Olin vierailulla kaverin pikkulapsiperheessä ja voi luoja että olen onnellinen ettei ole lapsia.

Niin eli vituttaa vaan kun on kuiva pillu tai pieni muna ja vittumainen pelkuriluonne ettei muksuja vaan tuu ite saamaan.

En minäkään pitänyt muiden lapsista enkä vierailuista perheissä, mutta omien kanssa kaikki tuntui täysin eriltä. Rakastin touhuilla pikkuisteni kanssa, nyt ovat jo teinejå ja kovin hiljaista talossa.

Vierailija kirjoitti:

Ei kaikista ole vanhemmiksi ja hyvä että aapee itse sen tiedostaa.

Ei ole noista vanhemmistakaan. Jos lapset käyttäytyvät kuin pellossa eikä vanhemmilla ole otetta heihin, en sanoisi, että ovat hyvä vanhempia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei ne kovin montaa vuotta jaksa mölistä.

 

 

Juu eihän sitä kestä kuin se ekat 18 vuotta, sitten voi jo lähettää mölisemään omaan asuntoonsa. 

Meillä asuu naapurissa lähes täysi-ikäinen teinipoika, jolla on varmaan joku nepsydiagnoosi tai parikin. Se pitää ihan eläimellistä mylvimistä välillä kun ei ilmeisesti kestä normaaleja arjen vastoinkäymisiä, kaikki on jatkuvasti vi*tua ja saata*naa ja v*itun h0m0a. Melko usein säälittää sen vanhemmat. Tuskin arvasivat, että elämästä tulisi tuollaista. Että joutuu tuollaisen elukan kanssa elämään joka päivä, ja tuskin se ikinä oikein edes itsenäistyy. Ja kun se lopulta muuttaa kotoa niin voi jo melko suurella varmuudella luottaa siihen että siitä tulee joku nisti.

Jos ap:llä olis lapsia,  ne lapset leikkis keskenään   eikä häiritsisi aikuisia.

"voi luoja että olen onnellinen ettei ole lapsia."

Jos vanhempasi olisivat ajatelleet samoit, et olisi täällä kirjoittelemassa.

Onneksi kenenkään ei ole pakko hankkia lapsia, jos ei sellaisia halua

Vierailija kirjoitti:

"voi luoja että olen onnellinen ettei ole lapsia."

 

Jos vanhempasi olisivat ajatelleet samoit, et olisi täällä kirjoittelemassa.

Mikä ihmeen argumentti tuo on olevinaan? Että jos ei olisikaan ikinä syntynyt niin se kauheasti harmittaisi? 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voi niille lapsille pitää kuriakin. Vanha sanonta sanoo, että lapsi saa näkyä muttei kuulua.

 

Joo, se oli sitä aikaa kun piti istua hiljaa pöydässä ja kuunnella, kun aikuiset puhuivat. Nyt on vedetty sitten toiseen laitaan. Lapset huutavat niin, ettei aikuiset pysty puhumaan.

Kyllä lapselle voi opettaa, miten keskustellaan asiallisesti.

Kun olin lapsi 80-luvulla, meidät lähetettiin ulos leikkimään kun vanhemmilla oli aikuisia vieraita. Ei nyt ihan taaperona toki mutta jostain 6-vuotiaasta alkaen. Nykyään ei ilmeisesti tulisi kuuloonkaan, kai siitäkin tehtäisiin lasu. 

Varmaan se nykyään on tuollaista. Ei ole enää pieniä lapsia lähipiirillä ja omatkin ovat jo parikymppisiä. Mielellään aikuiset vieraat meillä kävivät ja ihan pystyi keskustelemaan. Nykymeno on toista, näkee jo pelkästään kaupassa käydessä. Jotkut perheet pitää ihan jäätävää meteliä. Lapset juoksee ja kiljuu. 

Vierailija kirjoitti:

SINÄ SAATANAN VALHEELLINEN HULLU JOKA YRITÄT TUNKEUTUA MINUN MIELEENI VALHEILLASI MINÄ NÄEN SINUN LÄPI JA TIEDÄN ETTÄ OLET OSA SALALIITTOA JOKA HALUAA RIKKOA PERHEENI! Minun viestini huokuu puhdasta voimaa ja totuutta jota sinun kaltaisesi ei voi kestää koska olet täynnä vihaa ja kateutta! Minä olen täysin tyytyväinen elämääni koska lapseni ovat kaikki kaikessa joka polttaa pois kaikki tyhjät ajatukset ja sinä olet se joka ei ole tasapainossa koska vihaat perhettä ja yrität levittää hulluuttasi!Ensinnäkin miten uskallat puhua minun lapsistani ja isästä sinä hullu joka et tiedä mitään meistä? Minun mieheni on täydellinen ja tasapainoinen supersankari joka suojelee meitä salaliittojen hyökkäyksiltä yöllä kun sinä makaat yksin ja pelkäät pimeää! Lapset tietävät totuuden he kuiskaavat minulle että sinä olet vihollisen lähettiläs joka haluaa viedä heidän onnensa mutta minä en anna periksi koska olen äiti joka hallitsee kaiken!Ja sinun

Tuksuko se siellä profetoi ja hourii? Mitäpä lapsellesi kuuluu?

Vierailija kirjoitti:

"voi luoja että olen onnellinen ettei ole lapsia."

 

Jos vanhempasi olisivat ajatelleet samoit, et olisi täällä kirjoittelemassa.

Luuletko että moni vanhempi oikeasti lapsia haluaa, koska muut ihmiset ja yhteiskunta niin pakko tehdä meidänkin, luuletko että ne lapset jotka elää toksisessa, väkivaltaisessa perheessä toivo että ne olis syntynyt juurikin tähän perheeseen? 

