Lue keskustelun säännöt.
Lemmikin omistaja, jos rakastuisit allergiseen
03.01.2026 |
...tai ihmiseen, jolle muista syistä ei lemmikki olisi ok, niin luopuisitko ihmisestä, johon olet rakastunut vai etsisitkö lemmikille uuden kodin vai yrittäisitkö seurustella niin, että kumppani ja lemmikki eivät kohtaisi niin pitkään kuin lemmikki on elossa?
Kommentit (183)
Kissasta on helppo päästä eroon. Ruokkii sitä vähän "herkuilla" ja pian kisuliini nukkuu pois.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tykkään lemmikeistä, mutta jos oikeasti oma nykyinen mieheni tulisi allergiseksi, niin luopuisin kyllä lemmikeistä.
Vaikka kuinka paljon rakastankin lemmikkejäni, niin kyllä rakastan miestäni paljon enemmän. Lemmikit tuovat paljon elämään, mutta mieheni tuo kyllä paljon enemmän.
Mieheni kaltaista puolisoa on erittäin vaikea löytää tässä maailmassa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En luopuisi koskaan rakkaasta lemmikistäni. Eli vastaus on helppo: ihmiselle sanoisin heipat!
Laittaisit lapsesi adoptioon, jos hänestä tulisi allerginen?
Lue aloitus uudestaan, ei ole mitään lapsista siinä.
Miksi et lue, mihin kirjoittaja vastaa? Vai oletko niin tollo, ettet ymmärrä, että keskustelussa voi vastata muuhunkin kuin aloitukseen?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No mieti nyt järjellä. Rakastan kissani, jonka kanssa olen elänyt 16 vuotta. Se on pitkä aika. En todellakaan "jousta" ja luovu kissastani. Ihan pähkähullu ajatuskin.
Jotain vikaa on ihmisessä, joka niin tekisi.
***
Sinusta siis ihmisessä on jotain vikaa, jos hän laitta oman lapsensa hyvinvoinnin sinun kissasi edelle? Kertoo kyllä kaiken olennaisen kissaihmisten ajatusmaailmasta tuo logiikkasi.
Minkä lapsen? Mitä oikein horiset. Kirjoitin vain, että en todellakaan olisi valmis "joustamaan" ja luopumaan kissastani. Näillä on menty ja mennään jatkossakin. Toki tämä ei ole koskaan ollut ongelma, sillä en ole tekemisissä noin typerien ihmisten kanssa, jotka edes vaatisivat tuollaisia älyttömyyksiä.
Ai sulta puuttuu myös lukutaito. Ilman sitä on tosiaan vaikea ymm
Niin. Lue viesti, johon vastasit. Siinä ei puhuta sanallakaan lapsista mitään. Miksi minua pitäisi muiden lapset kiinnostaa ja miten ne liittyvät asiaan?
Tässäkin on huvittava, että miten psykologisesta asiasta on loppujaan kysymys. Tässä keskustelussa moni painottaa, että ei luopuisi lemmikistä, että se ei ole mitään kertakäyttökamaa. Sitten nämä kommentit saa valtavasti yläpeukkuja.
Joskus kommentoin, että kuinka exäni halusi välttämättä koiran, vaikka minusta se ei ollut järin hyvä ajatus, vaan pikemminkin häneltä tunnepohjainen pakkomielle. Sitten hän myöhemmin luopui koirasta kun tuli uusi mies kuvioihin ja lapsi, niin ei ollut koiralle aikaa. Minä kritisoin tätä vahvasti, mutta siinä kohtaa palstamammat kääntyi ymmärtämään tätä koirasta luopujaa, koska olihan kyseessä mies vs nainen asetelma, jossa mies eli minä olin naista syyttävänä osapuolena.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nro 108. Miksi et voi sietää kissoja? Ja miksi sanot inhoavasi niitä??
Mitä pahaa kissat on sulle tehneet?
Perustele jotenkin?
