Olin vierailulla kaverin pikkulapsiperheessä ja voi luoja että olen onnellinen ettei ole lapsia.

Lapsille ei nykyään kauheasti tunnuta opetettavan odottamista, itsehillintää, kärsivällisyyttä ja toisten huomioimista. Ylipäätään hyviä käytöstapoja. Pienelle lapsellekin näitä asioita voidaan opettaa ikätason mukaisesti. Eivät lapset ole niin tyhmiä kuin vanhemmat usein tuntuvat ajattelevan.

Vierailija kirjoitti:

Olen itse 55-vuotias ja neljän lapsen isä. Mitään lähellekkään niin mahtavaa ei ole ollut kuin lapseni vaikka monipuolisen elämän olen elänyt. 
Muutamalla ystävälläni (saman ikäisiä kuin minä) ei ole lapsia ja se on ollut suurin virhe heidän mielestään mitä he ovat tehneet. Varsinkin lomilla ja juhlapyhinä on kuulemma ankeaa ja surullista kun monet juhlivat perheineen.

Aina yhtä hauskaa kun lapsellinen kirkkain silmin uskottelee, että lapsettomilla ihmisillä ei ole lainkaan läheisiä, ja siksi mm. joulut ovat yksinäisiä. Sanoisin että minun jouluni ovat introverttiin ja rauhalliseen luonteeseeni nähden jopa turhankin sosiaalisia, kun kokoonnutaan perheen (niin, perheen) kesken. Perheeseeni kuuluvat mm. aviomies, vanhemmat, sisarukset ja heidän puolisonsa. Lisäksi kokoonnutaan vielä miehen äidin ja sisarusten kanssa. Myönteistä tässä joulun vietossa on, että kenelläkään ei ole pieniä lapsia. Sitä riekkumista en jaksaisi. Parhaat jouluni olen oikeastaan viettänyt töissä kun vielä oli vuorotyö. Siellä oli yleensä jouluna hiljaista ja mukavaa. 

Kyllä se taitaa olla enemmän lapsien onni, että et ole yhdenkään vanhempi. 

Tästä syystä yövyn aina lapsivapaassa hotellissa, aina kun voin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen itse 55-vuotias ja neljän lapsen isä. Mitään lähellekkään niin mahtavaa ei ole ollut kuin lapseni vaikka monipuolisen elämän olen elänyt. 
Muutamalla ystävälläni (saman ikäisiä kuin minä) ei ole lapsia ja se on ollut suurin virhe heidän mielestään mitä he ovat tehneet. Varsinkin lomilla ja juhlapyhinä on kuulemma ankeaa ja surullista kun monet juhlivat perheineen.

 

 

Aina yhtä hauskaa kun lapsellinen kirkkain silmin uskottelee, että lapsettomilla ihmisillä ei ole lainkaan läheisiä, ja siksi mm. joulut ovat yksinäisiä. Sanoisin että minun jouluni ovat introverttiin ja rauhalliseen luonteeseeni nähden jopa turhankin sosiaalisia, kun kokoonnutaan perheen (niin, perheen) kesken. Perheeseeni kuuluvat mm. aviomies, vanhemmat, sisarukset ja heidän puolisonsa. Lisäksi kokoonnutaan vielä miehen äidin ja sisarusten kanssa. Myönteistä tässä joulu

Samat fiilikset mulla jo aikuisen lapsen äidillä. Sukujoulut olivat melkoinen koettelemus, paljon helpommalla töissä on päässyt. Nykyään ollaan jo kieltäydytty yhteisjouluista, vaikka viimeisillä on vielä pitkään lapsia. Pienemmät annokset ovat parempia.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä se taitaa olla enemmän lapsien onni, että et ole yhdenkään vanhempi. 

Miksi? Kerrankin joku, joka vaatisi lapsilta myös hiljaa olemista, yksin leikkimistä, kuuntelemista ja keskittymistä. Sinulle vieraita asioita?

Sama täällä että on tosi kiva palata siihen omaan rauhalliseen kotiin. Joku voi olla sitä mieltä että se on tosi surullista kun ei ole juhlapyhinä rakkaita ihmisiä ympärillä. No elämä ei toki ole mustavalkoista enkä kiistä etteikö joskus olisi yksinäistäkin mutta siihen pätee sama periaate kuin mitä ilmeisimmin perheellistenkin elämään; onhan omat elämänvalinnoista johtuvat tilanteet välillä epämukavia, mutta kaiken sen arvoista enkä vaihtaisi pois. Se että elämä olisi 18 v. toisesta ihmisestä/ihmisistä vastaamista, jatkuvaa kasvatusta ja alussa monta monituista vuotta myös jatkuvaa yhdessäoloa vain sen vuoksi että saan sitten myöhemmin muutamana (juhlapyhä)päivänä vuodessa olla jollain porukalla, ei ole sen arvoista. Jos voisin, pitäisin kyllä aikuisten perhe- ja sukuyhteisön ympärilläni mutta minä en jaksa ja halua sitä kasvattaa.

