Lue keskustelun säännöt.
Onko muilla ex miehiä, joilla eron jälkeen kovin vaikea tukea taloudellisesti omia lapsiaan?
18.03.2026 |
En puhu nyt elareista, oma lapsi täytti 18 kun erottiin. Mies on erittäin hyvätuloinen, lapsi opiskelija ja tiukkaa on, mulla myös tiukkaa mutta autan parhaani mukaan. Isä ei, uuteen perheeseen kyllä tulee kalliit autot, matkat ym mutta omalle lapselle "pitää opettaa pärjäämään". Nähdään myös että äiti hyötyy kaikesta mitä lapsi saa. En olisi uskonut että hyvä isä muuttuu tuollaiseksi, mutta ilmeisesti en ole ainoa. Korostan, että minä en niitä rahoja halua, vaan lapsi hankintoihin ja elämiseen.
Kommentit (129)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapsi oli 17v, kun me erottiin ja hän päätti jäädä isänsä kanssa asumaan, kun isällä oli paremmat edellytykset jäädä vanhaat kotiimme. Isän suhteilla järjestyi se työpaikka. Ehkä kannattaisi miettiä erossa kummalla on paremmat mahdollisuudet elättää se lapsi, eikä sukupuolen perusteella omia sitä lasta itselleen ja sen jälkeen itkeä sitä kaatunutta maitolasia, kun rahat ei riitä.
jäkäjäkäjäkä. ei nyt taida olla kyse siitä, ettei rahat riitä, vaan siitä, että mihin ko isällä katoaa mielenkiinto ja halu huolehtia omasta lapsestaan?
No, ei mitään, edestään löytää. Meillä nuori on vielä niin pehmeä, että käy isällään lusimassa sen pari viikkoisen kuukaudessa, mutta kun todella lähtee omilleen niin luuletteko, ettei muista ettei isästä ollut mitään iloa enää sitten 10v täyttämisen. Silloin taloon tuli uusi, tärkeämpi perhe ja siihen loppui isän ja lapsensa yhteinen harrastaminen ja ajanvietto kuin veitsellä leikaten.
Juu, ja silloin kun näkee isäänsä niin ei KOSKAAN kahden vaan aina uusperheen ympäröimänä. Isä ei ole enää eron jälkeen viettänyt lapsen kanssa keskenään aikaa. Uskon myös että edestä löytyy.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä. Ex on miljonääri mutta voi sitä huudon määrää kun joku lapsista pyytää lainaan 20€. Uuden naisen lapsille voikin sitten ostella ulkomaanmatkoja, golfvälineitä jne.
Sua varmaan harmittaa ku se jätti sut uuden naisen takia
Päin vastoin, se on aina ilo että mies jatkaa eteenpäin haittaamaan toisten elämiä. Se ikävä vaihe on se kun se häiriköi ja vainoaa itseä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aikuisia lapsia ei kuulu kenenkään rahoittaa.
Aika tuollainen katukoira-asenne. Kaikissa menestyneissä suvuissa rahat tulevat nimenomaan suvun varallisuudesta eikä (toisten) yrityksistä tai vierailta. Lapsille on kerätty ja lahjoitettu sijoituksia pienestä pitäen. Tietty lapsella voi olla omiakin yrityksiä, mutta ei näillä ole varsinaista tulospainetta, kun muitakin tulonlähteitä on.
Elukat sitten synnyttävät, ruokkivat niitä pari vuotta ja potkaisevat jälkeläiset pärjäämään, kun pitää keskittyä omaan elämään, usein uuden pesueen perustamiseen. Aika hyvin tämä erottaa ihmiset ja elukat toisistaan: juntit jotka hylkäävät lapsensa kun ne täyttävät tietyn ikärajan ja sitten ne, jotka kulkevat läpi elämän samassa tiimissä.
Aijaa en mä saanu euroakaan rahaa porukoilta enkä oo vieläkään saanu perintöä ku ne elää varmaan 90-vuotiaiks kuten omat vanhempansa. Oon silti jossain 8.varakkaimmassa desiilissä jo näin nelikymppisenä.
