Lue keskustelun säännöt.
Monesko parisuhde sinulle oli se pysyvä?
28.12.2025 |
Olen tätä joskus miettinyt, että kun aika harva loppujaan muodostaa sen pysyvän suhteen ensimmäisen kanssa, eikä välttämättä toisenkaan. Onko ne ensimmäiset todellisuudessa aina sitten niin paljon huonompia kumppaneita kuin ne myöhemmät?
Kommentit (29)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ensimmäisen. Aiemmat oli tapailusuhteita.
En sanoisi, että ne ensimmäiset olisi jotenkin huonompia. Se on vain, että yleisemmin se ensimmäinen suhde sijoittuu, kun on vielä tosi nuori ja yhä kehittymässä. Silloin se kumppani valikoidaan pienen ihastumisen kautta, ei suinkaan sen kautta, että onko teillä nyt varmasti samat tulevaisuudenhaaveet, moraalit, asenteet ja niinedespäin. Myös kun on vielä kehittymisvaiheessa, niin ne omat asenteet ja vaatimukset parisuhdetta kohtaan muuttuvat. Jos on vielä jotain traumaa omasta lapsuudesta, niin niiden ylipääsemiseenkin menee aikaa.
Ensimmäinen ja viimeinen. Yhtä iankaikkista helvettiä.
Eihän kukaan voi todellisuudessa tietää, onko nykyinen suhde pysyvä. T
Vaikka miten olisi motivoitunut niin toinen voi vaikka kuolla huomenna.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Neljäs. Nyt tässä suhteessa ollut yli kymmenen vuotta, mutta silti olin itse tosissani myös kolmessa aiemmassa. Olen edelleen katkera niistä ja tietty "viha" naisia kohtaan jäi pysyväksi. Se näkyy esim tällä palstalla, että kun joku palstanainen rupeaa vähänkin ärsyttämään, niin kiihdyn samantien nollasta sataan ja hyökkään verbaalisesti kimppuun ja solvaan.
Kyllä ne ekat olivat ihan sysipaskoja ja laatu on muuttunut monella tavalla paremmaksi vanhetessa. Olen silti edelleen sinkku, koska parisuhde on konseptina aika huono enkä enää käytä ehkäisyä, joten oikeastaan ainoa vaihtoehto on perheen perustaminen, mikä sitten vaatisi erittäin hyvän kumppanin. Ei ole sellaista vielä tullut vastaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Toinen. Kahdenkymmenen vuoden jälkeenkin olen yhä syvästi rakastunut mieheeni.
Täähän nyt riippuu ja roikkuu. Traagista myöntää, mutta nykyinen puoliso ei ole se, jota ajattelen, kun joku sanoo "elämäsi rakkaus". Intohimoisin ja onnellisin suhteeni oli kolmekymppisenä, mutta mies jätti minut. Eli minulle se oli paras suhde, mutta ei näköjään hänelle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Teinivuosina tyttöystävät vaihtuivan tiuhaan. Sitten olin seitsemän vuotta avoliitossa. Jälleen villiä seuraelämää muutama vuosi, kunnes tapasin nykyisen vaimoni, jonka kanssa on oltu yhdessä neljännesvuosisata.
Eli en edes muista, monesko tämä on. Toivottavasti kuitenkin viimeinen.
Vierailija kirjoitti:
Neljäs. Nyt tässä suhteessa ollut yli kymmenen vuotta, mutta silti olin itse tosissani myös kolmessa aiemmassa. Olen edelleen katkera niistä ja tietty "viha" naisia kohtaan jäi pysyväksi. Se näkyy esim tällä palstalla, että kun joku palstanainen rupeaa vähänkin ärsyttämään, niin kiihdyn samantien nollasta sataan ja hyökkään verbaalisesti kimppuun ja solvaan.
Kas kun joku on viihtynyt vihaajan kanssa yli kymmenen vuotta. No, toiset tyytyvät vähään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Neljäs. Nyt tässä suhteessa ollut yli kymmenen vuotta, mutta silti olin itse tosissani myös kolmessa aiemmassa. Olen edelleen katkera niistä ja tietty "viha" naisia kohtaan jäi pysyväksi. Se näkyy esim tällä palstalla, että kun joku palstanainen rupeaa vähänkin ärsyttämään, niin kiihdyn samantien nollasta sataan ja hyökkään verbaalisesti kimppuun ja solvaan.
Joo me ollaan huomattu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kolmas toistaiseksi. Olin tosissani aiempienkin kanssa, mutta eihän se riittänyt kun oltiin liian erilaisia. Paljon opin kyllä parisuhteesta ja siitä minkälaisen kumppanin tarvitsen. Hyvää harjoitusta siis. Olin 21 kun nykyisen kanssa menin yhteen.
Isovanhempani olivat kumpainenkin toisilleen ensimmäiset kumppanit. Olisi jotenkin kovin ikävää ajatella,että he eivät olsi sopineet toisilleen vähintään hyvin, ellei paremmin kun kuitenkin kimpassa ehtivät olla yli 60 vuotta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Neljäs. Nyt tässä suhteessa ollut yli kymmenen vuotta, mutta silti olin itse tosissani myös kolmessa aiemmassa. Olen edelleen katkera niistä ja tietty "viha" naisia kohtaan jäi pysyväksi. Se näkyy esim tällä palstalla, että kun joku palstanainen rupeaa vähänkin ärsyttämään, niin kiihdyn samantien nollasta sataan ja hyökkään verbaalisesti kimppuun ja solvaan.
Kas kun joku on viihtynyt vihaajan kanssa yli kymmenen vuotta. No, toiset tyytyvät vähään.
Jollekin esim se on tärkeä asia, että mies ei laukkaa vieraissa.
Toinen parisuhde. Toki olen teininä seurustellut/ tapaillut muitakin. Mutta avoliitto 17v-22v. Ja nykyinen suhde kestänyt pian 35 vuotta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Neljäs. Nyt tässä suhteessa ollut yli kymmenen vuotta, mutta silti olin itse tosissani myös kolmessa aiemmassa. Olen edelleen katkera niistä ja tietty "viha" naisia kohtaan jäi pysyväksi. Se näkyy esim tällä palstalla, että kun joku palstanainen rupeaa vähänkin ärsyttämään, niin kiihdyn samantien nollasta sataan ja hyökkään verbaalisesti kimppuun ja solvaan.
Kas kun joku on viihtynyt vihaajan kanssa yli kymmenen vuotta. No, toiset tyytyvät vähään.
Jollekin esim se on tärkeä asia, että mies ei laukkaa vieraissa.
Juu, toki. Mutta ei se tarkoita, että pitää sietää naisvihaajaa.
Pysyväähän ei tässä elämässä ole mikään ja kaikki loppuu aikanaan tavalla tai toisella. Mutta nykyinen suhteeni on sellainen, jonka voin kuvitella jatkuvan niin kauan, kunnes jompikumpi heittää veivinsä. Ja tämä on pitkistä suhteistani kolmas.
Eka oli nuoruuden rakkaus, jossa oltiin ihan teinejä molemmat ja lopulta kasvettiin erilleen. Toinen oli muuten ok suhde, mutta puolisoni kehitti päihdeongelman itselleen ja en lopulta jaksanut jäädä sitä touhua seuraamaan. Nykyisessä kaikki perusasiat ovat kunnossa ja keskusteluyhteys hyvä.
Minulla ja miehelläni oli ensimmäinen, 17-vuotiaina alettiin. Molemmat oli heti tosissaan liikenteessä.