Monesko parisuhde sinulle oli se pysyvä?

Kolmas.

Neljäs.

Yhdeksäs

Neljäs. Itseni kanssa.

Mikä lasketaan parisuhteeksi? Muutamia lyhyempiä (alle vuoden) ja yksi pidempi (n. 5 vuotta) oli ennen kuin tapasin vaimoni. Yhdessä oltu nyt 15 vuotta. 

No relationship. I m waiting for.

Aika mones, mutta vakavista suhteista ehkä kolmas.

It s not your business. 

En usko että mikään suhteistani, mukaanlukien nykyinen on pysyvä.

Terv. Perheenisä

Jännä, kun ap ajattelee, oliko ne nuoruuden kumppanit hyviä tai huonoja. Voisiko olla niin, että itse ei ollut nuorempana riittävän kypsä parisuhteeseen?

Vierailija kirjoitti: En sanoisi, että ne ensimmäiset olisi jotenkin huonompia. Se on vain, että yleisemmin se ensimmäinen suhde sijoittuu, kun on vielä tosi nuori ja yhä kehittymässä. Silloin se kumppani valikoidaan pienen ihastumisen kautta, ei suinkaan sen kautta, että onko teillä nyt varmasti samat tulevaisuudenhaaveet, moraalit, asenteet ja niinedespäin. Myös kun on vielä kehittymisvaiheessa, niin ne omat asenteet ja vaatimukset parisuhdetta kohtaan muuttuvat. Jos on vielä jotain traumaa omasta lapsuudesta, niin niiden ylipääsemiseenkin menee aikaa.

Ensimmäinen, ja yhdessä yli 50 v. 

Kyllä me keskustelimme kaikista elämänarvoista suunnitelmista, ihan kaikesta. Oltiin 19 v,kun tavattiin. 

Mitään varsinaista parisuhdetta ei aikaisemmin miehellä ollut, mutta itse olin jonkin verran tapaillut miehiä ilman mitään varsinaista seurustelua.

Kolmannella kerralla mulla alkoi pysyvyys. 

Kaikki kolme hyvin erilaisia, ei kukaan täydellinen mutta en ole itsekään.

Vierailija kirjoitti:

Neljäs. Nyt tässä suhteessa ollut yli kymmenen vuotta, mutta silti olin itse tosissani myös kolmessa aiemmassa. Olen edelleen katkera niistä ja tietty "viha" naisia kohtaan jäi pysyväksi. Se näkyy esim tällä palstalla, että kun joku palstanainen rupeaa vähänkin ärsyttämään, niin kiihdyn samantien nollasta sataan ja hyökkään verbaalisesti kimppuun ja solvaan.

 

 

 

 

Mulla viides. Mutta en silti vihaa miehiä, vaikka minuakin on petetty ja lyöty. Olen ollut nykyiseni kanssa 23 vuotta ja hän on elämäni rakkaus ja muutenkin hyvä mies.

Pitäisiköhän sun hoitaa pääsi kuntoon jos kohdistat vihaa tuntemattomia kohtaan?

 

 

Luulin jo löytäneeni sen pysyvän suhteen. Teimme lapsetkin, ja yritin kaikkeni että suhde olisi hyvä, yritin olla hyvä puoliso. Jossain vaiheessa kuitenkin tajusin että yritin yksinäni, ja toinen vähät välitti (olin laittanut kaiken sen piikkiin että on niitä alamäkiäkin). Elämäni toistaiseksi pisin suhde päättyi, ja se kuinka vähän toinen panosti, harmittaa vieläkin.

Nyt olen pari vuotta ollut uudessa suhteessa välittävän ja rakastavan ihmisen kanssa, mutta silti kaikki on hyvin vaikeaa. Enkä tiedä kannattaako tässä iässä enää nähdä niin paljon vaivaa, vai olenko minä sitten se joka ei panosta? En siis tiedä tuleeko sitä pysyvää suhdetta ikinä.

Vierailija kirjoitti:

Mikään ole ikinä pysyvää....

Tätä pelkään.

Ollaan oltu yhdessä reilut parikymentä vuotta. Minulle ensimmäinen, jos jotain kahvitteluja ei lasketa. Miehelle kolmas.

Kaikki on hyvin. Silti olen valmis lähtemään jos mies löytää jonkun muun. En ole mielestäni sitoutumiskammoinen.  Ehkä pelkään että ne exät kummittelee liikaa.  Välillä tuntuu ihan hullulta naimisiinmeno ja lapset, jonkun kanssa jonka on tuntenut muutaman hassun vuoden.  Älkää käsittäkö väärin, saa olla exiä. Ihminen ei ole joutsen tai vastaava.

Vierailija kirjoitti:

Ensimmäinen. Tapasimme 50 vuotta sitten. Ja uskokaa tai älkää, olemme edelleen onnellisia.

Kiva! Jumalan siunausta teille!

En tiedä, lopetin yrittämisen jo joskus kolmannen jälkeen ja ihmettelen niitä jotka vaan jaksaa vääntää kerta toisensa jälkeen.

Toinen vakava seurustelusuhde. Sellaisia tapailusuhteita oli 4 tai 5 ja sitten se yksi 4v ja sen jälkeen tämä, joka on kestänyt tähän mennessä 20v.

En ole löytänyt yhtäkään hyvää parisuhdetta, ja olen jo luopunut toivosta. Yleensä ongelmaksi muodostuu miesten liiallinen mustasukkaisuus ja taipumus kontrolliin. Tai sitten kyllästyn. 

65.