Tarvii kyllä sanoa että en ikinä harjoittaisi oman lapseni perhettä kissan vuoksi eli jos mieheni nyt saisi jonkun vakavan allergian niin kyllä mieheni ja lapseni isä menisi kissan edelle ja kissalle etsittäisiin uusi koti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No mieti nyt järjellä. Rakastan kissani, jonka kanssa olen elänyt 16 vuotta. Se on pitkä aika. En todellakaan "jousta" ja luovu kissastani. Ihan pähkähullu ajatuskin.
Jotain vikaa on ihmisessä, joka niin tekisi.
***
Sinusta siis ihmisessä on jotain vikaa, jos hän laitta oman lapsensa hyvinvoinnin sinun kissasi edelle? Kertoo kyllä kaiken olennaisen kissaihmisten ajatusmaailmasta tuo logiikkasi.
Minkä lapsen? Mitä oikein horiset. Kirjoitin vain, että en todellakaan olisi valmis "joustamaan" ja luopumaan kissastani. Näillä on menty ja mennään jatkossakin. Toki tämä ei ole koskaan ollut ongelma, sillä en ole tekemisissä noin typerien ihmisten kanssa, jotka edes vaatisivat tuollaisia älyttömyyksiä.
Kannattaa sitten katsoa mihin viesteihin vastaa eikä haukkua muita
Katso itse. Sinä vastasit viestiin, jossa ei puttu mitään lapsista. Itse aloit jankuttaa jostain lapsesta.
Niin. Lue viesti, johon vastasit. Siinä ei puhuta sanallakaan lapsista mitään. Miksi minua pitäisi muiden lapset kiinnostaa ja miten ne liittyvät asiaan?
***
Lue viestit, joihin vastaat niin ymmärrät. Jos siis osaat lukea.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Nro 108. Miksi et voi sietää kissoja? Ja miksi sanot inhoavasi niitä??
Mitä pahaa kissat on sulle tehneet?
Perustele jotenkin?
Miksi kenenkään pitäisi sinulle mitään perustella? Ihmisillä on erilaisia mieltymyksiä. Kaikki ei tykkää kissoista ja se on ihan ok.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ilmeisesti kissojen omistajat ovat jotenkin omituisia.
Seurustelin naisen kanssa jolla oli kissa, lapseni on allerginen kissoille ja tämä tuli selväksi jo ensimmäisen puolen vuoden aikana. Asia ei minua haitannut koska minun ei koskaan edes ollut tarkoitus viedä lastani hänen luokseen.
Jossain vaiheessa nainen alkoi toivomaan yhteenmuuttoa ja sitä että lapsi voisi kokeilla jotain ihme siedätyshoitoa allegiaansa niin lopetin suhteen, ja hupsista yhtäkkiä minä olinkin se asshole joka ei ole valmis tekemään mitään suhteen eteen ja olin kuulemma antanut ymmärtää enemmän..
Miten se liittyy kissoihin, ettet ollut pystynyt sanomaan naiselle missään välissä, ettet halua mitään vakavaa vaan pelkkää tapailua?
Aivan, ei mitenkään.
Olen eri, mutta pitäisi olla lemmikin omistajalle selvää, että jos toisen lapsi on allerginen, ei jutusta voi tulla muuta kuin pelkkää tapailua. Mitä muuta se muka voisi olla? Ei kukaan lähde lapsensa terveydellä leikkimään jonkun kissan takia. Lemmikin omistaja on itse tyhmä jos kuvitteli muuta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ilmeisesti kissojen omistajat ovat jotenkin omituisia.
Seurustelin naisen kanssa jolla oli kissa, lapseni on allerginen kissoille ja tämä tuli selväksi jo ensimmäisen puolen vuoden aikana. Asia ei minua haitannut koska minun ei koskaan edes ollut tarkoitus viedä lastani hänen luokseen.
Jossain vaiheessa nainen alkoi toivomaan yhteenmuuttoa ja sitä että lapsi voisi kokeilla jotain ihme siedätyshoitoa allegiaansa niin lopetin suhteen, ja hupsista yhtäkkiä minä olinkin se asshole joka ei ole valmis tekemään mitään suhteen eteen ja olin kuulemma antanut ymmärtää enemmän..
