Lue keskustelun säännöt.
Minua ei kutsuttu taaperoikäisen kummilapsen syntymäpäiville, miten sinä toimisit?
11.03.2026 |
Kuulin että synttäreitä vietettiin useammat, enkä saanut kutsua yhteenkään niistä. Lapsen vanhempien kanssa ollaan ihan normaalisti tekemisissä ja melko läheisiä, en ole havainnut suhteessamme mitään muutosta. Mutta kutsua en saanut, ja mielestäni on epäkohteliasta "kutsua itseään kylään", jos en olekaan tervetullut vieras. Joten jätin vain lahjan ovelle tekstiviestionnittelujen kera. Jäi outo olo, en tiennyt yhtään miten toimia. Miten toimisit itse seuraavien juhlien kohdalla?
Kommentit (141)
Vierailija kirjoitti:
Varmaan joku unohdus tai pitivät itsestään selvänä, että saavut juhliin. Olisin kyllä lahjan kanssa soittanut ovikelloa, enkä mielenosoituksellisesti jättänyt sitä rappusille.
Veikkaan, että kutsua ei tule enää jatkossakaan.
Minä pitäisin mielenosoituksellisena juuri sitä, että tunkeutuu kahville jälkikäteen kun ei saa kutsua juhliin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Provo. Ei kukaan jätä jotain lahjaa ja onnittelukorttia ovelle, vaikkei ole saanut edes kutsua juhliin. 🙄
Minä jätin, koska olin kysynyt jo etukäteen mitä hankkia lapselle lahjaksi ja hankkinut toivotun asian. Tuntui vielä ouodmmalta että jättäisin lahjan viemättä, kun muuten ollaan kuitenkin tekemisissä.
Ap
Ai, he oli kertoneet lahjatoiveen, mutta eivät kutsuneet synttäreille? Noi on törkeitä ihmisiä. Heillä ei ole normaaleja tapoja, joten sun ei kuulu ahdistua vaan heidän kuuluisi. Tuossa on jo hyväksikäytön makua. Itse en enää ostaisi lahjaa, enkä varautuisi tuleviin synttäreihin enää. Mutta sun pitää keksiä sulle luonteva tapa.
Olikohan tämä se klassinen kummi kysyi lahjatoivetta, se kerrottiin ja samalla automaattisesti oletettiin, että syntymäpäivän tietävä kummi tulee tuomaan lahjan ko. päivänä ilman erillistä kirjallista kutsua. On varmaan juteltu siitä, että kahvitellaan iltapäivällä kuten ennenkin, mutta ap ei ole sitä noteerannut, vaan olettaa, että tulee kirjallinen kutsu (postimaksu on muuten nykyisin 2,75 e, kymmenen kutsua onkin sitten jo 27,50, sillä saa juhliin melko hyvät tarjottavat).
Kun kummi kysyy lahjaa, kummi kysyy yleensä sitäkin, että koska tulisin tuomaan sen tai vastaavasti ilmoittaa, että lähettää lahjan. Harva kummi sanoo, että ajanpa tunnin matkan ja jätän paketin ovelle.
Missä todellisuudessa kukaan olettaa, että joku lapsen läheinen ymmärtää tulla synttärikahveille klo 15.2. klo 16, kun viime vuonnakin niin sovittiin? :D
Minä ainakin oletan. Kun kummi kysyy lahjasta, kerron toiveen ja sanon, että synttäreitä juhlitaan kuten viime vuonnakin kahvittelulla klo 14. Jos ei tuosta ymmärrä, että kutsuttu on, niin sitten saa jäädä saapumatta. Omien lasten kummeista jokainen on hoksannut, että syntymäpäivänä kahvit klo 14 kummilapsen kotona eikä Hoplopissa tms.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
vai vielä ihan lahjaa veit. ny itsekunnioitusta. jatkossa sä vaan rahoitat, lisää ja kalliimpaa odottavat, sulle ei kunnioitusta heru. nuo kummien roolit ja tehtävät ihan hakusessa, mikä se perimmäinen merkitys oli.