Pointtisi? Onhan luonnossakin hyvinvoivia petoja ja hirviöitä. Ei liity mitenkään ihmisyyteen.
Että lapsesta kasvaa pehmo joka ei kestä mitään jos se saa kaiken mitä se haluaa
Vierailija kirjoitti:
janette kirjoitti:
En voi käsittää vanhempia ketkä eivät halua auttaa lapsiaan.
Ehkä he juuri auttavat, kun laittavat selviämään ihan itse! Ei elämäänsä voi asettaa muiden varaan.
Ei ihminenkään ole 100% omavarainen. Lääkäreihin tukeudutaan. Ruokakauppoihin tukeudutaan.
Joillakin elämä on kirjaimellisesti kirurgien varassa.
Vierailija kirjoitti:
Näin juuri. On suorastaan eriarvoistavaa jos varakkaat ostelevat esimerkiksi asuntoja aikuiselle jälkikasvulleen, kuten olen tuttavapiirissä nähnyt tehtävän.
Voi kyynel.
Minä olen nyt aika tasan 22 vuotta ollut työelämässä ainoana taukona 11kk vauvan kanssa kotona. Sitä ennen kävin kouluja 17 vuotta kaiken kaikkiaan ulkomaanopintoineen. Olen hamstrannut ympärilleni varsin vähän omaisuutta tai kaiken maailman trendiroinaa iphoneista tesloihin, ja sijoittanut. Sijoittanut yhteiseen kivaan sen lapsen kanssa, kuten harrastuksiin ja matkustamiseen, sekä ihan osakesalkkuun.
Luuletko että olen elänyt suunnitelmallisesti ja toimeliaasti sinun tai lastesi kelatukien takia? Ikävä sanoa, mutta rehellisesti en. Olen tehnyt valintani omaa lastani ajatellen. Joten kyllä, nuoren näkökulmasta varmaan eriarvoistavaa jos omat vanhemmat on pitäneet helpolla pääsemistä, tupakan röyhyttelyä tai isoa velkataloa tavoiteltavampana asiana kuin oman lapsen tulevaisuuden turvaamista. Mutta siitä kannattaa sitten keskustella niiden omien vanhempien kanssa, eikä katkerana kateilla mitä jollain toisella on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
janette kirjoitti:
En voi käsittää vanhempia ketkä eivät halua auttaa lapsiaan.
Ehkä he juuri auttavat, kun laittavat selviämään ihan itse! Ei elämäänsä voi asettaa muiden varaan.
"Kärsi, kärsi, kirkkaamman kruunun saat."
Noin ajattelevan vanhemman on ihan turha mankua lapsiltaan apua, kun ikää tulee eikä itse oikein enää pärjää. Pärjäsi ne vanhukset ennenkin eikä heitä pidä paapoa.
Joo, pitääkin alkaa tekemään niitä lapsia ettei vanhuus ole yksinäistä. :D
Ei kyse ole yksinäisyydestä vaan siitä, että ei kykene soittamaan putkifirmaan tai huoltofirmaan, kun koti kylmenee, ei osaa tilata ruokatarvikkeita kotiin eikä osaa hankkia uutta puhelinta, kun entinen menee rikki. Kaiken tuon lapsi pystyy hoitamaan vaikka toiselta puolelta maapalloa, jos tahtoo.
Vierailija kirjoitti:
Olen 3 lapsen aikuisen äitinä sitä mieltä, että lapset, kun aloittavat oman elämän. Heitä tuetaan jonkin aikaa. Isäthän mielellään tunkee rahansa nykyiselle ja uudelle jälkikasvulle. Surullista!
Se on miehen luonto. Joskus jopa yrittävät hyötyä aiemmista lapsistaan uusia pesueitaan varten, jos nämä sattuvat menestymään isää paremmin. Ihan turha edes odottaa mitään kunniallista käytöstä siittäjäkuhnureilta, unohtakaa koko juttu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olen 3 lapsen aikuisen äitinä sitä mieltä, että lapset, kun aloittavat oman elämän. Heitä tuetaan jonkin aikaa. Isäthän mielellään tunkee rahansa nykyiselle ja uudelle jälkikasvulle. Surullista!
