Olin vierailulla kaverin pikkulapsiperheessä ja voi luoja että olen onnellinen ettei ole lapsia.

Noinhan sitä lyhytnäköinen ihminen helposti ajattelee. 

Olen erityisluokanopettaja ja mulla on koko päivä tuollaista. Kotona JA töissä. On sanomattakin selvää, että alan olla burn outissa... No itsepähän olen elämäni valinnut.

Typerääkin typerämpi aloitus. Ap on jo unohtanut olleensa aikoinaan itsekin pieni lapsi. Kaikkien aikuisten pitäisi tietää ja muistaa että pienet lapset villiintyvät aina kun tulee vieraita. Jopa harvoin tavattavissa olevien isovanhempien vierailu saa lapset riehumaan ja käymään ylikierroksilla, se kun poikkeaa normaaleista kotioloista.

Minulla oli vilkkaat lapset. Teini-iässä tapahtui täyskäännös: he vaikenivat.

Vierailija kirjoitti:

Tässä on varmaan pontena myös provota, ettei nykyvanhemmat enää osaa kasvattaa lapsia? Mutta totuuttakin on toki mukana. Lapsilta vaaditaan nykyään tunnetaitojen opettelua ja toisten huomiomista ryhmässä yms. Mutta ne tulee jotenkin arjesta irrallisina oppikirjamaisina raksiruutuun tehtävinä.

 

Vanhempien tulisi vetää rajat lapsille myös arjessa ja omalla kohdallaankin. Liian usein homma menee siihen, että eihän aikuista haittaa jos lapsi keskeyttää. Vaikka lapselle koitetaan samalla opettaa, että annetaan kaverille leikkirauha / omaa tilaa, eikä puhuta päälle yms. 

 

Pitäisi olla myös johdonmukainen aikuisten osalta niissä rajoissa. Ei tietenkään vanhaan tyyliin lyttäävästi, että ole Hiljaa kun aikuiset puhuu. Tai saat remmistä. Vaan aikatauluttamalla se oma huomio lapselle niin että pystyy antamaan sitä sitten myöhemmin. Kun lapsi on antanut ensin keskustelurauhan aikuisille. Joo vaikeeta. Kun tyhjiä ei pid

Terävä huomio minkä allekirjoitan täysin. Veljeni perheessä myös kovasti yritetään opettaa lapsia olemaan huutamatta kylässä, mutta mitä se auttaa, kun kotona kaikki huutavat jatkuvasti toisilleen. Aikuiset lapsille, lapset aikuisille, lapset lapsille, ja kyllä, myös aikuiset aikuisille. Jos eivät vihaisina, niin muuten vaan pitää kommunikoida perusasiat huutamalla. Yritä sitten siinä vakuuttaa vieraita, että kyllä me on huudettu meidän lapsille niin paljon, että ei ainakaan ole huono käytös (=huutaminen) siitä kiinni. Ööh?

Saman voisi soveltaa kaikkeen. Miten lapsi oppii kunnioittamaan muita, kun kotona suljettujen ovien takana suhtaudutaan avoimen pilkallisesti muihin ihmisiin?

Vierailija kirjoitti:

Meteli ja sähellys korostuu entisestään, kun on vieraita. Ei se aina ihan hirveetä ole! Heh!

Tämä on totta. Kun on vieraita, lapset saavat käsittämättömän hepulin. 

"Ap on jo unohtanut olleensa aikoinaan itsekin pieni lapsi. Kaikkien aikuisten pitäisi tietää ja muistaa että pienet lapset villiintyvät aina kun tulee vieraita." 

Typerääkin typerämpi kommentti.  Meidän lapsuudessa nimenomaan ei saanut metelöidä, joten jos lapsuuden muistamisesta puhutaan, niin silloinhan nimenomaan oletuksena voisi olla että lapset on hiljaa eikä häiritse aikuisia. Jos siis meidän 70-90-luvun lapsien lapsuuskokemusten mukaan mennään. Ei olisi tullut kuuloonkaan lapsilta tuollainen käytös, ja riekkujia (ja heidän vanhempiaan) paheksuttiin avoimesti. 

