Symbioottinen parisuhde, jossa kahdesta tulee ikäänkuin yksi ja mitään ei tehdä yksin ja kaikki mitä tehdään, tehdään yhdessä

Mikä tässä yhteiskunnassa on vikana? Televisiosta katsotaan ,' ensitreffit alttarilla , eksiä  rannalla' ja mitälie 'ensirakkautta viimenäkemällä lentokentällä alasti appivanhempien kanssa '. Kaikki tuntuvat haavelevan kestävästä parisuhteesta, mutta kukaan ei halua tikkua ristiin laittaa  tai tehdä pienintäkään kompromissia asian eteen. Ei kaikkea tarvitse kylki kyljessä tehdä, mutta  se sinun puoliso on sinun puoliso. Sehän se on koko pointti. Jos te ette oo tiimi ja elä symbioosissa niin sitte on sama olla vaikka sinkku.

Vierailija kirjoitti:

Tulee mieleen sekin, että maksimoidaanko tai yritetään maksimoida tuollaisella symbioosielämällä se, että kun toisella ei 100 % ole muuta elämää tai tunnetaan ja luotetaan 100 % toisensa läpikotaisin niin kukaan ei pääse silloin väliin tai toinen todellakin on sen 100 % minun ja vain  minun. 

Mietin sitäkin millainen järkytys silloin mahtaakaan olla, jos jompikumpi jollain ihmeen kaupalla jossain satunnaisen 1 - 2 % erillään olon raossa tapaakin jonkun ja haluaa erota. Tai vain ei enää halua elää yhdessä. 

Omasta näkökulmastani ja elämänkokemuksestani en vaan voi uskoa, että 100 % yhteistä parisuhdetta voi olla. Tai voi, mutta, että molemmat ovat siinä kuitenkaan ihan täysin vapaaehtoisesti. Että kaikk teot, toiveet ja ajatukset ihan oikeasti menevät aina yhteen samoin kuin toisellakin. 

 

 

Ei suhteeseen tulisi lähteä muuten kuin 100% luottamuksella. Se järkytyksen määrä,  petetyksi tulemana on varmaan aina yhtä syvä, jos niin käy, mutta miten sinä haluaisit sinua kohdeltavan? Luotettavana vai epäluotettavana?

 

 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tiedän tuollaisen pariskunnan. Heillä ei ole mitään omia harrastuksia tai ystäviä, vaan kaikki tehdään yhdessä. Miehen pitää käydä välillä työmatkoilla, ja nainen ei tee sinä aikana mitään kodin ulkopuolella. Käy töissä ja kaupassa, ja on loppupäivän sisällä. Ei käy edes kävelyllä yksin. 

Siis sinä "tiedät" hänestä jotain tällaista? Kauheaa. Miksi?

Jep. Meillä mies lähti eilen ja tulee takaisin 2 vuorokauden kuluttua. En käy edes töissä enkä kaupassa sinä aikana, kun teen etätöitä ja mies kävi kaupassa minua varten jo ennen lähtöään 😄 eri

Kai nyt käyt kuitenkin ulkona saamassa päivänvaloa ja raikasta ilmaa?

Päivänvaloa työ

Toi kirjottaja tekee töitä kotoonta. Aiko olla sisällä noi päivät kun mies muualla. Mies kävi vielä kaupassa ennen työmatkaa.

Ei ole terveellistä käytöstä olla liikkumatta asunnosta jos on terve.

Vierailija kirjoitti:

Tulee mieleen sekin, että maksimoidaanko tai yritetään maksimoida tuollaisella symbioosielämällä se, että kun toisella ei 100 % ole muuta elämää tai tunnetaan ja luotetaan 100 % toisensa läpikotaisin niin kukaan ei pääse silloin väliin tai toinen todellakin on sen 100 % minun ja vain  minun. 

Mietin sitäkin millainen järkytys silloin mahtaakaan olla, jos jompikumpi jollain ihmeen kaupalla jossain satunnaisen 1 - 2 % erillään olon raossa tapaakin jonkun ja haluaa erota. Tai vain ei enää halua elää yhdessä. 

