Lue keskustelun säännöt.
Symbioottinen parisuhde, jossa kahdesta tulee ikäänkuin yksi ja mitään ei tehdä yksin ja kaikki mitä tehdään, tehdään yhdessä
Tiedättekö tällaisia pareja?
Mikä tähän ajaa?
Esim. yksin ei voi seurata mitään sarjaa, vaan sarja valitaan siten, että se miellyttää molempia ja sitä katsotaan aina yhtä aikaa.
Oman unirytmin mukaan ei toimita, vaan etsitään kompromissi, jonka mukaan mennään yhtä aikaa sänkyyn, aletaan nukkumaan samaan aikaan käsi kädessä ja herätään samaan aikaan. Syödään samaa ruokaa aina.
Nämä ihmiset eivät ikäänkuin ole itsenäisiä ja omia itsejään, vaan muokkaavat itsensä täydelliseen symbioosiin toisen kanssa. Miksi?
Kommentit (915)
"suhdekin voi paremmin kun ei ole sairaanloista symbioosivaihetta."
Symbioosi tarkoittaa suhdetta, joka hyödyttää molempia. Lauseesi on siis määritelmällisesti epätosi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mun mielestä jokainen saa nysvätä puolisonsa kanssa ja loukata ystäviään ja muita läheisiään, sisaruksiaankin, niin paljon kuin tahtoo korostamalla, miten vähäinen merkitys heillä on.
Mutta sitten pitää muistaa, että tämä oli se oma valinta, oma valinta korostaa sitä läheisille. Niin että kun kukaan ei sitten haluakaan tapaamisia, vaikka kuinka ruikutatte ja lähettelette runonpätkiänne, otatte sen tyynesti vastaan todeten, että valinta on tehty. Ette kulje esim. kylillä juoruamassa, miten huonoja ystäviä teillä on.
Itsellä on nyt tämä tilanne: ystävä kertoilee mm. työkavereilleni, miten huono ihminen olen, kun en ole tukena erossa.
Jos sitoudutte siis tähänkin, mitä nysväämisen jälkeen seuraa, ok. Muutoin miettikääs nyt vielä.
Vierailija kirjoitti:
Meillä minä teen ruuat. Miksi mun pitäisi jaksaa ja haluta tehdä eri ruokia meille, kun on helpompaa, halvempaa ja nopeampaa tehdä sama ruoka? 😂 Ja kun niitä omia lemppareita voi syödä silloin kun on yksin.
Tämä on jollekin nyt selvästi joku hirveä periaatekysymys.
No on mulle todellakin hirveä periaatekysymys, että voin syödä kotonani vaikka puuroa, vaikka mies ei siitä tykkääkään. Tai ihan mitä tahansa ruokaa koska hyvänsä odottelematta, että toinen lähtee jonnekin ja olen yksin!
Tuohan oikein alleviivaa, miten ne omat halut täytyy siirtää ja ohittaa, odotella, että toinen tekee jotain (on poissa kotoa) niin sitten minä voin tehdä sitä, mitä haluan.
Normaalisti tosiaan ihmiset laittavat ruokia, joista kaikki tykkää, tietysti. Mutta en minä siihen kuole, jos mies paistaa silakoita, joita inhoan ja joiden paistamisen tuoksukin on huono. Olisi silti kamalaa, jos hän kokisi, että vaikka tekee silakoita
Sun tekstissä vilahtelee koko ajan "täytyy", "pitää", "pakko". Ei meillä TÄYDY, PIDÄ EIKÄ OLE PAKKO odottaa, eikä etenkään mikään ruoka-asia LOUKKAA 😂
Ehkä tässä sitten on erona ihmisten erilainen suhtautuminen ruokaan. Mulla ei ole koskaan sellaisia mielihaluja, että pitäisi saada ruokaa X nyt heti. Niin kovaa mielihalua että harmittaisi jos en sitä heti saisi ja harmittaisi vielä enemmän jos viikon päästä mielihalu on mennyt ohi 😄
Joo, joskus voin miettiä että en olekaan pitkään aikaan tehnyt ruokaa X ja sitten teen sitä jossain kohtaa, mutta voi mennä pitkäkin aika. Vaikka olisin yksin kotona.