Mitä ihmeen yksinäisiä juhlapyhiä? Ainuttakaan juhlapyhää en ole viettänyt yksin. Usein olen sitä paitsi töissä nykyään, ja kirkon hommissa niistä juhlapyhistä saa muutenkin aika tarpeekseen kun niitä tilaisuuksia siellä riittää.

T. Vela

Olen tahattomasti ja lopullisesti lapseton, ja joskus olen surrut kovastikin sitä että lapsia ei tullut. Silti täytyy sanoa että varsinkin tässä nykyisenlaisessa yhteiskunnassa lapsiperhe-elämä ja vanhemmuus näyttävät sellaiselta, että olen usein ihan tyytyväinen että lapset jäi saamatta. Joka suunnasta kuulee pelkkää valitusta, koulut on kriisissä, neuvolat on kriisissä, päiväkodit on kriisissä, vanhemmat on väsyneitä ja onnettomia ja lapset melkein säännöstään aivan päästään vialla. Lapsettomana minulle on kertynyt ihan mukavasti varallisuutta ja elämäni on mielenkiintoista, rauhallista ja mukavaa. 

Vierailija kirjoitti:

Tässä on varmaan pontena myös provota, ettei nykyvanhemmat enää osaa kasvattaa lapsia? Mutta totuuttakin on toki mukana. Lapsilta vaaditaan nykyään tunnetaitojen opettelua ja toisten huomiomista ryhmässä yms. Mutta ne tulee jotenkin arjesta irrallisina oppikirjamaisina raksiruutuun tehtävinä.

 

Vanhempien tulisi vetää rajat lapsille myös arjessa ja omalla kohdallaankin. Liian usein homma menee siihen, että eihän aikuista haittaa jos lapsi keskeyttää. Vaikka lapselle koitetaan samalla opettaa, että annetaan kaverille leikkirauha / omaa tilaa, eikä puhuta päälle yms. 

 

Pitäisi olla myös johdonmukainen aikuisten osalta niissä rajoissa. Ei tietenkään vanhaan tyyliin lyttäävästi, että ole Hiljaa kun aikuiset puhuu. Tai saat remmistä. Vaan aikatauluttamalla se oma huomio lapselle niin että pystyy antamaan sitä sitten myöhemmin. Kun lapsi on antanut ensin keskustelurauhan aikuisille. Joo vaikeeta. Kun tyhjiä ei pid

Kasvatuksesta on tullut liian vaikeaa. Ei saa lytätä, ei saa olla liian ankara mutta kuitenkin asettaa rajat, lapsella pitää olla tunnetaidot, lapselle pitää sallia kaikkien tunteiden ilmaiseminen, ei saa rangaista, ei saa korottaa ääntä, aina pitäisi mennä positiivisen näkökulman kautta jos mahdollista. Ym. Ym.

Se vanha kasvatus remmeineen ja muine pakkokeinoineen tarvittaisiin ihan oikeasti takaisin jotta vanhemmilla ja ammattikasvattajilla olisi mahdollisuus onnistua työssään. Vaikka se pakottaminen onkin ihankamalaa ja muutenkin pöyristystä aiheuttavaa.

Nähdään taas että nämä lapsettomat täällä puhuvat asiasta mistä eivät mitään tiedä. Kun se siskon, tai naapurin lapsi ei ole oma lapsi! Se oma lapsi täytyy odottaa ja synnyttää, sen jälkeen puhutaankin vähän toisilla ulostuloilla! Kuitenkin tänään lapsenlapset ovat ihan yhtä rakkaita!

Vierailija kirjoitti:

Nähdään taas että nämä lapsettomat täällä puhuvat asiasta mistä eivät mitään tiedä. Kun se siskon, tai naapurin lapsi ei ole oma lapsi! Se oma lapsi täytyy odottaa ja synnyttää, sen jälkeen puhutaankin vähän toisilla ulostuloilla! Kuitenkin tänään lapsenlapset ovat ihan yhtä rakkaita!

Se ettei ole synnyttänyt ei tarkoita sitä ettei tiedä mistä puhuu, tunnut sinäkin pakahtuvan omahyväisyyteen ja olkiukkoihin, ai niin ole pusertanut vauvan alapäästä kyllä kuuluu ihan pokaali ja mitali vähintään siitä hyvästä saada😂😂

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"voi luoja että olen onnellinen ettei ole lapsia."

 

Jos vanhempasi olisivat ajatelleet samoit, et olisi täällä kirjoittelemassa.

 

 

Mikä ihmeen argumentti tuo on olevinaan? Että jos ei olisikaan ikinä syntynyt niin se kauheasti harmittaisi? 