Omasta näkökulmastani ja elämänkokemuksestani en vaan voi uskoa, että 100 % yhteistä parisuhdetta voi olla. Tai voi, mutta, että molemmat ovat siinä kuitenkaan ihan täysin vapaaehtoisesti. Että kaikk teot, toiveet ja ajatukset ihan oikeasti menevät aina yhteen samoin kuin toisellakin. 

 

 

Ei suhteeseen tulisi lähteä muuten kuin 100% luottamuksella. Se järkytyksen määrä,  petetyksi tulemana on varmaan aina yhtä syvä, jos niin käy, mutta miten sinä haluaisit sinua kohdeltavan? Luotettavana vai epäluotettavana?  

 

Vai oletko itse 80% luotettava? 50%

 

 

Vierailija kirjoitti:

Mikä tässä yhteiskunnassa on vikana? Televisiosta katsotaan ,' ensitreffit alttarilla , eksiä  rannalla' ja mitälie 'ensirakkautta viimenäkemällä lentokentällä alasti appivanhempien kanssa '. Kaikki tuntuvat haavelevan kestävästä parisuhteesta, mutta kukaan ei halua tikkua ristiin laittaa  tai tehdä pienintäkään kompromissia asian eteen. Ei kaikkea tarvitse kylki kyljessä tehdä, mutta  se sinun puoliso on sinun puoliso. Sehän se on koko pointti. Jos te ette oo tiimi ja elä symbioosissa niin sitte on sama olla vaikka sinkku.

Symbiottinen parisuhde määritellään näin:

Symbioottinen parisuhde tarkoittaa yleensä erittäin voimakasta henkistä riippuvuutta, jossa kaksi ihmistä on niin tiiviisti kiinni toisissaan, että heidän identiteettinsä sekoittuvat, ja toisen hyvinvointi on täysin sidoksissa toisen toimintaan, usein passiivisessa tai jopa alistuvassa muodossa.

Ihminen on symbioosissa eräiden bakteerien kanssa. Esimerkiksi suolistobakteerit muun muassa tuottavat ravinteita ja osallistuvat ruoansulatukseen. Jos bakteerikanta tuhoutuu, ihminen kuolee (ilman invasiivista ja loppuelämän jatkuvaa hoitoa). 

Haluatko yhä pitää kiinni näkemyksestäsi, että ellei halua symbioottista suhdetta on sama jäädä sinkuksi?

"Tässä tulee ihmisten eroavaisuudet hyvin esiin, itse en kestäisi "häsellyselämää" 😊"

Ihan uteliaisuuttani kysyn: kerrotko mikä sellaisessa olisi sietämätöntä vs kuinka asia nyt on omassa elämässäsi?

Täällä puhutaan erosta, mutta kyllähän kuolemakin erottaa.

Hoitakaa hyvät ihmiset niitä ihmissuhteitanne ajoissa, koskee myös teitä symbioosissa eläviä.

Toinen jos kuolee, tai on löytänyt toisen ja lähtee,  niin putoatte muuten tyhjän päälle ihmiskontakteissa.

Siis MITEN tuossa annetaan ymmärtää että toisten suhteissa olisi jotain vikaa, kun toisten suhteista ei puhuta sanallakaan? 😂 Kyllä nyt luet rivien välistä sellaisia asioita, mitä siellä ei ole.

Niin minä puhuin omasta äidistäni ja hänen tavastaan puhua ystävänsä liitosta, joten kyllä minä ne rivin välit ja suoraan sanotut asiat oikein hyvin ymmärsin. Ehkä paremmin kuin sinä?

Hänellä oli tapana kovasti arvostella "kaiken maailman turhia menoja", joita hänen ystävillään tai työkavereillaan oli, tyyppiä yksikin ystävä oli käynyt yksin katsomassa jonkun uuden leffan. Kuulen korvissani hänen arvostelevan ja äänensä: ei meidän vaan tarvi yksin elokuviin mennä. Olivat aina me, lapsi sai kokea olevansa ylimääräinen. Ikäväkseni olin vielä ainut lapsi, eli ei edes sisaruksia. 