Tämä sinun surusi onkin oikein oivallinen tapa nostaa sitä omaa egoaan. Itse mittaan sitä vanhempien tukea vähän eri mittarilla kuin rahassa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen 3 lapsen aikuisen äitinä sitä mieltä, että lapset, kun aloittavat oman elämän. Heitä tuetaan jonkin aikaa. Isäthän mielellään tunkee rahansa nykyiselle ja uudelle jälkikasvulle. Surullista!
Se on miehen luonto. Joskus jopa yrittävät hyötyä aiemmista lapsistaan uusia pesueitaan varten, jos nämä sattuvat menestymään isää paremmin. Ihan turha edes odottaa mitään kunniallista käytöstä siittäjäkuhnureilta, unohtakaa koko juttu.
Se on myös osittain sun häpeä et sä et saa miestä pidettyä niin tyytyväisenä että se pysyis sun luona
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Näin juuri. On suorastaan eriarvoistavaa jos varakkaat ostelevat esimerkiksi asuntoja aikuiselle jälkikasvulleen, kuten olen tuttavapiirissä nähnyt tehtävän.
Voi kyynel.
Minä olen nyt aika tasan 22 vuotta ollut työelämässä ainoana taukona 11kk vauvan kanssa kotona. Sitä ennen kävin kouluja 17 vuotta kaiken kaikkiaan ulkomaanopintoineen. Olen hamstrannut ympärilleni varsin vähän omaisuutta tai kaiken maailman trendiroinaa iphoneista tesloihin, ja sijoittanut. Sijoittanut yhteiseen kivaan sen lapsen kanssa, kuten harrastuksiin ja matkustamiseen, sekä ihan osakesalkkuun.
Luuletko että olen elänyt suunnitelmallisesti ja toimeliaasti sinun tai lastesi kelatukien takia? Ikävä sanoa, mutta rehellisesti en. Olen tehnyt valintani omaa lastani ajatellen. Joten kyllä, nuoren näkökulmasta varmaan eriarvoistavaa jos omat vanhemmat on pitäneet helpolla pääsemistä, tupakan röyhyttelyä tai isoa velkataloa tavoiteltavampana asiana kuin oman lapsen tulevaisuuden turvaamista. Mutta siitä kannattaa sitten keskustella niiden omien vanhempien kanssa, eikä katkerana kateilla mitä jollain toisella on.
Aah, miten kaunista, oikein kristillistä lähimmäisenrakkautta. Lapset tuovat h elvetin esiin aikuisistakin, älkää siis koskaan lisääntykö.
Se on myös osittain sun häpeä et sä et saa miestä pidettyä niin tyytyväisenä että se pysyis sun luona
Minulla ei ole mitään intressiä pitää r aiskaavaa haittaeläintä luonani, vaan täysin päin vastoin. Jos joku tällainen lähestyy minua niin teen kaikkeni että pääsen siitä eroon mahdollisimman nopeasti ja kivuttomasti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapsi oli 17v, kun me erottiin ja hän päätti jäädä isänsä kanssa asumaan, kun isällä oli paremmat edellytykset jäädä vanhaat kotiimme. Isän suhteilla järjestyi se työpaikka. Ehkä kannattaisi miettiä erossa kummalla on paremmat mahdollisuudet elättää se lapsi, eikä sukupuolen perusteella omia sitä lasta itselleen ja sen jälkeen itkeä sitä kaatunutta maitolasia, kun rahat ei riitä.
jäkäjäkäjäkä. ei nyt taida olla kyse siitä, ettei rahat riitä, vaan siitä, että mihin ko isällä katoaa mielenkiinto ja halu huolehtia omasta lapsestaan?
No, ei mitään, edestään löytää. Meillä nuori on vielä niin pehmeä, että käy isällään lusimassa sen pari viikkoisen kuukaudessa, mutta kun todella lähtee omilleen niin luuletteko, ettei muista ettei isästä ollut mitään iloa enää sitten 10v täyttämisen. Silloin taloon tuli uusi, tärkeämpi perhe ja siihen loppui isän ja lapsensa yhteinen harrastaminen ja ajanvietto kuin veitsellä leikaten.