Lapsettomat syntyivät vinkumaan ja taivastelemaan muiden lapsien käytöksestä. Nämä muiden lapset kuitenkin tulevat maksamaan teidänkin eläkkeet.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Se pikkulapsiaika kestää vain hetken, ja on ihana muisto vaan kaikkine kommelluksineenkin, kun nuo isot koululaiset kertoo kuulumisiaan, auttavat toisiaan ja ovat niin rakkaita. Niinkuin olivat silloinkin.

Ei voi tajuta, jos ei sitä koe.

Hetken kestää elämä, sekin synkkää ja ikävää.

Ei, vaan "vain hetken kestää elämä ja sekin synkkä ja ikävä".

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"voi luoja että olen onnellinen ettei ole lapsia."

 

Jos vanhempasi olisivat ajatelleet samoit, et olisi täällä kirjoittelemassa.

 

 

Mikä ihmeen argumentti tuo on olevinaan? Että jos ei olisikaan ikinä syntynyt niin se kauheasti harmittaisi? 

 

Lapsettomat syntyivät vinkumaan ja taivastelemaan muiden lapsien käytöksestä. Nämä muiden lapset kuitenkin tulevat maksamaan teidänkin eläkkeet.

Voi että, jos lapsia haluamattomat tekisivät väkipakolla lapsia tähän maailmaan niin todennäköisesti tulisi siinä "oheistuotteena" sitten vaan lisää tarvetta mt-palveluille joita sitten ne sinunki mukulat sitten joutuu veroissa maksamaan. 

Vierailija kirjoitti:

"voi luoja että olen onnellinen ettei ole lapsia."

 

Jos vanhempasi olisivat ajatelleet samoit, et olisi täällä kirjoittelemassa.

Entä sitten? Eipä se häntä silloin kauheasti haittaisikaan.

Vierailija kirjoitti:

Olen itse 55-vuotias ja neljän lapsen isä. Mitään lähellekkään niin mahtavaa ei ole ollut kuin lapseni vaikka monipuolisen elämän olen elänyt. 
Muutamalla ystävälläni (saman ikäisiä kuin minä) ei ole lapsia ja se on ollut suurin virhe heidän mielestään mitä he ovat tehneet. Varsinkin lomilla ja juhlapyhinä on kuulemma ankeaa ja surullista kun monet juhlivat perheineen.

Olin jo lapsena sitä mieltä, että lapsiperhejoulut ovat syvältä. Nuoremmat sisarukset olivat viimeistään jouluaaton iltapäivänä ylikierroksilla pukin odottamisesta, äiti oli kaikesta jouluhössöttämisestä ja raatamisesta kireänä kuin pianon kieli ja isä istui sohvalla katsomassa telkkaria ja mietti kai elämänvalintojaan. Lapsettomana aikuisena parasta on että voi kieltäytyä koko teatterista ja jättää joulun vaikka kokonaan väliin. 

Minulla ei ole lapsia ja on erittäin todennäköistä ettei tulekaan. Kyllä itse mietin paljonkin omaa vanhuuttani miltä se tulee näyttämään jos sinne saakka elän. Jos minulle tapahtuu jotain vakavaa, joudun turvautumaan maksettuihin palveluihin ja tuntemattomiin ihmisiin. Läheisverkostossa on auttavaisia ystäviä kyllä mutta suurempi luotto ja turvanlähde on silti sisarukset ja muutama muu sukulainen mutta he vanhenevat ennen minua. En silti ole tehnyt lapsia koska en koe että jaksaisin lasten kanssa olla riittävällä tavalla (minulla on psyykkisiä sairauksia) enkä ajattele että olisi eettisesti oikein tehdä tuon vuoksi lapsia. Ei lapsen velvollisuus ole hoitaa vanhempiaan - mutta tavoitan sen ajatuksen että oma perhe voi parhaimmillaan olla sellainen turvaa tuova verkosto jonka rakentaminen on ollut joillekin hyvältä tuntuva ratkaisu. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"voi luoja että olen onnellinen ettei ole lapsia."

 

Jos vanhempasi olisivat ajatelleet samoit, et olisi täällä kirjoittelemassa.

 

 

Mikä ihmeen argumentti tuo on olevinaan? Että jos ei olisikaan ikinä syntynyt niin se kauheasti harmittaisi? 

 

Lapsettomat syntyivät vinkumaan ja taivastelemaan muiden lapsien käytöksestä. Nämä muiden lapset kuitenkin tulevat maksamaan teidänkin eläkkeet.

Ei se ihan noinkaan mene. Tutustuhan eläkejärjestelmään.

Evoluutio pitää huolen että heikot ei lisäänny. Siihen se perustuu myös eläinmaailmassa. Hyvä päätös kun hermot ei kestä niin turha sellaista geeniä on jatkaa.