Monesko parisuhde sinulle oli se pysyvä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Neljäs. Nyt tässä suhteessa ollut yli kymmenen vuotta, mutta silti olin itse tosissani myös kolmessa aiemmassa. Olen edelleen katkera niistä ja tietty "viha" naisia kohtaan jäi pysyväksi. Se näkyy esim tällä palstalla, että kun joku palstanainen rupeaa vähänkin ärsyttämään, niin kiihdyn samantien nollasta sataan ja hyökkään verbaalisesti kimppuun ja solvaan.

 

Kas kun joku on viihtynyt vihaajan kanssa yli kymmenen vuotta. No, toiset tyytyvät vähään.

 

Jollekin esim se on tärkeä asia, että mies ei laukkaa vieraissa.

 

Juu, toki. Mutta ei se tarkoita, että pitää sietää naisvihaajaa.

Hän nyt tuskin on ajatellut minua koskaan naisvihaajana. Pikemminkin päinvastoin. Voivottelee esim sitä, että kun minä teen niin paljon kotihommia, mutta hän on usein liian laiska. Eipä tuo minulle ole ollut ongelma, sillä kyllä hänkin sen puoleen riittävästi tekee.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Neljäs. Nyt tässä suhteessa ollut yli kymmenen vuotta, mutta silti olin itse tosissani myös kolmessa aiemmassa. Olen edelleen katkera niistä ja tietty "viha" naisia kohtaan jäi pysyväksi. Se näkyy esim tällä palstalla, että kun joku palstanainen rupeaa vähänkin ärsyttämään, niin kiihdyn samantien nollasta sataan ja hyökkään verbaalisesti kimppuun ja solvaan.

 

Kas kun joku on viihtynyt vihaajan kanssa yli kymmenen vuotta. No, toiset tyytyvät vähään.

 

Jollekin esim se on tärkeä asia, että mies ei laukkaa vieraissa.

 

Juu, toki. Mutta ei se tarkoita, että pitää sietää naisvihaajaa.

 

Hän nyt tuskin on ajatellu

Et sitten ole ajatellut päästä elämässäsi eteenpäin, lakata raahaamasta mebnyttä mukana? Että kumppanisi ansaitsisi paremman kumppanin? 

Tämä ihan sillä ajatuksella, että vaikka mun ensimmäinen liittoni kariutui henkiseen, taloudelliseen ja seksuaaliseen väkivaltaan, ei musta tullut miesvihaajaa. Varovainen kyllä, muttei katkera. Onneksi, muuten olisi loistomies jäänyt löytämättä ja onnellinen liitto rakentamatta. Rakkaus on ihana asia, kenenkään ei pitäisi tyytyä. Et ole vastuussa muiden vääryyksistä, älä anna niiden pilata elämääsi.

Vastaus numerolle 22, kun ei anna lainata.

Tässä onkin se ero, että sinä olet saanut selvästi kokonaisvaltaisesti parempaa tilalle, joten ei sinulla ole syytä ollakaan katkera. Minä en ole saanut. Kokonaisvaltaisuus on muutakin kuin pelkkä parempi luonne.

Vierailija kirjoitti: En sanoisi, että ne ensimmäiset olisi jotenkin huonompia. Se on vain, että yleisemmin se ensimmäinen suhde sijoittuu, kun on vielä tosi nuori ja yhä kehittymässä. Silloin se kumppani valikoidaan pienen ihastumisen kautta, ei suinkaan sen kautta, että onko teillä nyt varmasti samat tulevaisuudenhaaveet, moraalit, asenteet ja niinedespäin. Myös kun on vielä kehittymisvaiheessa, niin ne omat asenteet ja vaatimukset parisuhdetta kohtaan muuttuvat. Jos on vielä jotain traumaa omasta lapsuudesta, niin niiden ylipääsemiseenkin menee aikaa.

Minä en edes miettinyt noita silloin 15v:nä, kun ekan poikaystävän hankin. Hän oli vanhempi ja katsoi pornoa. Äitini kommentti liittyi ainoastaan siihen, etten ottaisi hormonaalista ehkäisyä. No onneksi otin, helvettihän siitä olisi syntynyt jos jonkun pornoveikon lapsia kasvattelisin.

Vierailija kirjoitti:

Minulla ja miehelläni oli ensimmäinen, 17-vuotiaina alettiin. Molemmat oli heti tosissaan liikenteessä.

Tätäkään en ymmärrä. Sitten hehkutetaan nelikymppisenä kuinka kauan yhdessä. Mutta naurattaa näissä asioissa se kun näillä ei ole edes kokemusta kuinka paljon parempaa voisi ollakkaan.

Vierailija kirjoitti:

Vastaus numerolle 22, kun ei anna lainata.

 

Tässä onkin se ero, että sinä olet saanut selvästi kokonaisvaltaisesti parempaa tilalle, joten ei sinulla ole syytä ollakaan katkera. Minä en ole saanut. Kokonaisvaltaisuus on muutakin kuin pelkkä parempi luonne.

Mutta...entäpä, jos voisit saada, kun mörkösi ovat jääneet taakse? Katkeruus karkottaa ihmisiä, joiden joukossa voisi olla se oikea. Yksi niistä. - Vaan eipä tästä elämästä tosiaan tiedä, monen valinta on tuttu helvetti, jos vaihtoehtona on tuntematon taivas. Olisi mielenkiintoista nähdä mikä tie pitäisi valita, ettei loppumetreillä tarvitsisi katua hukattuja tilaisuuksia tai vuosia.

