Lue keskustelun säännöt.
Lemmikin omistaja, jos rakastuisit allergiseen
03.01.2026 |
...tai ihmiseen, jolle muista syistä ei lemmikki olisi ok, niin luopuisitko ihmisestä, johon olet rakastunut vai etsisitkö lemmikille uuden kodin vai yrittäisitkö seurustella niin, että kumppani ja lemmikki eivät kohtaisi niin pitkään kuin lemmikki on elossa?
Kommentit (183)
Vierailija kirjoitti:
Kyllä kuulostaa sangen omituiselta jos joku vaihtaisi puolisonsa lemmikkiin.
Itsellä vaino ja kolme lasta, ja sanotaan näin että yksikään eläin ei mene heidän terveyden edelle, ajattelin että tämä on jokaiselle normaaliälyisille itsestään selvä asia.
Jokaiselle normaaliälyiselle onkin. Mutta pitää huomioida, että nyt ollaan vauvapalstalla. Täällä ei normaaliälyisyys ole kovin yleistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kyllä kuulostaa sangen omituiselta jos joku vaihtaisi puolisonsa lemmikkiin.
Itsellä vaino ja kolme lasta, ja sanotaan näin että yksikään eläin ei mene heidän terveyden edelle, ajattelin että tämä on jokaiselle normaaliälyisille itsestään selvä asia.
Jos vaimollasi on kissa niin kannattaa ottaa ero, häntä kun ei kiinosta jos sinä tai lapsenne sairastuu allergiaan, se on menoa sitten, kissahmiset on itsekkäitä pask oja joita ei kiinosta kuin se kissa, viis lapsista tai perheestä mutta kissa on nro1
Luin ketjun ja pakko sanoa että seuraavaksi kun menen treffeille niin on ihan pakko kysyä onko naisella kissaa, tämön ketjun perusteella pitää pysyä kaukana😂
Vierailija kirjoitti:
Luin ketjun ja pakko sanoa että seuraavaksi kun menen treffeille niin on ihan pakko kysyä onko naisella kissaa, tämön ketjun perusteella pitää pysyä kaukana😂
Hullu kissanainen ei tosiaan ole mikään urbaani legenda. Niitä on oikeasti olemassa. Kannattaa kiertää kaukaa.
Vierailija kirjoitti:
Jotenkin ei yhtään yllätä, että nimenomaan vauvapalstalla on näin paljon porukkaa, joka valitsee aina ja kaikissa tilanteissa ennemmin kissansa kuin ihmisen.
Olet kyllä täysi taukki. Tässä on moni sanonut ettei edes ajautuisi aloituksen tilanteeseen eli alkaisi minkäänlaiseen suhteeseen tuon teoreettisen allergisen/eläimistä pitämättömän ihmisen kanssa. Itse kun aikoinaan etsin kumppania, eläinrakkaus oli yksi tärkeimmistä "vaatimuksista" jo ennen tutustumisen alkamista.
Jos aikuinen ihminen alkaisi allergisoitua, se ei tosiaankaan tapahdu tavalla joka johtaa välittömään hengenvaaraan ja tarpeeseen tehdä valinta kumppanin ja lemmikin välillä tuosta noin vaan. Lisäksi jos yhteen on alunperinkin päätynyt kaksi eläinrakasta ihmistä, varmasti pystytään tilanteeseen suhtautumaan lemmikkien etu edellä - täydessä yhteisymmärryksessä.
Miksi ihmeessä eläinrakas ihminen varta vasten haalisi elämäänsä jonkun aivan vastakkaista elämäntapaa edustavan tyypin? Kiintymiseen saati sitten rakastumiseen menee tasapainoisilla aikuisilla ihmisillä aikaa, ei se tapahdu random-hepun kanssa bussipysäkillä. Prosessissa on tunteiden lisäksi mukana myös järki. Epävakaat sitten erikseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En luopuisi lemmikistä. Kun lapset on aikuisia aion muuttaa maalle ja hankkia lisää elukoita: kanoja, vuohia, hepan, kissoja. Ei tuohon yhtälöön sovi kovin allerginen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nro 108. Miksi et voi sietää kissoja? Ja miksi sanot inhoavasi niitä??
