Minua ei kutsuttu taaperoikäisen kummilapsen syntymäpäiville, miten sinä toimisit?

Ensi vuonna kysyt taas hyvissä ajoin, että mitä toivoo lahjaksi, sitten kysyt pari viikkoa ennen synttäreitä, että milloin ovat kotona, jotta voit tuoda lahjasi. (Et jätä mihinkään oven taakse). Jos eivät ilmoita aikaa, milloin ovat kotona niin eivät selvästi halua nähdä sinua.

Ap, katkaise kaikki välit kummilapseen ja hänen vanhempiinsa, kerro avoimesti tilanteesta kummilapsen vanhempien sukulaisille, ystäville ja työnantajille puhelimitse. Voit myös kirjoittaa tilanteesta someen ja eri keskustelupalstoille. Tee se nyt heti. Älä epäröi vaan toimi. 

Tee lasu kummilapsesta.

Kerrotko ap vielä minkä ikäinen tämä kummilapsen on?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Provo. Ei kukaan jätä jotain lahjaa ja onnittelukorttia ovelle, vaikkei ole saanut edes kutsua juhliin. 🙄

Minä jätin, koska olin kysynyt jo etukäteen mitä hankkia lapselle lahjaksi ja hankkinut toivotun asian. Tuntui vielä ouodmmalta että jättäisin lahjan viemättä, kun muuten ollaan kuitenkin tekemisissä.

Ap

Vähän nyt on kertomuksesi ristiriitaista, mutta siis kysyit etukäteen, mitä voit hankkia lahjaksi. 

Perhe on tietenkin olettanut, että tulet kutsumattakin. Lähetettiinkö kenellekään edes mitään kutsuja? 

Kyllä, kysyin etukäteen lahjatoivetta, niinkuin muinakin vuosina. Ja yleensä perhe on ilmoittanut joko silloin, tai vähän myöhemmin juhlapäivän tekstiviestitse. Oletin, että yhteinen synttärijuhla vietetään, niinkuin muinakin vuosina. Ja somen perusteella juhlia vietettiin useammat. Siksi en osannut alkaa toivetta kysyessä kysymään vielä sitä, että milloin se sopii tuoda ja samalla juhlistaa kummilasta. Nyt hoksaan sen jo seuraavana vuonna tehdä, niin tiedän sitten että olenko tervetullut synttärijuhlille vai vain kahville.

Olin niin hämmentynyt silloin kun tuo tilanne sattui, että en osannut reagoida oikein, enkä keksinyt miten lähden asiaa puhumaan heidän kanssaan läpi. Ja niinkuin olen tässä ketjussa sanonut, olen sosiaalisesti ahdistunut ja ehkä autisti, niin tilanteiden käsittely kestää minulla pidempään. Tämäkin on kyllä perheellä tiedossa.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Kerrotko ap vielä minkä ikäinen tämä kummilapsen on?

Taaperoikäinen lukee otsikossa eli 2-4-vuotias.

Vierailija kirjoitti:

Joku koira on voinut käydä pissimässä sen lahjasi päälle, tai joku mt-tapaus piikittämässä jotain nesteitä paketin sisälle. Ei kannattaisi jättää ovelle mitään.

Kyseessä pieni paikkakunta ja omakotitalo suojaisalla paikalla, että saa olla aikamoinen narkki jos sinne eksyy lahjan päälle kusemaan ja piikittämään.

Mieluiten tietenkin olisin mennyt juhlistamaan lasta ihan taloon sisälle kahvittelemaan.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Provo. Ei kukaan jätä jotain lahjaa ja onnittelukorttia ovelle, vaikkei ole saanut edes kutsua juhliin. 🙄

Minä jätin, koska olin kysynyt jo etukäteen mitä hankkia lapselle lahjaksi ja hankkinut toivotun asian. Tuntui vielä ouodmmalta että jättäisin lahjan viemättä, kun muuten ollaan kuitenkin tekemisissä.

Ap

Vähän nyt on kertomuksesi ristiriitaista, mutta siis kysyit etukäteen, mitä voit hankkia lahjaksi. 

