Minua ei kutsuttu taaperoikäisen kummilapsen syntymäpäiville, miten sinä toimisit?

Minä uskon että näin voi käydä. Ymmärsin että ap asuu toisella paikkakunnalla ja vei lahjan ovelle? Mutta olisihan voinut siinä lahjatoiveen yhteydessä kysyä että milloin sopii tulla lahja tuomaan? Vai siis kysyitkö ja he kertoivat? 

Meillä kävi niin että lapsen kummi pariutui ja yhteydenpito alkoi takkuamaan vaikka välimatkaa ei juuri ollut. Pyydettiin kyllä käymään ja ehdotettiin yhteistä tekemistä mutta aina oli joku syy miksi ei käynyt. Annettiin sitten olla mutta ei puhuttu kummista mitenkään negatiivisesti, ihmeteltiin vain. Vuosien kuluttua kummi alkoi sitten ollakin aktiivinen ja nyt on ollut hyvä tilanne monta vuotta. Ei alettu tivaamaan että miksi ei ole kuulunut mitään? Eikä meille lahjat olleet mitenkään tärkeitä vaan ihan se että nähdään. Joten näinkin voi käydä :)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

vai vielä ihan lahjaa  veit. ny itsekunnioitusta. jatkossa sä vaan rahoitat, lisää ja kalliimpaa odottavat, sulle ei kunnioitusta heru.  nuo kummien roolit ja tehtävät ihan hakusessa, mikä se perimmäinen merkitys oli.

voit ilmoittaakin luopuvasi kummiuden velvoittavuudesta nyt heti ja ilmoittaen  syyn tiedätte itse.

 

oletko sinä se- jolla oletettiinkin olevan rahaa enemmän kuin muilla- jotta alkaisit ostella lahjoja yms.

hävytöntä toi touhu- älä oo lapatossu, nyt se on loppu.   nykyään sitten kummilapset eiv't edes kiitä kortilla mistään, eivät lähetä joulukorttia- eivät pidä yhteyksiä kummiinsa- ollaan vaan odottamassa tavaraa, mieluiten silkkaa rahaa- mikään ei riitä.  elättäkööt itse jälkikasvunsa.

kaikkea hyvää sulle keväälle.  kerro miten kävi... huojentavaa sullekin

Perheen kanssa ollaan muuten kavereita, joten tuntuisi oudolta että nyt lakkaisin olemasta kummi. Tykkään kuitenkin lapsesta, ja haluan olla tekemisissä. Lahja-automaatiksi en ole itseäni olettanut, vaikka muistan synttärit ja joulut. Ja oma tapani on aina kysyä lahjatoive, ja aina on tullut kohtuullinen toive. Maailma on täynnä krääsää, niin en tykkää että lisään sitä ostamalla jotakin, joka ei tule käyttöön. 

Ap

Mutta ostat kuitenkin useamman lahjan sille kummilapsellesi ja viet ovelle, vaikkei sinua ole edes kutsuttu sinne juhliin.

Yhden täsmälahjan. Olen myös ostanut aineettomia lahjoja, joita olin ajatellut että lapsi arvostaa enemmän sitten vanhempana. Muille kummilapsille olen tehnyt samoin, että nuorempana tavaraa, ja kun ikää ja ymmärrystä tulee niin jotain lahjakortteja/elämyksiä jne.

Ap

Lahjasta: olisin lähettänyt lahjan postissa, jos minua ei olisi kutsuttu.

Kun olette muutenkin tekemisissä olisit voinut antaa lahjan ennakkoon. Kun se on noin tärkeää sinulle. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos olette läheisiä ja normaalisti tekemisissä, niin mitä jos vain kysyisit. Ehkä unohtui laittaa se kutsu ja sitten nolotti.

Nyt on kulunut hetken aikaa jo juhlista, joten tuntuu vielä nolommalta alkaa kysymään. Ja tuntui että jos kysyn suoraan, niin se on tavallaan myös "itsensä kylään kutsumista", eli epäkohteliasta. Jos taustalla on joku syy miksi eivät halua kutsua, niin sen kysyminen tuntuu sosiaalisesti väärältä. Haluaisin jättää heille tilaa siihen, että jos eivät halua minua juhliin, niin tietenkin saavat niin tehdä ilman että asiasta tulee mörkö. Aluksi ajattelin, että viettävät juhlat vain perhepiirissä ja se on syy, mutta sitten kuulin että juhlia oli useammat, joten nyt en ymmärrä yhtään.
Voi tietenkin olla että kutsu on unohtunut laittaa. Toivon että seuraavalle vuodelle tulee kutsu.