voit ilmoittaakin luopuvasi kummiuden velvoittavuudesta nyt heti ja ilmoittaen syyn tiedätte itse.
oletko sinä se- jolla oletettiinkin olevan rahaa enemmän kuin muilla- jotta alkaisit ostella lahjoja yms.
hävytöntä toi touhu- älä oo lapatossu, nyt se on loppu. nykyään sitten kummilapset eiv't edes kiitä kortilla mistään, eivät lähetä joulukorttia- eivät pidä yhteyksiä kummiinsa- ollaan vaan odottamassa tavaraa, mieluiten silkkaa rahaa- mikään ei riitä. elättäkööt itse jälkikasvunsa.
kaikkea hyvää sulle keväälle. kerro miten kävi... huojentavaa sullekin
Perheen kanssa ollaan muuten kavereita, joten tuntuisi oudolta että nyt lakkaisin olemasta kummi. Tykkään kuitenkin lapsesta, ja haluan olla tekemisissä. Lahja-automaatiksi en ole itseäni olettanut, vaikka muistan synttärit ja joulut. Ja oma tapani on aina kysyä lahjatoive, ja aina on tullut kohtuullinen toive. Maailma on täynnä krääsää, niin en tykkää että lisään sitä ostamalla jotakin, joka ei tule käyttöön.
Ap
Mutta ostat kuitenkin useamman lahjan sille kummilapsellesi ja viet ovelle, vaikkei sinua ole edes kutsuttu sinne juhliin.
Yhden täsmälahjan. Olen myös ostanut aineettomia lahjoja, joita olin ajatellut että lapsi arvostaa enemmän sitten vanhempana. Muille kummilapsille olen tehnyt samoin, että nuorempana tavaraa, ja kun ikää ja ymmärrystä tulee niin jotain lahjakortteja/elämyksiä jne.
Ap
Siis olet ostanut sekä tavaralalahjoja että aineettomia lahjoja kummilapsellesi? Kuinka paljon olet niitä jo kerennyt ostaa, kun kyseessä on taapero?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos olette läheisiä ja normaalisti tekemisissä, niin mitä jos vain kysyisit. Ehkä unohtui laittaa se kutsu ja sitten nolotti.
Nyt on kulunut hetken aikaa jo juhlista, joten tuntuu vielä nolommalta alkaa kysymään. Ja tuntui että jos kysyn suoraan, niin se on tavallaan myös "itsensä kylään kutsumista", eli epäkohteliasta. Jos taustalla on joku syy miksi eivät halua kutsua, niin sen kysyminen tuntuu sosiaalisesti väärältä. Haluaisin jättää heille tilaa siihen, että jos eivät halua minua juhliin, niin tietenkin saavat niin tehdä ilman että asiasta tulee mörkö. Aluksi ajattelin, että viettävät juhlat vain perhepiirissä ja se on syy, mutta sitten kuulin että juhlia oli useammat, joten nyt en ymmärrä yhtään.
Voi tietenkin olla että kutsu on unohtunut laittaa. Toivon että seuraavalle vuodelle tulee kutsu.Ap
Anteeksi, arvostatko itseäsi ollenkaan? Kysy suoraan ja kohteliaasti. On ihan mahdollista, että kutsu unohtui. Jos taas eivät vain halua sinua muusta syystä, opetat itsellesi olevasi täysin arvoton, jos jäät antamaan lapselle lahjoja ja norkoilemaan vuosiksi perheen roskalaariin. Siellä nimittäin olet, jos lahjasi kelpaavat ja sinä et.
Tiedän että nyt näyttää pahasti siltä. Olen sosiaalisesti ahdistunut, luultavasti autistinen (diagnoosi puuttuu, mutta paljon viitteitä). Sosiaaliset säännöt ja oikeat toimintamallit on minulle hankalia. Minulla kestää kauemmin "prosessoida" tilanteita ja reagoida niihin järkevästi. Siksi täältä kysyn, kun tilanne tuntuu itselle oudolta. Siksi myös mietin, että olenko toiminut jotenkin kummallisesti aiemmissa juhlissa, mikä voisi olla syy että minua ei haluta juhliin, vaikka muuten ollaan kyllä tekemisissä mielestäni läheisesti.