Perhe on tietenkin olettanut, että tulet kutsumattakin. Lähetettiinkö kenellekään edes mitään kutsuja? 

Kyllä, kysyin etukäteen lahjatoivetta, niinkuin muinakin vuosina. Ja yleensä perhe on ilmoittanut joko silloin, tai vähän myöhemmin juhlapäivän tekstiviestitse. Oletin, että yhteinen synttärijuhla vietetään, niinkuin muinakin vuosina. Ja somen perusteella juhlia vietettiin useammat. Siksi en osannut alkaa toivetta kysyessä kysymään vielä sitä, että milloin se sopii tuoda ja samalla juhlistaa kummilasta. Nyt hoksaan sen jo seuraavana vuonna tehdä, niin tiedän sitten että olenko tervetullut synttärijuhlille vai vain kahville.

Olin niin hämmentynyt silloin kun tuo tilanne sattui, että en osannut reagoida oikein, enkä keksinyt miten lähden asiaa puhumaan heidän kanssaan läpi. Ja niinkuin olen tässä ketjussa sanonut, olen sosiaalisesti ahdistunut ja ehkä autisti, niin tilanteiden käsittely kestää minulla pidempään. Tämäkin on kyllä perheellä tiedossa.

Ap

Luulen, että on tapahtunut unohdus tai sitten he vain olettivat, että tulet syntymäpäivänä iltapäiväkahville.

Olisin vain soittanut ovikelloa kun tuon lahjaa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joku koira on voinut käydä pissimässä sen lahjasi päälle, tai joku mt-tapaus piikittämässä jotain nesteitä paketin sisälle. Ei kannattaisi jättää ovelle mitään.

Kyseessä pieni paikkakunta ja omakotitalo suojaisalla paikalla, että saa olla aikamoinen narkki jos sinne eksyy lahjan päälle kusemaan ja piikittämään.

Mieluiten tietenkin olisin mennyt juhlistamaan lasta ihan taloon sisälle kahvittelemaan.

Ap

Miksi et mennyt? Oletko länsisuomalainen autismin kirjolla, joka ei mene kylään ilman kutsua?

Vierailija kirjoitti:

En ole ollut koskaan yhden kummilapseni synt.päivillä. Niitä on ymmärtääkseni vietettykin vain oman perheen ja lapsen leikkitovereiden kesken. Perhe asuu Turussa ja minä Helsingissä joten ihan hyvä näin. Joka vuosi olen lähettänyt lapselle lahjan ja pienen tervehdyksen ja saanut kiitoskortin sekä uuden valokuvan lapsesta (ihan konkreettisen valokuvan). Minusta tämä on ollut aivan ihana tapa. Lapsen ollessa aivan pieni laitoin värikkään satuaiheisen kuvakortin lahjan mukaan, nyt lapsen ollessa jo kouluikäinen kirjoitan pienen tervehdyksen hänelle. Lapsi kirjoittaa kiitosten mukana myös jotain itsestään, kavereista, koulusta, harrastuksistaan. Tälläistä oli myös omalla kohdaallani kun olin lapsi. Ihania muistoja, ihania onnittelukortteja kummeilta. Kirjahyllyssäni on vieläkin kaksi lahjakirjaa nyt jo edesmenneiltä kummeiltani. 

Tämä on kyllä tosi kiva tapa. Ja vaikka on välimatkaa, niin silti voi olla tekemisssä nuinkin.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Vähän nyt on kertomuksesi ristiriitaista, mutta siis kysyit etukäteen, mitä voit hankkia lahjaksi. Perhe on tietenkin olettanut, että tulet kutsumattakin. Lähetettiinkö kenellekään edes mitään kutsuja?"

 

 

Miten ihmeessä vieraat voivat tietää milloin synttäreille mennään, jos ketään ei kutsuta? :D

Et oo koskaan kuullut puhelimista? Ne on sellaisia laitteita, joilla viestitellään joko puhumalla tai kirjoittamalla. 

