Lue keskustelun säännöt.
Hymistelyketju, tavallisia juttuja
04.02.2026 |
Räväkät älkööt vaivautuko. Täällä ei saa ilkeillä. Liian pitkästyttäviä kommentteja ei olekaan täyttämään tätä ketjua.
Kaikki mukaan, ketkä ikäviin ketjuihin olette kyllästyneet
Kommentit (13338)
Joku muisteli vanhoja Suomifilmejä.
Minusta Hilmanpäivät on hauska, joka kerta naurattaa kun sen näkee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Joku muisteli vanhoja Suomifilmejä.
Minusta Hilmanpäivät on hauska, joka kerta naurattaa kun sen näkee.
Mä tykkään katsoa -60, -70 luvun leffoja, kotimaisia. Tykkään tuon ajan pukeutumisesta.
Olen tässä viestitellyt taas paljon sen ukranalaisen eläinsuojan omistajan kanssa. Siellä vaikuttaisi olevan paljon muitakin uutta kotia kaipaavia koiria ja kissoja. Olen myös jutellut taas uudestaan poikani kanssa ja hän sanoi, että jos mä en jonain päivänä pysty ottamastani uudesta rescue-koirasta - tai kissasta - huolehtimaan, niin hän kyllä huolehtii. Tämä oli mulle aika lohduttava tieto. Tosin en yhtään ihmettele, koska muistan niin kirkkaasti sen hetken, kun poika oli 4 v ja alaskanamaluutti 8 viikkoa. Poika meni lattialle selälleen ja koiranpentu puri sitä naskalihampaillaan nenästä. Ja mun poika vaan iloisena nauroi, kun mä juoksin hakemaan ensiapupakkauksen,
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joku muisteli vanhoja Suomifilmejä.
Minusta Hilmanpäivät on hauska, joka kerta naurattaa kun sen näkee.
Mä tykkään katsoa -60, -70 luvun leffoja, kotimaisia. Tykkään tuon ajan pukeutumisesta.
70-luvulta jotkut on jääneet klassikoiksi.
Kivikosken Yö meren rannalla tuli uusintana vähän aikaa sitten. Viiltävällä tavalla siinä kaksi maailmaa, vanha ja uusi törmää yhteen, ja vanha jää, kun uusi purjehtii kohti tulevaisuutta.
Niskasen Käpy selän alla kuvaa ihanasti nuoruutta ja tuskallista kasvua aikuisuuteen. Halkola ja Melasniemi on rooleissaan uskottavia.
Saikkosen Takiaispallossa Kirka ja Terhi Panula elävät elämänsä kesää ja rokki soi. Vanhempi polvi rakentelee taustalla omia, illuusiottomia kuvioitaan.
Donner kai teki paljon elokuvia 70-luvulla. Voi olla hyviäkin, en ole katsonut.
Vähän kun lapsen syntymää odottaisi, kun on hankkimassa lemmikkiä. Sama jännitys ja ilo ja valmistelut. Muistan omalta kohdalta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Eilen oli taas kauhea migreeni koko päivän, oksetti, vilutti, valo sattui silmiin, äänet korviin ja päätä SÄRKI. Miten tuon vaivan saisi loppumaan kokonaan?
Kokemuksesta tiedän myös se on kauhea sairaus! Se kuluttaa voimia jos kestää päivän pari ja sinä päivänä ei mitään voi tehdä.
Sää on haitannut tosi paljon isäni hommia täällä. Ei ole tullut niistä nyt oikein mitään ja isäni jo tylsistyy kohta. Samoin hänellä vastoinkäymisiä. Piti saada lainaksi kärry sekä maalaustelineet, mutta sen kanssa ei mennyt kaikki nappiin ja näin jouduttiin sitten täällä päässä miettimään mitä tehdä.
Isäni yrittää nyt itse rakentaa telineitä puusta ja osti siis puutavaraa, mutta tässä kun nyt ollaan niitä rakennettu niin mietin telineitä katsoessa, että ovat liiankin huterat. Näin pieleen alkaa nyt mennä kaikki sen suhteen. En tiedä sitten miten voikin kaikki nyt mennä näin. Kai se on jos yksi asia epäonnistuu niin sitten siitä jatkumoa. Harmittaa vaan itseänikin, kun olisi ollut niin helppoa valmiit tulevat telineet koota tänne. Tosi paljon helpompaa.
