Lue keskustelun säännöt.
Minua ei kutsuttu taaperoikäisen kummilapsen syntymäpäiville, miten sinä toimisit?
11.03.2026 |
Kuulin että synttäreitä vietettiin useammat, enkä saanut kutsua yhteenkään niistä. Lapsen vanhempien kanssa ollaan ihan normaalisti tekemisissä ja melko läheisiä, en ole havainnut suhteessamme mitään muutosta. Mutta kutsua en saanut, ja mielestäni on epäkohteliasta "kutsua itseään kylään", jos en olekaan tervetullut vieras. Joten jätin vain lahjan ovelle tekstiviestionnittelujen kera. Jäi outo olo, en tiennyt yhtään miten toimia. Miten toimisit itse seuraavien juhlien kohdalla?
Kommentit (174)
"No tässä on kyllä tapahtunut minun moka, kun jätin sen vaan oven taakse. Olin silloin ajatellut, että varmaan häiritsen heitä jos alan pimpottelemaan, joten kohteliaampaa jättää ovelle, mutta selvästi ajattelin asian väärin.
Ap"
Et ajatellut. Osa täällä kommentoivista on avohoidossa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joku koira on voinut käydä pissimässä sen lahjasi päälle, tai joku mt-tapaus piikittämässä jotain nesteitä paketin sisälle. Ei kannattaisi jättää ovelle mitään.
Kyseessä pieni paikkakunta ja omakotitalo suojaisalla paikalla, että saa olla aikamoinen narkki jos sinne eksyy lahjan päälle kusemaan ja piikittämään.
Mieluiten tietenkin olisin mennyt juhlistamaan lasta ihan taloon sisälle kahvittelemaan.
Ap
Miksi et mennyt? Oletko länsisuomalainen autismin kirjolla, joka ei mene kylään ilman kutsua?
Varmasti kaikilla on kokemus siitä, kun on joku kaveri joka ei vaan tajua että ei ole kutsuttu, tai että nyt olisi aika lähtä kotiin ja se vaan jatkaa juttujaan. Ja siinä pitäisi yrittää jotenkin kohteliaasti toiselle vihjata, että juhlat on vaan pienelle piirille, tai että nyt olisi aika sinun poistua, ja tämä kaveri ei vaan millään älyä ja tilanne on kaikille valtavan kiusallinen. Minua ahdistaa ajatus siitä, että olisin se henkilö, joka tuppaa itsensä väkisin kylään, silloin kun isäntäperhe ei minua sinne halua. Tiedän että heilläkin on usein kiirettä ja lapsiperhe-elämä väsyttää, joten itsensä kylään kutsumisella on tosi iso kynnys, etten olisi häiriöksi.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Mielestäni olet ap toiminut ihan hyvin. Ihan samalla tavoin toimin esim lahjan annossa. Pienemmille jotain tavaraa, myöhemmin lahjakortteja yms. Etukäteen aina tiedustelen lahjatoiveet (itselläni 2 kummilasta).
En ole sukulainen enkä ns. perheen jäsen kummassakaan tapauksessa, mutta toisessa perheessä on toimittu niin että lapsen synttäreitä vietettiin ensi alkuun perhepiirissä plus kummit ad n 5 vuotiaaksi, toisessa noin 3 vuotiaaksi. Sen jälkeen heillä on pelkästään ollut suku+perhesynttärit (ilman kummeja mikä on minulle ihan ookoo, koska välimatkaa yli 100km nykyään) ja lapsille erikseen vielä kaverisynttärit eli lapset jossain hoplopissa tms.
Lahjan lähetän etukäteen postissa.
Minulle tämä menettely sopii erittäin hyvin ja koen sen jopa helpotukseksi koska en tunne kaikkia noita isoäitejä ja pappoja ja nuo sukulaisjuhlat on aina ollut vähän sellaisia jäykkiä, koska osa heistä on sellaisia hiljaisia jurottajia.
Eli ap, unohda koko juttu , älä kysele perään ja ensi vuonna sitten teet kuten ennenkin ja tiedät jo mitä odottaa.