Mitä pahaa kissat on sulle tehneet?
Perustele jotenkin?
Miksi kenenkään pitäisi sinulle mitään perustella? Ihmisillä on erilaisia mieltymyksiä. Kaikki ei tykkää kissoista ja se on ihan ok.
No kiinnosti vain tietää syy miksi joku inhoaa kissoja. Ei mulla ole kissaa mutta en niitä inhoa.
Ja mikäli tällainen kissoja inhoava sattuisi rakastumaan ihmiseen jolla on kissa niin sen takiako kissasta pitäisi luopua? Onko siihen inhoon joku oikea syy ja mikä se voisi olla? Ei tietenkään kaikkien tarvi kaikesta tykätä mutta ainahan asioita voi pohtia. Voisiko inhoaja muuttaa käsitystään mikäli on kovin rakastunut?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jotenkin ei yhtään yllätä, että nimenomaan vauvapalstalla on näin paljon porukkaa, joka valitsee aina ja kaikissa tilanteissa ennemmin kissansa kuin ihmisen.
Olet kyllä täysi taukki. Tässä on moni sanonut ettei edes ajautuisi aloituksen tilanteeseen eli alkaisi minkäänlaiseen suhteeseen tuon teoreettisen allergisen/eläimistä pitämättömän ihmisen kanssa. Itse kun aikoinaan etsin kumppania, eläinrakkaus oli yksi tärkeimmistä "vaatimuksista" jo ennen tutustumisen alkamista.
Jos aikuinen ihminen alkaisi allergisoitua, se ei tosiaankaan tapahdu tavalla joka johtaa välittömään hengenvaaraan ja tarpeeseen tehdä valinta kumppanin ja lemmikin välillä tuosta noin vaan. Lisäksi jos yhteen on alunperinkin päätynyt kaksi eläinrakasta ihmistä, varmasti pystytään tilanteeseen suhtautumaan lemmikkien etu edellä - täydessä yhteisymmärryksessä.
Lemmikkien etu edellä?!?? Kyllä minä ja miehenikin ollaan eläinrakkaita mutta voin sanoa ettei kumpikaan meistä kyllä menisi lemmikkien etu edellä vaan ensimmäisenä olisi se oma tai ihmisen terveys.
Täydessä yhteisymmärryksessä luovuttaisimme lemmikin rakastavaan kotiin jos jommankumman terveys sitä vaatisi ja tämä ei tee meistä ei-eläinrakkaita ihmisiä!
Vierailija kirjoitti:
Ei ole. Rakastan kissaani. Tietenkin. Mitään en ole muilta vaatimassa, eikä minua kiinnosta toisten lapset. Sellaisiltakaan en siis ole mitään vaatimassa.
Elän rauhassa ja tyytyväisenä kissani kanssa, enkä todellakaan luovu kissastani yhtään kenenkään takia.
***
Mitä sitten teet ketjussa, jossa puhutaan toiseen ihmiseen rakastumisesta? Sinulta sellainen ei selkeästi onnistu, koska elämääsi mahtuu vain kissasi.
Vastasin aloittajan kysymykseen. :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei se sitä tarkoita, että liitto olisi heppoinen. Uhraukset sen jatkumiselle vain olisivat liian suuret.
***
Kyllä se sitä tarkoittaa. Jos ei ole valmis tekemään uhrauksia, liitto on heppoinen. Moni laittaa koko elämänsä uusiksi avioliiton pelastamiseksi. Sinusta ei siihen ole, koska liittosi on heppoinen tilapäisratkaisu.
Etkö paskavammainenääliö osannut lukea, että tuolla kirjoittajalla se vaarantaisi myös työn. Jotkut katsos tekee töitä eläinten parissa.