Ap siis kysyi perheeltä, mitä voi tuoda lahjaksi. Tällöin hän on jollakin tavalla ollut yhteydessä perheeseen. Eikö hän tässä yhteydessä voinut kysyä:

Milloin vietätte synttäreitä? Tai ovatko juhlat syntymäpäivänä? tms. 

Totta kai olisi voinut, mutta usein on tapana odottaa kutsua niiltä jotka juhlat pitävät. Eikä udella itse että koska ne ovat.

Utelihan se sitä lahjaakin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Vähän nyt on kertomuksesi ristiriitaista, mutta siis kysyit etukäteen, mitä voit hankkia lahjaksi. Perhe on tietenkin olettanut, että tulet kutsumattakin. Lähetettiinkö kenellekään edes mitään kutsuja?"

 

 

Miten ihmeessä vieraat voivat tietää milloin synttäreille mennään, jos ketään ei kutsuta? :D

Et oo koskaan kuullut puhelimista? Ne on sellaisia laitteita, joilla viestitellään joko puhumalla tai kirjoittamalla. 

Ap siis kysyi perheeltä, mitä voi tuoda lahjaksi. Tällöin hän on jollakin tavalla ollut yhteydessä perheeseen. Eikö hän tässä yhteydessä voinut kysyä:

Milloin vietätte synttäreitä? Tai ovatko juhlat syntymäpäivänä? tms. 

Totta kai olisi voinut, mutta usein on tapana odottaa kutsua niiltä jotka juhlat pitävät. Eikä udella itse että koska ne ovat.

Utelihan se sitä lahjaakin.

Voi nyt luoja. :D

Mielestäni olet ap toiminut ihan hyvin. Ihan samalla tavoin toimin esim lahjan annossa. Pienemmille jotain tavaraa, myöhemmin lahjakortteja yms. Etukäteen aina tiedustelen lahjatoiveet (itselläni 2 kummilasta).

En ole sukulainen enkä ns. perheen jäsen kummassakaan tapauksessa, mutta toisessa perheessä on toimittu niin että lapsen synttäreitä vietettiin ensi alkuun perhepiirissä plus kummit ad n 5 vuotiaaksi, toisessa noin 3 vuotiaaksi. Sen jälkeen heillä on pelkästään ollut suku+perhesynttärit (ilman kummeja mikä on minulle ihan ookoo, koska välimatkaa yli 100km nykyään) ja lapsille erikseen vielä kaverisynttärit eli lapset   jossain hoplopissa tms.

Lahjan lähetän etukäteen postissa.

Minulle tämä menettely sopii erittäin hyvin ja koen sen jopa helpotukseksi koska en tunne kaikkia noita isoäitejä ja pappoja ja nuo sukulaisjuhlat on aina ollut vähän sellaisia jäykkiä, koska osa heistä on sellaisia hiljaisia jurottajia. 

Eli ap, unohda koko juttu , älä kysele perään ja ensi vuonna sitten teet kuten ennenkin ja tiedät jo mitä odottaa.

No avaa suusi ja snao, että voi harmi, olisi  mielelläni tullut xx.n synttäreille! 

Vierailija kirjoitti:

Mielestäni olet ap toiminut ihan hyvin. Ihan samalla tavoin toimin esim lahjan annossa. Pienemmille jotain tavaraa, myöhemmin lahjakortteja yms. Etukäteen aina tiedustelen lahjatoiveet (itselläni 2 kummilasta).

En ole sukulainen enkä ns. perheen jäsen kummassakaan tapauksessa, mutta toisessa perheessä on toimittu niin että lapsen synttäreitä vietettiin ensi alkuun perhepiirissä plus kummit ad n 5 vuotiaaksi, toisessa noin 3 vuotiaaksi. Sen jälkeen heillä on pelkästään ollut suku+perhesynttärit (ilman kummeja mikä on minulle ihan ookoo, koska välimatkaa yli 100km nykyään) ja lapsille erikseen vielä kaverisynttärit eli lapset   jossain hoplopissa tms.

Lahjan lähetän etukäteen postissa.