Vähän vastaavanlainen tilanne. En siellä aiemmissa juhlissa ole tuntenut ketään, ja kun olen tämmöinen ahdistunut niin hankala ollut jutellakaan kenellekään. Siksikin ajattelin, että jos olen ollut vain vaivana siellä juhlissa, vaikka muuten olen ollut mielissäni että olen kutsun saanut (vaikka on sosiaalinen ahdistus, niin se on minun oma ongelmani ja pidän sitä tärkeänä että minua kutsutaan yhteisiin menoihin ja saan yrittää olla siellä mukana). Että jos syynä onkin se, että olen käyttäytynyt oudosti ja siksi eivät jatkossa kutsu. Ja siksi tämän kysyminen on niin vaikeaa, kun kuka haluaa käydä sellaista keskustelua läpi kaverin kanssa? "Oot kiva ja ollaan jatkossakin tekemississä niinkuin ennenkin, mutta juhlissa oot aina tosi outo ja nolo niin me ei haluta sua enää niihin kutsua tunnelmaa pilaamaan." Ymmärtäisin siis kyllä tämänkin, koska varmasti olen joskus outo, mutta tuon keskutelun käyminen olisi ihan kamalaa ja pelkään että se vaikuttaisi muuetn hyviin väleihimme, ja sitä en halua.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Oli provo tai ei, tässä on kyllä paljon kummiuteen liittyvää problematiikkaa.
Mediassa vallalla ovat tarinat, joissa kummi hylkää lapsen, mutta sellaisia tarinoita ei juurikaan näy, joissa vanhemmat, yleensä äiti, alkavat etäännyttää kummia.
Etäännytys voi olla raskasta kummille, joka on oikeasti kiintynyt lapseen. Ja ei, kyse ei ole liiallisesta tunkemisesta perheen elämään. Lapsi saattaa kokea, että läheinen kummi on hänet hylännyt, vaikka kyse ei ole siitä.
Kummiuteen liittyy paljon problematiikkaa. En nyt sanoisi, että ollaan lapsen kanssa hirmu läheisiä kun tuota välimatkaa on, mutta haluaisin silti yrittää jotenkin olla lapsen elämässä kun olen kummiksi ryhtynyt. Minusta on kiva kuulla väillä kuulumisia miten lapsella menee ja muistaa pienellä lahjalla. Synttärit on harvoja hetkiä, jolloin on luonnollista nähdä lapsi "ihan livenä" ja siksi harmittaa kun tämä meni sivuun.
Ap
Ap, tämä taitaa olla aika yleistä problematiikkaa. Kummiuteen ei ole sellaisia sosiaalisia sääntöjä kuin ehkä muihin asioihin. Itse olin kysyttäessä ryhtynyt kummiksi kaveriperheen lapselle ennen korona-aikaa. Koronavuosien ohjeistukset tapaamisista vaihtelivat ja jossain kohtaa vaan tajusin, ettei minua ollut kutsuttu lapsen juhliin. Somesta toki luin, miten oli kivalla porukalla vietetty synttärit. Olin itse yrittänyt koronasta huolimatta sopivissa väleissä ehdottaa tapaamisia, mutta ne eivät perheelle sopineet eivätkä he toisaalta itse ehdottaneet vastaavasti ajankohtia.
En ole sosiaalisesti ahdistunut ja mielestäni olen ihmissuhteissa ihan taitava, mutta joten tässä menee sormi suuhun, kun tuntuu, että kaikki olisi oman aktiivisuuden varassa. En tiedä, onko tässä sinällään tapahtunut mitään, vai onko vaan ruuhkavuosien kiireet etännyttäneet. Mutta jotenkin hävettää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä olen ollut vastaavassa tilanteessa. Kummipoikani vanhemmat asuivat aika pienessä asunnossa silloin, joten ymmärrettävästi pitivät erikseen kaverisynttärit ja sukulaissynttärit, joista kumpaankaan kategoriaan en oikein istunut. Minä soittelin syntymäpäivänä ja onnittelin kummiani puhelimitse ja sovimme myöhempään ajankohtaan kahvittelut, jolloin tuon lahjan.
