Hymistelyketju, tavallisia juttuja

Vierailija kirjoitti:

Niin vaan on kadonnut sirppi ja vasara itäisen naapurin lipusta. Maailma muuttuu. Välillä parempaan välillä pahempaan. Hyvään ei koskaan. T. Pessimisti

Sama tyyli vaan jatkuu naapurimaassa. Toisinajattelijoita ei suvaita.

Ikävää on se! Tuntuu että se kansa on ikiajat tottunut ja nöyrtynyt hirmuvallan alle.

Hiljaista täällä ketjussa ja hiljaista elämässäni. Kesäinen perjantai ja moni tietysti viettää sitä toisin. Olen kävellyt niin, että tuskin jalat kantaa. Sadekin iski, mutta varusteet auttoi ja näin taas karhunkin jäljet. Vähän ehkä pelkää jos joku päivä itse karhunkin. Toivon, ettei sitä päivää tule. 

Muuten väsynyt olo. Joku kirjailija kirjoitti, että jos ei väsy elämäänsä niin väsyy itseensä. Minä ehkä molempiin. 

Äitini tilanne huono jalkansa kanssa. Ikävä juttu nyt. Kuin löyhässä hirressä roikutaan tietyssä mielessä. Anteeksi valitus. Melko vaikea kesä, mutta hyviä hetkiä toisaalta. Isääni liittyen toivon m, että minusta on jotain iloa ja seuraa edes. Yritän, mutta sillä mennään mitkä voimat ovat kaikkeen liittyen. Eilen parempi päivä. 

Huomenta sateisessa aamussa toivottelen. Käväisin tuossa Veikkauksenkin sivuilla ja huomasin että lotossa onkin taas jaossa jättipotti 16 miljoonaa...Pitihän siihen muutama ropo laittaa ja saan taas leikkiä "köyhän ainut huvitus on hyvä mielikuvitus" leikkiä tämän päivän. On kyllä niin iso summa, että mietin kestäisiköhän oma nuppini moista summaa. Mukavaa ajankulua miettiä mitä tekisin... Pieniä lapsenlapsiani odottelen kesän ensimmäiseen yökyläilyyn mummolaan, harmi kun noin sateista, mutta ulkoiluun sadevaatteet päälle ja kuralätäköthän lapsille parasta iloa aina sadesäällä olleet. Muistelen miten lapsina laitoimme lämpiminä kesäsadepäivinä uikkarit päälle ja sitten sateeseen juoksentelemaan...

Mä kävin eilen lounaalla lukioaikaisen koulukaverini kanssa. Ollaan tavattu viimeksi yli 30 vuotta sitten. Olipa mukavaa nähdä piiitkästä aikaa. Ja joidenkin kanssa ei vuosikymmenten erokaan muuta yhtään mitään vaan juttu jatkuu siitä, mihin joskus aikoinaan jäi.  Ja oli kiva muistella nuoruusvuosiakin. Meidän lukioaikoina oli aika tavallista, että tytöt valitsi pitkän matematiikan sijasta vieraita kieliä tai nk reaaliaineita ja me oltiin tän kaverini kanssa lukiossa pitkän matikan tunneilla ainoat tytöt. Oltiin sen ajan "standardien" mukaan outoja. Muisteltiin, miten silloin lukion vikalla 5 parhaimmat arvosanat pitkästä matikasta saanutta pääsi suorittamaan atk-kurssin. Me kumpikin kuuluttiin niihin viiteen. Siihen aikaan koululla oli vain pääte ja varsinainen tietokone oli Otaniemessä VTT:n tiloissa. Luonnollisestikaan me oppilaat ei saatu koskeakaan näppikseen vaan opettaja näytti, miten homma toimii. Mutta me väkerrettiin lyijykynällä ruutuvihkoon nollia ja ykkösiä, kun opeteltiin ymmärtämään tietotekniikan alkeita. 

Tänään oli tullut viestiä vanhalta sairaanhoito-opiston aikaiselta kurssikaveriltani. Kysyi, nähtäiskö kesän aikana joku kerta. Nyt toukokuussa tuli 40 vuotta siitä, kun valmistuttiin sairaanhoitajiksi. Ja kyllähän tapaaminen mulle sopii. Koska nyt ei muuta olekaan niin paljon kuin aikaa.