Minulle tämä menettely sopii erittäin hyvin ja koen sen jopa helpotukseksi koska en tunne kaikkia noita isoäitejä ja pappoja ja nuo sukulaisjuhlat on aina ollut vähän sellaisia jäykkiä, koska osa heistä on sellaisia hiljaisia jurottajia. 

Eli ap, unohda koko juttu , älä kysele perään ja ensi vuonna sitten teet kuten ennenkin ja tiedät jo mitä odottaa.

Ohis, mutta miten kuten ennenkin?

Vierailija kirjoitti:

Ei kummin kutsuminen 'unohdu'. Vaikea tuota on kysyä, ilman että siitä tulee epämukavaa, mutta ikävä se on pyöritellä sitä loputtomiin päässäänkin. Aika loukkaavaahan tuo on kuitenkin, joten en osaisi itse antaa olla. Itse ottaisin puheeksi siten, että kysyisin onko meidän välillä kaikki ok? Siitä sitten jatkaa vastauksen mukaan.

Tästä on tosiaan jo hetki mennyt, että vaikea kysyä. Muuten on jatkettu keskusteluja viestien kautta ihan normaalisti. Siksi ajattelin, että seuraava aasinsilta milloin siitä voi mitenkään puhua, on seuraava syntymäpäivä. Ja sittenkin tuntuu tungettelevalta kysyä suoraan, että miksi minua ei kutsuttu. Joten en keksi oikeastaan muuta, kuin lahjakyselyn yhteydessä kysyä, että milloin voi tulla kylään.
Kun voihan se olla että ovat unohtaneet kutsua synttäreille, mutta jos tilanne ei olekaan näin, vaan eivät halua minua syystä tai toisesta juhliin, niin silloin tuon kysely on molemmille osapuolille tosi vaivaannuttavaa. Ja kun muuten välit on hyvät, niin en niitä haluaisi pilata. Tätä ehkä eniten pelkään. Kun kyseessä on hyvä ystäväperhe, että minä alan asiasta tivaamaan ja teen sen heille hankalaksi, niin välit viilenee.

Ap

Oli provo tai ei, tässä on kyllä paljon kummiuteen liittyvää problematiikkaa.

Mediassa vallalla ovat tarinat, joissa kummi hylkää lapsen, mutta sellaisia tarinoita ei juurikaan näy, joissa vanhemmat, yleensä äiti, alkavat etäännyttää kummia.

Etäännytys voi olla raskasta kummille, joka on oikeasti kiintynyt lapseen. Ja ei, kyse ei ole liiallisesta tunkemisesta perheen elämään. Lapsi saattaa kokea, että läheinen kummi on hänet hylännyt, vaikka kyse ei ole siitä. 

Laittaisin onnitteluviestin (ei lahjaa). 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos olette läheisiä ja normaalisti tekemisissä, niin mitä jos vain kysyisit. Ehkä unohtui laittaa se kutsu ja sitten nolotti.

Nyt on kulunut hetken aikaa jo juhlista, joten tuntuu vielä nolommalta alkaa kysymään. Ja tuntui että jos kysyn suoraan, niin se on tavallaan myös "itsensä kylään kutsumista", eli epäkohteliasta. Jos taustalla on joku syy miksi eivät halua kutsua, niin sen kysyminen tuntuu sosiaalisesti väärältä. Haluaisin jättää heille tilaa siihen, että jos eivät halua minua juhliin, niin tietenkin saavat niin tehdä ilman että asiasta tulee mörkö. Aluksi ajattelin, että viettävät juhlat vain perhepiirissä ja se on syy, mutta sitten kuulin että juhlia oli useammat, joten nyt en ymmärrä yhtään.
Voi tietenkin olla että kutsu on unohtunut laittaa. Toivon että seuraavalle vuodelle tulee kutsu.

Ap

Vaikka tapauksesta on kulunut aikaa, niin kyllä kysyisin, jos asia olisi jäänyt vaivaamaan. Vaikka näin: "Minua on muuten jäänyt vaivaamaan, miksi ette kutsuneet minua kummilapsen synttäreille vuonna..., vaikka olen hänen kumminsa. Ihmettelin sitä silloin mutta en kehdannut kysyä."

