Minua ei kutsuttu taaperoikäisen kummilapsen syntymäpäiville, miten sinä toimisit?

Vierailija kirjoitti:

Ap, tämä taitaa olla aika yleistä problematiikkaa. Kummiuteen ei ole sellaisia sosiaalisia sääntöjä kuin ehkä muihin asioihin. Itse olin kysyttäessä ryhtynyt kummiksi kaveriperheen lapselle ennen korona-aikaa. Koronavuosien ohjeistukset tapaamisista vaihtelivat ja jossain kohtaa vaan tajusin, ettei minua ollut kutsuttu lapsen juhliin. Somesta toki luin, miten oli kivalla porukalla vietetty synttärit. Olin itse yrittänyt koronasta huolimatta sopivissa väleissä ehdottaa tapaamisia, mutta ne eivät perheelle sopineet eivätkä he toisaalta itse ehdottaneet vastaavasti ajankohtia. 

 

En ole sosiaalisesti ahdistunut ja mielestäni olen ihmissuhteissa ihan taitava, mutta joten tässä menee sormi suuhun, kun tuntuu, että kaikki olisi oman aktiivisuuden varassa. En tiedä, onko tässä sinällään tapahtunut mitään, vai onko vaan ruuhkavuosien kiireet etännyttäneet. Mutta jotenkin hävettää.

Hyvin kiteytit myös minunkin tuntoja tekstissäsi. Että jotenkin vaan hävettää ja ei yhtään tiedä mitä on tapahtunut. Korona-aika varmasti ollut hankalaa. Ja kun näyttää olevan että joka perheellä on ihan omat mallinsa kummina toimimisessa. Ajattelin, että tämä on vain minun omaa hankaluutta, mutta nyt alkaa näyttää että kummina oleminen on monelle vaikeaa ja sen "säännöstöä" ei tiedä, koska joka perheellä on omansa.

Ap

Siis oikeesti?  Kyllä tuollaiset taaperoiden synttärit on turhaa humppaa.  Että pitäisi vielä kummitkin kutsua vuosittain. Kyllä vanhemmilla on riittävästi työtä ja kuormitusta ilman tällaisiakin.  Hyvä, kun jokapäiväisistä asioista selviää ja tuollaiset lahjatkin on yleensä turhaa krääsää.  Itselläni on neljä lasta ja olen ollut tyytyväinen siitä, että isovanhemmat ja kummit asuvat yli 200km:n päässä, joten heitä ei ole tarvinnut kutsua.

Vierailija kirjoitti:

Mä olen ollut vastaavassa tilanteessa. Kummipoikani vanhemmat asuivat aika pienessä asunnossa silloin, joten ymmärrettävästi pitivät erikseen kaverisynttärit ja sukulaissynttärit, joista kumpaankaan kategoriaan en oikein istunut. Minä soittelin syntymäpäivänä ja onnittelin kummiani puhelimitse ja sovimme myöhempään ajankohtaan kahvittelut, jolloin tuon lahjan. 

Ei tuollaisia asioita kannata ottaa henkilökohtaisesti, siinä on todennäköisesti taustalla ihan jotakin inhimillistä ilman aikomusta olla sua kohtaan loukkaava. 

En ottanut mitenkään henkilökohtaisesti, kun ollaan perheen kanssa kyllä muuten tekemisissä. Mutta se jäi vaivaamaan, että miten sitten jatkossa toimin. Olin ajatellut, että tietenkin olen tervettullut johonkin synttäreille (olen tottunut myös tuohon kaveri- ja sukulaissynttärit duojakoon) siihen asti kunnes lapsi pääsee ripille. Mutta nyt luulen että minulla taisi olla väärä ajatus asiasta. Lasta haluaisin kuitenkin aina joskus nähdä, niin pitää vissiin alkaa itse aktiivisemmaksi kysymään että milloin onnistuu. Perheen muita jäseniä nähdään kyllä useammin ilman lapsia, kavereita kun ollaan, mutta harvemmin koko sakilla joka olisi myös mukavaa.

