Lue keskustelun säännöt.
Onko muilla ex miehiä, joilla eron jälkeen kovin vaikea tukea taloudellisesti omia lapsiaan?
18.03.2026 |
En puhu nyt elareista, oma lapsi täytti 18 kun erottiin. Mies on erittäin hyvätuloinen, lapsi opiskelija ja tiukkaa on, mulla myös tiukkaa mutta autan parhaani mukaan. Isä ei, uuteen perheeseen kyllä tulee kalliit autot, matkat ym mutta omalle lapselle "pitää opettaa pärjäämään". Nähdään myös että äiti hyötyy kaikesta mitä lapsi saa. En olisi uskonut että hyvä isä muuttuu tuollaiseksi, mutta ilmeisesti en ole ainoa. Korostan, että minä en niitä rahoja halua, vaan lapsi hankintoihin ja elämiseen.
Kommentit (227)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
janette kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
janette kirjoitti:
En voi käsittää vanhempia ketkä eivät halua auttaa lapsiaan.
En voi käsittää vanhempia jotka paapoo täysi-ikäisiä lapsiaan tajuamatta millainen karhunpalvelus se on lapsille.
Kyse ei tässä välttämättä ole paapomisesta vaan normaalista auttamisesta ettei lapsen tarvitse kituuttaa. Säästeliäästi voi elää vaikka saisi vanhemmiltaan apua.
Opiskeluaikojen kittuuttaminen oli parasta mitä minulle on koskaan tapahtunut. Oppi käyttämään sitä mielikuvitustaan miten tulla toimeen kun rahaa ei yksinkertaisesti ole ja nyt se todellisuus ei ole märkä turbaani vasten kasvoja, kun sairastuu, jää työttömäksi, jne.
- kyllä joku maksaa
Kyllä näin on. Myös oppii ymmärtämään rahanarvon. Ei pistä kolmeasataa euroa yhteen käsilaukkuun kun tajuaa että sen jälkeen ei ole varaa maksaa edes vuokraa. Tunnen monia aikuisia jotka eivät tätä ymmärrä. Aina vanhemmat pelastaa kun tuet on mennyt päivässä tai parissa asioihin jotka eivät ole välttämättömiä elämisen kannalta. Todellisuus on karu kun vanhemmista joskus aika jättää...
Yleensä nämä rahan kanssa onnettomat ovat niitä, joiden vanhemmat ovat pihejä rahan suhteen. Sitten kun lapsi muuttaa omilleen ja viimein saa omaa rahaa niin se polttaa liikaa.
Ei pidä paikkaansa. Minun vanhempani ovat todella pihejä. Ja kyllä se mielenlaatu periytyi. Minun täytyi ihan opettelemalla opetella että hei kyllä mä voin käyttää rahaa, mun ei tarvi kulkea kengissä jotka on kuluneet ja joita olen käyttänyt teinistä asti :D
Ja en halua olla yhtä pihi kuin vanhempani, haluan elää niin että ei tarvi stressata jos heitän ruokaa roskiin, minun ei ole pakko syödä kaikkea siksi "ettei mene hukkaan". Voin heittää hyvää tavaraa suoraan roskiin, enkä säilytä sitä ikuisesti koska "sitä voi vielä joskus tarvita". Ja rahaa voi käyttää ravintolaan tai ylikalliiseen kahvin juomiseen kahvilassa silloin tällöin, aina ei tarvi syödä kotiruokaa. Ja toki minulla on ollut kausia kun olen tuhlaillut liikaa turhiin asioihin joita olen katunut kun on ollut vähän hakemista löytää se minulle sopiva rahankäyttötapa. Mutta ei ikinä ole ollut niin että vuokraa en olis pystyny maksaan koska säästössä minulla on aina rahaa pahan päivän varalle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lähinnä varmaan tarkoitus kostaa ex-vaimolle, lähdit varmaan jonkun linnakundin matkaan etsimään itseäsi. Väärinhän se on toki lasta kohtaan.
Jos lapsi opiskelee lukiossa tai ammattikoulussa, on hänellä edelleen oikeus saada vanhemmiltaan tukea ns koulutusavustuksen muodossa. Tässä huomiodaan lapsen omat mahdolliset tulot, ja vanhempien tulot.
^Lainaus ei toimi. Minä olin opiskelijana rahapulassa juurikin vanhempieni tulojen vuoksi. Kun tästä kerroin vanhemmilleni, äiti sanoi, että mitäs muutin pois kotoa. Siinä se. En minä tiedä miten vanhempiani olisi voitu pakottaa elättämään minua.
