Lue keskustelun säännöt.
Ilmiö: kolme-nelikymppiset ovat järkyttyneitä vanhempiensa sairastumisesta ja kuolemasta
27.12.2025 |
Olen ihan hämmentynyt, kun olen törmännyt tähän ilmiöön ikätoverieni (kolme-nelikymppiset) keskuudessa. Meillä on monilla 65-80 v ikäisiä vanhempia, monilla meistä aikuisista lapsista on omia lapsia (vauvaiästä pikkukoululaisiin).
Nyt kun vanhempiemme ikäpolvi on alkanut ikääntyä ja heille on tullut kaikenlaista kremppaa, syöpää ja muuta, ovat ikätoverini tästä ihan järkyttyneitä. He sanovat, etteivät ole yhtään varautuneet siihen, että oma vanhempi saattaa sairastua ja kuolla. Osa on ihan shokissa, jos +70 v ikäiselle vanhemmalle on tullut syöpä, johon voi kuolla. Moni myös kommentoi, että kokee vanhempansa elämän jääneen ihan kesken ja vanhempansa kuolleen nuorena, jos vanhempi on kuollut 70-80 v iässä.
Onko tuttavapiiriini sattunut jotenkin poikkeuksellisia ihmisiä vai mistä ihmeestä on kyse? Itselleni on ihan luonnollinen asia, että ihmiset ikääntyvät, sairastuvat ja kuolevat. Eikä mielestäni kahdeksaa kymppiä lähestyvä ole nuorena kuollut, vaan jo melko korkeassa iässä.
Kommentit (426)
301/426
|
28.12.2025 |
Vastaa
Lainaa
Ilmoita asiattomaksi
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei läheisten menettäminenbole mikään elämän vaikeuskilpailu.
Juuri näille jotka menevät aivan tolaltaan kun ikivanha täti pitkän sairauden jälkeen kuolee, heille se on sitä. Kukaan koskaan ei ole kokenut pahempaa.Mitä pahempaa? Minun isotätini kuoli 83-vuotiaana kesken loman, toisella puolla maailmaa. Oli löytynyt yhtenä aamuna kuolleena keskeltä hotellihuoneen lattiaa, kun lapsensa ja lapsenlapsensa oli alkaneet ihmetellä että miksei hän ollut saapunut sovittuun menoon. Olihan se shokki ja järkytys, kun ihminen kuolee tuolla tavalla. Omat vaikeutensa aiheuttivat byrokratia, miten järjestää asiat ja saada kuljetus takaisin Suomeen. Tilanteena ihan todella stressaava.
Sun ISOTÄTI kahdeksankymppisenä??
Joo, mitään pahempaahan ei ole olemassa.
Et voi olla tosissasi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei läheisten menettäminenbole mikään elämän vaikeuskilpailu.
Juuri näille jotka menevät aivan tolaltaan kun ikivanha täti pitkän sairauden jälkeen kuolee, heille se on sitä. Kukaan koskaan ei ole kokenut pahempaa.Mitä pahempaa? Minun isotätini kuoli 83-vuotiaana kesken loman, toisella puolla maailmaa. Oli löytynyt yhtenä aamuna kuolleena keskeltä hotellihuoneen lattiaa, kun lapsensa ja lapsenlapsensa oli alkaneet ihmetellä että miksei hän ollut saapunut sovittuun menoon. Olihan se shokki ja järkytys, kun ihminen kuolee tuolla tavalla. Omat vaikeutensa aiheuttivat byrokratia, miten järjestää asiat ja saada kuljetus takaisin Suomeen. Tilanteena ihan todella stressaava.
Sun ISOTÄTI kahdeksankymppisenä??Joo, mitään pahe
Eihän kukaan sanonut ettei mitään pahempaa ole olemassa, vaan että tilanne oli läheisille shokki ja järkyttävä.eohän kenenkään toisen ihmisen kuolema liity siihen asiaan yhtään mitenkään.
Jos 10 ihmistä elää 90 vuotiaaksi, niin keski-ikä on 90 vuotta. Jos 9 henkilöä elää 90 vuotiaaksi ja yksi 10-vuotiaaksi on keski-ikä enää 82-vuotta.
Suomessa tapahtuu paljon nuorten itsemurhia, jotka alentavat keski-ikää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei läheisten menettäminenbole mikään elämän vaikeuskilpailu.