Ap

Vierailija kirjoitti:

On voinut käydä niin, että on pidetty erikseen eri ryhmille synttärit esim. isovanhemmille ja tuttavapariskunnille, millä pieniä lapsia. Ap ei ole oikein kuulunut mihinkään ryhmään niin ei ole kutsuttu. Mutta jos ette tapaa toisianne niin kysy ainakin kesällä, että kun ei olla nähty pitkään aikaan niin voisin tulla käymään, olisi kiva nähdä kummilapsikin. Reaktiosta näet miten he sinuun suhtautuvat. (Ja vie joku lelu tuliaisiksi.)

Tämä voi olla mahdollista, mutta oudolta silti tuntuu kun luulin että kummit johonkin kategoriaan laitetaan. Että siksi on kummina jotta on mukana lapsen elämässä ja varsinkin juhlapäivissä.

Tuo kesäidea on ihan mukava. Välimatkan takia harvemmin tulee käytyä ihan muuten vaan, mutta ehkä pitäisi ottaa sellainen tavoite ja kokeilla innostuisiko perhe tästä ideasta. Voisi yhdessä tehdä jotain kivaa, vaikka piknik. Mutta mitään tuliaislahjaa en vie, minusta se on ihan turhaa.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joku koira on voinut käydä pissimässä sen lahjasi päälle, tai joku mt-tapaus piikittämässä jotain nesteitä paketin sisälle. Ei kannattaisi jättää ovelle mitään.

Kyseessä pieni paikkakunta ja omakotitalo suojaisalla paikalla, että saa olla aikamoinen narkki jos sinne eksyy lahjan päälle kusemaan ja piikittämään.

Mieluiten tietenkin olisin mennyt juhlistamaan lasta ihan taloon sisälle kahvittelemaan.

Ap

Miksi et mennyt? Oletko länsisuomalainen autismin kirjolla, joka ei mene kylään ilman kutsua?

Varmasti kaikilla on kokemus siitä, kun on joku kaveri joka ei vaan tajua että ei ole kutsuttu, tai että nyt olisi aika lähtä kotiin ja se vaan jatkaa juttujaan. Ja siinä pitäisi yrittää jotenkin kohteliaasti toiselle vihjata, että juhlat on vaan pienelle piirille, tai että nyt olisi aika sinun poistua, ja tämä kaveri ei vaan millään älyä ja tilanne on kaikille valtavan kiusallinen. Minua ahdistaa ajatus siitä, että olisin se henkilö, joka tuppaa itsensä väkisin kylään, silloin kun isäntäperhe ei minua sinne halua. Tiedän että heilläkin on usein kiirettä ja lapsiperhe-elämä väsyttää, joten itsensä kylään kutsumisella on tosi iso kynnys, etten olisi häiriöksi.

Ap

Tämä ei ole mahdollinen selitys, kun sinua on pyydetty kummiksi. Kun lapselle on pidetty useampaan otteeseen saman vuoden synttäreitä, on vain kaksi mahdollisuutta:

- kutsu on unohtunut eikä perhe ole huomannut (kun kerran kerroit, että kyse olisi viestistä eikä postitetusta paperikutsusta

- vanhemmat ovat mänttejä vailla käytöstapoja, kun eivät kummia kutsu juhliinsa. 

Ihan suoraan sanon, että jos kyse on jälkimmäisestä, ansaitset parempia ystäviä. Paras keino on kysyä vaikka viestillä asiasta, jos on vaikea ottaa asia puheeksi. "Anteeksi, jäin miettimään, miksi en saanut kutsua X:n syntymäpäiville. Unohtuiko kutsu tai olenko loukannut teitä jotenkin?"

Jos ovat möllejä, eivät välttämättä vastaa. Se ei ehkä tunnu kivalta, mutta todellisuudessa paha mieli kuuluisi heille, ei sinulle. Et ole tehnyt mitään väärää, lahjankin hankit kummilapselle vaikket saanut edes juhlakutsua. 

Haluaisin ajatella että kyseessä on ensimmäinen, että luuli kutsuvansa, mutta ei kutsunut. Mutta mistä sitä tietää, ellei kysy. Jossain sopivassa/luontevassa välissä yritän tuon kierrellen mainita, että olisin halunnut juhlistaa lapsen syntymäpäiviä.

Ap

Mä en kestä yhtään epätietoisuutta joten ottaisin härkää sarvista ja kysyisin suoraan että sopiiko joku päivä tulla onnittelemaan tai mikä tämä kuvio nyt oikein on. Pahimmat traumat elämässäni oon saanut siitä kun jokin ihmissuhde on elämässä päättynyt yhtäkkiä ilman mitään selitystä (esim. teiniajan ystävyyssuhde). Siksi nykydeittikulttuurikin on itselleni herkkikselle liikaa. 

