Monesko parisuhde sinulle oli se pysyvä?
Olen tätä joskus miettinyt, että kun aika harva loppujaan muodostaa sen pysyvän suhteen ensimmäisen kanssa, eikä välttämättä toisenkaan. Onko ne ensimmäiset todellisuudessa aina sitten niin paljon huonompia kumppaneita kuin ne myöhemmät?
Kommentit (102)
Ei mikään tähän asti. Mutta vuosi sitten minut jätti nuori nainen, jonka syliin olisin joskus tulevaisuudessa ollut valmis kuolemaan.
Ensimmäinen. Alettiin seurustella lukiossa, eikä todellakaan pitkään aikaan uskottu, että jäisi loppueleämän suhteeksi. 12 v. kuluttua mentiin naimisiin. Nyt oltu yhdessä 28 v. ja olemme edelleen rakastuneita ja parhaat kaverit.
Me ei edes hoideta suhdetta mitenkään. Ollaan syöty yhdessä ravintolassa ehkä alle 10 kertaa yhteensä eikä olla ikinä käyty kaksistaan ulkomailla, aina ystävien kanssa. Meillä on ihan eri vuorokausirytmi, omat työt ja omat harrastukset. Silti meillä on aina ihanaa kun ollaan yhdessä, ja kun ei olla yhdessä on ikävä. Luetaan toistemme ajatukset ja seksi on edelleen loistavaa.
Ei näköjään vielä se viideskään. Nuorempana valitsin ihan vääriä miehiä, tai he valitsi minut kun en itse osannut olla aktiivinen. Heidän jälkeen muutama kunnollinen mutta minulle epäsopiva, ja nyt viimeisimpänä ihminen jota luulin elämäni rakkaudeksi, mutta paljastuikin pikkuhiljaa ihan eri ihmiseksi kuin mitä esitti. Parempi varmaan pysytellä yksinään.
Ap-veeti haarukoi, monentenako hänen kannattaa olla jonossa.
Vierailija kirjoitti:
Ei mikään tähän asti. Mutta vuosi sitten minut jätti nuori nainen, jonka syliin olisin joskus tulevaisuudessa ollut valmis kuolemaan.
Toi onkin just nuorten naisten suurin haave: kuollut mies.
Luultavasti 67. suhde on pysyvä. Ainakin tää on kestänyt jo melkein vuoden. Aiemmat oli lyhyitä mutta ihania tavallaan!
Vierailija kirjoitti:
Ei mikään tähän asti. Mutta vuosi sitten minut jätti nuori nainen, jonka syliin olisin joskus tulevaisuudessa ollut valmis kuolemaan.
Ehkä se nainen ei ollut valmis siihen jo muutaman vuoden päästä?
Ei ole mitään pysyviä suhteita. Jokainen suhde päättyy viimeistään kuolemaan.
Vierailija kirjoitti:
En tiedä, lopetin yrittämisen jo joskus kolmannen jälkeen ja ihmettelen niitä jotka vaan jaksaa vääntää kerta toisensa jälkeen.
Siksi tulet olemaan ikuisesti yksin. En jaksa yrittää....
Eka poikkis 17-18-vuotiaana.
Toinen 18-25-vuotiaana.
Kolmas 26-vuotiaana ja nyt kohta 30 vuotta onnellisesti yhdessä.
Vierailija kirjoitti:
En tiedä, lopetin yrittämisen jo joskus kolmannen jälkeen ja ihmettelen niitä jotka vaan jaksaa vääntää kerta toisensa jälkeen.
Minä jaksoin yrittää taas uudestaan kun tapasin nykyisen mieheni. Se kannatti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuudes
Ja sitä on nyt kestänyt peräti puoli vuotta?
Useita vuosia.
Kolmas. Kaksi ensimmäistä eivät suinkaan olleet "huonompia", mutta teini-iässä ja parikymppisenä en itse ollut vielä "valmis" ihmisenä enkä tiennyt ollenkaan, mitä elämältä haluaisin. Mielestäni täysin normaalia, nykyäänhän aivojen ja persoonallisuuden kehityksestä tiedetään paljon ja tiedetään sen jatkuvan vielä aikuisikään asti. Pysyvän puolisoni tapasin kolmekymppisenä, kun elämäni oli jo aika vakiintunutta - valmistunut yliopistosta, kokopäivätyössä jne.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei mikään tähän asti. Mutta vuosi sitten minut jätti nuori nainen, jonka syliin olisin joskus tulevaisuudessa ollut valmis kuolemaan.
Toi onkin just nuorten naisten suurin haave: kuollut mies.
Kaiken ikäisten. Mäkin odotin monta vuotta että mies kuolisi, mutta ei se perkele kuollut niin piti erota.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En tiedä, lopetin yrittämisen jo joskus kolmannen jälkeen ja ihmettelen niitä jotka vaan jaksaa vääntää kerta toisensa jälkeen.
Siksi tulet olemaan ikuisesti yksin. En jaksa yrittää....
Luuletko että pelottaa :D Entäs jos mä haluan olla yksin. Mikä pakko on olla väkisin jonkun kanssa?
Ap: Onko sulla joku pakkomielle neitsytnaisista, ikuisesta rakkaudesta ja muusta Disney-paskasta vai mikä tämän ketjun tarkoitus on?
Tämä neljäs. Nuo ekat meni pitkälti nuoruuden hölmöilyn piikkiin. Nykyisen kumppanin löysin 28-vuotiaana ja nyt ollaan naimisissa ja 2 lasta. Aiempien kanssa ei oltu edes kihloissa eikä lapset käynyt mielessäkään.
Ei mikään, valitettavasti.