Ap

Anteeksi, arvostatko itseäsi ollenkaan? Kysy suoraan ja kohteliaasti. On ihan mahdollista, että kutsu unohtui. Jos taas eivät vain halua sinua muusta syystä, opetat itsellesi olevasi täysin arvoton, jos jäät antamaan lapselle lahjoja ja norkoilemaan vuosiksi perheen roskalaariin. Siellä nimittäin olet, jos lahjasi kelpaavat ja sinä et. 

Tiedän että nyt näyttää pahasti siltä. Olen sosiaalisesti ahdistunut, luultavasti autistinen (diagnoosi puuttuu, mutta paljon viitteitä). Sosiaaliset säännöt ja oikeat toimintamallit on minulle hankalia. Minulla kestää kauemmin "prosessoida" tilanteita ja reagoida niihin järkevästi. Siksi täältä kysyn, kun tilanne tuntuu itselle oudolta. Siksi myös mietin, että olenko toiminut jotenkin kummallisesti aiemmissa juhlissa, mikä voisi olla syy että minua ei haluta juhliin, vaikka muuten ollaan kyllä tekemisissä mielestäni läheisesti.

Ap

Kohdellaanko sinua hyvin, onko kanssakäyminen vastavuoroista? Vai oletko esim. lapsenvahti silloin kun perheelle sopii?

Hyvää ystävyyttä on kertoa, jos jokin toisen teko vaivaa, ei murjottaa, jättää kutsumatta ja tilailla lahjoja juhliin.

"Olet sosiaalisesti ahdistunut, ja sosiaaliset säännöt ja toimintamallit ovat sinulle hankalia. Ja silti sinun on pakko päästä jonnekin synttärijuhliin, jossa on paljon ihmisiä, lapsia ja melua. Uskokoon ken haluaa."

Tiesitkö että osa sosiaalisista ahdistujista panostaa silti sosiaaliseen elämäänsä ja sen ylläpitoon, ehkä jopa ns. normaaleja ihmisiä enemmänkin?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

vai vielä ihan lahjaa  veit. ny itsekunnioitusta. jatkossa sä vaan rahoitat, lisää ja kalliimpaa odottavat, sulle ei kunnioitusta heru.  nuo kummien roolit ja tehtävät ihan hakusessa, mikä se perimmäinen merkitys oli.

voit ilmoittaakin luopuvasi kummiuden velvoittavuudesta nyt heti ja ilmoittaen  syyn tiedätte itse.

 

oletko sinä se- jolla oletettiinkin olevan rahaa enemmän kuin muilla- jotta alkaisit ostella lahjoja yms.

hävytöntä toi touhu- älä oo lapatossu, nyt se on loppu.   nykyään sitten kummilapset eiv't edes kiitä kortilla mistään, eivät lähetä joulukorttia- eivät pidä yhteyksiä kummiinsa- ollaan vaan odottamassa tavaraa, mieluiten silkkaa rahaa- mikään ei riitä.  elättäkööt itse jälkikasvunsa.

kaikkea hyvää sulle keväälle.  kerro miten kävi... huojentavaa sullekin

Perheen kanssa ollaan muuten kavereita, joten tuntuisi oudolta että nyt lakkaisin olemasta kummi. Tykkään kuitenkin lapsesta, ja haluan olla tekemisissä. Lahja-automaatiksi en ole itseäni olettanut, vaikka muistan synttärit ja joulut. Ja oma tapani on aina kysyä lahjatoive, ja aina on tullut kohtuullinen toive. Maailma on täynnä krääsää, niin en tykkää että lisään sitä ostamalla jotakin, joka ei tule käyttöön. 

Ap

Mutta ostat kuitenkin useamman lahjan sille kummilapsellesi ja viet ovelle, vaikkei sinua ole edes kutsuttu sinne juhliin.

Yhden täsmälahjan. Olen myös ostanut aineettomia lahjoja, joita olin ajatellut että lapsi arvostaa enemmän sitten vanhempana. Muille kummilapsille olen tehnyt samoin, että nuorempana tavaraa, ja kun ikää ja ymmärrystä tulee niin jotain lahjakortteja/elämyksiä jne.

