Lue keskustelun säännöt.
Onko muilla ex miehiä, joilla eron jälkeen kovin vaikea tukea taloudellisesti omia lapsiaan?
18.03.2026 |
En puhu nyt elareista, oma lapsi täytti 18 kun erottiin. Mies on erittäin hyvätuloinen, lapsi opiskelija ja tiukkaa on, mulla myös tiukkaa mutta autan parhaani mukaan. Isä ei, uuteen perheeseen kyllä tulee kalliit autot, matkat ym mutta omalle lapselle "pitää opettaa pärjäämään". Nähdään myös että äiti hyötyy kaikesta mitä lapsi saa. En olisi uskonut että hyvä isä muuttuu tuollaiseksi, mutta ilmeisesti en ole ainoa. Korostan, että minä en niitä rahoja halua, vaan lapsi hankintoihin ja elämiseen.
Kommentit (127)
Vierailija kirjoitti:
janette kirjoitti:
En voi käsittää vanhempia ketkä eivät halua auttaa lapsiaan.
En voi käsittää vanhempia jotka paapoo täysi-ikäisiä lapsiaan tajuamatta millainen karhunpalvelus se on lapsille.
Jännää.
Mun lapset jo nuoria aikuisia, osa työelämässä, osa juuri valmistunut. Pärjäävät.
Kukaan ei pyydä mitään mutta kyllä heitä silti autetaan.
Oma isäni ei auttanut vaikka joskus olisin apua tarvinnut. En halua samaa kokemusta omille lapsilleni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
janette kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
janette kirjoitti:
En voi käsittää vanhempia ketkä eivät halua auttaa lapsiaan.
En voi käsittää vanhempia jotka paapoo täysi-ikäisiä lapsiaan tajuamatta millainen karhunpalvelus se on lapsille.
Kyse ei tässä välttämättä ole paapomisesta vaan normaalista auttamisesta ettei lapsen tarvitse kituuttaa. Säästeliäästi voi elää vaikka saisi vanhemmiltaan apua.
Opiskeluaikojen kittuuttaminen oli parasta mitä minulle on koskaan tapahtunut. Oppi käyttämään sitä mielikuvitustaan miten tulla toimeen kun rahaa ei yksinkertaisesti ole ja nyt se todellisuus ei ole märkä turbaani vasten kasvoja, kun sairastuu, jää työttömäksi, jne.
- kyllä joku maksaa
Kyllä näin on. Myös oppii ymmärtämään rahanarvon. Ei pistä kolmeasataa euroa yhteen käsilaukkuun kun tajuaa että sen jälkeen ei ole varaa maksaa edes vuokraa. Tunnen monia aikuisia jotka eivät tätä ymmärrä. Aina vanhemmat pelastaa kun tuet on mennyt päivässä tai parissa asioihin jotka eivät ole välttämättömiä elämisen kannalta. Todellisuus on karu kun vanhemmista joskus aika jättää...
Yleensä nämä rahan kanssa onnettomat ovat niitä, joiden vanhemmat ovat pihejä rahan suhteen. Sitten kun lapsi muuttaa omilleen ja viimein saa omaa rahaa niin se polttaa liikaa.
Ei pidä paikkaansa. Minun vanhempani ovat todella pihejä. Ja kyllä se mielenlaatu periytyi. Minun täytyi ihan opettelemalla opetella että hei kyllä mä voin käyttää rahaa, mun ei tarvi kulkea kengissä jotka on kuluneet ja joita olen käyttänyt teinistä asti :D
Ja en halua olla yhtä pihi kuin vanhempani, haluan elää niin että ei tarvi stressata jos heitän ruokaa roskiin, minun ei ole pakko syödä kaikkea siksi "ettei mene hukkaan". Voin heittää hyvää tavaraa suoraan roskiin, enkä säilytä sitä ikuisesti koska "sitä voi vielä joskus tarvita". Ja rahaa voi käyttää ravintolaan tai ylikalliiseen kahvin juomiseen kahvilassa silloin tällöin, aina ei tarvi syödä kotiruokaa. Ja toki minulla on ollut kausia kun olen tuhlaillut liikaa turhiin asioihin joita olen katunut kun on ollut vähän hakemista löytää se minulle sopiva rahankäyttötapa. Mutta ei ikinä ole ollut niin että vuokraa en olis pystyny maksaan koska säästössä minulla on aina rahaa pahan päivän varalle.
Lähinnä varmaan tarkoitus kostaa ex-vaimolle, lähdit varmaan jonkun linnakundin matkaan etsimään itseäsi. Väärinhän se on toki lasta kohtaan.
Jos lapsi opiskelee lukiossa tai ammattikoulussa, on hänellä edelleen oikeus saada vanhemmiltaan tukea ns koulutusavustuksen muodossa. Tässä huomiodaan lapsen omat mahdolliset tulot, ja vanhempien tulot.
^Lainaus ei toimi. Minä olin opiskelijana rahapulassa juurikin vanhempieni tulojen vuoksi. Kun tästä kerroin vanhemmilleni, äiti sanoi, että mitäs muutin pois kotoa. Siinä se. En minä tiedä miten vanhempiani olisi voitu pakottaa elättämään minua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En jaksanut lukea kaikkea, mutta on jo ajatuksenakin ihan naurettava, että 18-vuogias lukiolainen selviäisi taloudellisesti omillaan, ei kyllä ammattikoululainenkaan. Vanhemmat ovat elatusvelvollisia täysi-ikäisrn lapsen opiskellessa toisen asteen tutkintos. Pahimmassa tapauksessa vanhempien tulot vaikuttavat opintorahaankin niin, että sitä saa pari kymppiä, haluaako joku oikeasti lapsensa lopettavan opiskelun tai rahoittavan elämänsä lainalla?
Ei vanhemmuus lopuksi vaikka lapsi tulee täysi-ikäiseksi.
Miehet on kyllä monesti niin helvetin itsekkäita jopa omien lastensa suhteen.
Lasteni isä ei ole pahimmasta päästä, mutta juuri tämä on käsittämätöntä ollut aina, että tehdään vaan sitä mikä häntä ilahduttaa, ja lasten kanssa, jos se sattuu olemaan sillä hetkellä parasta seuraa. Sitten ihmetellään, kun lapset ei viihdy hänen luona, ei vastaa viesteihin, eikä luota häneen.
Kaikki linkittyy yhteen, omat mielenkiinnon kohteet on ainoat oikeat, niihin voi käyttää aikaa ja rahaa, mutta jos lasta kiinnostaa joku muu, niin sehän on ihan turhaa. Jos lapsi kiinnostuu samasta, niin silloinkin mennään isän tahtiin, ei niin että hän ymmärtäisi arvostaa sitä, että lapsi haluaa viettää aikaa yhdessä.