Juu, ja silloin kun näkee isäänsä niin ei KOSKAAN kahden vaan aina uusperheen ympäröimänä. Isä ei ole enää eron jälkeen viettänyt lapsen kanssa keskenään aikaa. Uskon myös että edestä löytyy.
Meillä oli lapselle todella kipeä paikka juuri se että hän oli isän paras kaveri eron jälkeen. Piti isää kiinni elämässä kun eron jälkeinen ensimmäinen pikarakastuminen kariutui ja yksinäisyys oli ahdistavaa. Lapsi kulki niin onnellisena isän kanssa laskettelemassa ja kalastamassa, pelasivat palloa ja videopelejä ym ym.. kunnes uusi pikarakastuminen ja nopea muutto yhteen naisen ja hänen lastensa kanssa. Siihen loppui paraskaveruus. Ei enää kertaakaan mitään kahden sen jälkeen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Näin juuri. On suorastaan eriarvoistavaa jos varakkaat ostelevat esimerkiksi asuntoja aikuiselle jälkikasvulleen, kuten olen tuttavapiirissä nähnyt tehtävän.
Milläköhän rahalla se jälkikasvu maksaa lahjaveron siitä asunnosta? Vai asuuko ne siinä vaan ilmaseks ja porukat omistaa?
Eikö ennen voinut maksaa "vuokraa" vanhemmille ja sai siihen asumistukea.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aikuisia lapsia ei kuulu kenenkään rahoittaa.
Aika tuollainen katukoira-asenne. Kaikissa menestyneissä suvuissa rahat tulevat nimenomaan suvun varallisuudesta eikä (toisten) yrityksistä tai vierailta. Lapsille on kerätty ja lahjoitettu sijoituksia pienestä pitäen. Tietty lapsella voi olla omiakin yrityksiä, mutta ei näillä ole varsinaista tulospainetta, kun muitakin tulonlähteitä on.
Elukat sitten synnyttävät, ruokkivat niitä pari vuotta ja potkaisevat jälkeläiset pärjäämään, kun pitää keskittyä omaan elämään, usein uuden pesueen perustamiseen. Aika hyvin tämä erottaa ihmiset ja elukat toisistaan: juntit jotka hylkäävät lapsensa kun ne täyttävät tietyn ikärajan ja sitten ne, jotka kulkevat läpi elämän samassa tiimissä.
Aijaa en mä saanu euroakaan rahaa porukoilta enkä oo vieläkään saanu perintöä ku ne elää varmaan 90-vuotiaiks kuten omat vanhempansa. Oon silti jossain 8.varakkaimmassa desiilissä jo näin nelikymppisenä.
Pointtisi? Onhan luonnossakin hyvinvoivia petoja ja hirviöitä. Ei liity mitenkään ihmisyyteen.
Että lapsesta kasvaa pehmo joka ei kestä mitään jos se saa kaiken mitä se haluaa
"Saa kaiken mitä haluaa" ei ole sama asia kuin tietää, että saa tarvittaessa vanhemmalta apua.
Omalla lapsella oli ollut vatsa kipeä ja yhtenä iltana se paheni niin, että olo muuttui tuskaiseksi. Laitoin hänen tililleen rahaa, niin hän pääsi yöllä taksilla päivystykseen eikä hänen tarvinnut odottaa aamuun, kun bussit alkoi taas kulkea. Siinä umppari olisi ehtinyt puhjeta, sen verran pahaksi tulehdus oli päässyt.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Näin juuri. On suorastaan eriarvoistavaa jos varakkaat ostelevat esimerkiksi asuntoja aikuiselle jälkikasvulleen, kuten olen tuttavapiirissä nähnyt tehtävän.
Milläköhän rahalla se jälkikasvu maksaa lahjaveron siitä asunnosta? Vai asuuko ne siinä vaan ilmaseks ja porukat omistaa?
Eikö ennen voinut maksaa "vuokraa" vanhemmille ja sai siihen asumistukea.
Ei voinut, vanhempi ei voinut olla vuokranantaja.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Näin juuri. On suorastaan eriarvoistavaa jos varakkaat ostelevat esimerkiksi asuntoja aikuiselle jälkikasvulleen, kuten olen tuttavapiirissä nähnyt tehtävän.