Tuosta lastenlasten kyläilystä vielä kerron sen, että alkuun kokemattomana, jännitin ja vähän ahdistuinkin siitä asiasta, että mitä ihmettä tarjoan lapsille ruuaksi, äitinsä kun on ravitsemusalan ihminen, ei kylläkään koskaan mitään ohjeistuksia mulle antanut, sanoi vain "ihan mitä muulloinkin tekisit" Ja niinhän se olikin, että lapset tykänneet mummon aivan tosi tavallisista "mummoruuista" niin kuin sanovat, nytkin uusia perunoita, parsaa ja  kesäporkkanoita keittelen ja teen jauhelihakastikkeen, osoittautunut tavallisuudessaan herkkuruuaksi, jota kotonakin toivoneet :)

Vierailija kirjoitti:

Tuosta lastenlasten kyläilystä vielä kerron sen, että alkuun kokemattomana, jännitin ja vähän ahdistuinkin siitä asiasta, että mitä ihmettä tarjoan lapsille ruuaksi, äitinsä kun on ravitsemusalan ihminen, ei kylläkään koskaan mitään ohjeistuksia mulle antanut, sanoi vain "ihan mitä muulloinkin tekisit" Ja niinhän se olikin, että lapset tykänneet mummon aivan tosi tavallisista "mummoruuista" niin kuin sanovat, nytkin uusia perunoita, parsaa ja  kesäporkkanoita keittelen ja teen jauhelihakastikkeen, osoittautunut tavallisuudessaan herkkuruuaksi, jota kotonakin toivoneet :)

Jauhelihakastike oli lapsuuteni ehdoton suosikki. Sitä aina toivoin kotona. Oli hyvää punajuurisalaatin ja muusin kera. Olin muuten melko huono syömään.

Perhepäivähoidossa olin ja tosi ihana se "täti", joka meitä kotonaan hoisi siellä maatilalla. Miehensä siis maanviljelijä ja mukava myös ja tuo paikka tosi hieno muutenkin. Juuri minulle sopiva ja pihassa oli kiva seikkailla. Siellä melko hyvää kotiruokaa aina. Silti "täti" tottui laittamaan minullekin pienen annoksen. Oppi tuntemaan sen, etten paljon syönyt. Sitten kerran olin muistaakseni hoidossa niin, ettei ollut muita. Tai sitten joku pienempi oli jo nukkumassa tms. No, kuitenkin istuin pöydässä yksin ja oli ruokana jauhelihakastiketta. "Täti" oli jättänyt minut syömään ja mennyt käymään jossain. Jotain puuhaa hänellä pihapiirissä. Minä sitten söin innolla ruokani ja nälkä jäi vieläkin. "Tätiä" ei näkynyt missään ja minä kiltisti pöydässä istuin toivoen, että voisin pyytää lisää ruokaa. Ei näkynyt "tätiä" missään. 

Sitten lopulta hänen miehensä tuli ulkoa ja minä kysyin heti häneltä, että voisinko saada lisää ruokaa. Hän sitten nauraen sanoin, että tottakai saat lisää ruokaa ja laittoi minulle toisen lautasellisen. Tuli heti tämä viestistäsi mieleen. Oli niin hyvää aikaa tuo minulle ja ruokamuisto näin mielessä. Olin ehkä noin 5-vuotias. Kiitos viestistäsi. Sai minut miettimään hyviä asioita tänään. Pienestä kiinni. 