Ap
Olet sosiaalisesti ahdistunut, ja sosiaaliset säännöt ja toimintamallit ovat sinulle hankalia. Ja silti sinun on pakko päästä jonnekin synttärijuhliin, jossa on paljon ihmisiä, lapsia ja melua. Uskokoon ken haluaa.
Joo ahdistaa. Mutta silti kyseessä on ystäväperhe, jonka kanssa haluan olla tekemisissä. Se että on sosiaalinen ahdistus, ei tarkoita että ihminen erakoituu vuorille eikä ole kenenkään kanssa enää koskaan tekemisissä. Mieli kyllä tekisi, kun ahdistaa niin pirusti ja ihmisten kanssa tekemisissä oleminen on niin hankalaa kaikkien kirjoittamattomien sääntöjen takia. Ja se että minun on vaikea itseilmaista, niinkuin täälläkin huomaan että moni provosoituu sanomisistani ja kommentoi töykeästi.
Ap
Ap, tällä palstalla kommentoidaan töykeästi ja ohi aiheen aina. Se ei johdu ilmaisustasi, olet kertonut tilanteesi ja tunteesi hyvin selvästi.
Vaikka täällä kysyisi leivontavinkkejä, ketjuun pesiytyy aina joku muusinuija jankaamaan että provo provo provo ja ap on tyhmä.
En tiedä, mutta täällä, missä asun, ei vaan voisi jätettää mitään ovelle. Porukkaa kulkee täällä niin paljon. Joku voi sen viedä mennessään.
Postilaatikkoon voisi paketin jättää, jos ollaan pientaloalueella, missä perheellä on oma postilaatikko. Tai jos lahja on pieni, niin sen voisi pudottaa postiluukusta.
Mutta käytännössä ollaan lahjojen annot hoidettu joko tapaamalla - ei välttämättä kuitenkaan juhlissa - tai postittamalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei kummin kutsuminen 'unohdu'. Vaikea tuota on kysyä, ilman että siitä tulee epämukavaa, mutta ikävä se on pyöritellä sitä loputtomiin päässäänkin. Aika loukkaavaahan tuo on kuitenkin, joten en osaisi itse antaa olla. Itse ottaisin puheeksi siten, että kysyisin onko meidän välillä kaikki ok? Siitä sitten jatkaa vastauksen mukaan.
Vierailija kirjoitti:
Muu; unohtaisin koko perheen. Kummilapsellesi kasvaa järki kyllä iän myötä ja jos hän tahtoo, hän voi aikuisena ottaa sinuun yhteyttä ja kysyä, miksi välit katkesivat. Onneksi se järki kasvaa näille taaperoillekin. Ole huoleti ja elä vapaana, kohtaatte vielä - mutta eri levelillä
Se on vanhempien tehtävä huolehtia ja kasvattaa lapdo siihen, että pitää yhteyttä kummeihin ja sukulaisiin, ei ne muuten tajua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Provo. Ei kukaan jätä jotain lahjaa ja onnittelukorttia ovelle, vaikkei ole saanut edes kutsua juhliin. 🙄
Minä jätin, koska olin kysynyt jo etukäteen mitä hankkia lapselle lahjaksi ja hankkinut toivotun asian. Tuntui vielä ouodmmalta että jättäisin lahjan viemättä, kun muuten ollaan kuitenkin tekemisissä.
Ap
Ai, he oli kertoneet lahjatoiveen, mutta eivät kutsuneet synttäreille? Noi on törkeitä ihmisiä. Heillä ei ole normaaleja tapoja, joten sun ei kuulu ahdistua vaan heidän kuuluisi. Tuossa on jo hyväksikäytön makua. Itse en enää ostaisi lahjaa, enkä varautuisi tuleviin synttäreihin enää. Mutta sun pitää keksiä sulle luonteva tapa.