Vierailija kirjoitti:

Sosiaaliset suhteet ovat usein haastavia. Ihmisillä on omia tapojaan ja sääntöjään ja kun niitä on toisen vaikea ymmärtää, syntyy väärinkäsityksiä. Niistä taas voi paisua suuriakin ristiriitoja, jos niitä ei ajoissa selvitetä.

Hyvänä esimerkkinä tulee mieleen tapaus, josta pari vuotta sitten edesmennyt kalkkunani usein kertoi.

Kalkkunan lapsuudenkodin lähistöllä eleli kotitalous, jossa oli pariskunta, miehen lapsia, naisen lapsia ja yksi yhteinenkin tenava. Tämän perheen äiti (äitipuoli) keitteli usein suuressa kattilassa keittoa.

Kalkkuna kertoi, että keittoa syömään saivat tulla he naapurin mukulatkin perheen lasten lisäksi. Keitto oli ihan kelvollista, varsinkin silloiset sodanjälkeiset olosuhteet huomioon ottaen.

Siinä talon liepeillä liikkui paljon kulkukameleontteja, ja kerran se nainen lipsautti, että niitä hän houkutuslinnuilla pyydysti ja niistä hän ne keittonsa keitti. Kalkkuna sanoi, että ei se keitto sinänsä siitä huonommaksi muuttunut, mutta kyllä hän alkoi vähän vältellä sitä paikkaa, kun tiesi, mistä liha niihin keittoihin tulee.

Se liitto oli alkanut uskottomuudesta (kalkkuna tosin käytti siitä rumempaa sanaa), mutta kuohuviiniä se pariskunta ei käyttänyt pisaraakaan. Eikä käyttänyt kalkkunakaan, ja mistä hän olisi sitä voinut saadakaan, kun oli vasta lapsi.

Kaikenlaista voi siis sattua, ja joka kuutamoon kurkottaa, se kaaliin kapsahtaa, kuten kalkkuna aina opetti.

Ihmissuhteet juurikin on haastavia. Miten kommunikoida toisten kanssa ilman että loukkaa tahattomasti. Ja ihmisten tavat on keskenään niin erilaisia. Helppoa olisi, kun olisi aina varma kaava millä toisen kanssa kommunikoi, niin että tietää että on hyvällä asialla eikä halua loukaat ja arvostaa toisen ihmisen henkilökohtaisia rajoja. Sitä en ole vielä keksinyt että miten tämmöinen toimisi oikeassa elämässä, kun tekstissä tai tarinnoissa se on niin helppoa todeta että näin vaan toimitaan ja kaikki menee hyvin.

Ap

Vierailija kirjoitti:

En ymmärrä miksi ap saa lokaa niskaan. Mutta ap, tuo tapaus kuulostaa oudolta, siis tämän toisen perheen osalta. Minä jäisin odottamaan ensi vuotta, tuleeko kutsua juhliin. Laittaisin esim. Syntymäpäivänä onnitteluviestin ja kysyisin silloin samalla, että oliko heillä tarkoituksena järjestää juhlat milloin / milloin kahvitellaan sankaria tmv. Jos sitten tulee kutsu juhliin, niin sitten kysyisin lahjatoiveita. Ettei enää tulisi tilannetta, että ostan lahjaa ja ei kutsuta. 

 

Jos en saisi kutsua enää kummilapsen juhliin, niin lähettäisin hänelle synttärikortin ainakin siihen asti, että jonkinlaiset välit on vielä olemassa. 

Täällä on kyllä yllättävän kärkästä kommentointia. Ja yllätyin sitä, että joidenkin mielestä on niin kertakaikkiaan uskomatonta että tämmöistä voisi tapahtua tosielämässä, että huudellaan provoa. Kun minusta taas tuntuu että erilaisia ihmisten välisiä väärinymmärryksiä ja kommunikaatiovaikeuksia tapahtuu harva se päivä.
Tuossa on kyllä hyvät ohjeet, miten toimia seuraavalla kerralla. Lasta haluan kyllä muistaa, joten kortin ainakin laitan jos en muuta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Provo. Ei kukaan jätä jotain lahjaa ja onnittelukorttia ovelle, vaikkei ole saanut edes kutsua juhliin. 🙄

Minä jätin, koska olin kysynyt jo etukäteen mitä hankkia lapselle lahjaksi ja hankkinut toivotun asian. Tuntui vielä ouodmmalta että jättäisin lahjan viemättä, kun muuten ollaan kuitenkin tekemisissä.