Vierailija kirjoitti:

Tuosta lastenlasten kyläilystä vielä kerron sen, että alkuun kokemattomana, jännitin ja vähän ahdistuinkin siitä asiasta, että mitä ihmettä tarjoan lapsille ruuaksi, äitinsä kun on ravitsemusalan ihminen, ei kylläkään koskaan mitään ohjeistuksia mulle antanut, sanoi vain "ihan mitä muulloinkin tekisit" Ja niinhän se olikin, että lapset tykänneet mummon aivan tosi tavallisista "mummoruuista" niin kuin sanovat, nytkin uusia perunoita, parsaa ja  kesäporkkanoita keittelen ja teen jauhelihakastikkeen, osoittautunut tavallisuudessaan herkkuruuaksi, jota kotonakin toivoneet :)

Onhan sinulla omia lapsia. Samaa ne lapsenlapset syö kuin aikoinaan omat. Kyllä me ravitsemusalan ihmiset olemme niitä jotka liputamme raaka-aineen ja puhtaan, hyvin yksinkertaisen kotiruuan puolesta. Raaka-aine on aina pääosassa ja sen arvostus korkealla. 

Vierailija kirjoitti:

Tuosta lastenlasten kyläilystä vielä kerron sen, että alkuun kokemattomana, jännitin ja vähän ahdistuinkin siitä asiasta, että mitä ihmettä tarjoan lapsille ruuaksi, äitinsä kun on ravitsemusalan ihminen, ei kylläkään koskaan mitään ohjeistuksia mulle antanut, sanoi vain "ihan mitä muulloinkin tekisit" Ja niinhän se olikin, että lapset tykänneet mummon aivan tosi tavallisista "mummoruuista" niin kuin sanovat, nytkin uusia perunoita, parsaa ja  kesäporkkanoita keittelen ja teen jauhelihakastikkeen, osoittautunut tavallisuudessaan herkkuruuaksi, jota kotonakin toivoneet :)

Jäin miettimään asennettasi, että jännität, kelpaako kotiruokasi lapsenlapsille ja heidän äidilleen. Kyllä sinun kannattaa arvostaa itseäsi ja olla ylpeä keittotaidoistasi, vaikka ne olisivatkin ehkä eri kuin nyt ajatellaan. Se, että ottaa lapset hoitaakseen ja haluaa heille hyvää on jo itsessään arvokasta. Ei ole kellään ruokiin nokan koputtamista. Sitä paitsi nykyään matkustellaan ulkomailla ja käydään risteilyillä, sielläkin lapset syövät erilaisia ruokia kuin kotona. Mukavia hetkiä sinulle lastenlasten kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuosta lastenlasten kyläilystä vielä kerron sen, että alkuun kokemattomana, jännitin ja vähän ahdistuinkin siitä asiasta, että mitä ihmettä tarjoan lapsille ruuaksi, äitinsä kun on ravitsemusalan ihminen, ei kylläkään koskaan mitään ohjeistuksia mulle antanut, sanoi vain "ihan mitä muulloinkin tekisit" Ja niinhän se olikin, että lapset tykänneet mummon aivan tosi tavallisista "mummoruuista" niin kuin sanovat, nytkin uusia perunoita, parsaa ja  kesäporkkanoita keittelen ja teen jauhelihakastikkeen, osoittautunut tavallisuudessaan herkkuruuaksi, jota kotonakin toivoneet :)

Onhan sinulla omia lapsia. Samaa ne lapsenlapset syö kuin aikoinaan omat. Kyllä me ravitsemusalan ihmiset olemme niitä jotka liputamme raaka-aineen ja puhtaan, hyvin yksinkertaisen kotiruuan puolesta. Raaka-aine on aina pääosassa ja sen arvostus korkealla. 

Toki nykyään kiinnitetään enemmän huomiota esim. rasvan, suolan ja lihajalosteiden käyttöön kuin ennen. Mutta lapsille voi olla jännä kokemus maistella vanhoja, perinteisiä ruokia. Enemmän kuin mummoloiden ruoka, huolestuttaa kouluruoka.

Söin vesimelonia ja näkkileipää, leivän päällä maistui tuplajuusto ja lauantaimakkarasiivu. Hyvää. Näkkileipäpaketin kyljessä huomasin kuvan, jossa näkkileivälle oli laitettu pieni määrä jotain rasvalevitettä väärälle puolelle leipää eli pohjapuolelle. Siis näkkileivän päälle laitetaan voita näkkileivän päälipuolelle eli siihen reikäpuolelle. Illemmalla sitten grillipihvejä ja huomenna aattelin tehdä kaalikeiton. Ruokakuulumiset päättyvät tähän.