Ei tuollaisia asioita kannata ottaa henkilökohtaisesti, siinä on todennäköisesti taustalla ihan jotakin inhimillistä ilman aikomusta olla sua kohtaan loukkaava.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Provo. Ei kukaan jätä jotain lahjaa ja onnittelukorttia ovelle, vaikkei ole saanut edes kutsua juhliin. 🙄
Minä jätin, koska olin kysynyt jo etukäteen mitä hankkia lapselle lahjaksi ja hankkinut toivotun asian. Tuntui vielä ouodmmalta että jättäisin lahjan viemättä, kun muuten ollaan kuitenkin tekemisissä.
Ap
Ai, he oli kertoneet lahjatoiveen, mutta eivät kutsuneet synttäreille? Noi on törkeitä ihmisiä. Heillä ei ole normaaleja tapoja, joten sun ei kuulu ahdistua vaan heidän kuuluisi. Tuossa on jo hyväksikäytön makua. Itse en enää ostaisi lahjaa, enkä varautuisi tuleviin synttäreihin enää. Mutta sun pitää keksiä sulle luonteva tapa.
Olikohan tämä se klassinen kummi kysyi lahjatoivetta, se kerrottiin ja samalla automaattisesti oletettiin, että syntymäpäivän tietävä kummi tulee tuomaan lahjan ko. päivänä ilman erillistä kirjallista kutsua. On varmaan juteltu siitä, että kahvitellaan iltapäivällä kuten ennenkin, mutta ap ei ole sitä noteerannut, vaan olettaa, että tulee kirjallinen kutsu (postimaksu on muuten nykyisin 2,75 e, kymmenen kutsua onkin sitten jo 27,50, sillä saa juhliin melko hyvät tarjottavat).
Kun kummi kysyy lahjaa, kummi kysyy yleensä sitäkin, että koska tulisin tuomaan sen tai vastaavasti ilmoittaa, että lähettää lahjan. Harva kummi sanoo, että ajanpa tunnin matkan ja jätän paketin ovelle.
Missä todellisuudessa kukaan olettaa, että joku lapsen läheinen ymmärtää tulla synttärikahveille klo 15.2. klo 16, kun viime vuonnakin niin sovittiin? :D
Minä ainakin oletan. Kun kummi kysyy lahjasta, kerron toiveen ja sanon, että synttäreitä juhlitaan kuten viime vuonnakin kahvittelulla klo 14. Jos ei tuosta ymmärrä, että kutsuttu on, niin sitten saa jäädä saapumatta. Omien lasten kummeista jokainen on hoksannut, että syntymäpäivänä kahvit klo 14 kummilapsen kotona eikä Hoplopissa tms.
Eli kahvit on joka vuosi klo 14, riippumatta viikonpäivästä? Kuulostaapa hankalalta.
Mutta tosiaan, tuo on ihan selvä kutsu, jos kerrotaan juhlien olevan tiettynä aikana. En tiedä miten itse määrittelet sen.
Käytännössä kyllä, koska lapsen syntymäpäivä on joka vuosi tietty päivä eikä nimenomaan sunnuntai. Mitä hankalaa siinä on, että lapsella on juhlat syntymäpäivänä, hänen päivänsähän se on ja jos ei pääse paikalle, niin sitten ei pääse.
On voinut käydä niin, että on pidetty erikseen eri ryhmille synttärit esim. isovanhemmille ja tuttavapariskunnille, millä pieniä lapsia. Ap ei ole oikein kuulunut mihinkään ryhmään niin ei ole kutsuttu. Mutta jos ette tapaa toisianne niin kysy ainakin kesällä, että kun ei olla nähty pitkään aikaan niin voisin tulla käymään, olisi kiva nähdä kummilapsikin. Reaktiosta näet miten he sinuun suhtautuvat. (Ja vie joku lelu tuliaisiksi.)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joku koira on voinut käydä pissimässä sen lahjasi päälle, tai joku mt-tapaus piikittämässä jotain nesteitä paketin sisälle. Ei kannattaisi jättää ovelle mitään.
Kyseessä pieni paikkakunta ja omakotitalo suojaisalla paikalla, että saa olla aikamoinen narkki jos sinne eksyy lahjan päälle kusemaan ja piikittämään.