En näin osaa sanoa miten isäni rännien kiinnitys, puhdistus yms urakka nyt jatkuu. Pihahommatkin jääneet itselläkin tehemättä. Huomenna onneksi ehkä parempaa säätä. Muuten auton tai oikeastaan autojen kanssa vielä omat juttunsa. Kokoajan joku osa hajoaa käsiin.
Äidilleni kuuluu hieman parempaa, mutta onhan hänkin väsynyt kaikkeen. Minä taas jotenkin stressaantunut monesta asiasta. En paljon rauhassa pysty paikallani istumaan. Ehkä iltaisin vähän ja olen saanut kirjoja luettua illalla. Olisin tosi mielelläni lähtenyt johonkin reissuun, mutta nyt vielä vaikeampi tilanne kuin esim viime kesänä. Näin ei kannata miettiä sellaisia.
Mitä hyvää kirjoittaisi. Ehkä sen, että ole päässyt lenkit kuitenkin. Syönyt vähän metsämansikkaa ja huomannut mustikoiden alkavan kypsyä. Hillasta kirjoitettiin. Se ei ole lempimarjani, mutta niitäkin piti sinne kauemmas joku päivä mennä katsomaan. Ehkä teen niin. Yksi päivä näin taas haapaperhosen tiellä. Ei pystynyt lentämään ja rähjäinen oli. No, laitoin maitolaiturille turhaan. Oli ehkä siitä sitten lähtenyt kuitenkin, kun takaisin tullessani ei näkynyt. Tai sitten oli lintu napannut. Muuten perhosbaari ollut auki jo pitkään. Vain pari amiraalia käynyt. Hiljaista muuten. Ehkä vilkastuu kuitenkin.
Isäni tuo punaviiniä, kun hänelle niitä kertonut ja meille hyödyttömiä muuten. Sitä sitten vedellä ja fariinisokerilla "lantraan". Näin tulee käytettyä nuo juomat. Itse aina, kun maistan niin totean, että kuka sellaista juo. No, moni juo kuitenkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kylläpä nukutti, ensin yöllä 5h, sitten join kahvit ja 8 maissa kävin sohvalle kattomaan huomenta suomea, olin nukahtanut, heräsin 11.00 kun täti soitti. Siis yhteensä sopiva aika. Nykyään nukun kahdessa jaksossa. Ennen aina 8h yhtäjaksoisesti. Sitä tää ikääntyminen on.
Uni muuttuu iän myötä. Just oli tästä joku juttu. Syvä uni, joka on yksi unen vaiheista, vähenee. Se on se vaihe, joka tulee ekana pian unen alussa. Silloin selkäydinneste huuhtelee kuona-aineita aivoista, mm. sitä valkoista, joka kertyessään voi johtaa dementiaan, ja elimistö toipuu muutenkin. Unijaksot vaihtelee unen aikana. REM-vaihe on kevyempi ja silloin nähdään unia. Nukkuessa aivot on vähän kuin huollossa. Mistähän johtuu, että toiset on aamu- ja toiset iltaunisia.
Luin näitä unijuttuja mielenkiinnolla, koska itse tein yli 40v epäsäännöllistä kolmevuorotyötä ja nyt eläkkeelle päästyäni noin parin vuoden päästä vasta olen ilmeisesti löytänyt oman normaalin unirytmini, mistä olen kyllä kiitollinen. Tein paljon yövuoroja työmatkoineen 11h, yleensä 3-4 peräkkäin, niitä olikin paljon tarjolla, sillä monet työtoverit eivät halunneet niitä tehdä, yksikertaisesti syystä etteivät saaneet nukuttua päivällä. Ihmiset jotka aina tehneet päivätyötä, eivät voineet useinkaan ymmärtää nukkumistani, eräskin ihmetteli suureen ääneen "miten voit olla nukkumassa vielä tähän aikaan, kun herätti minut 4:n yövuoron jälkeen klo 12 päivällä, vasta olin nukkunut reilut pari tuntia...Joskus lasten ollessa pienempiä, kyllä unet tietysti mullakin vähiin jäi ja työssä kuitenkin valppaana piti olla koko ajan. Kaikille ei tosiaankaan tuollainen vuorotyö sovi, mutta umpiväsynyt kun olin, niin uni tuli vuorojen jälkeen jo ennen kun pääni tyynylle laitoin...
