Onko muilla ex miehiä, joilla eron jälkeen kovin vaikea tukea taloudellisesti omia lapsiaan?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

18 vuoden yhdessäolon jälkeen vaimo löysi toisen. Tieto tuli täysin puskista. En ollut tajunnut lainkaan tilannetta. Olin aktiivisesti lasten harrastuksissa mukana, tein töitä, myös kotitöitä. En juonut, en pettänyt, enkä ollut väkivaltainen. Olin mielestäni ihan hyvä isä ja aviomies. Aina toki parantamisen varaa.

Yhtäkkiä olin yksin puolityhjässä vuokrakerrostalossa. Menetin yöunet ja melkein terveyteni. Uusi mies hyppäsi tilalleni entiseen kotiini. Hädin tuskin pystyin hoitamaan työni. Tässä vähän perspektiiviä eroihin. Meni aikaa ennen kuin pystyin normaaliin elämään. Ei ollut helppoa taloudellisestikaan. Yritän olla pilaamatta elämääni katkeruudella, mutta ei ole helppoa. Ymmärrän, että tämä ei ole lasten vika, mutta kyllä he kärsivät tilanteesta eniten. Vaimo on varmaan onnellinen.

Ok mutta muten tämä liittyi aikuisten lasten taloudelliseen tukemiseen?

Jos ei pysty asettumaan toisen asemaan yhtään, on varmaan vaikeaa ymmärtää muuta kuin omaa napaa. 
Kun elämältä lähtee pohja, menee terveys ja koti, perhe hajoaa, puolet ystävistä katoaa, hävettää kertoa kellekään että vaimo löysi paremman, ei siinä tullut mieleen kysyä lapsilta tarvitsetko rahaa. Ehkä luotin siihen että vaimo hankki niin rikkaan äijän että hommat hoituu. 
Lapsille ei olisi tullut mieleenkään pyytää minulta rahaa siinä tilanteessa. Sen verran tunneälyä ja tilannetajua heillä oli. Exä varmaan kirjoittelee tuollaisia että isä ei välitä lapsista. Voi helevetti.

On myös naisia, jotka on jätetty julmasti, yllättävän usein sellaisessa tilanteessa, jossa he itse tai lapsi ovat sairastuneet. Monesti jätetyt naiset ovat joutuneet myös taloudellisesti aika ahtaalle. Mutta en ole kyllä kuullut kovin monesta naisesta, joka olisi sellaisessa tilanteessa jättänyt ajattelematta lapsia. Yhden naisen tiedän, jolla oli pahoja mielenterveysongelmia ja joka ei siksi ryhtynyt lastensa lähihuoltajaksi, mutta hänkin oli lastensa kanssa tekemisissä huomattavasti enemmän kuin useimmat etäisät. 

Eivät onneksi kaikki isät ajattele vain itseään. Tiedän isiä, jotka ovat huolehtineet aivan esimerkillisesti omista lapsistaan tai jopa ei-biologisista lapsistaan vaikeissakin tilanteissa. 

Outo kuvitella tilanne että saisi. Itse en ole saanut mitään sen jälkeen kun kotoa muutin pois. Maksoin jopa vuokraa tovin vanhemmilleni ennen pois muuttoa. Nykyäänkin lainailen heille rahaa.

Ihan tutkittu juttu että (monille) miehille se mitä he tuntevat lapsiaan kohtaan (näiden iästä riippumatta) on riippuvainen siitä mitä mies tuntee lasten äitiä kohtaan. Jos mies vihaa, ei arvosta tai nainen ei vaan enää kiinnosta emotionaalisesti tai seksuaalisesti, niin se on bye bye isäsuhteellekin. Siksi ne lasten hylkääjät ovat usein miehiä ja naiset yliedustaa yh tilastoissa.

Pystyn hyvin kuvittelemaan miten rakkaus omaa kumppania kohtaan voi joskus vaan kuolla, mutta sitä en pysty millään käsittämään että yhdessä hetkessä rakastaa lapsiaan ja toisessa tilanteessa ei. Ellei kyseessä ole joku hullupsykoosi tai aivovamma ettei vanhempi tajua enää mistään muustakaan mitään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tässäkin kuultiin vain toisen vanhemman pohjatarina. Miten ero tuli, kumman aloitteesta ja miksi? Onko äiti mustamaalannut isää lapselle oman kilven kiilloittamiseksi ja myös akiteerattu lapsi on kääntynyt äipän kannalle. Onko mies ollut se, joka on tuonut rahan talouteen ja äiti on ollut se hyötyjä? Tätä taustaa vasten en yhtään ihmettele jos mies epäilee ex-vaimon hyötyvän lapselle annettavista rahoista, varsinkin jos lapsi ja ex-vaimo asuvat saman katon alla.

Paljon kysymyksiä. Minä en oikein usko, että ennen niin hyvä mies noin vain yhtäkkiä muuttuu ilman selkeää kaltoin kohtelua, joka hänestä on tehnyt varautuneen.

