Lue keskustelun säännöt.
Hymistelyketju, tavallisia juttuja
04.02.2026 |
Räväkät älkööt vaivautuko. Täällä ei saa ilkeillä. Liian pitkästyttäviä kommentteja ei olekaan täyttämään tätä ketjua.
Kaikki mukaan, ketkä ikäviin ketjuihin olette kyllästyneet
Kommentit (13337)
Vierailija kirjoitti:
Nuorempana en voinut sietää Suomalaisia vanhoja elokuvia teennäisyyksineen, mutta nyt eläkeläisenä katselen niitä mielelläni ja varsinkin vanhoja Niskavuori-tyyppisiä elokuvia. Mukava katsella miten ennen asuttiin ja elettiin. Ja juonetkin näissä niin yksinkertaisia että kyllä pysyy (maito)kärryillä...
Vanhoissa Suomi-leffoissa on klassikoitakin. Usein perustuu johonkin Sillanpään tai Waltarin kirjaan eli tarinalla on syvyyttä. Aika ei ole nakertanut niitä. Tulee mieleen Kassilan Elokuu (Sillanpää), Vaalan Ihmiset suviyössä ( Sillanpää), Tarkaksen Jokin ihmisessä (Waltari),
Nykyään harvemmin tehdään kirjojen pohjalta. Lymin Myrskyluodon Maija sentään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tämä ei ole kommentti muitten koirahaaveisiin tai kokemuksiin. Onnea sopivan lemmikin löytymiseen. Koira on monelle tärkeä seuralainen. Itse en ota enää koskaan koiraa enkä kissaakaan. Lemmikki sitoo liikaa. Liikaa huolehdittavaa ja aikatauluttaa arkea niin, että oma vapaus mennä ja reissata vaatii aina järjestelyjä. Koira varsinkin tarvii omistajalta paljon. Kissa on itsenäisempi. En halua olla tarpeellinen kenellekään. Samasta syystä pyydän harvoin ketään kylään. Oma rauha rikkoutuu ja vieraat pesiytyy tuntikausiksi. Erakko en silti ole, pidän yhteyttä pariin ystävään ja sukulaisiin, joiden kanssa on jotain yhteistä sukulaisuuden lisäksi.
Ymmärrän hyvin! Kun mun eka koirani kuoli, päätin, että en koskaan enää ota koiraa. Enkä heti ottanutkaan. Mä sain ensimmäisen kissani synttärilahjaksi, kun täytin 13 vuotta. Sen jälkeen kodissani on aina kuulunut tassujen töminää. Paitsi silloin, kun 18-vuotiaana lensin himasta ja jouduin jättämään kissani vanhemmilleni. Ja sitten ekan koirani kuoleman jälkeen 3 viikkoa. Muistan, kun koiran kuoleman jälkeen olin Tori.fi:stä etsimässä yhtä retrokattilaa ja eteeni tulikin ilmoitus kahdesta kissasta, jotka etsivät uutta kotia. Toinen oli 6v ja toinen 3v. Tuo nuorempi on Kyylä. Kattila jäi ostamatta, mutta sain kaksi kattia :D
Lemmikit tottakai sitoo. Mutta niin sitoo lapsetkin. Kissan tai koiran voi jättää muutamaksi tunniksi yksin kotiin, mutta taaperoa ei voi. Sain esikoiseni 24-vuotiaana ja mulle on jo 40 vuotta ollut ihan luontevaa, että jos olen vastuussa jostain, en voi elää kuin Ellun kana vaan pitää huolehtia siitä, että joku muu huolehtii, jos mä haluan tehdä jotain muuta. Muistan, kun aikoinaan tein ekan työmatkani Floridaan. Esikoinen asui jo omillaan ja kuopus oli 16v. Mulla oli isokokoinen koira. Koira, joka tuli meille, kun kuopus oli 4v. Ihan hyvin uskalsin olla 2 viikkoa työreissussa Floridassa. Paljon oli siihen aikaan juttua siitä, että jos teinit jättää yksin kotiin, niin kohta siellä on kotibileet ja sinne änkeää sellaistakin porukkaa, jota teini itse ei haluaisi. Mutta mä tiesin voivani luottaa siihen koiraan. Ja kuopukseenikin. Hyvin niillä se pari viikkoa meni, vaikka täällä kuopuksen kavereita olikin.