Vierailija kirjoitti:
Sää on haitannut tosi paljon isäni hommia täällä. Ei ole tullut niistä nyt oikein mitään ja isäni jo tylsistyy kohta. Samoin hänellä vastoinkäymisiä. Piti saada lainaksi kärry sekä maalaustelineet, mutta sen kanssa ei mennyt kaikki nappiin ja näin jouduttiin sitten täällä päässä miettimään mitä tehdä.
Isäni yrittää nyt itse rakentaa telineitä puusta ja osti siis puutavaraa, mutta tässä kun nyt ollaan niitä rakennettu niin mietin telineitä katsoessa, että ovat liiankin huterat. Näin pieleen alkaa nyt mennä kaikki sen suhteen. En tiedä sitten miten voikin kaikki nyt mennä näin. Kai se on jos yksi asia epäonnistuu niin sitten siitä jatkumoa. Harmittaa vaan itseänikin, kun olisi ollut niin helppoa valmiit tulevat telineet koota tänne. Tosi paljon helpompaa.
En näin osaa sanoa miten isäni rännien kiinnitys, puhdistus yms urakka nyt jatkuu. Pihahommatkin jääneet itselläkin tehemättä. Huomenna onneksi ehkä parempaa säätä. Muuten auton tai oikeastaan autojen kanssa vielä omat juttunsa. Kokoajan joku osa hajoaa käsiin.
Äidilleni kuuluu hieman parempaa, mutta onhan hänkin väsynyt kaikkeen. Minä taas jotenkin stressaantunut monesta asiasta. En paljon rauhassa pysty paikallani istumaan. Ehkä iltaisin vähän ja olen saanut kirjoja luettua illalla. Olisin tosi mielelläni lähtenyt johonkin reissuun, mutta nyt vielä vaikeampi tilanne kuin esim viime kesänä. Näin ei kannata miettiä sellaisia.
Mitä hyvää kirjoittaisi. Ehkä sen, että ole päässyt lenkit kuitenkin. Syönyt vähän metsämansikkaa ja huomannut mustikoiden alkavan kypsyä. Hillasta kirjoitettiin. Se ei ole lempimarjani, mutta niitäkin piti sinne kauemmas joku päivä mennä katsomaan. Ehkä teen niin. Yksi päivä näin taas haapaperhosen tiellä. Ei pystynyt lentämään ja rähjäinen oli. No, laitoin maitolaiturille turhaan. Oli ehkä siitä sitten lähtenyt kuitenkin, kun takaisin tullessani ei näkynyt. Tai sitten oli lintu napannut. Muuten perhosbaari ollut auki jo pitkään. Vain pari amiraalia käynyt. Hiljaista muuten. Ehkä vilkastuu kuitenkin.
Isäni tuo punaviiniä, kun hänelle niitä kertonut ja meille hyödyttömiä muuten. Sitä sitten vedellä ja fariinisokerilla "lantraan". Näin tulee käytettyä nuo juomat. Itse aina, kun maistan niin totean, että kuka sellaista juo. No, moni juo kuitenkin.
Voi ystävä kallis, ota tarpeeksi omaa aikaa, ettet näänny vanhempiesi touhujen alle. Lakkasuo yksin ja eväät mukaan?
Taidat olla niin tunnollinen ja kuuliainen tytär, että jätät helposti omat toiveesi taka-alalle.
Mukavia kesäpäiviä, kerää mustikoita ja vadelmia, nauti puutarhastasi ja pelasta perhosia :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei kannata aliarvioida ja holhota muita. Jokainen tuntee itse tilanteensa ja päättää asioistaan itse.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eilen oli taas kauhea migreeni koko päivän, oksetti, vilutti, valo sattui silmiin, äänet korviin ja päätä SÄRKI. Miten tuon vaivan saisi loppumaan kokonaan?