En jaksanut lukea kaikkea, mutta on jo ajatuksenakin ihan naurettava, että 18-vuogias lukiolainen selviäisi taloudellisesti omillaan, ei kyllä ammattikoululainenkaan. Vanhemmat ovat elatusvelvollisia täysi-ikäisrn lapsen opiskellessa toisen asteen tutkintos. Pahimmassa tapauksessa vanhempien tulot vaikuttavat opintorahaankin niin, että sitä saa pari kymppiä, haluaako joku oikeasti lapsensa lopettavan opiskelun tai rahoittavan elämänsä lainalla?
Ei vanhemmuus lopuksi vaikka lapsi tulee täysi-ikäiseksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mun tyttö(18v lukiolainen) saa opintotukea 38€/kk kun asuu mun luona(minun tulot vaikuttaa).
Äidiltänsä ei tietääkseni ole juurikaan rahaa saanut, muutamia kymppejä silloin tällöin.
Just katsoin niin oon tässä kuussa antanut rahana 120€ ja maksanut yhden laskun 45€
Maksan käytännössä kaiken, lääkkeet, ruuat, harrastukset jne.
Harrastukset ovat vuodessa 1350€ plus mahdolliset matkat, oppimateriaalit, pääsyliput jne.
Ei tulisi kuuloonkaan itselleni että sanoisin että pärjää itse..
Minä ostan opiskelijalle asioita, joista tiedän, ettei hän raaski ostaa: kahvia, oliiviöljyä, vitamiineja tms.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mun naisystävän ex-miehen kukkaron nyörit pitää kiinni hänen itsekäs uus naisystävä..
Mun naisystävän tyttöä kohdellaan siellä kuin b-luokan kansalaista, on viikko-viikko systeemillä.
Mitään uutta isä ei saa ostaa tytölleen koska äiti saa lapsilisän ja yh-korotuksen, se kuulemma riittää esimerkiksi ulkoiluvaatteisiin tai kenkiin.
Alkuun tää lapsen isä ei meinannut edes harrastuksista puolta maksaa kun edelleen lapsilisä kuulemma riittää.
Tää isän uusi naistystävä repii exiltään eli kolmen lapsensa iseiltä tietysti elarit.(selvisi niiltä exiltä).
Mutta kun isälle ehdotettiin että mennäänpä käymään lastenvalvojalla niin tää itsekäs naisystävä meinasi tulla linjoja pitkin ja huusi että (etunimen) ei todellakaa tarvitse maksaa elareita!
Hitto miten kaksnaamaista sontaa.
Lapsi siis rellestää ja ryyppää menemään, tuhlaa Iphoneihin yms ja muiden pitäisi se rahoittaa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lienee melko yleistä, et ero-isät ei tue lapsiaan aikuisuuden kynnyksellä. Siinä yliopisto-opinnotkin saattaa kärsiä. Opintotuki ei riitä. Pitää käydä töissä ja sitten opinnot jää kesken.
Miehet ei tätä ymmärrä.
Tuttavaperheessä on ollut, et isä maksoi elarit, mutta ei tukenut muuten teini-iässä eikä myöhemmin opiskelujen aikana.
Nyt aikuisina lapset eivät halua olla isänsä kanssa tekemisissä.
Vierailija kirjoitti:
^Lainaus ei toimi. Minä olin opiskelijana rahapulassa juurikin vanhempieni tulojen vuoksi. Kun tästä kerroin vanhemmilleni, äiti sanoi, että mitäs muutin pois kotoa. Siinä se. En minä tiedä miten vanhempiani olisi voitu pakottaa elättämään minua.
Lainaus toimii paremmin kuin koskaan ennen vaikka lainattu teksti ei tulekaan tekstiruutuun.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eron jälkeen mies oli puoli vuotta maksamatta elareita. Tulot hänellä 75000 vuodessa.
Kannattiko vierottaa isä lapsesta? Ja eihän se ole enää lapsi vaan aikuinen kun kerran on 18 vuotias ja aikuisen velvollisuus on elättää itsensä
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mun ex eli lasten isä on pitkäaikaistyötön, itse olen hyväpalkkainen. Lasten kulut on aina ollut 100% mun vastuulla. Ennen eroa ja eron jälkeen, ja tulee olemaankin niin kauan kunnes lähtevät omilleen. Ovat nyt 17 ja 18. Mä itse kipuilen jonkun verran sen kanssa että onko se ok että toteutan lasteni kaikki toiveet. En tarkoita sitä että oppivatko he rahan arvoa, tiedän että ymmärtävät sen, ja ovat aina joutuneet hoitamaan tietyt asiat rahaa saadakseen. Mutta sitä mä mietin että onko se ok että lasten isä yrittää pärjätä tosi pienillä tuloilla (olen maksanut hänelle vapaaehtoisesti elatusmaksuja kun on pitänyt lapsia itsekin melkein yhtä paljon kuin minä) ja samaan aikaan lapseni saavat elää yltäkylläisyydessä. Yhdet kengät lapsilleni saattavat maksaa puolet siitä mitä exäni saa tukia kuukaudessa. En tiedä miltä hänestä sellainen tuntuu.