Olikohan tämä se klassinen kummi kysyi lahjatoivetta, se kerrottiin ja samalla automaattisesti oletettiin, että syntymäpäivän tietävä kummi tulee tuomaan lahjan ko. päivänä ilman erillistä kirjallista kutsua. On varmaan juteltu siitä, että kahvitellaan iltapäivällä kuten ennenkin, mutta ap ei ole sitä noteerannut, vaan olettaa, että tulee kirjallinen kutsu (postimaksu on muuten nykyisin 2,75 e, kymmenen kutsua onkin sitten jo 27,50, sillä saa juhliin melko hyvät tarjottavat).
Kun kummi kysyy lahjaa, kummi kysyy yleensä sitäkin, että koska tulisin tuomaan sen tai vastaavasti ilmoittaa, että lähettää lahjan. Harva kummi sanoo, että ajanpa tunnin matkan ja jätän paketin ovelle.
Missä todellisuudessa kukaan olettaa, että joku lapsen läheinen ymmärtää tulla synttärikahveille klo 15.2. klo 16, kun viime vuonnakin niin sovittiin? :D
Minä ainakin oletan. Kun kummi kysyy lahjasta, kerron toiveen ja sanon, että synttäreitä juhlitaan kuten viime vuonnakin kahvittelulla klo 14. Jos ei tuosta ymmärrä, että kutsuttu on, niin sitten saa jäädä saapumatta. Omien lasten kummeista jokainen on hoksannut, että syntymäpäivänä kahvit klo 14 kummilapsen kotona eikä Hoplopissa tms.
Eli kahvit on joka vuosi klo 14, riippumatta viikonpäivästä? Kuulostaapa hankalalta.
Mutta tosiaan, tuo on ihan selvä kutsu, jos kerrotaan juhlien olevan tiettynä aikana. En tiedä miten itse määrittelet sen.
Vierailija kirjoitti:
Ei kummin kutsuminen 'unohdu'. Vaikea tuota on kysyä, ilman että siitä tulee epämukavaa, mutta ikävä se on pyöritellä sitä loputtomiin päässäänkin. Aika loukkaavaahan tuo on kuitenkin, joten en osaisi itse antaa olla. Itse ottaisin puheeksi siten, että kysyisin onko meidän välillä kaikki ok? Siitä sitten jatkaa vastauksen mukaan.
Tuo on hyvä idea. Juo pari lasia viiniä ja rohkaistu kysymään että onko välillänne jotain häikkää. Jos lapsen vanhempi ihmettelee miksi kysyt, voit sanoa että jäit miettimään kun sinua ei kutsuttu synttäreille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos haluaa jonkun kutsua, on hyvä sanoa myös "tervetuloa". Viimeistään siitä kuulija ymmärtää olevansa tervetullut.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos olette läheisiä ja normaalisti tekemisissä, niin mitä jos vain kysyisit. Ehkä unohtui laittaa se kutsu ja sitten nolotti.
Nyt on kulunut hetken aikaa jo juhlista, joten tuntuu vielä nolommalta alkaa kysymään. Ja tuntui että jos kysyn suoraan, niin se on tavallaan myös "itsensä kylään kutsumista", eli epäkohteliasta. Jos taustalla on joku syy miksi eivät halua kutsua, niin sen kysyminen tuntuu sosiaalisesti väärältä. Haluaisin jättää heille tilaa siihen, että jos eivät halua minua juhliin, niin tietenkin saavat niin tehdä ilman että asiasta tulee mörkö. Aluksi ajattelin, että viettävät juhlat vain perhepiirissä ja se on syy, mutta sitten kuulin että juhlia oli useammat, joten nyt en ymmärrä yhtään.
Voi tietenkin olla että kutsu on unohtunut laittaa. Toivon että seuraavalle vuodelle tulee kutsu.Ap
Anteeksi, arvostatko itseäsi ollenkaan? Kysy suoraan ja kohteliaasti. On ihan mahdollista, että kutsu unohtui. Jos taas eivät vain halua sinua muusta syystä, opetat itsellesi olevasi täysin arvoton, jos jäät antamaan lapselle lahjoja ja norkoilemaan vuosiksi perheen roskalaariin. Siellä nimittäin olet, jos lahjasi kelpaavat ja sinä et.