Ap

Ai, he oli kertoneet lahjatoiveen, mutta eivät kutsuneet synttäreille? Noi on törkeitä ihmisiä. Heillä ei ole normaaleja tapoja, joten sun ei kuulu ahdistua vaan heidän kuuluisi. Tuossa on jo hyväksikäytön makua. Itse en enää ostaisi lahjaa, enkä varautuisi tuleviin synttäreihin enää.  Mutta sun pitää keksiä sulle luonteva tapa.

Olikohan tämä se klassinen kummi kysyi lahjatoivetta, se kerrottiin ja samalla automaattisesti oletettiin, että syntymäpäivän tietävä kummi tulee tuomaan lahjan ko. päivänä ilman erillistä kirjallista kutsua. On varmaan juteltu siitä, että kahvitellaan iltapäivällä kuten ennenkin, mutta ap ei ole sitä noteerannut, vaan olettaa, että tulee kirjallinen kutsu (postimaksu on muuten nykyisin 2,75 e, kymmenen kutsua onkin sitten jo 27,50, sillä saa juhliin melko hyvät tarjottavat).

Kun kummi kysyy lahjaa, kummi kysyy yleensä sitäkin, että koska tulisin tuomaan sen tai vastaavasti ilmoittaa, että lähettää lahjan. Harva kummi sanoo, että ajanpa tunnin matkan ja jätän paketin ovelle.

Missä todellisuudessa kukaan olettaa, että joku lapsen läheinen ymmärtää tulla synttärikahveille klo 15.2. klo 16, kun viime vuonnakin niin sovittiin? :D

Minä ainakin oletan. Kun kummi kysyy lahjasta, kerron toiveen ja sanon, että synttäreitä juhlitaan kuten viime vuonnakin kahvittelulla klo 14. Jos ei tuosta ymmärrä, että kutsuttu on, niin sitten saa jäädä saapumatta. Omien lasten kummeista jokainen on hoksannut, että syntymäpäivänä kahvit klo 14 kummilapsen kotona eikä Hoplopissa tms.

Eli kahvit on joka vuosi klo 14, riippumatta viikonpäivästä? Kuulostaapa hankalalta.

Mutta tosiaan, tuo on ihan selvä kutsu, jos kerrotaan juhlien olevan tiettynä aikana. En tiedä miten itse määrittelet sen.

Käytännössä kyllä, koska lapsen syntymäpäivä on joka vuosi tietty päivä eikä nimenomaan sunnuntai.  Mitä hankalaa siinä on, että lapsella on juhlat syntymäpäivänä, hänen päivänsähän se on ja jos ei pääse paikalle, niin sitten ei pääse.

No en tiedä, monet ovat esim. tiistaisin klo 14 töissä. Mutta hyvä jos toimii teillä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joku koira on voinut käydä pissimässä sen lahjasi päälle, tai joku mt-tapaus piikittämässä jotain nesteitä paketin sisälle. Ei kannattaisi jättää ovelle mitään.

Kyseessä pieni paikkakunta ja omakotitalo suojaisalla paikalla, että saa olla aikamoinen narkki jos sinne eksyy lahjan päälle kusemaan ja piikittämään.

Mieluiten tietenkin olisin mennyt juhlistamaan lasta ihan taloon sisälle kahvittelemaan.

Ap

Miksi et mennyt? Oletko länsisuomalainen autismin kirjolla, joka ei mene kylään ilman kutsua?

Varmasti kaikilla on kokemus siitä, kun on joku kaveri joka ei vaan tajua että ei ole kutsuttu, tai että nyt olisi aika lähtä kotiin ja se vaan jatkaa juttujaan. Ja siinä pitäisi yrittää jotenkin kohteliaasti toiselle vihjata, että juhlat on vaan pienelle piirille, tai että nyt olisi aika sinun poistua, ja tämä kaveri ei vaan millään älyä ja tilanne on kaikille valtavan kiusallinen. Minua ahdistaa ajatus siitä, että olisin se henkilö, joka tuppaa itsensä väkisin kylään, silloin kun isäntäperhe ei minua sinne halua. Tiedän että heilläkin on usein kiirettä ja lapsiperhe-elämä väsyttää, joten itsensä kylään kutsumisella on tosi iso kynnys, etten olisi häiriöksi.

