakaan rahaa porukoilta enkä oo vieläkään saanu perintöä ku ne elää varmaan 90-vuotiaiks kuten omat vanhempansa. Oon silti jossain 8.varakkaimmassa desiilissä jo näin nelikymppisenä.
Pointtisi? Onhan luonnossakin hyvinvoivia petoja ja hirviöitä. Ei liity mitenkään ihmisyyteen.
Vierailija kirjoitti:
Kyllä. Ex on miljonääri mutta voi sitä huudon määrää kun joku lapsista pyytää lainaan 20€. Uuden naisen lapsille voikin sitten ostella ulkomaanmatkoja, golfvälineitä jne.
Sua varmaan harmittaa ku se jätti sut uuden naisen takia
Vierailija kirjoitti:
Kyllä. Ex on miljonääri mutta voi sitä huudon määrää kun joku lapsista pyytää lainaan 20€. Uuden naisen lapsille voikin sitten ostella ulkomaanmatkoja, golfvälineitä jne.
Uusi nainen varmaan h uoraa ahkerasti että lapset saavat nämä edut. H uoraatkos itse? Teidän etunne on siis se, että äiti ei h uoraa.
Huom, lapsi on täysi-ikäinen.