En mäkään ottaisi lemmikkkiä, jos mulla ei olisi sille ketään hoitajaa silloin, jos itse vaikka joutuisin sairaalaan tai lähtisin lomareissulle. Mutta mulla on. Koko lähisukuni asuu 10 kilometrin säteellä. Mä olen hoitanut heidän kissojaan, koiriaan ja kilpikonniaan ja hekin sitten tarvittaessa mun lemmikkejä. Toissatalvena siskoni lähti koko jälkikasvunsa kanssa kahdeksi viikoksi Kiinaan ja mulla oli silloin "lainakoirani" ja lisäksi siskoni kilpikonnat. Ja tietty oma koirani ja Kyylä. No problem. Mä olen joskus asunut viikonkin siskoni pojan luona (ihan tossa lähellä eli kävelymatkan päässä) ja tehnyt sieltä käsin etätöitä. Olivat Turkisssa viikon lomareissulla. Hyvin hoitui.
Tänään juttelin mun pojan kanssa ja kerroin, että melkein olisin ottanut Ukrainasta koiran. Mun poika alkoi nauraa ja sanoi vaan, että no taas tällainen mutsin aivopieru, mutta ehkä olisit voinut sen ottaakin. Mun poika ei nimittän muista sellaista aikaa, kun meillä ei olisi ollut koiraa. Tai no sen pari vuotta, kun otinkin vain kissoja. Mutta siis lapsuudestaan. Kun mun eka koira kuoli ja eläinlääkäri tuli kotiin tekemään eutanasian, mun poika oli vasta 19v. Muistan, miten hän seisoi yläkerran rappusilla ja katsoi, mitä tapahtuu. Hänellä ei ollut mitään muistikuvia ajasta ennen sitä malamuuuttia. Kun tän toisen koiran aika tuli, hän halusi olla täällä. Siinä missä hän silloin aikoinaan katsoi vierestä, kun mä pitelin koiraa sylissäni, tällä kertaa mä katsoin vierestä, kuinka hän piteli koiraa sylissään.
Jos mulla ei olisi tällaista eläinrakasta tukiverkostoa, en varmaan ottaisi yhtäkään lemmikkiä. Viime syksynäkin päästiin siskoni kanssa Irlantiin, kun poikani hoiti sekä koiran että kissan. Jos jostain syystä hän ei olisi voinut hoitaa, niin sitten tyttäreni olisi hoitanut tai siskoni aikuiset lapset.
Jokaisella lemmikin omistajalla pitäisi olla sekä koira että kissa. Koira palvoo isäntäänsä puolijumalana ja kissa tiputtaa maan pinnalle palvelijakseen.
Vierailija kirjoitti:
Jokaisella lemmikin omistajalla pitäisi olla sekä koira että kissa. Koira palvoo isäntäänsä puolijumalana ja kissa tiputtaa maan pinnalle palvelijakseen.
Totta joka sana. Harki, että tänne ei voi liittää kommentteihin kuvia.
Kävin ostosreissulla tuossa isossa marketissa ja löysin hienon, aikuisten 1000 palan palapelin, joka vielä tarjouksessa, muuten aika tyyriitä ja ostoskärryyni se sitten löysi tiensä. Kotona ostoksiani purkaessani, vähän ihmettelin palapeliostostani, yleensä syksyllä vasta tulevat mieleeni ja kaivan ne esiin...Ehkä tämä aika kolakka sää sai minut sen ostamaan ja olen aina tiennyt olevani "horoskoopiltani kotihiiri" joten kyllähän se syksykin sieltä aikanaan saapuu...kaappiin vain odottelemaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kävin ostosreissulla tuossa isossa marketissa ja löysin hienon, aikuisten 1000 palan palapelin, joka vielä tarjouksessa, muuten aika tyyriitä ja ostoskärryyni se sitten löysi tiensä. Kotona ostoksiani purkaessani, vähän ihmettelin palapeliostostani, yleensä syksyllä vasta tulevat mieleeni ja kaivan ne esiin...Ehkä tämä aika kolakka sää sai minut sen ostamaan ja olen aina tiennyt olevani "horoskoopiltani kotihiiri" joten kyllähän se syksykin sieltä aikanaan saapuu...kaappiin vain odottelemaan.