Tiedän että nyt näyttää pahasti siltä. Olen sosiaalisesti ahdistunut, luultavasti autistinen (diagnoosi puuttuu, mutta paljon viitteitä). Sosiaaliset säännöt ja oikeat toimintamallit on minulle hankalia. Minulla kestää kauemmin "prosessoida" tilanteita ja reagoida niihin järkevästi. Siksi täältä kysyn, kun tilanne tuntuu itselle oudolta. Siksi myös mietin, että olenko toiminut jotenkin kummallisesti aiemmissa juhlissa, mikä voisi olla syy että minua ei haluta juhliin, vaikka muuten ollaan kyllä tekemisissä mielestäni läheisesti.
Ap
Olet sosiaalisesti ahdistunut, ja sosiaaliset säännöt ja toimintamallit ovat sinulle hankalia. Ja silti sinun on pakko päästä jonnekin synttärijuhliin, jossa on paljon ihmisiä, lapsia ja melua. Uskokoon ken haluaa.
Joo ahdistaa. Mutta silti kyseessä on ystäväperhe, jonka kanssa haluan olla tekemisissä. Se että on sosiaalinen ahdistus, ei tarkoita että ihminen erakoituu vuorille eikä ole kenenkään kanssa enää koskaan tekemisissä. Mieli kyllä tekisi, kun ahdistaa niin pirusti ja ihmisten kanssa tekemisissä oleminen on niin hankalaa kaikkien kirjoittamattomien sääntöjen takia. Ja se että minun on vaikea itseilmaista, niinkuin täälläkin huomaan että moni provosoituu sanomisistani ja kommentoi töykeästi.
Ap
Miksi haluat olla tekemisissä? Jos sinulla on sosiaalista ahdistusta, niin sitten on. Ei se ole mikään syy olla tekemisissä ihmisten kanssa, jotka eivät halua olla sinun kanssasi tekemisissä. Eroa virallisesti kummiudestasi ja ota hiljaa etäisyyttä koko porukkaan. Seurustele sellaisten ihmisten kanssa, jotka hyväksyvät sinut ja nauttivat sinun seurastasi. Koko kummiperinne on käsittämätön ja palstalla on säännöllisesti näitä kummiongelma-aloituksia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisareni sai vauvan. Tosin ei kertonut suoraan et on raskaana. Kuulin toiselta sisarelta. Ostin ristiäislahjan valmiiksi kaappiin,mut ei tullu sinnekkään kutsua. Annoin lahjan työkaverille,kun hänestä tuli mummi, että vie lapsenlapselleen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos olette läheisiä ja normaalisti tekemisissä, niin mitä jos vain kysyisit. Ehkä unohtui laittaa se kutsu ja sitten nolotti.
Nyt on kulunut hetken aikaa jo juhlista, joten tuntuu vielä nolommalta alkaa kysymään. Ja tuntui että jos kysyn suoraan, niin se on tavallaan myös "itsensä kylään kutsumista", eli epäkohteliasta. Jos taustalla on joku syy miksi eivät halua kutsua, niin sen kysyminen tuntuu sosiaalisesti väärältä. Haluaisin jättää heille tilaa siihen, että jos eivät halua minua juhliin, niin tietenkin saavat niin tehdä ilman että asiasta tulee mörkö. Aluksi ajattelin, että viettävät juhlat vain perhepiirissä ja se on syy, mutta sitten kuulin että juhlia oli useammat, joten nyt en ymmärrä yhtään.
Voi tietenkin olla että kutsu on unohtunut laittaa. Toivon että seuraavalle vuodelle tulee kutsu.Ap
Vaikka tapauksesta on kulunut aikaa, niin kyllä kysyisin, jos asia olisi jäänyt vaivaamaan. Vaikka näin: "Minua on muuten jäänyt vaivaamaan, miksi ette kutsuneet minua kummilapsen synttäreille vuonna..., vaikka olen hänen kumminsa. Ihmettelin sitä silloin mutta en kehdannut kysyä."