Just. Eihän sillä olisi edes mitään merkitystä vaikka nuo kaikki kaukaa haetut ja naisvihamieliset väitteesi pitäisi kyseisen äidin kohdalla paikkansa, kun ongelma on se että isä ei tue aikuista lastaan yhtään, eli on hylännyt lapsensa. Vanhemmuus ei lopu siihen että lapsi täyttää 18v ja taloudellinen tukivastuu kattaa vielä opinnotkin. Lapsen ja isän suhde ei liity äitiin mitenkään, paitsi että mieleltään sairaan ex-miehen mielestä varmaan liittyykin ja ero kostetaan sille lapselle kohtelemalla tätä kylmästi, ikäänkuin nimenomaan äidin jatkeena, ignooraten sen että lapsi on myös puolet isäänsä ja täysin viaton kaikkeen mitä vanhempien suhteessa on ja ei ole tapahtunut. Mies joka on niin kylmä että hylkää lapsensa, on varmasti ansainnut eronsa, joskus jopa juuri siitä syystä.

Yhtä hyvin voidaan sanoa, että täällä viestit on täynnä miesvihaa aloittajan tarinan pohjalta, jossa kuultiin vain hänen versionsa asiasta. Et sinäkään oikein näyttänyt kaikkea tajuavan. Siis mehän ei tiedetä, että millaiset välit isällä ja täysi-ikäisellä lapsella on. Lapsihan voi suhtautua äitinsä aikoinaan manipuloimana isään viileästi, mutta raha kyllä kelpaisi täysi-ikäisenäkin.

Toistan edelleen. En todellakaan usko, että hyvä isä muuttuu noin vain ilman paskaa kohtelua. Emme todellakaan ole kuulleet tästä saagasta kaikkea, emmekä kuule.

Tämä ei ole mikään tuomioistuin jossa päätetään kenen henkilökohtainen tarina on totta ja kenen ei. Anonyymi palsta, ei täällä kenenkään kasvottoman ja nimettömän iskän kunniaa loukata, joten miksi loukkaannut tämän puolesta? Oletusarvoisesti täytyy voida kertoa omista elämänkokemuksistaan, ja muiden täytyy voida uskoa että esitetyt asiat ovat paikkansa pitäviä, nimenomaan kertojan näkökulmasta, ja vasta siinä vaiheessa on aihetta kyseenalaistaa mikäli kertoja lipsauttaa yksityiskohtia jotka ovat ristiriidassa keskenään.

 

Sinä sen sijaan tulet huutelemaan että kaikki naiset ovat sitä, tätä ja tuota. Joka on jo itsessään valheellinen väite. Joten turha esittää että olisit joku puolueeton messias. Aihe on selvästi henkilökohtainen sinulle, ns. oma lehmä ojassa.

Siis kertojan jutuhan voi olla totta, mutta kun ei kerro koko totuutta, vaan pelkästään palasia sieltä täältä, niin koko todellisuus asian tiimoilta isossa kuvassa vääristyy. Sen suuremmalla syyllä asia ihmetyttää, kun ap totesi, että ennen niin hyvä isä on muuttunut. Jokainen tajuaa, että tuon taakse kätkeytyy joku vyyhti jota ap ei halua avata, jotta oma kilpi ei tahriinnu.

Sitten totesit, että minä tulen tänne sanomaan, että kaikki naiset sitä ja tätä. Näytä se kohta, jossa näin sanon. Aivan, ei löydy. Sinusta tulisi itänaapuriin hyvä valtiollisen median edustaja. Sen verran sutjakkaasti onnistuu tuo asioiden vääristely.

Mun exä juoruili kylillä, miten hän elättää Lissun ja lapset. Ja sitten Lissu vielä juo hänen rahansa. Todellisuus, sain Kelasta minimielatusmaksut ja tein kahta työtä, jotta selvittiin. Että se siitä juopottelusta. 

Naureskeli myös uuden daaminsa kanssa mun raha-asioille. Olin siis tuolloin pienituloinen ja rahat luonnollisesti aina loppu. Nyt jätkä on itse eläkkeellä ja koska teki ilman verokorttia töitä, niin se on pieni. Lainailee kuulemma pojaltamme rahaa säännöllisesti. Minä taas olen noussut hyvätuloisiin. Että paska saa palkkansa!

Mies kyllästyi henkiseen väkivaltaan ja aloitti uuden elämän. Ymmärrettävä ratkaisu.

Vierailija kirjoitti:

^Lainaus ei toimi. Minä olin opiskelijana rahapulassa juurikin vanhempieni tulojen vuoksi. Kun tästä kerroin vanhemmilleni, äiti sanoi, että mitäs muutin pois kotoa. Siinä se. En minä tiedä miten vanhempiani olisi voitu pakottaa elättämään minua.

Tyttöystäväni ei saanut ammattikoulussa opintotukea omillaan asuessa isänsä tulojen vuoksi. Kelalla olivat sanoneet, että laajennetun elatusvelvollisuuden vuoksi kela tarvittaessa perii rahat isältä, jos tämä ei vapaaehtoisesti maksa. Maksoi lopulta "vapaaehtoisesti" kovan marinan kera.