Olin nuorempana horoskooppimerkiltäni kyläluuta. Tykkäsin kylätellä tuttujen ja vieraampienkin luona. Nykyisin olen tupajumi. Tykkään reissata, kyläilläkin, mutta parhaimmillani olen, kun pääsen kotiin, omaan sänkyyn.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kävin ostosreissulla tuossa isossa marketissa ja löysin hienon, aikuisten 1000 palan palapelin, joka vielä tarjouksessa, muuten aika tyyriitä ja ostoskärryyni se sitten löysi tiensä. Kotona ostoksiani purkaessani, vähän ihmettelin palapeliostostani, yleensä syksyllä vasta tulevat mieleeni ja kaivan ne esiin...Ehkä tämä aika kolakka sää sai minut sen ostamaan ja olen aina tiennyt olevani "horoskoopiltani kotihiiri" joten kyllähän se syksykin sieltä aikanaan saapuu...kaappiin vain odottelemaan.
Olin nuorempana horoskooppimerkiltäni kyläluuta. Tykkäsin kylätellä tuttujen ja vieraampienkin luona. Nykyisin olen tupajumi. Tykkään reissata, kyläilläkin, mutta parhaimmillani olen, kun pääsen kotiin, omaan sänkyyn.
siis kyläharakka, itse voisin olla myös pesäkarhu...tai sopuli eläinhoroskoopissa, jos sellainen olisi
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Harmaata ulkona ja näyttää vähän syksylle nyt kun ei aurinkoa näy. Eilen satoi paljon ja tälle päivällekin luvattu.
Vierailija kirjoitti:
Harmaata ulkona ja näyttää vähän syksylle nyt kun ei aurinkoa näy. Eilen satoi paljon ja tälle päivällekin luvattu.
Koleeta on joten maton pesu jää tulevaisuuteen ja tänään villasukat jalassa sisällä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Huomenta, terveisiä lakkasuolta. Herättiin aikaisin, klo 4.30 lähdettiin ajelemaan suolle. Pari tuntia kierrettiin suolla. Hyvää liikuntaa saatiin ja ihan hyvä saaliskin.
Paikka paikoin lakkoja on paljonkin, kypsyvät vain niin eri tahtiin. Useampi reissu tehtävä.
Nyt lähden juomaan aamukahvit ja sitten putsaan marjat.
Mukavaa päivää!
Nyt on kunnollista, kun on jo aamuvarhain oltu lakkasuolla. Hieno homma.
Minä vasta heräilen ja pää on pökkyrällä, vaikka aamukahvilla yritin saada oloa kirkkaammaksi. Katsoin jalkapalloa illalla, olin Portugalin puolella, mutta Espanja voitti. Ronaldo oli pelin jälkeen vesissä silmin. Toista yön peliä en sentään valvonut, katsoin äsken koosteen pelistä. Nyt saa jännätä sitten Englannin, Norjan, Argentiinan puolesta, Belgiaakin kannustan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eilen oli taas kauhea migreeni koko päivän, oksetti, vilutti, valo sattui silmiin, äänet korviin ja päätä SÄRKI. Miten tuon vaivan saisi loppumaan kokonaan?
Vai on jo lakat kypsiä!
Suolla onkin mukava kulkea ihanassa tuoksussa.
Oliko paljon hyttysiä/ paarmoja/ mäkäräisiä?
Aukealla suolla kyllä yleensä myös tuulee jonkin verran.
Kyllä on ollut koleita ja sateisia päiviä!
Täytyy kaivaa jo kesäteloille pesemäni pitkät housut pyöräilylle.