Kokemuksesta tiedän myös se on kauhea sairaus! Se kuluttaa voimia jos kestää päivän pari ja sinä päivänä ei mitään voi tehdä.
Mulla auttoi aikoinaan täsmälääke. Migreenikohtauksessa joku aivosuoni alkaa pullistua ja venyä ja kivut ja muut oireet aiheutuu siitä. Täsmälääke hakeutui tähän suoneen ja supisti sen takaisin normaaliksi. Parissakymmenessä minuutissa oli kohtaus ohi. Nopeimmin toimi, jos otti heti alussa, mutta muutenkin. Ei sopinut, jos oli verenpainetta ja joitain muita juttuja, joita en muista. Lääkkeen nimeäkään en muista enää, mutta varmaan on jo uusiakin täsmälääkkeitä tullut. Akupunktio auttoi myös.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei kannata aliarvioida ja holhota muita. Jokainen tuntee itse tilanteensa ja päättää asioistaan itse.
Holhoat itse nyt :)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sää on haitannut tosi paljon isäni hommia täällä. Ei ole tullut niistä nyt oikein mitään ja isäni jo tylsistyy kohta. Samoin hänellä vastoinkäymisiä. Piti saada lainaksi kärry sekä maalaustelineet, mutta sen kanssa ei mennyt kaikki nappiin ja näin jouduttiin sitten täällä päässä miettimään mitä tehdä.
Isäni yrittää nyt itse rakentaa telineitä puusta ja osti siis puutavaraa, mutta tässä kun nyt ollaan niitä rakennettu niin mietin telineitä katsoessa, että ovat liiankin huterat. Näin pieleen alkaa nyt mennä kaikki sen suhteen. En tiedä sitten miten voikin kaikki nyt mennä näin. Kai se on jos yksi asia epäonnistuu niin sitten siitä jatkumoa. Harmittaa vaan itseänikin, kun olisi ollut niin helppoa valmiit tulevat telineet koota tänne. Tosi paljon helpompaa.
En näin osaa sanoa miten isäni rännien kiinnitys, puhdistus yms urakka nyt jatkuu. Pihahommatkin jääneet itselläkin tehemättä. Huomenna onneksi ehkä parempaa säätä. Muuten auton tai oikeastaan autojen kanssa vielä omat juttunsa. Kokoajan joku osa hajoaa käsiin.
Äidilleni kuuluu hieman parempaa, mutta onhan hänkin väsynyt kaikkeen. Minä taas jotenkin stressaantunut monesta asiasta. En paljon rauhassa pysty paikallani istumaan. Ehkä iltaisin vähän ja olen saanut kirjoja luettua illalla. Olisin tosi mielelläni lähtenyt johonkin reissuun, mutta nyt vielä vaikeampi tilanne kuin esim viime kesänä. Näin ei kannata miettiä sellaisia.
Mitä hyvää kirjoittaisi. Ehkä sen, että ole päässyt lenkit kuitenkin. Syönyt vähän metsämansikkaa ja huomannut mustikoiden alkavan kypsyä. Hillasta kirjoitettiin. Se ei ole lempimarjani, mutta niitäkin piti sinne kauemmas joku päivä mennä katsomaan. Ehkä teen niin. Yksi päivä näin taas haapaperhosen tiellä. Ei pystynyt lentämään ja rähjäinen oli. No, laitoin maitolaiturille turhaan. Oli ehkä siitä sitten lähtenyt kuitenkin, kun takaisin tullessani ei näkynyt. Tai sitten oli lintu napannut. Muuten perhosbaari ollut auki jo pitkään. Vain pari amiraalia käynyt. Hiljaista muuten. Ehkä vilkastuu kuitenkin.
Isäni tuo punaviiniä, kun hänelle niitä kertonut ja meille hyödyttömiä muuten. Sitä sitten vedellä ja fariinisokerilla "lantraan". Näin tulee käytettyä nuo juomat. Itse aina, kun maistan niin totean, että kuka sellaista juo. No, moni juo kuitenkin.