Juuri näille jotka menevät aivan tolaltaan kun ikivanha täti pitkän sairauden jälkeen kuolee, heille se on sitä. Kukaan koskaan ei ole kokenut pahempaa.Mitä pahempaa? Minun isotätini kuoli 83-vuotiaana kesken loman, toisella puolla maailmaa. Oli löytynyt yhtenä aamuna kuolleena keskeltä hotellihuoneen lattiaa, kun lapsensa ja lapsenlapsensa oli alkaneet ihmetellä että miksei hän ollut saapunut sovittuun menoon. Olihan se shokki ja järkytys, kun ihminen kuolee tuolla tavalla. Omat vaikeutensa aiheuttivat byrokratia, miten järjestää asiat ja saada kuljetus takaisin Suomeen. Tilanteena ihan todella stressaava.
Sun ISOTÄTI kahdeksankymppisenä??Joo, mitään pahe
Mihin tätä sitten vertaat?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei läheisten menettäminenbole mikään elämän vaikeuskilpailu.
Juuri näille jotka menevät aivan tolaltaan kun ikivanha täti pitkän sairauden jälkeen kuolee, heille se on sitä. Kukaan koskaan ei ole kokenut pahempaa.Mitä pahempaa? Minun isotätini kuoli 83-vuotiaana kesken loman, toisella puolla maailmaa. Oli löytynyt yhtenä aamuna kuolleena keskeltä hotellihuoneen lattiaa, kun lapsensa ja lapsenlapsensa oli alkaneet ihmetellä että miksei hän ollut saapunut sovittuun menoon. Olihan se shokki ja järkytys, kun ihminen kuolee tuolla tavalla. Omat vaikeutensa aiheuttivat byrokratia, miten järjestää asiat ja saada kuljetus takaisin Suomeen. Tilanteena ihan todella stressaava.
Sun ISOTÄTI kahdeksankymppisenä??Joo, mitään pahe
Oletkohan ymmärtänyt asian vähän väärin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Menetin viimeisen isovanhempani hieman yli viisikymppisenä. Omasta suvusta näkyy se, että aktiivisuus ja liikunta ja edes joten kuten terveet muut elintavat kohottavat keskimääräisesti selvästi elinikää.
Vierailija kirjoitti:
Menetin viimeisen isovanhempani hieman yli viisikymppisenä. Omasta suvusta näkyy se, että aktiivisuus ja liikunta ja edes joten kuten terveet muut elintavat kohottavat keskimääräisesti selvästi elinikää.
Tämä on totta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei näköjään onnistu keskustelu kun asialliset mielipiteet ilman kirosanoja jäävät julkaisematta.
Miksi jtokut haluaa ilkeillä täällä ja vähätellä toisten kokemuksia?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miksi jtokut haluaa ilkeillä täällä ja vähätellä toisten kokemuksia?
Ehkä näillä ilkeilijöillä on joku oma trauma tai jumi mistä eivät ole päässeet yli. Eivät kykene tuntemaan empatiaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oma havaintoni on se, että kuolema pyritään ohittamaan ripeästi. Ei muistotilaisuutta, ei kiveä haudalle. Perunkirjoitus, omaisuus rahaksi ja unohdus.
Kohta olisi tarvetta palvelulle, jossa siunaustilaisuudessa paikalla on omaisten sijaan näyttelijöitä, koska oma elämä jää elämättä, jos pitää joka vuosi hautajaisissa juosta. 90-luvulla syntyneet haluavat elää kuin kuolemaa ei olisi.
Haista paska! Satuilet oikein kunnolla meistä ysärillä syntyneistä. Kukaan teistä ei tiedä mitä kukakin nuori kelaa pään sisällään menetyksistään. Läheisen menetys on useimmille shokki.
Just näin. Eikä nuo rituaalit tee kuoleman suorittamisesta mitenkään ylevää. Kaikki ei tykkää surra lähes tuntemattomien ihmisten kanssa. Hautajaiset ovat kalliita, samoin hautakivet. Ja ihminen on jo mennyt. Kannattaa eläessä muistaa enemmän, kuollessa vähemmän. Sydämessä muistot säilyy aina.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kolmikymppisenä ei vielä ole normaalia joutua miettimään omien vanhempien ikääntymistä ja kuolemaa, joten tietenkin se järkyttää.
Olen itse 52v ja vasta vajaa pari vuotta olen ollut tilanteessa, jossa vanhempani tarvitsevat paljon apua. He ovat nyt 80 vuotiaita.
Nykyisin kai lapset tehdään entistä vanhempana, jolloin sillä 45v lapsella voikin olla kasikymppiset vanhemmat sekä itsellä alle kouluikäisiä lapsia.
Vierailija kirjoitti:
Miksi jtokut haluaa ilkeillä täällä ja vähätellä toisten kokemuksia?