Ap

Tämä ei ole mahdollinen selitys, kun sinua on pyydetty kummiksi. Kun lapselle on pidetty useampaan otteeseen saman vuoden synttäreitä, on vain kaksi mahdollisuutta:

- kutsu on unohtunut eikä perhe ole huomannut (kun kerran kerroit, että kyse olisi viestistä eikä postitetusta paperikutsusta

- vanhemmat ovat mänttejä vailla käytöstapoja, kun eivät kummia kutsu juhliinsa. 

Ihan suoraan sanon, että jos kyse on jälkimmäisestä, ansaitset parempia ystäviä. Paras keino on kysyä vaikka viestillä asiasta, jos on vaikea ottaa asia puheeksi. "Anteeksi, jäin miettimään, miksi en saanut kutsua X:n syntymäpäiville. Unohtuiko kutsu tai olenko loukannut teitä jotenkin?"

Jos ovat möllejä, eivät välttämättä vastaa. Se ei ehkä tunnu kivalta, mutta todellisuudessa paha mieli kuuluisi heille, ei sinulle. Et ole tehnyt mitään väärää, lahjankin hankit kummilapselle vaikket saanut edes juhlakutsua. 

Haluaisin ajatella että kyseessä on ensimmäinen, että luuli kutsuvansa, mutta ei kutsunut. Mutta mistä sitä tietää, ellei kysy. Jossain sopivassa/luontevassa välissä yritän tuon kierrellen mainita, että olisin halunnut juhlistaa lapsen syntymäpäiviä.

Ap

No ehkä pehmennän sen verran, että ovat ilmeisen nuoria verrattuna minuun, eivätkä siksi tunne wanhoja (minun mielestäni hyviä ja ennen toimineita) tapoja. Kuitenkin on outoa, että edellisvuonna sait kutsun ja nyt et. Siksi kyllä kysyisin asiasta, kun kerran haluat ystävyyden säilyttää. 

Toivon, että alat arvostaa itseäsi, ja että ystäväsi kohtelevat sinua jatkossa hyvin. Kaikki me olemme outoja jollakin tavoin, ja ansaitsemme sellaisina paikkamme yhteisössä - ja juhlissakin. 

Sama

Vierailija kirjoitti:

Olenko jotenkin vanhanaikainen, kun minusta kummi kuuluu kutsua kummilapsensa syntymäpäiville, ellei välimatka ole vallan mahdoton? Jos on kahden synttärin malli, kutsuisin kumpaan paremmin mahtuu, tai kysyisin kummilta kumpi aika tai seura sopii paremmin. 

Kummi voi myös vastata, että kiitos, en pääse, voisin laittaa lahjan vaikka postissa, tai sopisiko että tulen onnittelemaan Eetumarjattaa jonain toisena päivänä tai haen hänet meille kylään. Näistä sitten valitaan yhteisesti sopivin tapa. 

T. Täti 47 v

Tässä ajatuksessa olin myös jotenkin ollut. Että kummi yleensä kutsutaan. Ja jos ei itse juhliin, niin muuten kahville. Mutta voi olla että olen täysin väärässä, kun on lähinnä oman perheen toimintamallit mielessä.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Siis oikeesti?  Kyllä tuollaiset taaperoiden synttärit on turhaa humppaa.  Että pitäisi vielä kummitkin kutsua vuosittain. Kyllä vanhemmilla on riittävästi työtä ja kuormitusta ilman tällaisiakin.  Hyvä, kun jokapäiväisistä asioista selviää ja tuollaiset lahjatkin on yleensä turhaa krääsää.  Itselläni on neljä lasta ja olen ollut tyytyväinen siitä, että isovanhemmat ja kummit asuvat yli 200km:n päässä, joten heitä ei ole tarvinnut kutsua.

Siis oikeesti? Ajatteletko lainkaan lapsen kannalta?

Kuka kieltää lapseltaan hyväksyvän huomion?