Voi ystävä kallis, ota tarpeeksi omaa aikaa, ettet näänny vanhempiesi touhujen alle. Lakkasuo yksin ja eväät mukaan?
Taidat olla niin tunnollinen ja kuuliainen tytär, että jätät helposti omat toiveesi taka-alalle.
Mukavia kesäpäiviä, kerää mustikoita ja vadelmia, nauti puutarhastasi ja pelasta perhosia :D
Minä en oikeastaan voi lähteä mihinkään kauemmas nyt, kun kuka täällä sitten auttaisi isääni. Ei kukaan. Hän tarvitsee apua esim telineiden kanssa. Äidistäni ei paljon ole mitään nostamaan. Ei oikeastaan lainkaan. Näin, kun ollaan omillaan niin sitten ollaan. Eilenkin tulin pitkältä lenkiltä ja isäni täällä odotteli apua ja lähes tunti meni, kun häntä avustin. Ei siinä paljon kysytä jaksaako joku vai ei ja syömiset siirtyy jne. Pitää vaan tehdä jos meinaa hommien etenevän. Se on meillä on tätä aina ollut. Turhaa valittaa silti.
Näin silti on tosi vaikeaa päässä eroon asioista. Sen totean. Isäni kuitenkin apua kaipaa ja hänellä hommat seisoneet muutenkin ja lähti niin väärille urille koko alku tässä kaikessa. Se mutkisti juttuja. Muuten ei pääse täältä edes pois lähtemään jos ei saa hommia tehtyä ja näin jos nyt ollaan vasta alussa, niin nyt on päiviä mennyt jo hukkaan ilmojen ja muiden vastoinkäymisten myötä. Urakalla ollaan ns tehty aina meidän projekteja. Se vähä mitä on ollut.
Äitini kunto on kyllä paljon huonompi kuin viime kesänä. Jalan tilanne ikävä ja kyllä sekin koko ajan mielessäni on. Ei voi mitään. Jos hän ensi kevääseen pärjäisi ettei talvea vastaan tarvisi leikkaukseen mennä ja minä saisin opintoja ehkä paremmin eteenpäin ennen sitä. Ei millään nyt syksyllä oikein nyt tuo leikkaus olisi hyvä juttu. Tietysti jos on pakko niin ei voi mitään. Hänelle tietysti raskain asia, mutta kyllä minunkin voimiani vie jo kaikki tuohon liittyvä. Isäni ei ymmärrä tilannetta kunnolla ja sitä, että miten pärjätään esim leikkauksen jälkeen monissa asioissa. Näin leikkaus pitää tehdä, kun minä olen vielä maisemissa. Muuten en tule mitään tuosta kaikesta.
Pitkästi taas, mutta voimat vähissä kyllä nyt kaikin tavoin. Anteeksi taas valitus. Muuten kiitos viestistäsi. Minun toiveeni nyt on aivoistaan se, että saisin esim lukea rauhassa kirjaa ja hetken rauhaa taas. Nyt päivät menee muissa jutuissa. Näin hommia pitää nyt saada eteenpäin, josta eivät etene millään. Muuten jos minun toiveitani mietittäisiin niin en edes jaksa juuri nyt tai oikeastaan lainkaan miettiä mitä toivoisin. Ei niitä ole paljon tullut mietittyä ja lähinnä liittyvät johonkin oieniin asioihin, kuten kirjan lukuun. Isompia juttuja on turhaa nyt miettiä. En itseäni sääli, mutta joskus väsyn kaikkeen, vaikka tietysti monilla vaikeampaa. Elämäni ei kokonaisuutena oli kovin "varmaa" ja hyvällä pohjalla oikein missään jutuissa. Se ehkä korostuu. Nyt riittämiin tästä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei kannata aliarvioida ja holhota muita. Jokainen tuntee itse tilanteensa ja päättää asioistaan itse.
Holhoat itse nyt :)
En lähde jankkaamaan tästäkään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei kannata aliarvioida ja holhota muita. Jokainen tuntee itse tilanteensa ja päättää asioistaan itse.