Siinäkin vedät överiksi että ei toinen siihen KUOLE jos toinen tekee lempiruokaansa. No vastaavasti se toinenko sitten kuolee, jos ei saa sitä lempiruokaansa just nyt heti tänne? No ei, ei kuole. Ihmeellinen suhtautuminen ruokaan minusta.
Ehkä mulla/meillä on vaan rennompi ja leppoisampi suhtautuminen elämään. Ei päivän ruoka ole elämää mullistava asia. Riittää, että on hyvää ja ravitsevaa ruokaa.
Ketjussa monella menee tosiaan puurot ja vellit sekaisin. Se, pakottaako puoliso suhteessa tekemään kaiken yhdessä, soitteleeko koko ajan töihin tai päästääkö edes töihin, määrääkö mitä syöt ja juot, saatko ottaa alkoholia tai mennä Lissun kanssa lenkille, on aivan täysin eri asia kuin se, että pariskunta ihan molempien omasta halusta viettää lähes kaiken ajan yhdessä, tekee yhteiset ruuat, viihtyy yhdessä ihan oikeasti eikä pakolla.
Eka suhde näistä ei ole terve, toinen on.
En ymmärrä onko ketjussa muutama kommentoija oikeasti niin tyhmä, ettei tajua näiden eroa.
Ehkä mulla/meillä on vaan rennompi ja leppoisampi suhtautuminen elämään. Ei päivän ruoka ole elämää mullistava asia. Riittää, että on hyvää ja ravitsevaa ruokaa.
Olen eri, mutta tuskinpa sulla on rennompi suhtautuminen kuin heillä, jotka eivät joudu ajattelemaan, mitä halpaa ja helppoa ruokaa tänään tekisi, jotta se on sitten myös puolison mieleen.
Meillä kumpikin tekee sitä ruokaa, mitä haluaa ja toinen sitä sitten syö jos syö. Jollei halua syödä, tekee ja syö jotain muuta, mitä itse haluaa.
Me tosin kumpikin arvostamme sitä, että omaa kroppaansa saa kuunnella ruuan suhteen, sillä mitenkään ei toisella voi olla koko ajan synkassa esim. se, haluaako syödä jotain raskaampaa tai kevyempää. Usein niin, että toinen tahtoo makkarakastiketta ja toinen salaatin, riippuen nälästä ja päivän aktiviteeteista.
Toi on hauska: ollaan rentoja, kun mennään jonkun ihme ohjelman mukaan, sen sijaan, että kumpikin ihan oikeasti tekisi mitä just sillä hetkellä haluaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ketjussa monella menee tosiaan puurot ja vellit sekaisin. Se, pakottaako puoliso suhteessa tekemään kaiken yhdessä, soitteleeko koko ajan töihin tai päästääkö edes töihin, määrääkö mitä syöt ja juot, saatko ottaa alkoholia tai mennä Lissun kanssa lenkille, on aivan täysin eri asia kuin se, että pariskunta ihan molempien omasta halusta viettää lähes kaiken ajan yhdessä, tekee yhteiset ruuat, viihtyy yhdessä ihan oikeasti eikä pakolla.
Luulen, että suurin osa pariskunnista, jotka haluavat olla yhdessä on näin. Mutta se mikä on loukkaavaa, että korostetaan, että en tarvitse muita kuin puolisoni, muut ihmiset ovat turhia, en välitä olla kenenkään muun kanssa yhteydessäkään edes. Tai sanotaan, kun joku suree, että ei saa siskoonsa yhteyttä, kun isä kuolee, että mitäs pyörit kolmantena pyöränä avioliitossa.
Minä en tiedä, kuinka tyhmä täytyy olla, jos ei ymmärrä, että miksi ihmiset eivät tästä tykkää ja pitävät ikävänä, että läheisellä on tuommoinen suhde, joka tälläistä käytöstä saa aikaan.
Vierailija kirjoitti:
Mun mielestä jokainen saa nysvätä puolisonsa kanssa ja loukata ystäviään ja muita läheisiään, sisaruksiaankin, niin paljon kuin tahtoo korostamalla, miten vähäinen merkitys heillä on.