Olen itsekin äitinä kiinnittänyt huomiota siihen miten lapsen kasvatuksessa on oltava järjestelmällinen. Sääntöjen on oltava samat kaikkialla. Kai sitä jotenkin niin tottuu omaan lapseensa, että häiriköivä käytös kotona yleensä ei varsinaisesti edes häiritse. Tarkoitan tällä juuri taaperon kiljumista, tavaroiden nakkelua ym. Kyseessä tosin siis hyvin pieni taapero vielä, mutta kyllä johdonmukainen kasvattaminen alkaa jo hyvin varhain. Lapselle pitää opettaa, että tavaroita ei saa heitellä eikä tyhjänpäiväinen huutaminen ja kiljuminen ole sallittua. Hyvää käytöstä voi vaatia jo pieneltä, mutta ei varsinaisesti olettaa. Kasvatus pitää kuitenkin aloittaa jo varhain.

No sinä voit tehdä omanlaisesi lapset, jos ne ei vaikka ole älämölö lapsia.

Ja yleensä pojat ovat vilkkaampia ja eläväisempiä, kuin työt taas on yleensä rauhallisimpia.

Vierailija kirjoitti:

Rakastan lapsia ja kummilapset sekä sisaruksen lapset ovat tosi tärkeitä mulle. En kuitenkaan ikinä halua omia. Parasta, kun voi vaan nauttia lasten kanssa ja palauttaa sitten vanhemmilleen.

Minä en puhuisi nauttimisesta tässä yhteydessä. Pikemminkin hel vetistä. Mutta kaikkihan me kai nautitaan eri asioista, toisethan tykkää sm-jutuistakin.

Vierailija kirjoitti:

No sinä voit tehdä omanlaisesi lapset, jos ne ei vaikka ole älämölö lapsia.

 

 

Ja yleensä pojat ovat vilkkaampia ja eläväisempiä, kuin työt taas on yleensä rauhallisimpia.

Sitten pojat vaativat yksinkertaisesti enemmän kuria saman lopputuloksen eteen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meteli ja sähellys korostuu entisestään, kun on vieraita. Ei se aina ihan hirveetä ole! Heh!

 

Tämä on totta. Kun on vieraita, lapset saavat käsittämättömän hepulin. 

Mikä heitä siis vaivaa? Ei tuollainen käsittämätön hepuli ole normaalia.

Yksi yllättävimmistä asioista äitinä on ollut se, miten paljon oman lapsen kanssa vietetystä ajasta nauttii ottaen huomioon, että muiden lapset yleensä lähinnä ärsyttävät.

Vierailija kirjoitti:

Ei ne ikuisesti oo pieniä, haloo. Nykyään useat aikuisetkin ovat niin tol lo ja, etteivät tajua elämän kiertokulkua. 

Miten elämän kiertokulku liittyy siihen, ettet sinä osaa/halua/jaksa kasvattaa lapsiasi? Ei ole kenenkään velvollisuus odottaa sinun pallopääpentujesi muuttumista mahdollisesti joskus paremmin käyttäytyviksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meteli ja sähellys korostuu entisestään, kun on vieraita. Ei se aina ihan hirveetä ole! Heh!

 

Tämä on totta. Kun on vieraita, lapset saavat käsittämättömän hepulin. 