Mieluiten tietenkin olisin mennyt juhlistamaan lasta ihan taloon sisälle kahvittelemaan.
Ap
Miksi et mennyt? Oletko länsisuomalainen autismin kirjolla, joka ei mene kylään ilman kutsua?
Varmasti kaikilla on kokemus siitä, kun on joku kaveri joka ei vaan tajua että ei ole kutsuttu, tai että nyt olisi aika lähtä kotiin ja se vaan jatkaa juttujaan. Ja siinä pitäisi yrittää jotenkin kohteliaasti toiselle vihjata, että juhlat on vaan pienelle piirille, tai että nyt olisi aika sinun poistua, ja tämä kaveri ei vaan millään älyä ja tilanne on kaikille valtavan kiusallinen. Minua ahdistaa ajatus siitä, että olisin se henkilö, joka tuppaa itsensä väkisin kylään, silloin kun isäntäperhe ei minua sinne halua. Tiedän että heilläkin on usein kiirettä ja lapsiperhe-elämä väsyttää, joten itsensä kylään kutsumisella on tosi iso kynnys, etten olisi häiriöksi.
Ap
Tämä ei ole mahdollinen selitys, kun sinua on pyydetty kummiksi. Kun lapselle on pidetty useampaan otteeseen saman vuoden synttäreitä, on vain kaksi mahdollisuutta:
- kutsu on unohtunut eikä perhe ole huomannut (kun kerran kerroit, että kyse olisi viestistä eikä postitetusta paperikutsusta
- vanhemmat ovat mänttejä vailla käytöstapoja, kun eivät kummia kutsu juhliinsa.
Ihan suoraan sanon, että jos kyse on jälkimmäisestä, ansaitset parempia ystäviä. Paras keino on kysyä vaikka viestillä asiasta, jos on vaikea ottaa asia puheeksi. "Anteeksi, jäin miettimään, miksi en saanut kutsua X:n syntymäpäiville. Unohtuiko kutsu tai olenko loukannut teitä jotenkin?"
Jos ovat möllejä, eivät välttämättä vastaa. Se ei ehkä tunnu kivalta, mutta todellisuudessa paha mieli kuuluisi heille, ei sinulle. Et ole tehnyt mitään väärää, lahjankin hankit kummilapselle vaikket saanut edes juhlakutsua.
Mikä tuossa on ongelmana? Synttäreille mennään, jos kutsutaan. En ole käynyt kummilapseni synttäreillä, mutta vien joka joulu lahjan hänelle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sosiaaliset suhteet ovat usein haastavia. Ihmisillä on omia tapojaan ja sääntöjään ja kun niitä on toisen vaikea ymmärtää, syntyy väärinkäsityksiä. Niistä taas voi paisua suuriakin ristiriitoja, jos niitä ei ajoissa selvitetä.
Hyvänä esimerkkinä tulee mieleen tapaus, josta pari vuotta sitten edesmennyt kalkkunani usein kertoi.
Kalkkunan lapsuudenkodin lähistöllä eleli kotitalous, jossa oli pariskunta, miehen lapsia, naisen lapsia ja yksi yhteinenkin tenava. Tämän perheen äiti (äitipuoli) keitteli usein suuressa kattilassa keittoa.
Kalkkuna kertoi, että keittoa syömään saivat tulla he naapurin mukulatkin perheen lasten lisäksi. Keitto oli ihan kelvollista, varsinkin silloiset sodanjälkeiset olosuhteet huomioon ottaen.
Siinä talon liepeillä liikkui paljon kulkukameleontteja, ja kerran se nainen lipsautti, että niitä hän houkutuslinnuilla pyydysti ja niistä hän ne keittonsa keitti. Kalkkuna sanoi, että ei se keitto sinänsä siitä huonommaksi muuttunut, mutta kyllä hän alkoi vähän vältellä sitä paikkaa, kun tiesi, mistä liha niihin keittoihin tulee.