Jos he eivät tuohon vastaa, niin ajattelisin, että onpa outo juttu, ja antaisin asian olla.
Tämä olisi järkevin tapa toimia, mutta en mitenkään keksi miten saisin sen itselleni toimimaan. En ole luonteeltani sujuvasti suorapuheinen. Tarkoitan, että yleensä hankalammissa/nolommissa keskusteluissa jätän jonkin takaportin auki vastapuolelle, niin että hän ei menetä kasvojaan sillä minun kysymyksellä. Olisin voinut esim. kysyä että he ilmeisesti viettävät tänä vuonna perhesynttäreitä kun ei ole kutsua tullu, mutta sopiiko muuten käydä kylässä juhlien merkeissä tms. Mutta kun he jo etukäteen someen päivittivät että oli kaverisynttäriä ja jotain muutakin synttäriä ennen varsinaista juhlapäivää, niin menin hämilleni koko tilanteesta sitten ku ei kutsua juhliin kuulunut.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
"Vähän nyt on kertomuksesi ristiriitaista, mutta siis kysyit etukäteen, mitä voit hankkia lahjaksi. Perhe on tietenkin olettanut, että tulet kutsumattakin. Lähetettiinkö kenellekään edes mitään kutsuja?"
Miten ihmeessä vieraat voivat tietää milloin synttäreille mennään, jos ketään ei kutsuta? :D
Et oo koskaan kuullut puhelimista? Ne on sellaisia laitteita, joilla viestitellään joko puhumalla tai kirjoittamalla.
Ap siis kysyi perheeltä, mitä voi tuoda lahjaksi. Tällöin hän on jollakin tavalla ollut yhteydessä perheeseen. Eikö hän tässä yhteydessä voinut kysyä:
Milloin vietätte synttäreitä? Tai ovatko juhlat syntymäpäivänä? tms.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Vähän nyt on kertomuksesi ristiriitaista, mutta siis kysyit etukäteen, mitä voit hankkia lahjaksi. Perhe on tietenkin olettanut, että tulet kutsumattakin. Lähetettiinkö kenellekään edes mitään kutsuja?"
Miten ihmeessä vieraat voivat tietää milloin synttäreille mennään, jos ketään ei kutsuta? :D
Et oo koskaan kuullut puhelimista? Ne on sellaisia laitteita, joilla viestitellään joko puhumalla tai kirjoittamalla.
Ap siis kysyi perheeltä, mitä voi tuoda lahjaksi. Tällöin hän on jollakin tavalla ollut yhteydessä perheeseen. Eikö hän tässä yhteydessä voinut kysyä:
Milloin vietätte synttäreitä? Tai ovatko juhlat syntymäpäivänä? tms.
Totta kai olisi voinut, mutta usein on tapana odottaa kutsua niiltä jotka juhlat pitävät. Eikä udella itse että koska ne ovat.
Vierailija kirjoitti:
Minä uskon että näin voi käydä. Ymmärsin että ap asuu toisella paikkakunnalla ja vei lahjan ovelle? Mutta olisihan voinut siinä lahjatoiveen yhteydessä kysyä että milloin sopii tulla lahja tuomaan? Vai siis kysyitkö ja he kertoivat?
Meillä kävi niin että lapsen kummi pariutui ja yhteydenpito alkoi takkuamaan vaikka välimatkaa ei juuri ollut. Pyydettiin kyllä käymään ja ehdotettiin yhteistä tekemistä mutta aina oli joku syy miksi ei käynyt. Annettiin sitten olla mutta ei puhuttu kummista mitenkään negatiivisesti, ihmeteltiin vain. Vuosien kuluttua kummi alkoi sitten ollakin aktiivinen ja nyt on ollut hyvä tilanne monta vuotta. Ei alettu tivaamaan että miksi ei ole kuulunut mitään? Eikä meille lahjat olleet mitenkään tärkeitä vaan ihan se että nähdään. Joten näinkin voi käydä :)
Kysyin siis ennakkoon lahjatoivetta, niinkuin muinakin vuosina. Jäin odottamaan kutsua juhliin, niinkuin muinakin vuosina. Ihan normaalisti viestiteltiin siinä välissä kuulumisia, joten en erikseen kysynyt milloin juhlia vietetään. Mutta kun kutsua ei alkanut kuulumaan, en keksinyt miten järkevästi kysyä olenko kutsuttu, ilman että samalla kutsun itseni sinne kylään. Muuten ei kyllä aikaa vietetä koko perheenä kuin ehkä kerran vuodessa, vaikka muuten viestitellään.