Mutta sitten pitää muistaa, että tämä oli se oma valinta, oma valinta korostaa sitä läheisille. Niin että kun kukaan ei sitten haluakaan tapaamisia, vaikka kuinka ruikutatte ja lähettelette runonpätkiänne, otatte sen tyynesti vastaan todeten, että valinta on tehty. Ette kulje esim. kylillä juoruamassa, miten huonoja ystäviä teillä on.
Itsellä on nyt tämä tilanne: ystävä kertoilee mm. työkavereilleni, miten huono ihminen olen, kun en ole tukena erossa.
Jos sitoudutte siis tähänkin, mitä nysväämisen jälkeen seuraa, ok. Muutoin miettikääs nyt vielä.
Tämä on hyvä muistutus. Ystävältäsi tuo on törkeästi tehty.
Itse en vain juurikaan kaipaa sisarusteni tai ystävieni seuraa. En nyt enkä mahdollisen eron jälkeenkään. Ei ero sitä muuksi muuttaisi. Mutta tämä tosiaan on hyvä ajatella läpi jo tiiviin parisuhteen aikana.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mun seurustelumies haluaa just tällästä symbioosia ja mä en. En jaksa että ois 24/7 liimautuneena kiinni. Hän kokee sen ihanana olla koko ajan kiinni, mun mielestä se tuntuu ahdistavalta riippuvuudelta. Jonkun verran aiheuttaa ristiriitaa, vielä kuitenkin tykätään olla yhdessä ja ollaan pystytty vetämään linjat ja rajat ja tekemään kompromisseja sen suhteen että miten paljon kumpikin erillistä tai yhteistä olemista tarvitsee, mutta aika näyttää onko tää pitkäaikainen suhde vai kaatuuko just tähän että ollaan niin erilaisia itsenäisyyden suhteen.
Olisipa ihanaa saada tuollainen ap:n kuvailema suhde, mutta ei, minusta kiinnostuu vain itsenäiset, paljon omaa tilaa tarvitsevat naiset, koska olen introvertti. Muita ihmisiä en kaipaa. mutta kumppania kyllä. Eleltäisiin kahdestaan. Yksinäistä olla aina vain "erillissuhteessa".
m40+
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ehkä mulla/meillä on vaan rennompi ja leppoisampi suhtautuminen elämään. Ei päivän ruoka ole elämää mullistava asia. Riittää, että on hyvää ja ravitsevaa ruokaa.
Olen eri, mutta tuskinpa sulla on rennompi suhtautuminen kuin heillä, jotka eivät joudu ajattelemaan, mitä halpaa ja helppoa ruokaa tänään tekisi, jotta se on sitten myös puolison mieleen.
Meillä kumpikin tekee sitä ruokaa, mitä haluaa ja toinen sitä sitten syö jos syö. Jollei halua syödä, tekee ja syö jotain muuta, mitä itse haluaa.
Me tosin kumpikin arvostamme sitä, että omaa kroppaansa saa kuunnella ruuan suhteen, sillä mitenkään ei toisella voi olla koko ajan synkassa esim. se, haluaako syödä jotain raskaampaa tai kevyempää. Usein niin, että toinen tahtoo makkarakastiketta ja toinen salaatin, riippuen nälästä ja päivän aktiviteeteista.
Toi on hauska: ollaan rentoja, kun mennään jonkun ihme ohjelman mukaan, sen sijaan, että
Ei me mennä minkään ohjelman mukaan, ei hyvää päivää tuota sun ajatteluasi 😂😂 Luojan kiitos en ole koskaan edes yrittänyt kanssasi parisuhdetta. Ei tulis mitään, kun kaikkea täytyy koko ajan ylianalysoida, väkisin vääntää ja kääntää. Nimenomaan haluan rennompaa, paljon rennompaa.
PS. Ei meillä ruuan tarvitse olla halpaa. Eikä se sitä myöskään ole. Senkin keksit omasta päästäsi. Keskustele nyt tällaisen kanssa sitten.