Yksinkertainen elämä varmaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hoidimme sisareni kanssa molemmat vanhemmat loppuun asti kotona. Äiti sai nukkua pois kotona keväällä ja isä nukkui pois nyt loppuvuodesta myöskin kotona. Äiti nukkui pois 88-vuotiaana ja isä 89-vuotiaana. Sisareni oli omaishoitaja ja minä tulin hoitamaan säännöllisesti kuukausittain, kun asun kauempana ja etätyö sen mahdollisti sekä mieheni, joka suostui ottamaan vastuun kodista sekä huolehti lapsestamme nämä 3 vuotta, jonka tämä ajanjakso kesti.
Mummoni kuoli 91-vuotiaana ja isomummoni 93-vuotiaana. Muut iso vanhemmat on kuollut alle 60 ikävuoden.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei läheisten menettäminenbole mikään elämän vaikeuskilpailu.
Juuri näille jotka menevät aivan tolaltaan kun ikivanha täti pitkän sairauden jälkeen kuolee, heille se on sitä. Kukaan koskaan ei ole kokenut pahempaa.Mitä pahempaa? Minun isotätini kuoli 83-vuotiaana kesken loman, toisella puolla maailmaa. Oli löytynyt yhtenä aamuna kuolleena keskeltä hotellihuoneen lattiaa, kun lapsensa ja lapsenlapsensa oli alkaneet ihmetellä että miksei hän ollut saapunut sovittuun menoon. Olihan se shokki ja järkytys, kun ihminen kuolee tuolla tavalla. Omat vaikeutensa aiheuttivat byrokratia, miten järjestää asiat ja saada kuljetus takaisin Suomeen. Tilanteena ihan todella stressaava.
Sun ISOTÄTI kahdeksankymppisenä??Joo, mitään pahe
Minusta ainakin olisi järkyttävää jos hyväkuntoinen läheinen kuolisi kesken loman.
Vierailija kirjoitti:
Itse en ymmärrä sitä, että pieniä lapsia ei haluta viedä hautajaisiin, kun he saattavat siitä järkyttyä. Ei mikään ihme, että ihmiset eivät ymmärrä kuolemaa, jos sitä ei pystytä yhdessä käsittelemään. Sitten kun ekat hautajaiset ovatkin vanhempien hautajaiset, siinä vasta järkyttyykin.
Mä muistan että aika pienenä, alle kouluikäisenä menin naapurin mummelin luokse käymään mutta hän olikin sängyssään kuolleena. Ei siitä mitään traumaa jäänyt kun siihen luonnollisena tapahtumana suhtauduttiin. Samoin omaa isoisoäitiä kävin katsomassa hänen kuoltuaan, alle 10v olin silloin vielä.
Koskaan ei muuten valehdeltu kuolemasta kiertoilmauksin "Väinö meni taivaaseen" vaan ihan kuin kuuluukin että Väinö-setä kuoli, häntä ei enää ole, ei nähdä enää koskaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei läheisten menettäminenbole mikään elämän vaikeuskilpailu.
Juuri näille jotka menevät aivan tolaltaan kun ikivanha täti pitkän sairauden jälkeen kuolee, heille se on sitä. Kukaan koskaan ei ole kokenut pahempaa.Mitä pahempaa? Minun isotätini kuoli 83-vuotiaana kesken loman, toisella puolla maailmaa. Oli löytynyt yhtenä aamuna kuolleena keskeltä hotellihuoneen lattiaa, kun lapsensa ja lapsenlapsensa oli alkaneet ihmetellä että miksei hän ollut saapunut sovittuun menoon. Olihan se shokki ja järkytys, kun ihminen kuolee tuolla tavalla. Omat vaikeutensa aiheuttivat byrokratia, miten järjestää asiat ja saada kuljetus takaisin Suomeen. Tilanteena ihan todella stressaava.
Sun ISOTÄTI kahdeksankymppisenä??Joo, mitään pahe
Mitä pahempaa pitäisi olla? Eiköhän tuo ole jo ihan tarpeeksi.
Kuolema on yksi hienoimmista puheenaiheista, juuri mikään muu aihe ei laita asioita perspektiiviin samalla tavalla. Minä olen iloinen tästä keskustelusta.
Vierailija kirjoitti:
Kuolema on yksi hienoimmista puheenaiheista, juuri mikään muu aihe ei laita asioita perspektiiviin samalla tavalla. Minä olen iloinen tästä keskustelusta.
Miksi niitä asioita pitäisi laittaa perspektiiviin?