Mä olen vähän skeptinen viralisten ruokasuositusten suhteen. Mun lapsuudessani 1960-luvulla syötiin tosi paljon puuroja. Aamulla kotona, kansakoulussa lounaaksi, kotona päivälliseksi jotain muuta ja sitten taas iltapalaksi puuroa. Mun puurokiintiöni tuli täyteen jo lapsuudessani. Sitten joskus 1970-luvun alussa tuli ruotsalainen tutkimus, jonka mukaan kaurapuuro aiheuttaakin syöpää. Ja siihen loppui mun lapsuudenkodissa puuronsyönti. Äiti eri missään tapauksessa halunnut aiheuttaa  mulle ja siskolleni syöpää. 

Muistan ajan, kun telkkarissakin oli mainoksia "Mene munalla töihin". Ja meni jonkin aikaa, niin kananmunien syöntihän muuttuikin hengenvaaralliseksi. Sitten ne taas vuosien myötä olikin taas ihan hyvä ja terveellinen proteiininlähde. 

Leikkeleet! Nythän ne vissiin tappaa nopeammin kuin Raid kärpäset.  Mun vanhemmillani oli ensimmäisen kerran varaa leikkeleisiin vuonna 1952, kun muuttivat Helsinkiin. Lauantaimakkaraa, sipuliteemakkaraa, gottleria jne. Kun valikoimat paranivat eli tuli kaikenlaisia muitakin lihaleikkeleitä, niin ostivat aina. Isä edelleenkin - kohta 97-vuotiaana - rakastaa leivän päällä rosvopaistia. Siis sitä, minkä pitäisi nykykäsitysten mukaisesti tappaa.  Miksi se sitten on vielä elossa?

Aikoinaan arkkiatri Arvo Ylppö sanoi, että kaikkea kohtuudella. Ja eli 104-vuotiaaksi. Mä olen perehtynyt monenlaisiin terveydenhuoltoon liittyviin tutkimuksiin. Siis nyt ja jo kymmeniä vuosia sitten. Ikävä kyllä lähes jokaisella tutkimukselle on ulkopuolinen rahoittaja ja se tutkimus sitten tehdän niin, että tulos on rahoittajan agendan mukainen. Mikä sitten se agenda milloinkin kenelläkin rahoittajalla on. 

Pari päivää sitten luin, että Valio alkaa siirtyä kasviperäisiin tuotteisiin maitoperäisten sijasta. Ja Valion mukaan kuulemma maanviljelijätkin ovat samaa mieltä. Hetkinen.....ketkä? Maitotilalliset vai ne, jotka kasvattaa kauraa? Mä käytän aamukahvissani kaurakermaa, mutta ei tulisi mieleenkään käyttää sitä yhtään mihinkään muuhun. Varsinkaan juoda suoraan juomalasista. Tai ostaa oikean juuston sijasta jotain juustonkorviketta. Joten mulla meni nyt Valion tuotteet boikottiin. Onneksi on muitakin vaihtoehtoja. Mä olen aika kaikkiruokainen, mutta en halua syödä kalan makuista porkkanaa enkä porkkanan makuista kalaa. Kala kalanana ja porkkana porkkanana. Jos kuolen ennenkuin täytän 80v, niin se on mulle ihan ok.

Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:

Mä olen vähän skeptinen viralisten ruokasuositusten suhteen. Mun lapsuudessani 1960-luvulla syötiin tosi paljon puuroja. Aamulla kotona, kansakoulussa lounaaksi, kotona päivälliseksi jotain muuta ja sitten taas iltapalaksi puuroa. Mun puurokiintiöni tuli täyteen jo lapsuudessani. Sitten joskus 1970-luvun alussa tuli ruotsalainen tutkimus, jonka mukaan kaurapuuro aiheuttaakin syöpää. Ja siihen loppui mun lapsuudenkodissa puuronsyönti. Äiti eri missään tapauksessa halunnut aiheuttaa  mulle ja siskolleni syöpää. 

Muistan ajan, kun telkkarissakin oli mainoksia "Mene munalla töihin". Ja meni jonkin aikaa, niin kananmunien syöntihän muuttuikin hengenvaaralliseksi. Sitten ne taas vuosien myötä olikin taas ihan hyvä ja terveellinen proteiininlähde. 