Vierailija kirjoitti:
Ketjussa monella menee tosiaan puurot ja vellit sekaisin. Se, pakottaako puoliso suhteessa tekemään kaiken yhdessä, soitteleeko koko ajan töihin tai päästääkö edes töihin, määrääkö mitä syöt ja juot, saatko ottaa alkoholia tai mennä Lissun kanssa lenkille, on aivan täysin eri asia kuin se, että pariskunta ihan molempien omasta halusta viettää lähes kaiken ajan yhdessä, tekee yhteiset ruuat, viihtyy yhdessä ihan oikeasti eikä pakolla.
Eka suhde näistä ei ole terve, toinen on.
En ymmärrä onko ketjussa muutama kommentoija oikeasti niin tyhmä, ettei tajua näiden eroa.
Ihan yhtä lailla voisi provokatiivisesti kysyä, eivätkö parisuhdenysvät, jotka perustavat elämänsä yhden kortin varaan, tiedä olevansa tyhmiä. Mutta jokainen tyylillään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
"Ei me mennä minkään ohjelman mukaan, ei hyvää päivää tuota sun ajatteluasi 😂😂 Luojan kiitos en ole koskaan edes yrittänyt kanssasi parisuhdetta. Ei tulis mitään, kun kaikkea täytyy koko ajan ylianalysoida, väkisin vääntää ja kääntää. Nimenomaan haluan rennompaa, paljon rennompaa.
PS. Ei meillä ruuan tarvitse olla halpaa. Eikä se sitä myöskään ole. Senkin keksit omasta päästäsi. Keskustele nyt tällaisen kanssa sitten. "
Olen eri, mutta en tajua yhtään mistä ylianalysoinnista ja väkisin vääntämisestä puhut. En näe mitään sellaista tekstissä, johon vastasit.
Vierailija kirjoitti:
Mun mielestä jokainen saa nysvätä puolisonsa kanssa ja loukata ystäviään ja muita läheisiään, sisaruksiaankin, niin paljon kuin tahtoo korostamalla, miten vähäinen merkitys heillä on.
Mutta sitten pitää muistaa, että tämä oli se oma valinta, oma valinta korostaa sitä läheisille. Niin että kun kukaan ei sitten haluakaan tapaamisia, vaikka kuinka ruikutatte ja lähettelette runonpätkiänne, otatte sen tyynesti vastaan todeten, että valinta on tehty. Ette kulje esim. kylillä juoruamassa, miten huonoja ystäviä teillä on.
Itsellä on nyt tämä tilanne: ystävä kertoilee mm. työkavereilleni, miten huono ihminen olen, kun en ole tukena erossa.
Jos sitoudutte siis tähänkin, mitä nysväämisen jälkeen seuraa, ok. Muutoin miettikääs nyt vielä.
Tämäpä. Mutta eipä aikaakaan kun on jo uusi elämänrakkaus jossa roikkua ja jonka elämää voi alkaa elää. Unohtuu se vanhan kaverinkin haukkuminen kun aika menee uuden kullan elämäntapojen opettelemiseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ketjussa monella menee tosiaan puurot ja vellit sekaisin. Se, pakottaako puoliso suhteessa tekemään kaiken yhdessä, soitteleeko koko ajan töihin tai päästääkö edes töihin, määrääkö mitä syöt ja juot, saatko ottaa alkoholia tai mennä Lissun kanssa lenkille, on aivan täysin eri asia kuin se, että pariskunta ihan molempien omasta halusta viettää lähes kaiken ajan yhdessä, tekee yhteiset ruuat, viihtyy yhdessä ihan oikeasti eikä pakolla.
Eka suhde näistä ei ole terve, toinen on.
En ymmärrä onko ketjussa muutama kommentoija oikeasti niin tyhmä, ettei tajua näiden eroa.
Ihan yhtä lailla voisi provokatiivisesti kysyä, eivätkö parisuhdenysvät, jotka perustavat elämänsä yhden kortin varaan, tiedä olevansa tyhmiä. Mutta jokainen tyylillään.