Ap
Mut kutsutiin kummilapsen 1 vuotisjuhlille sen jälkeen ei tullut enää koskaan mitään kutsuja, ei edes viime vuonna rippijuhliin. Mitään riitaa tai muuta ei koskaan ollut, ilmeisesti lapsiperheellä ei vaan ollut aikaa/energiaa pitää yhteyttä enkä mä jaksanut olla se ainoa yhteyttä pitävä osapuoli.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos olette läheisiä ja normaalisti tekemisissä, niin mitä jos vain kysyisit. Ehkä unohtui laittaa se kutsu ja sitten nolotti.
Nyt on kulunut hetken aikaa jo juhlista, joten tuntuu vielä nolommalta alkaa kysymään. Ja tuntui että jos kysyn suoraan, niin se on tavallaan myös "itsensä kylään kutsumista", eli epäkohteliasta. Jos taustalla on joku syy miksi eivät halua kutsua, niin sen kysyminen tuntuu sosiaalisesti väärältä. Haluaisin jättää heille tilaa siihen, että jos eivät halua minua juhliin, niin tietenkin saavat niin tehdä ilman että asiasta tulee mörkö. Aluksi ajattelin, että viettävät juhlat vain perhepiirissä ja se on syy, mutta sitten kuulin että juhlia oli useammat, joten nyt en ymmärrä yhtään.
Voi tietenkin olla että kutsu on unohtunut laittaa. Toivon että seuraavalle vuodelle tulee kutsu.Ap
Anteeksi, arvostatko itseäsi ollenkaan? Kysy suoraan ja kohteliaasti. On ihan mahdollista, että kutsu unohtui. Jos taas eivät vain halua sinua muusta syystä, opetat itsellesi olevasi täysin arvoton, jos jäät antamaan lapselle lahjoja ja norkoilemaan vuosiksi perheen roskalaariin. Siellä nimittäin olet, jos lahjasi kelpaavat ja sinä et.
Tiedän että nyt näyttää pahasti siltä. Olen sosiaalisesti ahdistunut, luultavasti autistinen (diagnoosi puuttuu, mutta paljon viitteitä). Sosiaaliset säännöt ja oikeat toimintamallit on minulle hankalia. Minulla kestää kauemmin "prosessoida" tilanteita ja reagoida niihin järkevästi. Siksi täältä kysyn, kun tilanne tuntuu itselle oudolta. Siksi myös mietin, että olenko toiminut jotenkin kummallisesti aiemmissa juhlissa, mikä voisi olla syy että minua ei haluta juhliin, vaikka muuten ollaan kyllä tekemisissä mielestäni läheisesti.
Ap
Kohdellaanko sinua hyvin, onko kanssakäyminen vastavuoroista? Vai oletko esim. lapsenvahti silloin kun perheelle sopii?
Hyvää ystävyyttä on kertoa, jos jokin toisen teko vaivaa, ei murjottaa, jättää kutsumatta ja tilailla lahjoja juhliin.
On vastavuoroista kohtelua, eikä mitään lapsenvahtihommia tosiaan kun on tuota välimatkaa. Siksikin mietin, että olenko sitten liian vähän lapsen kanssa tekemisissä, että jos siksi eivät kutsuneet juhliin. Mutta tästä oli puhetta ennen kuin suostuin kummiksi, mainitsin jo silloin välimatkasta ja kysyin että haluaako hän silti minut kummiksi, vaikka en pystyisi kovin aktiivisesti olemaan lapsen elämässä.
