Minkälaista on lapseton elämä keski-ikäisenä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No mitäs sit jos teet lapsen ja se lapsi muuttaa ulkomaille? 

Onhan se minun lapseni silti. Eihän lapsia tehdä siksi, että he olisivat siinä ympärillä pyörimässä loputtomasti, vaan siksi, että halutaan oma jälkeläinen.

Ketjussa on kyse siitä, millaista elämä ja arki on. Tuskin se aikuinen lapsi ulkomailta käsin vaikuttaa arkeen juurikaan.

Kyllä se vaikuttaa arkeen merkittävästi, jäikö tahattomasti lapsettomaksi vai ei.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihanaa

Niin varmaan psyykenlääkkeiden vaikutuksen alaisena. 

Ei näitä teidän hyväelämävakuutteluittanne usko kuin todella tyhmä. 

Nyt lapset nukkumaan. 

Miten teillä kaikilla on maksettu asunto. Itse asun vuokralla edelleen 🥹

No eipä ole perillisiä niin toisaalta ihan sama.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Entä sitten, kun on ikää 60 +. Sekin aika tulee ja ei se harrastaminen ja muu hömppä enää tuo lohtua. 

 

 

 

 

Lapsettomat eivät ymmärrä sitä läheisyyden tunnetta. Ei sitä koskaan samanlaista ole ystävien kanssa. Puolison kanssa voi varmaan parhaimillaan yltää samalle tasolle.

 

 

Mulla on sulle uutinen: lapsettomat kuten lapsellisetkin on olleet lapsia. Eli perhe-elämää ja läheisyyttä on koettu.

Lapsiperhe-elämä on aivan erilaista lapsen kuin vanhemman näkökulmasta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihanaa

Niin varmaan psyykenlääkkeiden vaikutuksen alaisena. 

Ei näitä teidän hyväelämävakuutteluittanne usko kuin todella tyhmä. 

 

Nyt lapset nukkumaan. 

Ovat kolmikymppisiä.  En käskytä. 

Helpottavaa, koska tähän ikään mennessä voin olla jo varma, etten todellakaan tule jättäneeksi paskoja geenejäni kellekään. Nuorempana se vielä kävi mielessä, kun perinnölliset sairauteni eivät olleet antaneet merkkejä itsestään. 

Ja kuka mua sitten hoitaa, kun olen vanha? Simppeliä. Ei kukaan, koska en elä vanhaksi näiden sairauksien kanssa, se on jo nyt selvää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Positiivisen puolella mennään. Saan opiskella unelma-alalleni, mikä tuskin onnistuisi jos minulla olisi lapsia.

 

Säälittävää vakuuttelua.

 

Ei se mitään vakuuttelua ole, vaan toteamus. Minkä minä sille voin, että olen ihan tyytyväinen elämääni ja saan vielä opiskella mitä haluan?

Haluaisitko sinäkin?

Vierailija kirjoitti:

Miten teillä kaikilla on maksettu asunto. Itse asun vuokralla edelleen 🥹

No eipä ole perillisiä niin toisaalta ihan sama.

Lapsettomat,  yksineläjät ovat kaikkein köyhin kansanosa.

Lapsiperheet ovat useimmiten keskiluokkaa.

Aika rentoa, monet lapsettomia ku naiset menee muiden matkaan...

Vierailija kirjoitti:

Onhan se totta, että lapset ovat tapa siirtää masennusta eteenpäin parikymmentä vuotta. Siinä ajassa on saattanut muutenkin särmät hioutua, koska lasten kanssa joutuu epämukavuusalueelle niin paljon useammin ja kauemmas kuin ilman lapsia. Lapset ovat luonnollinen osa elämää ja parantavat siinä mielessä elämänlaatua. Lapsettomalla pitää olla kovempi kunnianhimo ja uutteruus muissa asioissa, että pystyvät järkevästi täyttämään aikansa.

 

Minäkin ajattelen näin. Jollakin aikansa pitää täyttää, ja on myös niin, että lapset ovat tietyllä tapaa helppo valinta. Lapset tuovat tarkoitusta ja sisältöä vuosikymmeniksi, ja sitovat ympäröiviin yhteisöihin. 

Lapsettoman ihmisen elämä erityisesti juuri 40+ vaatii vahvempaa omaa näkemystä omasta elämästä, jotta ei tipahda esim alkoholismiin. On myös riski että elämä ja ajatuksenkulku alkavat muistuttaa eläkeläisen elämää, ja se ei ole hyvä juttu vasta keski-ikäisen kohdalla. Yllättävän harva ihminen on lopulta kovin urasuuntautunut, vaikka kolmekymppisenä voi siltä tuntua. Sosiaalinen elämä tulee muuttumaan radikaalisti oman ikäisten perheellistyessä. Alkoholin ympärillä pyörivä sosiaalinen elämä ei ole hyvä idea.

Ajattelen että johonkin sitoutuminen tuo elämään syvyyttä, ja se voi aivan hyvin olla muutakin kuin lapset, mutta jos syy jättää lapset tekemättä on pohjimmiltaan haluttomuutta välttää epämukavuutta, eli sitoutumista, ottaa riskin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten teillä kaikilla on maksettu asunto. Itse asun vuokralla edelleen 🥹

No eipä ole perillisiä niin toisaalta ihan sama.

Lapsettomat,  yksineläjät ovat kaikkein köyhin kansanosa.