Holhoat itse nyt :)
Mä tulkitsin tuon aiemman kommentin ihan hyvää tarkoittavana kommenttina. Jokaisella meistä on vain rajallinen määrä voimavaroja ja jos sallimme sen, että joku tai jotkut saavat käyttää kaikki voimavaramme, sitten jäljelle ei jää enää yhtään mitään. Ei edes siihen, että jaksaisimme itse iltaan asti. Minäkin äitini kohdalla aina vaan jaksoin ja jaksoin. Lopetin silloin reumalääkityksenikin, kun en olisi voinut edes niissä kontrollilabroissa käydä. Piti päivystää 24/7. Olla valmis juoksemaan perään, jos äiti taas kerran lähti hortoilemaan jonnekin. Olipa kesken työpalaverin tai kolmen aikaan yöllä. Mulla repesi korkeiden verenpaineiden takia munuaisvaltimo joulukuussa 2012. Aiheuttaen massiivisen sisäisen verenvuodon. Mua hoitaneiden lääkäreidenkin mielestä on ihme, että selvisin siitä hengissä. Kun alkuvuodesta 2024 mun paineet alkoi taas olla luokkaa 230/170, varasin silläkin uhalla, että äiti lähtee taas karkuteille, ajan lääkärille. Se lääkäri sai taottua mun paksuun kallooni järkeä. Sanoi, että toista kertaa sulla ei käy niin poskettoman hyvä tuuri kuin kävi edellisellä kerralla. Muistan, kun sen lääkärikäynnin jälkeen puhuin isäni kanssa puhelimessa. Isän mielestä kun mun olisi pitänyt edelleenkin vaan aina jaksaa. Kysyin isältä, kumman se haluaa haudata ensin: vaimonsa, jonka kanssa on ollut naimisissakin jo yli 70 vuotta, vai nuoremman tyttärensä. Löi mulle luurin korvaan. Harvinaisen selvä vastaus.
Moni varmaan pitää mua ihan kamalana ihmisenä, kun en hyysääkäään isää nyt, kun siskoni nauttii elämästään mökillä. Mutta jos alkaisin hyysäämään, niin mun lapseni joutuisivat hautaamaan ensin mut ja vasta sitten lähes 100-vuotiaan ukkinsa. Jotkut ihmiset - vaikka rakkaita ja ihania ovatkin - saattavat ihan tiedostamattaankiin olla varsinaisia iilimatoja. Eivät tarkoita mitään pahaa, mutta "niin niin mutta kyllä sun nyt täytyy...."
Lentokoneidenkin turvaohjeissa sanotaan, että ensin happinaamari omalle naamalle ja sitten vasta vieressä istuvan naamalle.
Pitkis: Oletko siis lähdössä sieltä jonnekin? Mulla on laitettu molempiin polviini jo tekonivelet. Eka laitettiin heinäkuussa 2018 ja toka helmikuussa 2019. Jos mulla olisi kolmaskin jalka, niin ehdottomasti siihen tekonivel syksyllä. Kun ei ole enää helteitä, mutta ei myöskään vielä liukasta. En tiedä, mistä asioista äitisi tulevan leikkauksen vuoksi olet huolissasi eikä sun tarvitse mulle kertoakaan. Kun mulla leikattiin noi polvet, niin en mä muuta tarvinnut kuin ruokaa, vessapaperia, kipulääkkeet, vähän haavanhoitotarvikkeita ja jonkun ulkoiluttamaan mun koirani. Ja sisua. Ekat 2 viikkkoa oli rehellisesti sanotuna ihan kamalia. Sairaalasta sai jumppaohjeet, jotka oli ihan hyvät, mutta eivät niin hyvät kuin ohjeet, jotka sain ennen leikkaukseen menoa seinänaapuriltani. Naapuriltani, joka työkseen tekee Ortonissa tekonivelleikkauksia.
Tiedän, että omakotitalossa on enemmän hommia eli pitää hoitaa talon lämmityskin, mutta nimenomaan syksyllä sen ei kaiketi pitäisi olla yhtä iso homma kuin talvella. Tai ainakin luulisin näin... en ole koskaan asunut omakotitalossa. Mutta ruokaakin voi kokkailla ennen leikkaukseen menoa pakastimeen valmiita annoksia.