Leikkeleet! Nythän ne vissiin tappaa nopeammin kuin Raid kärpäset.  Mun vanhemmillani oli ensimmäisen kerran varaa leikkeleisiin vuonna 1952, kun muuttivat Helsinkiin. Lauantaimakkaraa, sipuliteemakkaraa, gottleria jne. Kun valikoimat paranivat eli tuli kaikenlaisia muitakin lihaleikkeleitä, niin ostivat aina. Isä edelleenkin - kohta 97-vuotiaana - rakastaa leivän päällä rosvopaistia. Siis sitä, minkä pitäisi nykykäsitysten mukaisesti tappaa.  Miksi se sitten on vielä elossa?

Aikoinaan arkkiatri Arvo Ylppö sanoi, että kaikkea kohtuudella. Ja eli 104-vuotiaaksi. Mä olen perehtynyt monenlaisiin terveydenhuoltoon liittyviin tutkimuksiin. Siis nyt ja jo kymmeniä vuosia sitten. Ikävä kyllä lähes jokaisella tutkimukselle on ulkopuolinen rahoittaja ja se tutkimus sitten tehdän niin, että tulos on rahoittajan agendan mukainen. Mikä sitten se agenda milloinkin kenelläkin rahoittajalla on. 

Pari päivää sitten luin, että Valio alkaa siirtyä kasviperäisiin tuotteisiin maitoperäisten sijasta. Ja Valion mukaan kuulemma maanviljelijätkin ovat samaa mieltä. Hetkinen.....ketkä? Maitotilalliset vai ne, jotka kasvattaa kauraa? Mä käytän aamukahvissani kaurakermaa, mutta ei tulisi mieleenkään käyttää sitä yhtään mihinkään muuhun. Varsinkaan juoda suoraan juomalasista. Tai ostaa oikean juuston sijasta jotain juustonkorviketta. Joten mulla meni nyt Valion tuotteet boikottiin. Onneksi on muitakin vaihtoehtoja. Mä olen aika kaikkiruokainen, mutta en halua syödä kalan makuista porkkanaa enkä porkkanan makuista kalaa. Kala kalanana ja porkkana porkkanana. Jos kuolen ennenkuin täytän 80v, niin se on mulle ihan ok.

Ystävän kanssa blueskadulla just kertailtiin kuuskymppisiä tuttuja, jotka ovat kuolleet hiljattain. Syöpä vei useimmat, keuhkosyöpä yhden, joka ei ikinä edes polttanut. Rintasyöpä vei yhden. Miehen. Paljon vakavia sairauksia on ystäväpiirissä. Just tuo kananmunakeskustelu naurattaa, vuorovuosina on superfoodia, ja sit taas myrkkyä. Päätimme lopettaa lukemisen. Ja n a u t t i a!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuosta lastenlasten kyläilystä vielä kerron sen, että alkuun kokemattomana, jännitin ja vähän ahdistuinkin siitä asiasta, että mitä ihmettä tarjoan lapsille ruuaksi, äitinsä kun on ravitsemusalan ihminen, ei kylläkään koskaan mitään ohjeistuksia mulle antanut, sanoi vain "ihan mitä muulloinkin tekisit" Ja niinhän se olikin, että lapset tykänneet mummon aivan tosi tavallisista "mummoruuista" niin kuin sanovat, nytkin uusia perunoita, parsaa ja  kesäporkkanoita keittelen ja teen jauhelihakastikkeen, osoittautunut tavallisuudessaan herkkuruuaksi, jota kotonakin toivoneet :)

Onhan sinulla omia lapsia. Samaa ne lapsenlapset syö kuin aikoinaan omat. Kyllä me ravitsemusalan ihmiset olemme niitä jotka liputamme raaka-aineen ja puhtaan, hyvin yksinkertaisen kotiruuan puolesta. Raaka-aine on aina pääosassa ja sen arvostus korkealla. 

