Hymistelyketju, tavallisia juttuja

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Koirakuumeeseen saa buustia, kun karsoo Neloselta Koti koiralle, klo 10.00 tänään. Kotimainen sarja, en tiedä, onko hyvä. Joitain ulkomaisia vastaavia ollut aiemmin. Tai jos pelkää, että into kasvaa liiaksi, vilkaisee vaan vähän toisella silmällä, ja selittelee itselleen, että harmia siitä vaan tulee, mutta sitä ei telkassa näytetä. 

Tuo Suomi-versio on kökkö kopio alkuperäisestä, oisko brittiläinen sarja? Ne juontajat!

Miksiköhän käytetään niin paljon ulkomaisia formaatteja? Eikö meiltä löydy luovuutta ja tekijöitä tehdä omaa? Taitaa olla rahakysymys. Aitosuomalaisen Elämäni biisin formaatti taidettiin myydä ulkomaille. En ole katsonut aikoihin. Kaikilla ohjelmilla on elinkaari, jonka jälkeen ne alkaa olla vaan entisen toistoa.

Nuorempana en voinut sietää Suomalaisia vanhoja elokuvia teennäisyyksineen, mutta nyt eläkeläisenä katselen niitä mielelläni ja varsinkin vanhoja Niskavuori-tyyppisiä elokuvia. Mukava katsella miten ennen asuttiin ja elettiin. Ja juonetkin näissä niin yksinkertaisia että kyllä pysyy (maito)kärryillä...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jokin aika sitten puhuttiin kyyläämisestä taloyhtiöissä vähän läpällä. Totuus on tarua ihmeellisempää. Nyt oli uutinen turkulaisesta taloyhtiöstä, jota iäkäs nainen terrorisoi.  Valvoo, mm. ettei talossa vierailevat lapset kytä taloyhtiön leikkipaikan keinuja. On saanut ajettua läpi erikoisia sääntöjä.  Sunnuntaisin ei saa käyttää astianpesukonetta eikä imuroida. Pyykkiäkään ei saa pestä edes taloyhtiön pesutuvan koneilla. Vaatimusta, ettei näitä juttuja saisi tehdä lauantaisinkaan, oli aiemmin käsitelty. Joku asukas kommentoi tyyliin tämä rouva on back to sixties. 

OHO, mistä tuon jutun löytää? "Muista pyhittää lepopäivä"-meininkiä Aika ihmeellistä jos yksi ihminen saa järjestyssääntöjä muutettua ja muut asukkaat tyytyvät mumisemaan partoihinsa. 

Varmaan manipuloinut muutaman muun mukaan. Tärkeilyyn riittää aina lähtijöitä. Monet tavalliset taas ei halua sekaantua, ja isännöitsijä on kurkkua myöden täynnä kyttääjän valituksia, suostuu mihin vaan, kun saa hetkeksi vaiennettua. 

Vierailija kirjoitti:

Nuorempana en voinut sietää Suomalaisia vanhoja elokuvia teennäisyyksineen, mutta nyt eläkeläisenä katselen niitä mielelläni ja varsinkin vanhoja Niskavuori-tyyppisiä elokuvia. Mukava katsella miten ennen asuttiin ja elettiin. Ja juonetkin näissä niin yksinkertaisia että kyllä pysyy (maito)kärryillä...

Vanhoissa Suomi-leffoissa on klassikoitakin. Usein perustuu johonkin Sillanpään tai Waltarin kirjaan eli tarinalla on syvyyttä. Aika ei ole nakertanut niitä. Tulee mieleen Kassilan Elokuu (Sillanpää), Vaalan Ihmiset suviyössä ( Sillanpää), Tarkaksen Jokin ihmisessä (Waltari),  

Nykyään harvemmin tehdään kirjojen pohjalta. Lymin Myrskyluodon Maija sentään.

Vierailija kirjoitti:

Tämä ei ole kommentti muitten koirahaaveisiin tai kokemuksiin. Onnea sopivan lemmikin löytymiseen. Koira on monelle tärkeä seuralainen. Itse en ota enää koskaan koiraa enkä kissaakaan. Lemmikki sitoo liikaa. Liikaa huolehdittavaa ja aikatauluttaa arkea niin, että oma vapaus mennä ja reissata vaatii aina järjestelyjä. Koira varsinkin tarvii omistajalta paljon. Kissa on itsenäisempi. En halua olla tarpeellinen kenellekään. Samasta syystä pyydän harvoin ketään kylään. Oma rauha rikkoutuu ja vieraat pesiytyy tuntikausiksi. Erakko en silti ole, pidän yhteyttä pariin ystävään ja sukulaisiin, joiden kanssa on jotain yhteistä sukulaisuuden lisäksi.