Vierailija kirjoitti:

Provo. Ei kukaan jätä jotain lahjaa ja onnittelukorttia ovelle, vaikkei ole saanut edes kutsua juhliin. 🙄

Tämä... 

Vierailija kirjoitti:

Siis oikeesti?  Kyllä tuollaiset taaperoiden synttärit on turhaa humppaa.  Että pitäisi vielä kummitkin kutsua vuosittain. Kyllä vanhemmilla on riittävästi työtä ja kuormitusta ilman tällaisiakin.  Hyvä, kun jokapäiväisistä asioista selviää ja tuollaiset lahjatkin on yleensä turhaa krääsää.  Itselläni on neljä lasta ja olen ollut tyytyväinen siitä, että isovanhemmat ja kummit asuvat yli 200km:n päässä, joten heitä ei ole tarvinnut kutsua.

Mahtavatkohan lapsesi olla samaa mieltä..

Vierailija kirjoitti:

En oikein ymmärrä, että miten olette lapsen vanhempien kanssa normaalisti tekemisissä, vaikka ette käsittääkseni edes tapaa kuin harvoin. Minusta pelkkä viestittely ei ole normaalisti tekemisissä oloa. Ajat tunnin matkan viedäksesi lahjan ovelle, etkä edes soita ovikelloa, vaikka olette läheisiä ja normaalisti tekemisissä. Vai onko niin, että tapaatte sinun kotonasi tai ehkä toisten sukulaisten tai tuttavien luona. Kummilapsi on taaperoikäinen niin ethän häntäkään ole ilmeisesti montaa kertaa nähnyt, kos harvoin käyt kylässä.

Viestitellään perheen kanssa usein. Myös näen perheenjäseniä yksitellen silloin tällöin, mutta harvemmin koko perheenä ja välimatka on tässä yhtenä haassteena kun spontaaneja tapaamisia ei juurikaan ole, vaan kaikki pitää aina erikseen suunnitella. Olemme tunteneet vuosia, ja jakaneet erilaisia elämänkokemuksia yhdessä ja uskallamme viestitse jakaa asioita keskenämme. Lasken sen ystävyydeksi, enkä tuttavuudeksi ja mielestämme olemme läheisiä.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Siis oikeesti?  Kyllä tuollaiset taaperoiden synttärit on turhaa humppaa.  Että pitäisi vielä kummitkin kutsua vuosittain. Kyllä vanhemmilla on riittävästi työtä ja kuormitusta ilman tällaisiakin.  Hyvä, kun jokapäiväisistä asioista selviää ja tuollaiset lahjatkin on yleensä turhaa krääsää.  Itselläni on neljä lasta ja olen ollut tyytyväinen siitä, että isovanhemmat ja kummit asuvat yli 200km:n päässä, joten heitä ei ole tarvinnut kutsua.

Olen sosiaalisesti ahdistunut, mutta silti koen että juhlapäivät on tärkeitä vaikka niissä käyminen miten ahdistaisi. Minusta se on tärkeää osoittaa toiselle, että välittää. Jos on välimatkaa, niin silloin viestitellään ja laitetaan postitse onnitteluja. Tiedän että vanhemmilla on nykyään varmasti raskasta erilaisten vaatimusten keskellä, ja siksi olenkin tätä asiaa lähtenyt pohtimaan, että en halua sitä taakkaa lisätä sillä että itseäni kutsun milloin sattuun kylään riesaksi. Mutta tekemisissä haluan silti olla, koen heidät minulle tärkeiksi.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Mä en kestä yhtään epätietoisuutta joten ottaisin härkää sarvista ja kysyisin suoraan että sopiiko joku päivä tulla onnittelemaan tai mikä tämä kuvio nyt oikein on. Pahimmat traumat elämässäni oon saanut siitä kun jokin ihmissuhde on elämässä päättynyt yhtäkkiä ilman mitään selitystä (esim. teiniajan ystävyyssuhde). Siksi nykydeittikulttuurikin on itselleni herkkikselle liikaa. 