Voi kyynel.
Minä olen nyt aika tasan 22 vuotta ollut työelämässä ainoana taukona 11kk vauvan kanssa kotona. Sitä ennen kävin kouluja 17 vuotta kaiken kaikkiaan ulkomaanopintoineen. Olen hamstrannut ympärilleni varsin vähän omaisuutta tai kaiken maailman trendiroinaa iphoneista tesloihin, ja sijoittanut. Sijoittanut yhteiseen kivaan sen lapsen kanssa, kuten harrastuksiin ja matkustamiseen, sekä ihan osakesalkkuun.
Luuletko että olen elänyt suunnitelmallisesti ja toimeliaasti sinun tai lastesi kelatukien takia? Ikävä sanoa, mutta rehellisesti en. Olen tehnyt valintani omaa lastani ajatellen. Joten kyllä, nuoren näkökulmasta varmaan eriarvoistavaa jos omat vanhemmat on pitäneet helpolla pääsemistä, tupakan röyhyttelyä tai isoa velkataloa tavoiteltavampana asiana kuin oman lapsen tulevaisuuden turvaamista. Mutta siitä kannattaa sitten keskustella niiden omien vanhempien kanssa, eikä katkerana kateilla mitä jollain toisella on.
Aah, miten kaunista, oikein kristillistä lähimmäisenrakkautta. Lapset tuovat h elvetin esiin aikuisistakin, älkää siis koskaan lisääntykö.
En minä ole mikään kristitty. Ihan inhimillisellä vaistolla varustettu kun haluan pitää huolen ensisijaisesti omasta jälkeläisestä, en jonkin sellaisen joka on niin tottunut että yhteiskunta kyllä huolehtii, että pitää kelaa "omillaan toimeentulemisena" ja oman lapsen taloudellista tukemista "eriarvoistavana"
Siksi jotkut suvut on köyhiä ja aina tulevat köyhiä olemaan. Siinä on se ero, raha ei pysy näpeissä kun elämää ei koskaan katso vuoden tai kymmenen vuoden päähän. Kaikki pitää saada juuri niin kuin minä haluan ja juuri nyt.
Että lapsesta kasvaa pehmo joka ei kestä mitään jos se saa kaiken mitä se haluaa
Mitä elämässä pitäisi "kestää"? Oletteko koskaan tulleet ajatelleeksi miten psykopaattinen ajatus lähtökohtaisestikin on, että elämän pitäisi olla joku kärsimyksen taistelutanner? Sitä voi elää eteenpäin ihan mukavastikin rennossa kävelytahdissa ilman tuollaisia raivosekoiluja. Ai niin mutta kun miesten pallit ajavat heidät jatkuvasti tähän raivosekoiluun... No voi voi, sitten ainoa vaihtoehto on varmaan sekoilla tai hankkiutua eroon palleista. Ne joilla ei tätä haittaa ole voivat rauhassa vaan oleskella ja tehdä hommia silloin kun niitä on jos on.
Minusta tuo on isältä julmaa enkä ymmärrä kuka haluaa ehdoin tahdoin olla omalle lapselleen julma. Lapsi tulee kyllä sen huomaamaan aikanaan. Kuulostaa siltä että ennemmin tai myöhemmin välit isäänsä kylmenevät ja voit varautua siihen että isänsä tulee syyttämään siitä sinua.
Vierailija kirjoitti:
Se on myös osittain sun häpeä et sä et saa miestä pidettyä niin tyytyväisenä että se pysyis sun luona
Minulla ei ole mitään intressiä pitää r aiskaavaa haittaeläintä luonani, vaan täysin päin vastoin. Jos joku tällainen lähestyy minua niin teen kaikkeni että pääsen siitä eroon mahdollisimman nopeasti ja kivuttomasti.
Girl power!
Olen 3 lapsen aikuisen äitinä sitä mieltä, että lapset, kun aloittavat oman elämän. Heitä tuetaan jonkin aikaa. Isäthän mielellään tunkee rahansa nykyiselle ja uudelle jälkikasvulle. Surullista!