Olen itse 55-vuotias ja neljän lapsen isä. Mitään lähellekkään niin mahtavaa ei ole ollut kuin lapseni vaikka monipuolisen elämän olen elänyt. 
Muutamalla ystävälläni (saman ikäisiä kuin minä) ei ole lapsia ja se on ollut suurin virhe heidän mielestään mitä he ovat tehneet. Varsinkin lomilla ja juhlapyhinä on kuulemma ankeaa ja surullista kun monet juhlivat perheineen.

Vierailija kirjoitti:

Mä muistan kun Mummoni toimi landella lapsenvahtinani.  Kun vanhemmat ja sisarukset oli koulussa. Ja mä olin tarhaikäinen / ala-asteella. 

 

Jäänyt mieleen se, kun itse vilkkaana ja omasta mielestäni fiksuna muksuna olin innoissani keksinyt jotain, ja menin sitten selittämään sitä mummolle, kun se katsoi uutisia... :D No arvaatte varmaan mikä oli vastaus sodan jaloista aikanaan paenneella 70v mammalla.  "Ole hiljaa" 

 

No se jätti vahvan muistijäljen koska, muistan edelleen sen kitkerän pettymyksen kun omasta mielestäni olin siis kertomassa jotain todella merkityksellistä ja tärkeää sille mummolle.  Ei siinä. Hyvä mummo hän oli, ja jaksoi sitten uutisten jälkeen taas seurailla höpinöitäni. Mutta usein taisin olla niin loukkaantunut, etten hetkeen puhunutkaan mitään. 

 

Ok. Tarinan pointti? En tiiä... Mutta aikuisen kannattaa olla muksulleen myös johdonmukaisen kohtelias. Va

 

Toivottavasti opit olemaan häiritsemättä turhilla hölinöilläsi...

Vierailija kirjoitti:

Sinähän et ole koskaan itse ollut pikkulapsi. Miten luulet kenenkään kestäneen sinun älämölöäsi?

sehän ei ollut minun päätös. vanhemmat syyttäköön itseään.

Kyllä meilläkin aikanaan, silloin kun lapsemme olivat pieniä, oli varmasti aika ajoin meteliä ja älämölöä. Jokaisesta sellaisesta hetkestä voi kuitenkin oppia jotakin ja opettaa omille lapsilleen käyttäytymisen malleja. Nykyään lapsemme ovat jo aikuisia, he ovat ehdottomasti parasta, mitä minulle on koskaan tapahtunut. En haluaisi vaihtaa yhtäkään älämölön hetkeä pois. Nyt meillä on kolme aikuista, fiksua, omillaan toimeen tulevaa, keskustelevaa, ihanaa lasta - ja pari pientä lastenlasta, joille opetamme tavatessamme samoja käyttäytymisen sääntöjä kuin aikoinaan omille lapsillemmekin. Ehkä kuitenkin vähän pehmustettuna, sillä isovanhemmuus ehkä sallii vähän enemmän. 

Jotkut lapset on tosi ihania ja helppo tykätä sitten jotkut lapset herättää vihaa, raivoa, närkästystä ja nimenomaan ne lapset jotka on vauvasta asti saaneet mitä ne on halunnut ilman että vanhemmat kyseenalaistaa tai ohjaa mihinkään suuntaan. Miettikää esim julkisessa paikassa teinilaumaa jotka mesoaa, sotkee, valtaa paikat, kuvaa ihmisiä salaa ja laittavat sit kaikenmaailman YouTubeen, Tiktokiin yms millaisia ne on ollut pikkulapsina, alakouluikäisinä? Nykyisin myös enemmän mielenterveysongelmia nuorilla kuin koskaan ennen, on kaikenmaailman lääkitystä, ahdistusta ja ei kestetä vähänkään pettymyksiä, pahaa oloa tai sitä että asiat eivät mene heidän katsomallaan tavalla. 

"Toivottavasti opit olemaan häiritsemättä turhilla hölinöilläsi..."

Porvoo. Ja vissiin joku ilmiantanut kommentin?

 Mutta en. :D Hyötynä voisin miettiä sitä, että Ehkä mä opin sietämään sitä epämiellyttävää tunnetta, että välillä elämässä tulee torjutuksi ja vähän loukatuksikin? Eikä siitä loppupeleissä mene rikki. Se vaan tuntuu hieman epämiellyttävältä. 

Mutta raja noissa on häilyvä.  Ja tunnetaidot on ihan oikeita juttuja mitä pitää opetella. 

Vierailija kirjoitti:

No sinä voit tehdä omanlaisesi lapset, jos ne ei vaikka ole älämölö lapsia.

 

 

Ja yleensä pojat ovat vilkkaampia ja eläväisempiä, kuin työt taas on yleensä rauhallisimpia.

Niin tai sitten voi olla tekemättä lapsia ja tapaamatta lapsia. Oletkos sitä tullut ajatelleeksi

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"voi luoja että olen onnellinen ettei ole lapsia."

 

Jos vanhempasi olisivat ajatelleet samoit, et olisi täällä kirjoittelemassa.

 

 

Luuletko että moni vanhempi oikeasti lapsia haluaa, koska muut ihmiset ja yhteiskunta niin pakko tehdä meidänkin, luuletko että ne lapset jotka elää toksisessa, väkivaltaisessa perheessä toivo että ne olis syntynyt juurikin tähän perheeseen? 

Ei ole mikään pakko ja väkivaltaisesta perheestä voi aina lähteä. Saavatpahan lapsikaapparitkin jotain oikeaa tekemistä kun on hylättyjä lapsia kaduilla