Itsekin aikoinaan epäröin ekaan leikkaukseen menemistä. Tokan kohdalla en sekuntiakaan epäröinyt. Jos mulla olisi kolmaskin jalka ja se tarvitsisi polveen tekonivelen, niin vaikka tällä sekunnilla menisin leikkaukseen. Toipuminen ja kuntoutuminen ei ole aina helppoa eikä nopeaa, mutta nyt - 8 vuotta ekan leikkaukseni jälkeen - mä pystyn jopa menemään polvilleni lattialle. Tanssimaan pystyin jo 6 kuukautta tokan polvileikkaukseni jälkeen.
Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:
Pitkis: Oletko siis lähdössä sieltä jonnekin? Mulla on laitettu molempiin polviini jo tekonivelet. Eka laitettiin heinäkuussa 2018 ja toka helmikuussa 2019. Jos mulla olisi kolmaskin jalka, niin ehdottomasti siihen tekonivel syksyllä. Kun ei ole enää helteitä, mutta ei myöskään vielä liukasta. En tiedä, mistä asioista äitisi tulevan leikkauksen vuoksi olet huolissasi eikä sun tarvitse mulle kertoakaan. Kun mulla leikattiin noi polvet, niin en mä muuta tarvinnut kuin ruokaa, vessapaperia, kipulääkkeet, vähän haavanhoitotarvikkeita ja jonkun ulkoiluttamaan mun koirani. Ja sisua. Ekat 2 viikkkoa oli rehellisesti sanotuna ihan kamalia. Sairaalasta sai jumppaohjeet, jotka oli ihan hyvät, mutta eivät niin hyvät kuin ohjeet, jotka sain ennen leikkaukseen menoa seinänaapuriltani. Naapuriltani, joka työkseen tekee Ortonissa tekonivelleikkauksia.
Tiedän, että omakotitalossa on enemmän hommia eli pitää hoitaa talon lämmityskin, mutta nimenomaan syksyllä sen ei kaiketi pitäisi olla yhtä iso homma kuin talvella. Tai ainakin luulisin näin... en ole koskaan asunut omakotitalossa. Mutta ruokaakin voi kokkailla ennen leikkaukseen menoa pakastimeen valmiita annoksia.
Itsekin aikoinaan epäröin ekaan leikkaukseen menemistä. Tokan kohdalla en sekuntiakaan epäröinyt. Jos mulla olisi kolmaskin jalka ja se tarvitsisi polveen tekonivelen, niin vaikka tällä sekunnilla menisin leikkaukseen. Toipuminen ja kuntoutuminen ei ole aina helppoa eikä nopeaa, mutta nyt - 8 vuotta ekan leikkaukseni jälkeen - mä pystyn jopa menemään polvilleni lattialle. Tanssimaan pystyin jo 6 kuukautta tokan polvileikkaukseni jälkeen.
Äitini ei mielellään menisi koko leikkaukseen. Oli ennen syntymääni tosi isossa leikkauksessa mistä kesti pitkään toipua ja huonossa kunnossa oli. Näin tulee tämä tuleva leikkaus olemaan hänelle henkisesti tosi raskas. Tiedän sen. Samoin apuna on vaan minä ja minulla syksyllä jos hyvin käy kaikki menee ok, niin kuitenkin minulla on sitten opintoja mitkä vaativat paikalla oloa jonkin verran. Näin äitini leikkaus tähän syssyyn on liikaa. Tietysti pakko mikä pakko ymmärrän sen, silti toivotaan, että pärjäisi johonkin ensi kevät talveen. Mieluiten maaliskuuhun. Toivotaan sitä, koska se sopisi meille paremmin. Muuten uhkaa meillä mennä asiat pieleen. Myös isäni olisi helpompi olla edes jonkin verran mukana keväällä. Ei talvella, kun hänellä päivystystä töiden myötä talvisin. On tämä soppa siinä mielessä. En tiedä oikeastaan miten selvitään.