Ap

Okei, olet siis päätoiminen kummi, joka ostelee lahjoja lukuisille kummilapsilleen synttäreinä, jouluina ja nimppareina, ja kuskaa ne onnittelukorttien kera kotiovelle asti riippumatta siitä, tuleeko edes kutsua juhliin.

Vierailija kirjoitti:

"Olet sosiaalisesti ahdistunut, ja sosiaaliset säännöt ja toimintamallit ovat sinulle hankalia. Ja silti sinun on pakko päästä jonnekin synttärijuhliin, jossa on paljon ihmisiä, lapsia ja melua. Uskokoon ken haluaa."

 

 

Tiesitkö että osa sosiaalisista ahdistujista panostaa silti sosiaaliseen elämäänsä ja sen ylläpitoon, ehkä jopa ns. normaaleja ihmisiä enemmänkin?

No eipä ap tunnu siinä oikein onnistuvan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Provo. Ei kukaan jätä jotain lahjaa ja onnittelukorttia ovelle, vaikkei ole saanut edes kutsua juhliin. 🙄

Minä jätin, koska olin kysynyt jo etukäteen mitä hankkia lapselle lahjaksi ja hankkinut toivotun asian. Tuntui vielä ouodmmalta että jättäisin lahjan viemättä, kun muuten ollaan kuitenkin tekemisissä.

Ap

Ai, he oli kertoneet lahjatoiveen, mutta eivät kutsuneet synttäreille? Noi on törkeitä ihmisiä. Heillä ei ole normaaleja tapoja, joten sun ei kuulu ahdistua vaan heidän kuuluisi. Tuossa on jo hyväksikäytön makua. Itse en enää ostaisi lahjaa, enkä varautuisi tuleviin synttäreihin enää.  Mutta sun pitää keksiä sulle luonteva tapa.

Olikohan tämä se klassinen kummi kysyi lahjatoivetta, se kerrottiin ja samalla automaattisesti oletettiin, että syntymäpäivän tietävä kummi tulee tuomaan lahjan ko. päivänä ilman erillistä kirjallista kutsua. On varmaan juteltu siitä, että kahvitellaan iltapäivällä kuten ennenkin, mutta ap ei ole sitä noteerannut, vaan olettaa, että tulee kirjallinen kutsu (postimaksu on muuten nykyisin 2,75 e, kymmenen kutsua onkin sitten jo 27,50, sillä saa juhliin melko hyvät tarjottavat).

Kun kummi kysyy lahjaa, kummi kysyy yleensä sitäkin, että koska tulisin tuomaan sen tai vastaavasti ilmoittaa, että lähettää lahjan. Harva kummi sanoo, että ajanpa tunnin matkan ja jätän paketin ovelle.

Kysyin lahjatoivetta ja juhlapäivää ei siinä yhteydessä kerrottu. Yleensä on kerrottu, tai hetken päästä. Joten jäin odottamaan kutsua tekstiviestitse, niinkuin muinakin vuosina. Kun kutsua ei kuulunut, en sitten keksinyt että miten asian otan puheeksi ilman että tunkuan heille kylään. Syntymäpäivän jälkeen sanoin että olen tulossa paikkakunnalle ja voin käydä tuomassa lahjan. Kun ei tullut kutsua siinäkään kahville, niin jätin sitten ovelle lahjan. Olisiko pitänyt vaan rynnätä sisälle siinä ja sanoa että nyt juhlitaan?

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihan hauska tarina, oli sitten totta tai "porvoota". Itse etäännyin yhden kummilapsen kanssa, vanhemmat erosivat ja muuttivat pitkin ja poikin Suomea, joten yhteys katkesi. Tein sitten niin, että muistin kummilasta kortilla tai pienellä paketilla niin pitkään kun tiesin jonkin osoitteen minne muistamiset postittaa. Rippijuhliin tuli kutsu ja meninkin, mutta eipä sillä kummilapsella ollut mitään hajua, kuka minä olen. Joku vieras täti vaan kahvittelemassa. Joskus elämä menee näinkin. Ei se niin vakavaa ole, kummin homma siis. 

Ison vaivan näit. Itse en jaksaisi, jos ei oltaisi perheen kanssa tekemisissä.

Ap

"Vaivannäkö" rioppuu siitä, miten paljon muita sosiaalisia suhteita ihmisellä on. Jollakin voi olla vain yksi kummilapsi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Olet sosiaalisesti ahdistunut, ja sosiaaliset säännöt ja toimintamallit ovat sinulle hankalia. Ja silti sinun on pakko päästä jonnekin synttärijuhliin, jossa on paljon ihmisiä, lapsia ja melua. Uskokoon ken haluaa."