Kuten tämäkin ketju todistaa, lemmikin omistajille lemmikki on aina prioriteetti yksi. Ihan turha odottaa mitään joustoa siltä suunnalta.
No mieti nyt järjellä. Rakastan kissani, jonka kanssa o
Tässä sinulle niin voit lukea mihin ketjuun vastasit, eikä tarvi enää jankuttaa. Jos tarkoituksesi on vastata aloittajalle ei sinun tarvitse lainata kenenkään viestiä ääliö
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Pyydätkö sinä sitten kumppanisi luopumaan lapsestaan sen vuoksi että sinä et voi luopua kissasta ja jos hän ei suostu niin haukut hänet assholeksi"
Mitä hemmettiä sinä sössötät? En pyydä. En edes lähtisi mihinkään parisuhteisiin ihmisen kanssa jolla on lapsia. En tosin tiedä, miten se tähän edes liittyy. Kissastani en kuitenkaan luovu missään tilanteessa.
Sulla on varsin sairaalloinen pakkomielle kissaasi. Kannattaisi hankkia siihen ajoissa apua.
Ei ole. Rakastan kissaani. Tietenkin. Mitään en ole muilta vaatimassa, eikä minua kiinnosta toisten lapset. Sellaisiltakaan en siis ole mitään vaatimassa.
Elän rauhassa ja tyytyväisenä kissani kanssa, enkä todellakaan luovu kissastani yhtään kenenkään takia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En olisi valmis luopumaan lemmikeistäni. Olen nyt viisikymppinen, en ole koskaan elämäni aikana elänyt ilman lemmikkejä (koiria ja kissoja). Varhaisimmat lapsuusmuistonikin liittyvät niihin ja rakkauteeni eläimiä kohtaan.
En alkaisi suhteeseen allergisen ihmisen kanssa, en alkaisi edes tutustumaan saati sitten rakastumaan tuollaisessa tilanteessa. Eläimistä pitämättömän ihmisen kanssa minulla ei taatusti edes olisi juuri mitään yhteistä muutenkaan, pidän täysin mahdottomana että ajatutuisin aloituksessa esitettyyn valintatilanteeseen (joka siis minulle ei edes olisi valinta). Jos joutuisin elämään ilman lemmikkejä, tekisin itseni syvästi onnettomaksi ja miksi haluaisin sellaista?
Kyllä luopuisin lemmikistä, jos se olisi välttämätöntä puolison terveyden takia. Ihan niin sekaisin en ole, että laittaisin lemmikin mieheni terveyden edelle, vaikka rakas lemmikki kyseessä onkin. Jossain kulkee raja senkin suhteen, miten paljon voi uhrata lemmikin takia. Lemmikillehän ei ole mitenkään vaarallista, jos se vaihtaa kotia toiseen turvalliseen ja rakastavaan kotiin. Osa täällä ilmeisesti luuli, että luopuminen tarkoittaa lopettamista ja on siksi niin ehdoton.
Ei ole. Rakastan kissaani. Tietenkin. Mitään en ole muilta vaatimassa, eikä minua kiinnosta toisten lapset. Sellaisiltakaan en siis ole mitään vaatimassa.
Elän rauhassa ja tyytyväisenä kissani kanssa, enkä todellakaan luovu kissastani yhtään kenenkään takia.
***
Mitä sitten teet ketjussa, jossa puhutaan toiseen ihmiseen rakastumisesta? Sinulta sellainen ei selkeästi onnistu, koska elämääsi mahtuu vain kissasi.
Mä asuin isoäitini kanssa muinoin ja mulla oli kaksi kissaa. Kyllä ne kissat jäi mummolle pitämään seuraa, kun mä muutin nykyisen rakkaani kanssa yhteen.
Lemmikki mäkeen. Samantien.
Aahhhh..
Kyllä kuulostaa sangen omituiselta jos joku vaihtaisi puolisonsa lemmikkiin.
Itsellä vaino ja kolme lasta, ja sanotaan näin että yksikään eläin ei mene heidän terveyden edelle, ajattelin että tämä on jokaiselle normaaliälyisille itsestään selvä asia.
Lue aloitus uudestaan, ei ole mitään lapsista siinä.