Luepa sinä hieman tarkemmin, nämä tulivat siis aina nimenomaan toisten suhteita arvostellessa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mikä tässä yhteiskunnassa on vikana? Televisiosta katsotaan ,' ensitreffit alttarilla , eksiä  rannalla' ja mitälie 'ensirakkautta viimenäkemällä lentokentällä alasti appivanhempien kanssa '. Kaikki tuntuvat haavelevan kestävästä parisuhteesta, mutta kukaan ei halua tikkua ristiin laittaa  tai tehdä pienintäkään kompromissia asian eteen. Ei kaikkea tarvitse kylki kyljessä tehdä, mutta  se sinun puoliso on sinun puoliso. Sehän se on koko pointti. Jos te ette oo tiimi ja elä symbioosissa niin sitte on sama olla vaikka sinkku.

 

Symbiottinen parisuhde määritellään näin:

Symbioottinen parisuhde tarkoittaa yleensä erittäin voimakasta henkistä riippuvuutta, jossa kaksi ihmistä on niin tiiviisti kiinni toisissaan, että heidän identiteettinsä sekoittuvat, ja toisen hyvinvointi on täysin sidoksissa toisen toimintaan, usein passiivis

Kyllä näen, että avioliittoni on näin syvällä,  että elämme symbioosissa. Identiteettimme, maailmankatsomuksemme ja näkemyksemme ovat aika syvästi hioutuneet yhteen. Olemme kuitenkin kaksi erillistä henkilöä, omine menoineen ja tahtoineen.. Kuitenkin, ilman riitoja, mustasukkasuusdraamoja tai muita suurempia ongelmia. Kumpikin saa mennä, lupia kyselemättä. Vuosien varrella ei ole ollut ongelmia. En osaa ajatella elämääni ilman puolisoani, ehkäpä kuolen ikävään jos hän lähtee ennen minua. Itse haluan olla hänelle vain hyvä,  rakastava ja luotettava, kaikin puolin ja se on ainut asia mitä minun näkemykseni mukaan toiselta voi odottaa parisuhteessa.

Identiteetti tarkoittaa ihmisen yksilöllistä käsitystä itsestään (omakuva) ja siitä, mihin hän kuuluu, muodostuen persoonallisista ominaisuuksista, kokemuksista ja vuorovaikutuksesta muiden kanssa, ja se ilmenee eri osina kuten henkilökohtaisena (kuka olen, mikä tekee minusta minut), sosiaalisena (mihin ryhmään kuulun), sukupuoli-, seksuaali- ja kulttuuri-identiteettinä. 

Jaatte siis yhteisen identiteetin? Jään miettimään kuinka se on mahdollista, onko persoonalliset ominaisuudet muovautuneet samanlaisiksi ja yhdessä jakamattomat kokemukset merkityksettömiksi identiteeissä.

En tiedä, mikä on tarkoitusperimäsi yrittäessäsi todistaa minulle, etten tuntisi olevani omassa parisuhteessani niin kuin olen. Pitkässä parisuhteessa persoonallisudet todennäköisesti hioutuvat yhteen,  yhteenkuuluvuus tuo yhteiset tavoitteet. Toki molemmilla on omia toiveita ja ajanvietteitä, mitä ajan ja talouden merkeissä sitten myös toteutamme,  mutta pääpaino on aina se suhde ja yhteinen pärjääminen. 

Vierailija kirjoitti:

En tiedä, mikä on tarkoitusperimäsi yrittäessäsi todistaa minulle, etten tuntisi olevani omassa parisuhteessani niin kuin olen. Pitkässä parisuhteessa persoonallisudet todennäköisesti hioutuvat yhteen,  yhteenkuuluvuus tuo yhteiset tavoitteet. Toki molemmilla on omia toiveita ja ajanvietteitä, mitä ajan ja talouden merkeissä sitten myös toteutamme,  mutta pääpaino on aina se suhde ja yhteinen pärjääminen. 

Ei kukaan täällä ole kieltämässä etteikö joku tuntisi suhteessaan olonsa juuri sellaiseksi kuin tuntee. Mutta esim minä en ole polyamorisessa suhteessa vaikka siltä tuntuisikin, koska kummallakaan ei ole, eikä kaiketi halua toista kumppania lisäksi.

En minä ole myöskään missään SUB/DOM suhteessa vaikka siltä tuntuisi, koska meillä kumpikaan ei alistu toisen tahtoon.