Lainaustoiminta meni viimeisessä uudistuksessa entistä huonommaksi, vaikkei sen pitänyt olla edes mahdollista.

Yksi 2 vuoden seurustelusuhde ja sitten tämä nykyinen, jossa seurustelu+kihlaus+avioliitto kestänyt jo n. 24 vuotta. Olen ollut parisuhteessa yli puolet elämästäni. Naimissakin lähes puolet.

Ensimmäinen. Tapasimme 50 vuotta sitten. Ja uskokaa tai älkää, olemme edelleen onnellisia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vastaus numerolle 22, kun ei anna lainata.

 

Tässä onkin se ero, että sinä olet saanut selvästi kokonaisvaltaisesti parempaa tilalle, joten ei sinulla ole syytä ollakaan katkera. Minä en ole saanut. Kokonaisvaltaisuus on muutakin kuin pelkkä parempi luonne.

 

Mutta...entäpä, jos voisit saada, kun mörkösi ovat jääneet taakse? Katkeruus karkottaa ihmisiä, joiden joukossa voisi olla se oikea. Yksi niistä. - Vaan eipä tästä elämästä tosiaan tiedä, monen valinta on tuttu helvetti, jos vaihtoehtona on tuntematon taivas. Olisi mielenkiintoista nähdä mikä tie pitäisi valita, ettei loppumetreillä tarvitsisi katua hukattuja tilaisuuksia tai vuosia.

 

Lainaustoiminta meni viimeisessä uudistuksessa entistä huonommaksi, vaikkei sen pitänyt olla edes mahdollista.

Sinulla on ihan hyvä pointti, mutta minun kohdalla tuo kaikki on jo mennyttä näin plus nelikymppisenä. Minulla on aina ollut parisuhteen keskiössä se, että haluan perheen ja lapsia. No sitten kun löytyi se "edellisiä parempi nainen", niin hän kärsii lapsettomuudesta. Eli kaikki menny niin päin vettua kuin vain voi. Minä en ikinä tule tästä elämän katkeruudesta pääsemään eroon, koska ei minulle ole enää olemassa asioita, jotka voisivat minut tehdä onnellisemmaksi.

Aina sanotaan, että katkeruus ja kauna on typerää ja ne myrkyttää mielen. Yleensä ne sanojat jeesustelee, että kuinka heilläkin oli vaikeaa, mutta sitten saivatkin parempaa ja kaikki kääntyi hyvin. Niin, no varmasti kääntyi kun saivat elämään sitä parempaa. Eihän kukaan siinä vaiheessa viitsikään vanhoja muistella, koska ei ole syytä. En minäkään muistelisi.

Vierailija kirjoitti:

Kuudes

Ja sitä on nyt kestänyt peräti puoli vuotta?

Vierailija kirjoitti:

Täähän nyt riippuu ja roikkuu. Traagista myöntää, mutta nykyinen puoliso ei ole se, jota ajattelen, kun joku sanoo "elämäsi rakkaus". Intohimoisin ja onnellisin suhteeni oli kolmekymppisenä, mutta mies jätti minut. Eli minulle se oli paras suhde, mutta ei näköjään hänelle.

Äh. Huijaat itseäsi, että se olisi ollut jotenkin paras.

Ei sinulle paras suhde ole sellainen, jossa toinen ei halua olla kanssasi.

Mikään ole ikinä pysyvää....

Minulla ensimmäisestä suhteesta tuli pysyvä. Me oltiin ihan keskenkasvuisia, mutta kasvettiin onneksi samaan suuntaan. Helpommin olisi mennyt, jos oltaisiin tavattu myöhemmin.

Toinen. 

Harmittaa tavallaan, että tämä nykyinen ei ollut ensimmäinen mutta toisaalta olin niin umpitaukki itse parikymppisenä, että parempi oli lyödä päätä yhteen ja typerehtiä toisen taukin kanssa, että osasin arvostaa nykyistä miestäni hänet tavatessani. 

Ensimmäinen seurustelusuhteeni kesti 18 vuotta. Häntä ennen olin tapaillut vain yhtä miestä pari kuukautta.

Olen 37-v nainen enkä ole koskaan seurustellut. Ei ole kukaan ollut koskaan kiinnostunut ja itse kun olen ihastuksiani lähestynyt, olen saanut aina pakit.

Kävin ennen vaimoni tapaamista kolmilla eri treffeillä. Kullakin kerran. Kaikki tyhjäpäitä. Ja yksi näistä halusi vain seksiä; en voinut käsittää, että joku haluaa sitä vieraan kanssa. Hyi helvetti! 
Kun tapasin vaimoni ensimmäisen kerran ihastuin heti hänen kauneuteensa ja älykkyyteensä. 21 vuotta sitten. 

29, olen pahoillani. Tyhjän sylin suru on jotakin, mitä en ole itse kokenut. Olen aikuisen erityislapsen äiti, tuskallinen tie tämäkin. Toivottavasti taakkasi tulee jonakin päivänä kevyemmäksi kantaa.

Mikähän lasketaan parisuhteeksi? Onko joku vähimmäiskesto? Jos raja on kaksi viikkoa, niin parisuhteita on ollut 6. Niitä lyhyempiä on ollut n. 60-70. Ne luokitellaan ilmeisesti seksisuhteiksi. 

Pysyvin oli kolmas ja juuri aikuisuuteen tullessa. Sen jälkeen onkin ollut enemmän suhteita ja aina vain huonompaan suuntaan menty.