Hymistelyketju, tavallisia juttuja

Sadepäivä. Kyylän kanssa vaan hymistellään kotona. Kiitos ideoista, mitä tehdä eläkkeellä. Onneksi eläkepäiväni alkavat jo elokuussa, koska naapuruston teinit ajelee silloin vielä mopoillaan ja voinkin mennä vaikka valittamaan mopojen pörinästä. Nyt en viitsi mitään valittaa, koska ei mua mopojen äänet oikeasti häiritse. Ensi kuussa sitten saattaa jo häiritäkin, vaikea etukäteen tietää :D Tai sitten ei häiritse senkään vertaa.

Nyt menossa 11. kuukausi poissa työelämästä. Jos työ on kivaa ja työkaverit mukavia, töissä on - ainakin välillä - ihan kiva käydä. Viime kesänä tuli 50 vuotta siitä, kun menin ensimmäistä kertaa kesätöihin. Ja jo silloin mietin, että eiköhän mun työurani voisi jo olla tässä. Oli mulla siintänyt eläkepäivät ruusunpunaisina jo horisontissa, mutta aika nopeasti tein sen päätöksen, että irtisanoinkin itseni jo 11 kuukautta ennen eläkeikää. Ja hyvän päätöksen tein. Vaikka oloneuspäiväni eivät alkaneetkaan ruusunpunaisesti vaan ensin murtui jalkaterä, sitten toin Irlannista koronan, sen jälkeen taloyhtiön iso remontti, koiran sairastumiset ja kuolema, niin en kyllä olisi mitenkään jaksanut olla vielä töissäkin. Vaikka etätyö olikin. Joskus aikoinaan mulla oli 2 alakouluikäistä lasta, isokokoinen paljon liikuntaa tarvitseva koira, 2 kissaa, 2 hamsteria, kokopäivätyö ja työn ohessa opiskelin ammattikorkeakoulussa uutta tutkintoa. En tajua, miten silloin jaksoin. Ei kai sitä selitä muu kuin ikä eli olin silloin nelikymppinen ja nyt kohta jo 65. Ja nyt mulla on vain Kyylä sekä rajattomasti aikaa, joten eipä häiritse mopojen pörinät eikä muutkaan äänet, vaikka kuulossani ei olekaan mitään vikaa. Tai no kännykän äänet häiritsee, mutta sen vekottimen saa onneksi äänettömälle. 

Heräsin aikaisin aamulla säpsähtäen ja muistin, että olin unohtanut viedä koiran iltalenkille. Ja sitten muistin, että  eihän mulla enää ole koiraa. Välillä käy mielesssä, että jospa sittenkin vielä koira. Kunnes taas järki palaa päähän ja ajattelen, että vain "lainakoiria" enää. 

Mukavaa torstaita nasut ja epänasut!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minua harmittaa etten sitä pääskyn laulun lopputirinää enää kuule tai pitää tosi lähellä olla.

Samoin heinäsirkkoja en kuule. 
Paljon jää kuulematta enkä ole tottunut kuulolaitetta joka päivä pitämään vaikka kuulohoitajalle lupasin.

Tuliko missä iässä suunnilleen kuuloon muutoksia? Itse olen alle 60 mutta saan palautetta lapsilta että puhun paljon kovempaa kuin ennen. Luulen siis että kuuloni on alentunut. En kuule hälyssä varsinkaan kaikkea. 

Taisin olla ekan kerran kuulotutkimuksessa jo alle nelikymppisenä- tietyn äänialan kuulemisessa alenemaa mutta ei aihetta laitteen käyttöön vielä. Nyt olen kohta 70 ja pari vuotta sitten hakeuduin terveysaseman kautta kuulotutkimuksiin. Ilmeisesti perinnöllistä tämä.

Kannattaa ilman muuta kysyä ta:lta pääsiskö tutkimuksiin, kuulolaite on maksuton sitä kautta.