Kummallakaan vanhemmalla ei ole tapana murjottaa hiljaa, vaan sanovat yleensä suoraan jos jokin vaivaa. Siksikin ajattelin, että varmasti olisivat sanoneet etukäteen jotain, jos ovat päättäneet viettää jatkosas juhlia vain perheen kesken tms.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos olette läheisiä ja normaalisti tekemisissä, niin mitä jos vain kysyisit. Ehkä unohtui laittaa se kutsu ja sitten nolotti.
Nyt on kulunut hetken aikaa jo juhlista, joten tuntuu vielä nolommalta alkaa kysymään. Ja tuntui että jos kysyn suoraan, niin se on tavallaan myös "itsensä kylään kutsumista", eli epäkohteliasta. Jos taustalla on joku syy miksi eivät halua kutsua, niin sen kysyminen tuntuu sosiaalisesti väärältä. Haluaisin jättää heille tilaa siihen, että jos eivät halua minua juhliin, niin tietenkin saavat niin tehdä ilman että asiasta tulee mörkö. Aluksi ajattelin, että viettävät juhlat vain perhepiirissä ja se on syy, mutta sitten kuulin että juhlia oli useammat, joten nyt en ymmärrä yhtään.
Voi tietenkin olla että kutsu on unohtunut laittaa. Toivon että seuraavalle vuodelle tulee kutsu.Ap
Vaikka tapauksesta on kulunut aikaa, niin kyllä kysyisin, jos asia olisi jäänyt vaivaamaan. Vaikka näin: "Minua on muuten jäänyt vaivaamaan, miksi ette kutsuneet minua kummilapsen synttäreille vuonna..., vaikka olen hänen kumminsa. Ihmettelin sitä silloin mutta en kehdannut kysyä."
Jos he eivät tuohon vastaa, niin ajattelisin, että onpa outo juttu, ja antaisin asian olla.
Tämä olisi järkevin tapa toimia, mutta en mitenkään keksi miten saisin sen itselleni toimimaan. En ole luonteeltani sujuvasti suorapuheinen. Tarkoitan, että yleensä hankalammissa/nolommissa keskusteluissa jätän jonkin takaportin auki vastapuolelle, niin että hän ei menetä kasvojaan sillä minun kysymyksellä. Olisin voinut esim. kysyä että he ilmeisesti viettävät tänä vuonna perhesynttäreitä kun ei ole kutsua tullu, mutta sopiiko muuten käydä kylässä juhlien merkeissä tms. Mutta kun he jo etukäteen someen päivittivät että oli kaverisynttäriä ja jotain muutakin synttäriä ennen varsinaista juhlapäivää, niin menin hämilleni koko tilanteesta sitten ku ei kutsua juhliin kuulunut.
Ap
Minulla on vähän samanlaista estyneisyyttä. En aina pysty puhumaan suoraan, koska en halua loukata muita ihmisiä. Se aiheuttaa välillä turhankin mutkikkaita tilanteita.
Yksi ystävistäni on päinvastainen tyyppi ja hän kehottaa minua suorapuheisuuteen. Mutta se on vaikeaa, kun se ei tule luontevasti. Usein se sitten on kohdallani aiheuttanut riitojakin, kun olen yrittänyt selvittää näennäisen yksinkertaisia asioita.
Sitä paitsi, en ymmärtäisi kutsuksi sitä, että minulle ohimennen sanottaisiin, milloin pidetään jotkut juhlat. Kyllä minä oletan, että se asia sanotaan selvästi esim. kysymällä, että kai sinäkin pääset silloin. Että varmistetaan, että aika sopii.
Joo ahdistaa. Mutta silti kyseessä on ystäväperhe, jonka kanssa haluan olla tekemisissä. Se että on sosiaalinen ahdistus, ei tarkoita että ihminen erakoituu vuorille eikä ole kenenkään kanssa enää koskaan tekemisissä. Mieli kyllä tekisi, kun ahdistaa niin pirusti ja ihmisten kanssa tekemisissä oleminen on niin hankalaa kaikkien kirjoittamattomien sääntöjen takia. Ja se että minun on vaikea itseilmaista, niinkuin täälläkin huomaan että moni provosoituu sanomisistani ja kommentoi töykeästi.
Ap