En ymmärrä mistä "yhdestä kortista" puhut. Ero tai toisen kuolema ja muut ikävät tilanteet voi ja kannattaa ottaa huomioon symbioottisessakin suhteessa. Mutta jos ei ikinä uskalla sitoutua ja heittäytyä, kannattaa vain asua yksin ilman lapsia vuokralla koko elämänsä. Eipä tule pantua mitään minkään kortin varaan ikinä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ketjussa monella menee tosiaan puurot ja vellit sekaisin. Se, pakottaako puoliso suhteessa tekemään kaiken yhdessä, soitteleeko koko ajan töihin tai päästääkö edes töihin, määrääkö mitä syöt ja juot, saatko ottaa alkoholia tai mennä Lissun kanssa lenkille, on aivan täysin eri asia kuin se, että pariskunta ihan molempien omasta halusta viettää lähes kaiken ajan yhdessä, tekee yhteiset ruuat, viihtyy yhdessä ihan oikeasti eikä pakolla.
Eka suhde näistä ei ole terve, toinen on.
En ymmärrä onko ketjussa muutama kommentoija oikeasti niin tyhmä, ettei tajua näiden eroa.
Ihan yhtä lailla voisi provokatiivisesti kysyä, eivätkö parisuhdenysvät, jotka perustavat elämänsä yhden kortin varaan, tiedä olevansa tyhmiä. Mutta jokainen tyylillään.
Uskaltautuminen ja heittäytyminen kuuluu ihan eri lauseeseen kuin miehessä roikkumiseen.
Olisi kamalaa elää suhteessa jossa toinen pakottaa olemaan, menemään ja harrastamaan aina yksin. Pakottaa syömään eri ruokia, koskaan ei voida syödä samaa ruokaa. Omat jääkaapit on oltava. Kamalaa olisi suhteessa jossa täytyy aina mennä eri aikaan nukkumaan. Ei saa olla yhteisiä kavereita, eikä kavereita koskaan saa tavata yhdessä. Ei saa edes tutustua toisen kavereihin, ei edes sukuun, koska minuus kärsii. Ei saa tehdä mitään samalla tavalla kuin puoliso tekee, vaan on pakko koko ajan olla erilainen.
Ketjussa korostuu parisuhdefanatismi ja tunnehöttöripustautuminen. Parisuhteessa voi elää myös itsenäisesti kasvaen ottaen toisen kasvun myös huomioon. Parisuhteessa kaksi erillistä ihmistä elää yhdessä. Ei kahdesta tule yhtä missään vaiheessa.
Ei ihme että eroprosentti on niin suuri (tällaista tuumailin luettuani ketjun).
Vierailija kirjoitti:
Mun seurustelumies haluaa just tällästä symbioosia ja mä en. En jaksa että ois 24/7 liimautuneena kiinni. Hän kokee sen ihanana olla koko ajan kiinni, mun mielestä se tuntuu ahdistavalta riippuvuudelta. Jonkun verran aiheuttaa ristiriitaa, vielä kuitenkin tykätään olla yhdessä ja ollaan pystytty vetämään linjat ja rajat ja tekemään kompromisseja sen suhteen että miten paljon kumpikin erillistä tai yhteistä olemista tarvitsee, mutta aika näyttää onko tää pitkäaikainen suhde vai kaatuuko just tähän että ollaan niin erilaisia itsenäisyyden suhteen.
Itse lähtisin jo eri suuntaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ketjussa monella menee tosiaan puurot ja vellit sekaisin. Se, pakottaako puoliso suhteessa tekemään kaiken yhdessä, soitteleeko koko ajan töihin tai päästääkö edes töihin, määrääkö mitä syöt ja juot, saatko ottaa alkoholia tai mennä Lissun kanssa lenkille, on aivan täysin eri asia kuin se, että pariskunta ihan molempien omasta halusta viettää lähes kaiken ajan yhdessä, tekee yhteiset ruuat, viihtyy yhdessä ihan oikeasti eikä pakolla.
Eka suhde näistä ei ole terve, toinen on.
En ymmärrä onko ketjussa muutama kommentoija oikeasti niin tyhmä, ettei tajua näiden eroa.
Ihan yhtä lailla voisi provokatiivisesti kysyä, eivätkö parisuhdenysvät, jotka perustavat elämänsä yhden kortin varaan, tiedä olevansa tyhmiä. Mutta jokainen tyylillään.
Luepa uudelleen, aivan ajatuksella, tuo viesti jota kommentoit.
Vittumitäpaskaa tämäkin.