Meillä monesti sama. Toki sitä miettii, mikä määrä showta on sallittua. Ja mikä lapsen itsensä kannalta haitallista huomionhakua ja rajattomuutta.  Innoissaan olo on hyvä juttu. Hyperaktiivinen sähellys ja aikuisten huomion jatkuva tavoittelu tekemällä kiellettyjäkin asioita taas sitten ei. Ja sitä sitten kontrolloidaan ja ohjataan oikeaan suuntaan.  Tarvittaessa sitten uhkailulla ja kiristyksellä yms. Koska niiden sääntöjen noudattamattomuudella pitää olla seuraukset ja blaa blaa yms.  Toivottavasti siinä ainakin joskus ollaan onnistuttu. :D 

Moni varmaan miettii, että on onnistunut hyvin kasvattajana, jos lapset ei kuulu. Osaltaan totta. Mutta tapauskohtaisesti tossa saatetaan kasvattaa myös näkymättömiä ja itsetunto-ongelmaisia aikuisia, jotka ei osaa isompanakaan tuoda itseään esiin, vaikka haluaisivatkin näyttää osaamistaan tai ihan vaan läsnäoloaan.  Aikuisten tehtävä vetää rajoja, mutta ei lytätä lasta maan matoseksikaan. Koska no, jotkut ihmiset on tempperamentiltaan herkempiä kuin toiset. Jotkut taas pitää ihan tietoisesti pudottaa välillä sieltä norsunluutornista jonne ovat heti kiipeämässä jos saavat tilaisuuden. 

Itse en jaksa taantua sinne ameeban tasolle, mitä lasten kanssa pitäisi. Lisäksi koen lapsille luontaisen rajattomuuden ongelmallisena. Ihan yhtä lailla kun en halua sylitellä raimo 50v:n kanssa en halua sylitellä aurora 1v:n kanssa. Lapset kuvittelevat, että jokainen aikuinen on yhtä kuin heidän äitinsä, hoitajansa, siskonsa, kaverinsa. En jaksa tällaista. Nautin aikuisten maailmasta, missä ihmiset ovat omissa puuhissaan eivätkä kerjää huomiota jokaiselta ohikulkijalta. Lisäksi joillain lapsilla on selvästi pahoja tunnesäätelyn ongelmia ja näyttävät kiukkuisilta/vihaisilta, jos heitä ei lässytä ja tee heistä huomion keskipistettä. 

Vierailija kirjoitti:

Meillä lapset esiintyvät ja ovat rasittavia tiettyjen vieraiden kanssa. Sellaisten, joilla ei ole oikein pelisilmää ja otetta lapsiin, yleensä siis lapsettomien vieraiden kanssa. 

Hyi kamala. Vierasparat. Ensin kutsutaan kylään teille, ja sitten kasvattamattomat kiljukaulat tarrautuvat pahaa aavistamattomaan vieraaseen ja sabotoivat tätä. Miksi ihmeessä vieraalla pitäisi olla jotain pelisilmää teidän pennuillenne? On sanomattakin selvää, että lapsettomien kannattaa pysyä kaukana tällaisista perheistä, joissa ei ole homma ns. hallussa.

Omat lapset ja toisten kakarat. AP näki kakaroita. Eri asia kuin lapset.

Vierailija kirjoitti:

Meteli ja sähellys korostuu entisestään, kun on vieraita. Ei se aina ihan hirveetä ole! Heh!

Miksi se korostuu, kun on vieraita?

Vanhemmille sanoisin, jos kutsutte ystävän käymään, niin olisi kohteliasta saada edes muutama lause jutella ilman että huomionne  kääntyy kerta toisen jälkeen lapsen kysymyksiin. 
Voi hyvin sanoa että odotas hetki, kohta on sinun vuorosi. 

Vierailija kirjoitti:

Yksi yllättävimmistä asioista äitinä on ollut se, miten paljon oman lapsen kanssa vietetystä ajasta nauttii ottaen huomioon, että muiden lapset yleensä lähinnä ärsyttävät.

Toinen yllätys on ollut, kuinka vähän muiden lapset häiritsevät sitten kun on kypsynyt aikuiseksi omien lasten kasvatuksen kautta. Tottakai minulla on mielipide siitä, kuinka hyvin joku öapsi käyttäytyy, mutta enemmän niiden lasten vanhemmat ärsyttää, kuin ne lapset.