Se liitto oli alkanut uskottomuudesta (kalkkuna tosin käytti siitä rumempaa sanaa), mutta kuohuviiniä se pariskunta ei käyttänyt pisaraakaan. Eikä käyttänyt kalkkunakaan, ja mistä hän olisi sitä voinut saadakaan, kun oli vasta lapsi.
Kaikenlaista voi siis sattua, ja joka kuutamoon kurkottaa, se kaaliin kapsahtaa, kuten kalkkuna aina opetti.
Vierailija kirjoitti:
Sosiaaliset suhteet ovat usein haastavia. Ihmisillä on omia tapojaan ja sääntöjään ja kun niitä on toisen vaikea ymmärtää, syntyy väärinkäsityksiä. Niistä taas voi paisua suuriakin ristiriitoja, jos niitä ei ajoissa selvitetä.
Hyvänä esimerkkinä tulee mieleen tapaus, josta pari vuotta sitten edesmennyt kalkkunani usein kertoi.
Kalkkunan lapsuudenkodin lähistöllä eleli kotitalous, jossa oli pariskunta, miehen lapsia, naisen lapsia ja yksi yhteinenkin tenava. Tämän perheen äiti (äitipuoli) keitteli usein suuressa kattilassa keittoa.
Kalkkuna kertoi, että keittoa syömään saivat tulla he naapurin mukulatkin perheen lasten lisäksi. Keitto oli ihan kelvollista, varsinkin silloiset sodanjälkeiset olosuhteet huomioon ottaen.
Siinä talon liepeillä liikkui paljon kulkukameleontteja, ja kerran se nainen lipsautti, että niitä hän houkutuslinnuilla pyydysti ja niistä hän ne keittonsa keitti. Kalkkuna sanoi, että ei se keitto sinänsä siitä huonommaksi muuttunut, mutta kyllä hän alkoi vähän vältellä sitä paikkaa, kun tiesi, mistä liha niihin keittoihin tulee.
Se liitto oli alkanut uskottomuudesta (kalkkuna tosin käytti siitä rumempaa sanaa), mutta kuohuviiniä se pariskunta ei käyttänyt pisaraakaan. Eikä käyttänyt kalkkunakaan, ja mistä hän olisi sitä voinut saadakaan, kun oli vasta lapsi.
Kaikenlaista voi siis sattua, ja joka kuutamoon kurkottaa, se kaaliin kapsahtaa, kuten kalkkuna aina opetti.
Jokseenkin kattava analyysi ongelmallisista ihmissuhteista ylipäätään ja sopii hienosti myös ap:n tapaukseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En ymmärrä miksi ap saa lokaa niskaan. Mutta ap, tuo tapaus kuulostaa oudolta, siis tämän toisen perheen osalta. Minä jäisin odottamaan ensi vuotta, tuleeko kutsua juhliin. Laittaisin esim. Syntymäpäivänä onnitteluviestin ja kysyisin silloin samalla, että oliko heillä tarkoituksena järjestää juhlat milloin / milloin kahvitellaan sankaria tmv. Jos sitten tulee kutsu juhliin, niin sitten kysyisin lahjatoiveita. Ettei enää tulisi tilannetta, että ostan lahjaa ja ei kutsuta.
Jos en saisi kutsua enää kummilapsen juhliin, niin lähettäisin hänelle synttärikortin ainakin siihen asti, että jonkinlaiset välit on vielä olemassa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oli epäkohteliasta jättää sut kutsumatta. Miten he reagoivat kun huomasivat jättämäsi lahjat ja tekstari onnittelut ? Kummiudesta voi myös erota.
Melko normaalisti. Joku kommentti tuli että asun niin kaukana, en sitten tiedä mihin se liittyi kun ei se minua haittaa kulkea lapsen synttäreille. Mutta sen takia en ole kovin useasti voinut käydä, vaikka viestein ollaan kyllä tekemisissä.
Ap
Asumme 500...600 km päässä kummilapsistamme. Vastaavasti lapsemme kummit asuvat 600 km päässä. Lahjat ovat liikkuneet postin välityksellä.
Ei ole tullut mieleenkään kutsua tai tulla kutsutuksi synttäreille. Matkoihin olisi mennyt koko viikonloppu, lisänä hotelliyöpyminen.