Miten se, ettei huolisi itselleen jotain vierasta miestä, jos se maksaisi rakkaan lemmikin, kertoo siitä, että myös omat lapset menisi sen lemmikin edelle? Onko miehillä näin kova tarve saada olla lapsia, että koirakin on uhka?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Pyydätkö sinä sitten kumppanisi luopumaan lapsestaan sen vuoksi että sinä et voi luopua kissasta ja jos hän ei suostu niin haukut hänet assholeksi"
Mitä hemmettiä sinä sössötät? En pyydä. En edes lähtisi mihinkään parisuhteisiin ihmisen kanssa jolla on lapsia. En tosin tiedä, miten se tähän edes liittyy. Kissastani en kuitenkaan luovu missään tilanteessa.
Sulla on varsin sairaalloinen pakkomielle kissaasi. Kannattaisi hankkia siihen ajoissa apua.
Ainoa päästään sairas tässä olet sinä. Olet koko ketjun ajan flipannut ihan totaalisesti kun jotkut ei ala parisuhteeseen allergisen ihmisen kanssa ja luovu lemmikistään. Mikä susta on tehnyt tuollaisen katkeran sekopään?
- eri
Vierailija kirjoitti:
Kissaihnisen kannattaa sitten sanoa tämä heti alussa että kissa menee kaiken edelle. En todellakaan perustaisi perhettä tuollaisen ihmisen kanssa.
Toivon mukaan sun kaltaisen katkera ja tyhmä ihminen ei koskaan saa lapsia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla on ollut mun koira kauemmin kuin mun pisin parisuhde kesti. En luopuisi koirastani. Toisaalta olen itsekin allerginen ja koira on ns allergiakoira. Ehkä mies siedättyisi sille? Turhaa teoretisoimista, kun en miestä edes etsi.
Jotkut ei nyt näytä tajuavan sitä, että aloituksessa puhuttiin uuden suhteen aloittamisesta. Ei siitä, että tuleeko jo olemassa oleva puoliso tai lapsi allergiseksi. Nyt jälleen kerran lukutaitoa kehiin.
Itsellä ei enää kissa ole, mutta sellainen saattaa vielä tulla. Jos olisi tavannut jonkun allergisen tai kissoja inhoavan miehen edesmenneen kissan vielä eläessä, niin ei suhdetta olisi päässyt kehittymään koska kyllä olisi kissa mennyt puolituntemattoman miehen edelle. Homma ei olisi koskaan edennyt rakastumiseen asti.
Ainoa päästään sairas tässä olet sinä. Olet koko ketjun ajan flipannut ihan totaalisesti kun jotkut ei ala parisuhteeseen allergisen ihmisen kanssa ja luovu lemmikistään. Mikä susta on tehnyt tuollaisen katkeran sekopään?
- eri
No näille palstauleille kaikki mikä edes viittaa naisten itsenäiseen oikeuteen päättää omasta elämästään on uhka. Ihan sama onko kyseessä lemmikki, ura vai vapaaehtoinen sinkkuus. jne. Pipipäiden ajatuksenjuoksun mukaan on jonkinlainen henkilökohtainen loukkaus heitä kohtaan, kun naiset elävät omaa elämäänsä. Ovat narsistisia, pikkulapsen asteelle jääneitä kiukuttelijoita joiden ajatuksista on turha etsiä logiikkaa.
Helppo vastaus, en koskaan rakastuisi allergiseen tai ihmiseen joka ei pidä eläimistä.
En mä kissoistani luovu, joten mahdollisen naisystävän tai vaimon tulee pystyä elämään kissataloudessa.
Mulla on kissa, josta omistaja luopui. Hän rakastui mieheen, joka oli allerginen kissalle. Noin kolmen vuoden jälkeen omistaja yritti saada kissaa takaisin erottuaan miehestä. En antanut, koska kissä oli joutunut jo kerran muuttamaan ja luonteeltaan hyvin arka.
Jotenkin ei yhtään yllätä, että nimenomaan vauvapalstalla on näin paljon porukkaa, joka valitsee aina ja kaikissa tilanteissa ennemmin kissansa kuin ihmisen.