Ymmärrän hyvin! Kun mun eka koirani kuoli, päätin, että en koskaan enää ota koiraa. Enkä heti ottanutkaan. Mä sain ensimmäisen kissani synttärilahjaksi, kun täytin 13 vuotta. Sen jälkeen kodissani on aina kuulunut tassujen töminää. Paitsi silloin, kun 18-vuotiaana lensin himasta ja jouduin jättämään kissani vanhemmilleni. Ja sitten ekan koirani kuoleman jälkeen 3 viikkoa. Muistan, kun koiran kuoleman jälkeen olin Tori.fi:stä etsimässä yhtä retrokattilaa ja eteeni tulikin ilmoitus kahdesta kissasta, jotka etsivät uutta kotia. Toinen oli 6v ja toinen 3v. Tuo nuorempi on Kyylä. Kattila jäi ostamatta, mutta sain kaksi kattia :D 

Lemmikit tottakai sitoo. Mutta niin sitoo lapsetkin. Kissan tai koiran voi jättää muutamaksi tunniksi yksin kotiin, mutta taaperoa ei voi. Sain esikoiseni 24-vuotiaana ja mulle on jo 40 vuotta ollut ihan luontevaa, että jos olen vastuussa jostain, en voi elää kuin Ellun kana vaan pitää huolehtia siitä, että joku muu huolehtii, jos mä haluan tehdä jotain muuta. Muistan, kun aikoinaan tein ekan työmatkani Floridaan. Esikoinen asui jo omillaan ja kuopus oli 16v. Mulla oli isokokoinen koira. Koira, joka tuli meille, kun kuopus oli 4v. Ihan hyvin uskalsin olla 2 viikkoa työreissussa Floridassa. Paljon oli siihen aikaan juttua siitä, että jos teinit jättää yksin kotiin, niin kohta siellä on kotibileet ja sinne änkeää sellaistakin porukkaa, jota teini itse ei haluaisi. Mutta mä tiesin voivani luottaa siihen koiraan. Ja kuopukseenikin. Hyvin niillä se pari viikkoa meni, vaikka täällä kuopuksen kavereita olikin. 

En mäkään ottaisi lemmikkkiä, jos mulla ei olisi sille ketään hoitajaa silloin, jos itse vaikka joutuisin sairaalaan tai lähtisin lomareissulle. Mutta mulla on. Koko lähisukuni asuu 10 kilometrin säteellä. Mä olen hoitanut heidän kissojaan, koiriaan ja kilpikonniaan ja hekin sitten tarvittaessa mun lemmikkejä. Toissatalvena siskoni lähti koko jälkikasvunsa kanssa kahdeksi viikoksi Kiinaan ja mulla oli silloin "lainakoirani" ja lisäksi siskoni kilpikonnat. Ja tietty oma koirani ja Kyylä. No problem. Mä olen joskus asunut viikonkin siskoni pojan luona (ihan tossa lähellä eli kävelymatkan päässä)  ja tehnyt sieltä käsin etätöitä. Olivat Turkisssa viikon lomareissulla. Hyvin hoitui.   

Tänään juttelin mun pojan kanssa ja kerroin, että melkein olisin ottanut Ukrainasta koiran. Mun poika alkoi nauraa ja sanoi vaan, että no taas tällainen mutsin aivopieru, mutta ehkä olisit voinut sen ottaakin. Mun poika ei nimittän muista sellaista aikaa, kun meillä ei olisi ollut koiraa. Tai no sen pari vuotta, kun otinkin vain kissoja. Mutta siis lapsuudestaan. Kun mun eka koira kuoli ja eläinlääkäri tuli kotiin tekemään eutanasian, mun poika oli vasta 19v. Muistan, miten hän seisoi yläkerran rappusilla ja katsoi, mitä tapahtuu.  Hänellä ei ollut mitään muistikuvia ajasta ennen sitä malamuuuttia. Kun tän toisen koiran aika  tuli, hän halusi olla täällä. Siinä missä hän silloin aikoinaan katsoi vierestä, kun mä pitelin koiraa sylissäni, tällä kertaa mä katsoin vierestä, kuinka hän piteli koiraa sylissään. 

Jos mulla ei olisi tällaista eläinrakasta tukiverkostoa, en varmaan ottaisi yhtäkään lemmikkiä. Viime syksynäkin päästiin siskoni kanssa Irlantiin, kun poikani hoiti sekä koiran että kissan.  Jos jostain syystä hän ei olisi voinut hoitaa, niin sitten tyttäreni olisi hoitanut tai siskoni aikuiset lapset.                                

Jokaisella lemmikin omistajalla pitäisi olla sekä koira että kissa. Koira palvoo isäntäänsä puolijumalana ja kissa tiputtaa maan pinnalle palvelijakseen.

Vierailija kirjoitti:

Jokaisella lemmikin omistajalla pitäisi olla sekä koira että kissa. Koira palvoo isäntäänsä puolijumalana ja kissa tiputtaa maan pinnalle palvelijakseen.

Totta joka sana. Harki, että tänne ei voi liittää kommentteihin kuvia.