Ymmärrän sanalla sen, että joku miettii mitä vaikeaa tässä kaikessa on, mutta voin kertoa ettei tule olemaan meille helppoa aikaa. Lähinnä ajatuksena se miten selvitään. Minä jos hyvin käy voisin joskus syksyllä 2027 täältä lähteä jos siis hyvin käy. En tiedä mitään siitä vielä, mutta teoriassa ja näin äitini pitäisi sitä ennen pystyä täältä melko hyvin toimimaan arjessaan. Meillä moni asia on hankalaa jo muutenkin. On ollut eri jutuissa.
Ja tietysti pelottaa ihan sekin kuntoutuuko äitini. Eräs hänen työkaveri oli lonkkaleikkauksessa ja ei vieläkään kovin hyvin pääse kävelemään. Ei tullut töihin paluusta mitään. Näin meni pieleen se homma. Sekin on omiaan tietysti muistuttamaan, ettei aina käy hyvin kuitenkaan. Ikävä juttu ja tosi kurja tilanne. Itsekin olen hänet nähnyt ja olisi tietysti toivonut paljon parempaa. En kirjoita enää tästä, kun surullinen olo vaan tulee. Samalla olet sinäkin tietysti kokenut paljon. Ehkä asenteesi on auttanut ja olet kuntouttanut itsesi. Äidistäni pelkään, että mahtaako tehdä sitä kuntoutusta jos on vaikeaa tms. En uskalla sanoa mitään. Äitini osaa olla voimakas ihminen ja ei helppoa ole häntä ohjata mihinkään. Nyt riittää tämä aihe. Muutenkin joka päivä ajatuksissa. Ja nyt aihetta käsittelin niin älkää siitä suuttuko. Enempää en tästä kirjoita.
Tuskin kirjoitan tänään enää mitään. Hyviä asioita vielä muutama loppuun. Isäni kanssa saatiin telineet kuntoon ja hän sai siivottua toisen puolen talon rännit ja kiinnitti niitä paremmin kiinni ja suoristi. Huomenna toisen puolen rännit. Näin hommat etenivät. Samoin äitini kanssa tehtiin kävely ja pääsi hieman paremmin kävelemään. Ei anna helposti periksi ja toisaalta tuo toivoa kuntoutumiseen myöhempiä aikoja ajatellessa.
Muuten onneksi ilma parani. Kiitollinen olo, kun isäni oli jo lähtemässä täältä välillä pois. Mietin vaan, että parempi se on olla kerralla pitkään ja tehdä hommat kuin ajaa välillä tuonne melko kauas takaisin ja sitten myöhemmin tänne jatkamaan. Isäni vaan on sellainen ihminen, että juoksee paikasta toiseen ja näin levottomaksi tulee se sadepäivinä täällä. Näin näissä asioissa parempaa.
Kävin vanhaa äitiäni katsomassa hoitopaikassa.
Jo ovella kuului hänen puheensa- kieli laulaa taukoamatta vaikka oli jo kuolemaa tekemässä. Hyvin kahvi ja pulla maistui!
Kaikki muut hoidokit ovat ilmeettömiä ja melkein puhumattomia. Äitillä vielä huumori pelaa ja nauraa vitseille.
Mainioita sutkauksia tulee häneltä.
98 täytti, fysiikka pelaa mutta muisti ei.
Samalla tavattiin lounaan merkeissä siellä päin asuvien siskojen kanssa.
Toivottavasti sateet taukoavat, pihalla pitäisi tehdä sitä ja tätä.
Hyvää viikonjatkoa itsekullekin!
Muistatko vielä sen Lindbergin Hilman?
Uni muuttuu iän myötä. Just oli tästä joku juttu. Syvä uni, joka on yksi unen vaiheista, vähenee. Se on se vaihe, joka tulee ekana pian unen alussa. Silloin selkäydinneste huuhtelee kuona-aineita aivoista, mm. sitä valkoista, joka kertyessään voi johtaa dementiaan, ja elimistö toipuu muutenkin. Unijaksot vaihtelee unen aikana. REM-vaihe on kevyempi ja silloin nähdään unia. Nukkuessa aivot on vähän kuin huollossa. Mistähän johtuu, että toiset on aamu- ja toiset iltaunisia.