 

 

Tiesitkö että osa sosiaalisista ahdistujista panostaa silti sosiaaliseen elämäänsä ja sen ylläpitoon, ehkä jopa ns. normaaleja ihmisiä enemmänkin?

No eipä ap tunnu siinä oikein onnistuvan.

Onko perusteluja?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Provo. Ei kukaan jätä jotain lahjaa ja onnittelukorttia ovelle, vaikkei ole saanut edes kutsua juhliin. 🙄

Minä jätin, koska olin kysynyt jo etukäteen mitä hankkia lapselle lahjaksi ja hankkinut toivotun asian. Tuntui vielä ouodmmalta että jättäisin lahjan viemättä, kun muuten ollaan kuitenkin tekemisissä.

Ap

Ai, he oli kertoneet lahjatoiveen, mutta eivät kutsuneet synttäreille? Noi on törkeitä ihmisiä. Heillä ei ole normaaleja tapoja, joten sun ei kuulu ahdistua vaan heidän kuuluisi. Tuossa on jo hyväksikäytön makua. Itse en enää ostaisi lahjaa, enkä varautuisi tuleviin synttäreihin enää.  Mutta sun pitää keksiä sulle luonteva tapa.

Olikohan tämä se klassinen kummi kysyi lahjatoivetta, se kerrottiin ja samalla automaattisesti oletettiin, että syntymäpäivän tietävä kummi tulee tuomaan lahjan ko. päivänä ilman erillistä kirjallista kutsua. On varmaan juteltu siitä, että kahvitellaan iltapäivällä kuten ennenkin, mutta ap ei ole sitä noteerannut, vaan olettaa, että tulee kirjallinen kutsu (postimaksu on muuten nykyisin 2,75 e, kymmenen kutsua onkin sitten jo 27,50, sillä saa juhliin melko hyvät tarjottavat).

Kun kummi kysyy lahjaa, kummi kysyy yleensä sitäkin, että koska tulisin tuomaan sen tai vastaavasti ilmoittaa, että lähettää lahjan. Harva kummi sanoo, että ajanpa tunnin matkan ja jätän paketin ovelle.

Kysyin lahjatoivetta ja juhlapäivää ei siinä yhteydessä kerrottu. Yleensä on kerrottu, tai hetken päästä. Joten jäin odottamaan kutsua tekstiviestitse, niinkuin muinakin vuosina. Kun kutsua ei kuulunut, en sitten keksinyt että miten asian otan puheeksi ilman että tunkuan heille kylään. Syntymäpäivän jälkeen sanoin että olen tulossa paikkakunnalle ja voin käydä tuomassa lahjan. Kun ei tullut kutsua siinäkään kahville, niin jätin sitten ovelle lahjan. Olisiko pitänyt vaan rynnätä sisälle siinä ja sanoa että nyt juhlitaan?

Ap

Olisit soittanut ovikelloa ja jos joku olisi avannut, olisit antanut lahjan heille?

Itse en uskaltaisi jättää lahjaa ovelle, joku vieras voi viedä siitä.

Onko perusteluja?



Lue tämä ketju.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Provo. Ei kukaan jätä jotain lahjaa ja onnittelukorttia ovelle, vaikkei ole saanut edes kutsua juhliin. 🙄

Minä jätin, koska olin kysynyt jo etukäteen mitä hankkia lapselle lahjaksi ja hankkinut toivotun asian. Tuntui vielä ouodmmalta että jättäisin lahjan viemättä, kun muuten ollaan kuitenkin tekemisissä.

Ap

Vähän nyt on kertomuksesi ristiriitaista, mutta siis kysyit etukäteen, mitä voit hankkia lahjaksi. 

Perhe on tietenkin olettanut, että tulet kutsumattakin. Lähetettiinkö kenellekään edes mitään kutsuja? 

Vierailija kirjoitti:

Onko perusteluja?



Lue tämä ketju.

Luin, ja minusta ap on todellakin panostanut sosiaalisiin suhteisiinsa ainakin tämän kummiuden suhteen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Provo. Ei kukaan jätä jotain lahjaa ja onnittelukorttia ovelle, vaikkei ole saanut edes kutsua juhliin. 🙄

Minä jätin, koska olin kysynyt jo etukäteen mitä hankkia lapselle lahjaksi ja hankkinut toivotun asian. Tuntui vielä ouodmmalta että jättäisin lahjan viemättä, kun muuten ollaan kuitenkin tekemisissä.