 

Jos he eivät tuohon vastaa, niin ajattelisin, että onpa outo juttu, ja antaisin asian olla.

Tämä olisi järkevin tapa toimia, mutta en mitenkään keksi miten saisin sen itselleni toimimaan. En ole luonteeltani sujuvasti suorapuheinen. Tarkoitan, että yleensä hankalammissa/nolommissa keskusteluissa jätän jonkin takaportin auki vastapuolelle, niin että hän ei menetä kasvojaan sillä minun kysymyksellä. Olisin voinut esim. kysyä että he ilmeisesti viettävät tänä vuonna perhesynttäreitä kun ei ole kutsua tullu, mutta sopiiko muuten käydä kylässä juhlien merkeissä tms. Mutta kun he jo etukäteen someen päivittivät että oli kaverisynttäriä ja jotain muutakin synttäriä ennen varsinaista juhlapäivää, niin menin hämilleni koko tilanteesta sitten ku ei kutsua juhliin kuulunut.

Ap

Minulla on vähän samanlaista estyneisyyttä. En aina pysty puhumaan suoraan, koska en halua loukata muita ihmisiä. Se aiheuttaa välillä turhankin mutkikkaita tilanteita.

Yksi ystävistäni on päinvastainen tyyppi ja hän kehottaa minua suorapuheisuuteen. Mutta se on vaikeaa, kun se ei tule luontevasti. Usein se sitten on kohdallani aiheuttanut riitojakin, kun olen yrittänyt selvittää näennäisen yksinkertaisia asioita.

Sitä paitsi, en ymmärtäisi kutsuksi sitä, että minulle ohimennen sanottaisiin, milloin pidetään jotkut juhlat. Kyllä minä oletan, että se asia sanotaan selvästi esim. kysymällä, että kai sinäkin pääset silloin. Että varmistetaan, että aika sopii.

Joo, suorapuheisuus ei ole luontevaa, jolloin tilanteesta tulee vaan kiusallinen ihan kaikille. Asia jota olen yrittänyt kovasti opetella, mutta eipä se tässä vielä helpota. Varsinkin kun sosiaaliset tilanteet on muutenkin haastavia ja ahdistavia, niin se että itse niitä mutkistaisin on ihan kamalaa. Jos tiedän että jonkun asian puhuminen muuttaa tilanteesta hankalan, yritän etukäteen jo keksiä millä sitä saisi pehmitettyä tai miten tilanteen saa sitten raukaistua jos menee vaikeaksi. Mutta tässä olen ihan solmussa. Tuntuu että ei ole oikein muuta konstia kuin kysyä suoraan ja painajaisissani näen tilanteen niin, että he eivät minua halua juhliin. Jos vaikka haisen ja he eivät halua minua sinne sen takia, mutta eivät kehtaa sanoa koska se olisi kaikille noloa tms. Tai jotain yhtä typerää mietin, että mikä voisi olla syy että suorapuheinenkaan ihminen ei kehtaa sanoa, miksi en ole kutsuttu juhliin.

Mitään mainintaa mistään juhlapäivästä ei tullut missään vaiheessa. Joten ei ollut mitään tilaisuutta siinäkään kysyä, että olisi ohimennen joku päivä mainittu.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Ensi vuonna kysyt taas hyvissä ajoin, että mitä toivoo lahjaksi, sitten kysyt pari viikkoa ennen synttäreitä, että milloin ovat kotona, jotta voit tuoda lahjasi. (Et jätä mihinkään oven taakse). Jos eivät ilmoita aikaa, milloin ovat kotona niin eivät selvästi halua nähdä sinua.

Näin aion toimia. Nyt tiedän kysyä jo etukäteen, niin ei tule tämmöistä ongelmaa että jäisin kutsuja odottelemaan. Yleensä pyrin aina ennakoimaan tämmöisiä tilanteita, mutta kun olin pitänyt selvänä että menee niinkuin muinakin vuosina kaava.

Ap