Meilläkin lapsilla nyt samat ruuat pöydässä kuin oli lapuudenkodissa. Kolme poikaa ja yhden luona käytiin tänään lounaalla. Oli laittanut lihapullat ruskeassa kaskikkeessa ja muusia. Miniä tehnyt kiisselin raparperistä, kermavaahdon kanssa syötiin. Eipä eronnut ruokalista yhtään siitä mitä itse teen. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuosta lastenlasten kyläilystä vielä kerron sen, että alkuun kokemattomana, jännitin ja vähän ahdistuinkin siitä asiasta, että mitä ihmettä tarjoan lapsille ruuaksi, äitinsä kun on ravitsemusalan ihminen, ei kylläkään koskaan mitään ohjeistuksia mulle antanut, sanoi vain "ihan mitä muulloinkin tekisit" Ja niinhän se olikin, että lapset tykänneet mummon aivan tosi tavallisista "mummoruuista" niin kuin sanovat, nytkin uusia perunoita, parsaa ja  kesäporkkanoita keittelen ja teen jauhelihakastikkeen, osoittautunut tavallisuudessaan herkkuruuaksi, jota kotonakin toivoneet :)

Onhan sinulla omia lapsia. Samaa ne lapsenlapset syö kuin aikoinaan omat. Kyllä me ravitsemusalan ihmiset olemme niitä jotka liputamme raaka-aineen ja puhtaan, hyvin yksinkertaisen kotiruuan puolesta. Raaka-aine on aina pääosassa ja sen arvostus korkealla. 

Meilläkin lapsilla nyt samat ruuat pöydässä kuin oli lapuudenkodissa. Kolme poikaa ja yhden luona käytiin tänään lounaalla. Oli laittanut lihapullat ruskeassa kaskikkeessa ja muusia. Miniä tehnyt kiisselin raparperistä, kermavaahdon kanssa syötiin. Eipä eronnut ruokalista yhtään siitä mitä itse teen. 

Äitini aina ihmetteli, kun aikuistuneet lapset ja lastenlapset kehuivat ruokaansa, pyh, tavallista kotiruokaa, vähätteli hän. Perunamuussi, täysmaidosta, nokare voita. Lihapullat. Ruskea kastike (voista) ja puolukkasurvos.

Loistava ruoka. Siskonlapset ihasteli jauhelihamakaronilaatikkoani, rasvainen liha, voissa paistettu, täysmaito. Sisko hymähteli tavalleni tehdä näin e p ä t e r v e e l l i s t ä. 

Nyt kuulkaas nasut ja epänasut taidan hymistellä niin pahasti, että Vantaalla mannerlaatatkin tärisee.  Jos Universumi on tällä kertaa mun puolella eikä  aina mua vastaan, niin mulle saattaa jo ennen syksyä tulla Ukrainasta koira. En vielä tiedä, lähdenkö sitä itse hakemaan vai hakeeko ystäväni sen. Tosin vielä ei tiedetä, selviääkö se koira edes hengissä. Jos selviää, mä tarjoan sille loppuelämän kodin. Tuo koira on sodan keskellä kokenut paljon pahempia asioita kuin edellinen koirani, joka pelastettiin Pietarin kaduilta. Eläkepäivät ihmisellä on mitä on, mutta jos hyvin käy, mulla on taas "tehtävä".  Ja mun poikani lupasi, että jos mä en joku päivä pystykään siitä koirasta huolehtimaan, niin hän huolehtii. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuosta lastenlasten kyläilystä vielä kerron sen, että alkuun kokemattomana, jännitin ja vähän ahdistuinkin siitä asiasta, että mitä ihmettä tarjoan lapsille ruuaksi, äitinsä kun on ravitsemusalan ihminen, ei kylläkään koskaan mitään ohjeistuksia mulle antanut, sanoi vain "ihan mitä muulloinkin tekisit" Ja niinhän se olikin, että lapset tykänneet mummon aivan tosi tavallisista "mummoruuista" niin kuin sanovat, nytkin uusia perunoita, parsaa ja  kesäporkkanoita keittelen ja teen jauhelihakastikkeen, osoittautunut tavallisuudessaan herkkuruuaksi, jota kotonakin toivoneet :)

Onhan sinulla omia lapsia. Samaa ne lapsenlapset syö kuin aikoinaan omat. Kyllä me ravitsemusalan ihmiset olemme niitä jotka liputamme raaka-aineen ja puhtaan, hyvin yksinkertaisen kotiruuan puolesta. Raaka-aine on aina pääosassa ja sen arvostus korkealla. 