Nykyajan ghostaus-kulttuuri on kyllä kummallista. Minulle on tärkeää pitkät ihmissuhteet, enkä kestä tuommoista ajatusta, että olisi jotenkin kertakäyttöisiä suhteita olemassa (asia erikseen jos joku osoittautuu toksiseksi). Suorapuheisuus on minulle hankalaa, niinkuin kerroin aiemmin. Mutta siinä olet ihan oikeassa ja olen samaa mieltä, että olisi tärkeää keskustella asiat auki. Ja tuo on asia, jota yritän vähitellen opetella, että kuinka asioita keskustellaan, ettei jää omituisuuksia kaihertamaan tai jotain väärinymmärryksiä. Minulel hankalinta on juurikin se keskustelun kulku. Voi sanoa että kysyt suoraan, mutta mitä sen jälkeen? Jos toinen vastaa että X, niin miten minä vastaan? Y, Z, vai ehkä jopa G? Miten luontevasti jatkan sen keskustelun, ja vielä niin että ei synny vielä lisää väärinymmärryksiä? Niiden ihmisten on helppoa, jotka tietää miten sitetn jatkaa, mutta minä jäädyn koska en tiedä miten jatkaa ja keskustelu jää siihen ja on vielä pahempi tilanne kun sitä ei saa vietyä loppuun.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ap, tämä taitaa olla aika yleistä problematiikkaa. Kummiuteen ei ole sellaisia sosiaalisia sääntöjä kuin ehkä muihin asioihin. Itse olin kysyttäessä ryhtynyt kummiksi kaveriperheen lapselle ennen korona-aikaa. Koronavuosien ohjeistukset tapaamisista vaihtelivat ja jossain kohtaa vaan tajusin, ettei minua ollut kutsuttu lapsen juhliin. Somesta toki luin, miten oli kivalla porukalla vietetty synttärit. Olin itse yrittänyt koronasta huolimatta sopivissa väleissä ehdottaa tapaamisia, mutta ne eivät perheelle sopineet eivätkä he toisaalta itse ehdottaneet vastaavasti ajankohtia. 

 

En ole sosiaalisesti ahdistunut ja mielestäni olen ihmissuhteissa ihan taitava, mutta joten tässä menee sormi suuhun, kun tuntuu, että kaikki olisi oman aktiivisuuden varassa. En tiedä, onko tässä sinällään tapahtunut mitään, vai onko vaan ruuhkavuosien kiireet etännyttäneet. Mutta jotenkin hävettää.

Hyvin kiteytit myös minunkin tuntoja tekstissäsi. Että jotenkin vaan hävettää ja ei yhtään tiedä mitä on tapahtunut. Korona-aika varmasti ollut hankalaa. Ja kun näyttää olevan että joka perheellä on ihan omat mallinsa kummina toimimisessa. Ajattelin, että tämä on vain minun omaa hankaluutta, mutta nyt alkaa näyttää että kummina oleminen on monelle vaikeaa ja sen "säännöstöä" ei tiedä, koska joka perheellä on omansa.

Ap

Joo, juuri hämmentää ja hävettää ja paljon häpeän takia pohdin, että kehtaanko edes ottaa yhteyttä enää :) Toki ollaan jotain viestejä laiteltu vanhempien kanssa. Ja paljon mietin, olisiko itse pitänyt olla aktiivisempi, vaikka koin, että en saanut vastapuolelta vastakaikua. 

Tilanne vaikuttaa ap aivan selvästi siltä, etteivät he yksinkertaisesti halunneet sinua sinne synttäreille muiden aikaan. Ei voi mitään! Kummiksi ovat aikoinaan pyytäneet- usein ei ole helppo keksiä ,kuka olisi kummi.

Jos, haluat olla kummilapsesi kanssa , niin pyydäppä sinä heidät kotiisi kyläilemään kun sinulle ja heille sopii. Tarjoat vaikka päivällisen tai ainakin kahvit hyvin voileipien ja kahvileipien kera.

Silloin voit ihan pokkana avat suusi ja kysyä, että pidittekö te maijalle /matille nyr synttärijuhlia kun täytti vuosia.

Katso miten he reagoivat . Sanovat varmaan ja kertovat keitä oli synttäreillä.

Tästä voit tehdä johtopäätökset , jos tajuat ettei he halua sinua  juhliin muiden kanssa , niin voi ,voi.

Ei voi mitään

Elämä on.. 


 

Jos kutsua ei tule, laittaisin lahjan postitse herttaisen kortin kera. Missään nimessä en kävisi jättämässä sitä oven taakse. Sopivaa tapaamisaikaa voi sitten kysellä selvästi myöhemmin erikseen, silloin joku pieni tuliainen.