Olenko jotenkin vanhanaikainen, kun minusta kummi kuuluu kutsua kummilapsensa syntymäpäiville, ellei välimatka ole vallan mahdoton? Jos on kahden synttärin malli, kutsuisin kumpaan paremmin mahtuu, tai kysyisin kummilta kumpi aika tai seura sopii paremmin.
Kummi voi myös vastata, että kiitos, en pääse, voisin laittaa lahjan vaikka postissa, tai sopisiko että tulen onnittelemaan Eetumarjattaa jonain toisena päivänä tai haen hänet meille kylään. Näistä sitten valitaan yhteisesti sopivin tapa.
T. Täti 47 v
En oikein ymmärrä, että miten olette lapsen vanhempien kanssa normaalisti tekemisissä, vaikka ette käsittääkseni edes tapaa kuin harvoin. Minusta pelkkä viestittely ei ole normaalisti tekemisissä oloa. Ajat tunnin matkan viedäksesi lahjan ovelle, etkä edes soita ovikelloa, vaikka olette läheisiä ja normaalisti tekemisissä. Vai onko niin, että tapaatte sinun kotonasi tai ehkä toisten sukulaisten tai tuttavien luona. Kummilapsi on taaperoikäinen niin ethän häntäkään ole ilmeisesti montaa kertaa nähnyt, kos harvoin käyt kylässä.
Vierailija kirjoitti:
Sosiaaliset suhteet ovat usein haastavia. Ihmisillä on omia tapojaan ja sääntöjään ja kun niitä on toisen vaikea ymmärtää, syntyy väärinkäsityksiä. Niistä taas voi paisua suuriakin ristiriitoja, jos niitä ei ajoissa selvitetä.
Hyvänä esimerkkinä tulee mieleen tapaus, josta pari vuotta sitten edesmennyt kalkkunani usein kertoi.
Kalkkunan lapsuudenkodin lähistöllä eleli kotitalous, jossa oli pariskunta, miehen lapsia, naisen lapsia ja yksi yhteinenkin tenava. Tämän perheen äiti (äitipuoli) keitteli usein suuressa kattilassa keittoa.
Kalkkuna kertoi, että keittoa syömään saivat tulla he naapurin mukulatkin perheen lasten lisäksi. Keitto oli ihan kelvollista, varsinkin silloiset sodanjälkeiset olosuhteet huomioon ottaen.
Siinä talon liepeillä liikkui paljon kulkukameleontteja, ja kerran se nainen lipsautti, että niitä hän houkutuslinnuilla pyydysti ja niistä hän ne keittonsa keitti. Kalkkuna sanoi, että ei se keitto sinänsä siitä huonommaksi muuttunut, mutta kyllä hän alkoi vähän vältellä sitä paikkaa, kun tiesi, mistä liha niihin keittoihin tulee.
Se liitto oli alkanut uskottomuudesta (kalkkuna tosin käytti siitä rumempaa sanaa), mutta kuohuviiniä se pariskunta ei käyttänyt pisaraakaan. Eikä käyttänyt kalkkunakaan, ja mistä hän olisi sitä voinut saadakaan, kun oli vasta lapsi.
Kaikenlaista voi siis sattua, ja joka kuutamoon kurkottaa, se kaaliin kapsahtaa, kuten kalkkuna aina opetti.
Jospa ne ajattelivat, että olet kranttu, etkä halua syödä tarjolla olevaa kameleonttikeittoa. En kyllä tajua, missä päin Suomea kameleontteja on liikkunut vapaana niin paljon, että niitä on voinut pyydystää jokapäiväisen keiton raaka-aineeksi. Edes sotien jälkeen. Tässä kohtaa ap:n tarina ei ole uskottava.
Ei ap:lle sitä keittoa tarjottu, vaan hänen kalkkunalleen. Joku on lukenut ketjun huolimattomasti.
No tässä on kyllä tapahtunut minun moka, kun jätin sen vaan oven taakse. Olin silloin ajatellut, että varmaan häiritsen heitä jos alan pimpottelemaan, joten kohteliaampaa jättää ovelle, mutta selvästi ajattelin asian väärin.
Ap