Meillä oli molemmilla tiukkaa eron jälkeen. Hän sitten tykkäsi, että minun vanhemmat voivat auttaa meidän lapsia, kyllähän he auttavat kun vaan pyydän. Hän ei voinut pyytää omilta varakkailta vanhemmiltaan apua, ei kuulemma kehdannut. Niin minun vanhemmat sitten maksoivat lasten harrastukset, ettei niitä joutunut lopettaa.
Hänen suhteensa rahaan oli aina ollut ihan tuuliviirimeininkiä. Välillä paiskittiin töitä ihan hulluna tauotta, että saa rahaa. Sitten kun sitä oli, ei raha enää ollutkaan tärkeää, vaan elämän laatu ja silloin lähdettiin etelään surffimatkalle tai muualle harrastelemaan jotain kivaa. Sitten taas matti kukkarossa takaisin kotiin ja töitä paiskimaan hermo ihan loppu. Hermo se loppui myös minulta lopulta myös tähän hommaan.
Vierailija kirjoitti:
Mun ex eli lasten isä on pitkäaikaistyötön, itse olen hyväpalkkainen. Lasten kulut on aina ollut 100% mun vastuulla. Ennen eroa ja eron jälkeen, ja tulee olemaankin niin kauan kunnes lähtevät omilleen. Ovat nyt 17 ja 18. Mä itse kipuilen jonkun verran sen kanssa että onko se ok että toteutan lasteni kaikki toiveet. En tarkoita sitä että oppivatko he rahan arvoa, tiedän että ymmärtävät sen, ja ovat aina joutuneet hoitamaan tietyt asiat rahaa saadakseen. Mutta sitä mä mietin että onko se ok että lasten isä yrittää pärjätä tosi pienillä tuloilla (olen maksanut hänelle vapaaehtoisesti elatusmaksuja kun on pitänyt lapsia itsekin melkein yhtä paljon kuin minä) ja samaan aikaan lapseni saavat elää yltäkylläisyydessä. Yhdet kengät lapsilleni saattavat maksaa puolet siitä mitä exäni saa tukia kuukaudessa. En tiedä miltä hänestä sellainen tuntuu.
Hattua nostan sinulle. Olisipa sinunlaisia vanhempia enemmän, niin isejä kuin äitejäkin.
Jos nuori on terve ja haluaa itsenäistyä, niin silloin voi lähteä 18v. Itse olin masentunut ja mielenterveysongelmia, kun potkittiin pois kotoa, koska olin "vaikea". Siinä menikin sitten 10 vuotta että sain elämäni kasaan edes jotenkin. Olin asunnotonkin. En pystynyt tekemään kuin tilapäistöitä, vaikka olin viiden ällän ylioppilas.
Vanhemmilla olisi ollut resursseja tukea, mutta ei juuri kiinnostusta tukea edes henkisesti. Tilanteeni oli ehkä harvinainen. Kaikki nyt ei valitettavasti rakasta lapsiaan.
Hei AP! Minkä ikäiset nämä sun ex-miehen nuoremmat lapset ovat? Onko lasten äiti iso-vai pienituloinen?
Tuossahan se asian ydin tuli: eksälläsi on uusi perhe. Eksä keskittyy nyt siihen, ei edellisen liittonsa aikuiseen lapseen, johon hänellä ei enää ole elatusvelvollisuutta. Ei opinnot ole syy siihen, että vanhemman pitää rahoittaa täysi-ikäisen lapsen elämää.
Ihmettelen mistä sikiää näitä naisia, jotka vielä erottuaankin haluaa hallita eksänsä rahankäyttöä tavalla tai toisella. Eivät ymmärrä, että ex on ex ja exällä on oma uusi elämä.
Jännää.
Mun lapset jo nuoria aikuisia, osa työelämässä, osa juuri valmistunut. Pärjäävät.
Kukaan ei pyydä mitään mutta kyllä heitä silti autetaan.
Oma isäni ei auttanut vaikka joskus olisin apua tarvinnut. En halua samaa kokemusta omille lapsilleni.