Ap

Ai, he oli kertoneet lahjatoiveen, mutta eivät kutsuneet synttäreille? Noi on törkeitä ihmisiä. Heillä ei ole normaaleja tapoja, joten sun ei kuulu ahdistua vaan heidän kuuluisi. Tuossa on jo hyväksikäytön makua. Itse en enää ostaisi lahjaa, enkä varautuisi tuleviin synttäreihin enää.  Mutta sun pitää keksiä sulle luonteva tapa.

Olikohan tämä se klassinen kummi kysyi lahjatoivetta, se kerrottiin ja samalla automaattisesti oletettiin, että syntymäpäivän tietävä kummi tulee tuomaan lahjan ko. päivänä ilman erillistä kirjallista kutsua. On varmaan juteltu siitä, että kahvitellaan iltapäivällä kuten ennenkin, mutta ap ei ole sitä noteerannut, vaan olettaa, että tulee kirjallinen kutsu (postimaksu on muuten nykyisin 2,75 e, kymmenen kutsua onkin sitten jo 27,50, sillä saa juhliin melko hyvät tarjottavat).

Kun kummi kysyy lahjaa, kummi kysyy yleensä sitäkin, että koska tulisin tuomaan sen tai vastaavasti ilmoittaa, että lähettää lahjan. Harva kummi sanoo, että ajanpa tunnin matkan ja jätän paketin ovelle.

Kysyin lahjatoivetta ja juhlapäivää ei siinä yhteydessä kerrottu. Yleensä on kerrottu, tai hetken päästä. Joten jäin odottamaan kutsua tekstiviestitse, niinkuin muinakin vuosina. Kun kutsua ei kuulunut, en sitten keksinyt että miten asian otan puheeksi ilman että tunkuan heille kylään. Syntymäpäivän jälkeen sanoin että olen tulossa paikkakunnalle ja voin käydä tuomassa lahjan. Kun ei tullut kutsua siinäkään kahville, niin jätin sitten ovelle lahjan. Olisiko pitänyt vaan rynnätä sisälle siinä ja sanoa että nyt juhlitaan?

Ap

Huono provo. Ei taaperon synttärit ole kenellekään noin tärkeä asia. 

Joku koira on voinut käydä pissimässä sen lahjasi päälle, tai joku mt-tapaus piikittämässä jotain nesteitä paketin sisälle. Ei kannattaisi jättää ovelle mitään.

En ole ollut koskaan yhden kummilapseni synt.päivillä. Niitä on ymmärtääkseni vietettykin vain oman perheen ja lapsen leikkitovereiden kesken. Perhe asuu Turussa ja minä Helsingissä joten ihan hyvä näin. Joka vuosi olen lähettänyt lapselle lahjan ja pienen tervehdyksen ja saanut kiitoskortin sekä uuden valokuvan lapsesta (ihan konkreettisen valokuvan). Minusta tämä on ollut aivan ihana tapa. Lapsen ollessa aivan pieni laitoin värikkään satuaiheisen kuvakortin lahjan mukaan, nyt lapsen ollessa jo kouluikäinen kirjoitan pienen tervehdyksen hänelle. Lapsi kirjoittaa kiitosten mukana myös jotain itsestään, kavereista, koulusta, harrastuksistaan. Tälläistä oli myös omalla kohdaallani kun olin lapsi. Ihania muistoja, ihania onnittelukortteja kummeilta. Kirjahyllyssäni on vieläkin kaksi lahjakirjaa nyt jo edesmenneiltä kummeiltani. 

Varmaan joku unohdus tai pitivät itsestään selvänä, että saavut juhliin. Olisin kyllä lahjan kanssa soittanut ovikelloa, enkä mielenosoituksellisesti jättänyt sitä rappusille.

Veikkaan, että kutsua ei tule enää jatkossakaan.

"Vähän nyt on kertomuksesi ristiriitaista, mutta siis kysyit etukäteen, mitä voit hankkia lahjaksi. Perhe on tietenkin olettanut, että tulet kutsumattakin. Lähetettiinkö kenellekään edes mitään kutsuja?"

Miten ihmeessä vieraat voivat tietää milloin synttäreille mennään, jos ketään ei kutsuta? :D