Meilläkin lapsilla nyt samat ruuat pöydässä kuin oli lapuudenkodissa. Kolme poikaa ja yhden luona käytiin tänään lounaalla. Oli laittanut lihapullat ruskeassa kaskikkeessa ja muusia. Miniä tehnyt kiisselin raparperistä, kermavaahdon kanssa syötiin. Eipä eronnut ruokalista yhtään siitä mitä itse teen. 

Kiva, kun oli ehkä huomioineet sinutkin ruokavalinnoissa. Mulla yksi iäkäs sukulainen kun tulee käymään, tarjolla on aina hänelle tuttuja ruokia. Ei olisi järkeä yrittää totuttaa enää uutiin suuntauksiin. Tutuilla mauilla vaan loppuun asti. Toinen, hänen ikätoveri, hyväkuntoisempana lomailee usein ulkomailla, tuo sieltä uusia ideoita, joskus mullekin tuntemattomia. Kullekin makunsa mukaan.

Rauhallinen päivä, nyt keitän perunat sitten lisään vielä makkaran veteen lopuksi, syön ja keitän kahvit.

Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:

Nyt kuulkaas nasut ja epänasut taidan hymistellä niin pahasti, että Vantaalla mannerlaatatkin tärisee.  Jos Universumi on tällä kertaa mun puolella eikä  aina mua vastaan, niin mulle saattaa jo ennen syksyä tulla Ukrainasta koira. En vielä tiedä, lähdenkö sitä itse hakemaan vai hakeeko ystäväni sen. Tosin vielä ei tiedetä, selviääkö se koira edes hengissä. Jos selviää, mä tarjoan sille loppuelämän kodin. Tuo koira on sodan keskellä kokenut paljon pahempia asioita kuin edellinen koirani, joka pelastettiin Pietarin kaduilta. Eläkepäivät ihmisellä on mitä on, mutta jos hyvin käy, mulla on taas "tehtävä".  Ja mun poikani lupasi, että jos mä en joku päivä pystykään siitä koirasta huolehtimaan, niin hän huolehtii. 

Arvelinkin, ettet pitkään ole ilman koiraa. Jos ei tämä suunnitelma natsaa, löydät varmaan muun kotia kaipaavan.

Minä en ole syönyt lihaa noin 15 vuoteen. Sitäkin ennen tosi vähän. Ehkä kerran viikossa. Äitini kanssa yhdessä aloitettiin tämä muutos ja se on jatkunut. Syödään silti kalaa varsinkin sen vuoksi, ettei äidilleni sovi pavut tai linssit. Näin olisi liian vaikea enää proteiinia saada. Mifu on muuten hyvä maitopohjainen proteiinin lähde. Käytetään sitä usein. Itselle kelpaa härkis yms kasvistuotteet. En ole tarkka. 

Muuten oikeastaan syödään hyvin tavallista ruokaa. Eineksiä välillä, mutta ns roskaruokaa harvoin. En ole mikään hyvä kokki. Parhaiten onnistun, kun löydän reseptin mitä noudattaa. Tämä esim leipomisten kanssa. Sitten noudatan sitä ja teen jatkossakin. Jäätelöä tulee yksi annos syötyä joka päivä. 

Minä en noudata suosituksia ruokavaliossani.

Kaikki maistuu paitsi sisäelimet.

Vihanneksia ei tule syötyä niin paljon kuin suositus on, joka päivä kuitenkin jotakin.

Perusterve olen 7kymppisenä, muutama liikakilo on mutta enpä siitäkään välitä.

Aamuyöstä heräsin kovaan vesisateeseen, kunnolla kohisi ja ukkonenkin jyrähteli.

Ikkunasta nousin katselemaan miten vesi huuhteli katua.

Pitkin päivää tullut vesikuuroja. Ei taida mansikanviljelijät tykätä, homehtuu sato peltoon kohta.