Lapsiperheet ovat useimmiten keskiluokkaa.

Mitäs se köyhien lapsiperheiden valitus sitten on? 

Ihanaa. En ymmärrä näitä yksinäisyydestä ruikuttavia ihmisiä. Sitten (jos luoja suo) kun pääsen eläkkeelle niin en halua edes kaupan kassan kanssa olla tekemisissä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Positiivisen puolella mennään. Saan opiskella unelma-alalleni, mikä tuskin onnistuisi jos minulla olisi lapsia.

 

Säälittävää vakuuttelua.

 

Ei se mitään vakuuttelua ole, vaan toteamus. Minkä minä sille voin, että olen ihan tyytyväinen elämääni ja saan vielä opiskella mitä haluan?

Haluaisitko sinäkin?

En. Tutkinnot riittää. Mutta, jos vielä haluaisin, olisi se toki mahdollista. Miksi ihmeessä ei voisi opiskella?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Entä sitten, kun on ikää 60 +. Sekin aika tulee ja ei se harrastaminen ja muu hömppä enää tuo lohtua. 

 

 

 

 

Lapsettomat eivät ymmärrä sitä läheisyyden tunnetta. Ei sitä koskaan samanlaista ole ystävien kanssa. Puolison kanssa voi varmaan parhaimillaan yltää samalle tasolle.

 

 

Mulla on sulle uutinen: lapsettomat kuten lapsellisetkin on olleet lapsia. Eli perhe-elämää ja läheisyyttä on koettu.

Lapsiperhe-elämä on aivan erilaista lapsen kuin vanhemman näkökulmasta.

Niinpä. Paljon kamalampaa vanhemman näkökulmasta. Tai ainakin minun mielestäni 🤷

Vierailija kirjoitti:

Töissä ainakin keski-ikäisillä lapsettomilla resilienssi on ihan toista, kuin näillä nuoremmilla jatkuvasti saikuttavilla "herkillä" perheellisillä. Toki voi olla enemmän ikäluokkakysymys. 

Et oo kuullut flunssasta ja muista taudeista, joita perheelliset enemmän sairastaa kun altistuvat päiväkodin pöpöille. Taidat olla vähän yksinkertainen. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onhan se totta, että lapset ovat tapa siirtää masennusta eteenpäin parikymmentä vuotta. Siinä ajassa on saattanut muutenkin särmät hioutua, koska lasten kanssa joutuu epämukavuusalueelle niin paljon useammin ja kauemmas kuin ilman lapsia. Lapset ovat luonnollinen osa elämää ja parantavat siinä mielessä elämänlaatua. Lapsettomalla pitää olla kovempi kunnianhimo ja uutteruus muissa asioissa, että pystyvät järkevästi täyttämään aikansa.

 

Minäkin ajattelen näin. Jollakin aikansa pitää täyttää, ja on myös niin, että lapset ovat tietyllä tapaa helppo valinta. Lapset tuovat tarkoitusta ja sisältöä vuosikymmeniksi, ja sitovat ympäröiviin yhteisöihin. 

Lapsettoman ihmisen elämä erityisesti juuri 40+ vaatii vahvempaa omaa näkemystä omasta elämästä, jotta ei tipahda esim alkoholismiin. On myös riski että elämä ja ajatuksenkulku alkavat mui

No tää. Itse olen taiteilija. se tuo elämälle merkitystä. Mutta minulla on myös kumppani. En usko että teemme lapsia mutta olemm e vasta päälle 30v

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En osaisi edes kuvitella elämää jossa olisi lapsi. Näin on hyvä. Elän ns. ikuista nuoruutta. Tietenkään en ole enää nuori, mutta en huomaa ajan kulumista kuten perheelliset.

Kauhea skenaario. Minä ainakin haluan kokea koko elämän kaikkine vaiheineen.  En olla jotenkin kummallisesti "ikuisesti nuori".

 

Et sinäkään kaikkea voi kokea. Avaat yhden oven niin toinen sulkeutuu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Positiivisen puolella mennään. Saan opiskella unelma-alalleni, mikä tuskin onnistuisi jos minulla olisi lapsia.

 

Säälittävää vakuuttelua.

 

Ei se mitään vakuuttelua ole, vaan toteamus. Minkä minä sille voin, että olen ihan tyytyväinen elämääni ja saan vielä opiskella mitä haluan?

Haluaisitko sinäkin?

En. Tutkinnot riittää. Mutta, jos vielä haluaisin, olisi se toki mahdollista. Miksi ihmeessä ei voisi opiskella?

Voisin minäkin hankkia lapsia, mutta kun en halua. Sisältöä elämässä riittää muutenkin. Mikä viestissäni oli sinun mielestäsi säälittävää vakuuttelua?

En tiedä. Ei ole mihin elämään verrata.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Töissä ainakin keski-ikäisillä lapsettomilla resilienssi on ihan toista, kuin näillä nuoremmilla jatkuvasti saikuttavilla "herkillä" perheellisillä. Toki voi olla enemmän ikäluokkakysymys. 

 

Et oo kuullut flunssasta ja muista taudeista, joita perheelliset enemmän sairastaa kun altistuvat päiväkodin pöpöille. Taidat olla vähän yksinkertainen. 

Tuskin siellä päiväkodissa liikkuu masennuspöpöjä tai burn out - basilleja, joihin tuossa viitattiin..