Harmillisesti sadeasu on kakkoskodissa, täällä sitä enempi tarvitsisi.
Ei käristyskupoli tänne tule. No en kyllä sellaisia helteitä haluaisikaan mutta joku 25 astetta olis kiva.
Sitä odotellessa!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Muurain, hilla, lakka mitä nimiä onkaan, ovat kyllä marjoista mielestäni herkuimmat. Mulla oli tuossa viereisessä metsässä ikiomat salaiset kanttarellipaikat, joista sain monta kastiketta tehtyä. Koiraa aina siellä ulkoilutin ja ne silloin löysin, koira tuli aina siihen kun niitä kaivelin ja "auttoi" aarteiden etsinnässä kaivamalla kanssani niin että sammaleet pöllysivät... Mutta mokomat rakensivat meidän "oman metsäämme" taloja ja sinne menivät herkut. Tosin ei enää koiraakaan ja jalatkin jo temppuilee. Ei kannata vielä talvikamppeita esiin kaivaa, ainakin tänne jo viikonlopuksi luvattu hellelukemia...ja ukkosia, niitäkin odotan, eipä ole vielä täällä tänä kesänä sitä valonäytöstä ollutkaan...
Tää on mukavaa aikaa, kun marjat kypsyy. Sateen välissä poikkean läheiseen mustikkametsään. Puolukat on mun herkkumarja, lakoista en välitä.
Vierailija kirjoitti:
Vai on jo lakat kypsiä!
Suolla onkin mukava kulkea ihanassa tuoksussa.
Oliko paljon hyttysiä/ paarmoja/ mäkäräisiä?
Aukealla suolla kyllä yleensä myös tuulee jonkin verran.
Kyllä on ollut koleita ja sateisia päiviä!
Täytyy kaivaa jo kesäteloille pesemäni pitkät housut pyöräilylle.
Harmillisesti sadeasu on kakkoskodissa, täällä sitä enempi tarvitsisi.
Ei käristyskupoli tänne tule. No en kyllä sellaisia helteitä haluaisikaan mutta joku 25 astetta olis kiva.
Sitä odotellessa!
Ei ollut öttiäisistä kiusaa suolla, oli aika tuulinen ja kolea aamu. Ekat lakat oli kylmiä, aivan kuin olisivat kylmäkaapissa olleet.
Nyt on lakat puhdistettu ja pakastettu.
Tässä sohvalla oikaisen selkääni ja surffailen.
Leipäjuustoa lämmitettynä ja lakkahilloa- nami!
Kylläpä nukutti, ensin yöllä 5h, sitten join kahvit ja 8 maissa kävin sohvalle kattomaan huomenta suomea, olin nukahtanut, heräsin 11.00 kun täti soitti. Siis yhteensä sopiva aika. Nykyään nukun kahdessa jaksossa. Ennen aina 8h yhtäjaksoisesti. Sitä tää ikääntyminen on.
Istuskelen joskus hyvällä ilmalla tuossa taloyhtiömme leikkipaikan sivupenkillä ja seuraan taaperoiden puuhailua. Kerran taas siinä oli pikkuväkeä ja kuului jostain kova jyrähdys, ja yksi heistä sanoi pienemmilleen "ei ukkosta tarvii pelätä, mummo sano niin" ja yksi kysymään, miten niin ei tarvii pelätä ja tämä noin viisivuotias opastamaan muita: "no kylmä ja lämmin ilma vaan riitelee kummalla on enemmän voimaa" kumpi niistä sitte voittaa kysyi pienempi vähän pelokkaan oloisena, no lämmin ilma tietysti, oli vastaus ...lasten suustahan se totuus kuullaan. Kesää on vielä jäljellä...
Varmaan manipuloinut muutaman muun mukaan. Tärkeilyyn riittää aina lähtijöitä. Monet tavalliset taas ei halua sekaantua, ja isännöitsijä on kurkkua myöden täynnä kyttääjän valituksia, suostuu mihin vaan, kun saa hetkeksi vaiennettua.