Etkä sinä elä symbioottisessa suhteessa jos on omia menoja, toiveita ja ajanvietteitä. Kun se symbioottinen suhde on määritelmällisesti suhde jossa oma kuihtuu pois yhteisen tieltä. Sinun suhde voi olla hyvin läheinen, hyvin syvä, merkityksellinen, poikkeuksellisen ihana ja täynnä aivan mystiseltä tuntuvaa yhteyttä ja rakkautta. Mutta se ei ole symbioottinen, ellei siinä oma identiteetti ja yksilöllisyys sekä toiminnan itsenäisyys ole kadonnut kertakaikkiaan. Ihan niin kuin maatiaiskissa voi elää laumassa siiamilaisia kissoja ja kokea itse olevansa aivan samanlainen kuin ne muut, mutta ei silti ole siiamilainen kissa, koska ei täytä siiamilaisen kissan määritystä. Se on silti kissa, ja aivan erityisen ihana kissa jos siltä tuntuu, mutta ei kuitenkaan siiamilainen kissa.

Joku jo ihmettelikin miksi kukaan haluaisi väenvänkään väittää että kylläpä on, varmasti on, eläkä yhtään väitä ettei olisi..kun oikeasti ei ole. Ei symbiottinen suhde ole mikään tavoiteltava ja hyvä juttu. Se on merkki siitä, että suhteen eriytymisvaihe on käymättä läpi ja suhteeseen on päässyt kehittymään sairaalloinen riippuvuus -siis oikeasti nimenomaan yksilön tuhoutumiseen johtava riippuvuus jos hänen symbioosinsa toinen osapuoli katoaa. Ja se yleensä perustuu yksipuoliseen kontrolliin ja hyväksikäyttöön sekä rikkoutuneisiin identiteetteihin.

Pitkässä parisuhteessa persoonallisudet todennäköisesti hioutuvat yhteen,  yhteenkuuluvuus tuo yhteiset tavoitteet. 

En edes tiedä, mitä tarkoittaa. Millä tavalla persoonallisuudet hioutuvat yhteen? Minun persoonallisuuteni on ihan sama kuin suhteen alussa, samoin miehen. Suhdetta on kestänyt 40+ vuotta. 

Me olemme molemmat toki ajan kanssa joutuneet miettimään ja muuttamaan toimintatapojamme, olleet kriittisiä sen suhteen, mitä ajattelemme, oppineet, hylänneet jotain ajatusmalleja jne - mutta sen on kumpikin tehnyt erikseen, erillisenä ihmisenä. Joskus myös hyvin eriaikaisesti, eli toinen on elänyt suht staattista arkea ja toisella on ollut myllerrys mielessä. 

Yhteenkuuluvuus on tunne, halu kuulua yhteen, mutta ei se vaadi mitään persoonien yhteen hioutumista. Me olemme aika erilaisiakin, niin kyllä siinä joutuisi toinen omasta persoonastaan paljosta luopumaan, jos alkaisi itseään toiseen liittää.

Mutta jos tarkoitat yhteen hioutumisella sitä, että ymmärtää toisen erilaisuutta ja on valmis sen vuoksi riitelemättä asioista tms. niin olemme samaa mieltä, se usein tapahtuu pitkissä liitoissa. Yhteiset tavoitteetkin on vähän itsestäänselvyys, mutta vastaavasti pitää kannustaa toista niissä ihan omissa, erillisissä tavoitteissa.

Minulla oli tälläinen parisuhde, mutta vain kaikessa hyvässä. Mitään huonoa ei ollut. Kaikki kodin ulkopuolella tehtiin yhdessä. Haluttiin olla yhdessä. Juostiin ja hiihdettiin yhdessä, vaikka toinen oli nopeampi. Hitaampi lähti edeltä ja nopeampi juoksi takaisin päin, niin, että tultiin samaan aikaan perille. Ei ollut yhden yhtäkään ongelmaa. 

Vierailija kirjoitti:

Minulla oli tälläinen parisuhde, mutta vain kaikessa hyvässä. Mitään huonoa ei ollut. Kaikki kodin ulkopuolella tehtiin yhdessä. Haluttiin olla yhdessä. Juostiin ja hiihdettiin yhdessä, vaikka toinen oli nopeampi. Hitaampi lähti edeltä ja nopeampi juoksi takaisin päin, niin, että tultiin samaan aikaan perille. Ei ollut yhden yhtäkään ongelmaa. 

Kerrot menneessä aikamuodossa. Onko tämä parisuhde nyt päättynyt,