Onko muilla ex miehiä, joilla eron jälkeen kovin vaikea tukea taloudellisesti omia lapsiaan?
En puhu nyt elareista, oma lapsi täytti 18 kun erottiin. Mies on erittäin hyvätuloinen, lapsi opiskelija ja tiukkaa on, mulla myös tiukkaa mutta autan parhaani mukaan. Isä ei, uuteen perheeseen kyllä tulee kalliit autot, matkat ym mutta omalle lapselle "pitää opettaa pärjäämään". Nähdään myös että äiti hyötyy kaikesta mitä lapsi saa. En olisi uskonut että hyvä isä muuttuu tuollaiseksi, mutta ilmeisesti en ole ainoa. Korostan, että minä en niitä rahoja halua, vaan lapsi hankintoihin ja elämiseen.
Kommentit (129)
Aikuisen lapsen pitäisi itse oppia selviämään elämästä. Neuvo häntä hakemaan opintotuki, asumistuki ja opintolaina, niin kyllä hän pärjää. Jos hän ei opiskele niin sitten ohjaa hänet johonkin nuorten työtoimintaan. Tällöin Kelasta voi kysyä mitä tukea hän on oikeutettu saamaan. Ei pidä kannustaa nuorta loisimaan, sillä hän syrjääntyy.
En voi käsittää vanhempia ketkä eivät halua auttaa lapsiaan.
Lapsi on sitten hyvä ja ottaa sen hatun kauniiseen käteensä ja käy tämän keskustelun isänsä kanssa. Aikuisuus on vastuuta, eikä paikka johon ihmiset tulevat esittämään joululahjalistoja siitä, kuinka muiden heitä pitäisi kohdella.
Isän muut lapset ovat varmasti nuorempia. Ei hän autoa lapselle osta vaan itselleen, matkat ovat perheen yhteistä vapaa-aikaa, tämä 18 vuotias voisi halutessaan tarjoutua lähtemään mukaan lastenhoito avuksi matkoille, jolloin saisi ilmaisen matkan, perheessä on normaalia että isommat lapset auttavat pienempien lasten hoidossa.
Yks tuttu alkoi antaa aikuistuneelle lapselleen rahaa vasta kun lapsi muutti omilleen. Katkeruutta exää kohti tässäkin tapauksessa.
janette kirjoitti:
En voi käsittää vanhempia ketkä eivät halua auttaa lapsiaan.
En voi käsittää vanhempia jotka paapoo täysi-ikäisiä lapsiaan tajuamatta millainen karhunpalvelus se on lapsille.
Minä olen se, joka tukee päivittäisessä elämisessä, isä ei anna rahaa siihen. Lapsen kun pitää pärjätä. Mutta isä sitten ostaa pyykinpesukonetta tms. Minä kuitenkin varmaan tuen enemmän.
No kyllä se sillon opiskelijana risoi, kun porukat maksoi vain puhelinlaskun ja kerran auton huollon. Muuten elin omillani. Nyt se on vaan hyvä, sillä tiedän pärjääväni hyvin vähällä jos tarve vaatii. Osaan säästää ja priorisoida hankintoja. Ja olen kyllä ylpeä voidessani sanoa, että ihan itse olen tämän kaiken rakentanut! Sellaista fiilistä ei isin kukkarosta saa!
Luulen, että Nanna Karalahdella on sama ongelma.
Vierailija kirjoitti:
janette kirjoitti:
En voi käsittää vanhempia ketkä eivät halua auttaa lapsiaan.
En voi käsittää vanhempia jotka paapoo täysi-ikäisiä lapsiaan tajuamatta millainen karhunpalvelus se on lapsille.
Minä sain nuorena tukea äidiltäni. Käytiin yhdessä ruokaostoksilla. Tämä jatkui myöhemminkin. Kun lapseni olivat pieniä, osti hän kalliita ulkovaatteita heille. Nyt olen 57 vja oikein hyvin olen pärjännyt elämässäni.
Kun viimeinen elari tipahti tililleni asia ei ole kuulunut minulle enää pätkääkään, se on lapsen ja isän välinen asia.
janette kirjoitti:
En voi käsittää vanhempia ketkä eivät halua auttaa lapsiaan.
Ehkä he juuri auttavat, kun laittavat selviämään ihan itse! Ei elämäänsä voi asettaa muiden varaan.
Vierailija kirjoitti:
Jaaha, siellä kasvatetaan taas yhtä marisevaa maisteria joka ei ole päivääkään tehnyt duunia vielä 32 vuotiaana.
- kyllä joku maksaa
Kukaan ei nimenomaan maksa, kyse oli auttamisesta. Menee koko kesäksi töihin, onneksi. Ja onneksi isä saa pitää rahansa, eikä tarvitse omaan lapseen sijoittaa.
Vierailija kirjoitti:
janette kirjoitti:
En voi käsittää vanhempia ketkä eivät halua auttaa lapsiaan.
En voi käsittää vanhempia jotka paapoo täysi-ikäisiä lapsiaan tajuamatta millainen karhunpalvelus se on lapsille.
Kyse ei tässä välttämättä ole paapomisesta vaan normaalista auttamisesta ettei lapsen tarvitse kituuttaa. Säästeliäästi voi elää vaikka saisi vanhemmiltaan apua.
Vierailija kirjoitti:
Jaaha, siellä kasvatetaan taas yhtä marisevaa maisteria joka ei ole päivääkään tehnyt duunia vielä 32 vuotiaana.
- kyllä joku maksaa
Sitä itsekin meitin, että leikkimällä sitten opetellaan sitä vastuuta, kun lapsi täyttää 30v kun äiti on kupattu tyhjäksi?
Vierailija kirjoitti:
Aikuisen lapsen pitäisi itse oppia selviämään elämästä. Neuvo häntä hakemaan opintotuki, asumistuki ja opintolaina, niin kyllä hän pärjää. Jos hän ei opiskele niin sitten ohjaa hänet johonkin nuorten työtoimintaan. Tällöin Kelasta voi kysyä mitä tukea hän on oikeutettu saamaan. Ei pidä kannustaa nuorta loisimaan, sillä hän syrjääntyy.
Oletko sinä tämän lapsen isotuloinen isä?
Vierailija kirjoitti:
janette kirjoitti:
En voi käsittää vanhempia ketkä eivät halua auttaa lapsiaan.
En voi käsittää vanhempia jotka paapoo täysi-ikäisiä lapsiaan tajuamatta millainen karhunpalvelus se on lapsille.
Vanhemmat auttoivat opiskellessani. Ei ollut karhunpalvelus vaan valmistuin nopeasti, kun ei samaan aikaan tarvinnut käydä myös töissä. Kyllä heitä kiitin paljon.
Vierailija kirjoitti:
Lapsi on sitten hyvä ja ottaa sen hatun kauniiseen käteensä ja käy tämän keskustelun isänsä kanssa. Aikuisuus on vastuuta, eikä paikka johon ihmiset tulevat esittämään joululahjalistoja siitä, kuinka muiden heitä pitäisi kohdella.
On käynyt, ei apua
No itsekään en kyllä kustantaisi aikuiselle lapselleni yhtään mitään, oli eksiä tai ei kuviossa. Edullisen lainan voisin antaa todelliseen tarpeeseen, riippuen toki voinko luottaa hänen kykyynsä hoitaa talouttaan.
Jaaha, siellä kasvatetaan taas yhtä marisevaa maisteria joka ei ole päivääkään tehnyt duunia vielä 32 vuotiaana.
- kyllä joku maksaa