Lue keskustelun säännöt.
Ilmiö: kolme-nelikymppiset ovat järkyttyneitä vanhempiensa sairastumisesta ja kuolemasta
27.12.2025 |
Olen ihan hämmentynyt, kun olen törmännyt tähän ilmiöön ikätoverieni (kolme-nelikymppiset) keskuudessa. Meillä on monilla 65-80 v ikäisiä vanhempia, monilla meistä aikuisista lapsista on omia lapsia (vauvaiästä pikkukoululaisiin).
Nyt kun vanhempiemme ikäpolvi on alkanut ikääntyä ja heille on tullut kaikenlaista kremppaa, syöpää ja muuta, ovat ikätoverini tästä ihan järkyttyneitä. He sanovat, etteivät ole yhtään varautuneet siihen, että oma vanhempi saattaa sairastua ja kuolla. Osa on ihan shokissa, jos +70 v ikäiselle vanhemmalle on tullut syöpä, johon voi kuolla. Moni myös kommentoi, että kokee vanhempansa elämän jääneen ihan kesken ja vanhempansa kuolleen nuorena, jos vanhempi on kuollut 70-80 v iässä.
Onko tuttavapiiriini sattunut jotenkin poikkeuksellisia ihmisiä vai mistä ihmeestä on kyse? Itselleni on ihan luonnollinen asia, että ihmiset ikääntyvät, sairastuvat ja kuolevat. Eikä mielestäni kahdeksaa kymppiä lähestyvä ole nuorena kuollut, vaan jo melko korkeassa iässä.
Kommentit (426)
Jännä, että ketjussa puhutaan 70-vuotiaista vanhoina, nykyiset nuoret kun pääsevät tuossa iässä vasta eläkkeelle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Suru noudattaa kaavaa. Ensimmäinen osa on järkytys.
Vierailija kirjoitti:
Joo, ihmettelen samaa. Oma isäni kuoli vuonna 2023 ja oli 84-vuotias. Ystävän mummo kuoli 88-vuotiaana ja ystävä ei ole vieläkään päässyt siitä yli, vaan on käsinyt vakavasta masennuksesta mummon yllättävän kuoleman jälkeen. Tästä on jo 12-vuotta, kun ystävän mummo kuoli. En ymmärrä ystävää ollenkaan. Taitaa olla pumpulissa kasvatettu, kun jo 34-vuotias nainen ei pääse yli 88-vuotiaan mummonsa kuolemasta. Eikä ystävä pysty enää olla työelämässä koska vakava masennus estää sen.
Itse taidat olla.
Maailmasta tehty niin epävarma selviytymisen suhteen ja lietsotaan kurjistamista, että ihmisiä pelottaa jäädä ilman vanhempia.
Niin, Suomessa kuolee joka päivä n. 160-170 ihmistä ja näin pitää ollakin. Yhteiskunta romahtaisi, jos ihmiset alkaisivat yhtäkkiä elää pidempään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Suru noudattaa kaavaa. Ensimmäinen osa on järkytys.
Riippuu tapauksesta
Vierailija kirjoitti:
Tietysti se järkyttää vaikka rationaalisesti ajatellen tietää että se on paitsi mahdollista niin pitkällä aikavälillä väistämätöntä. Ne on voimakkaita kokemuksia mihin ei pysty valmistautumaan.
Miten ei pysty valmistautumaan? Oletko hoivannut isovanhempiasi tai ollut ylipäänsä vanhusten kanssa tekemisissä? Mikä siinä siis tulee yllätyksenä..?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Joo, ihmettelen samaa. Oma isäni kuoli vuonna 2023 ja oli 84-vuotias. Ystävän mummo kuoli 88-vuotiaana ja ystävä ei ole vieläkään päässyt siitä yli, vaan on käsinyt vakavasta masennuksesta mummon yllättävän kuoleman jälkeen. Tästä on jo 12-vuotta, kun ystävän mummo kuoli. En ymmärrä ystävää ollenkaan. Taitaa olla pumpulissa kasvatettu, kun jo 34-vuotias nainen ei pääse yli 88-vuotiaan mummonsa kuolemasta. Eikä ystävä pysty enää olla työelämässä koska vakava masennus estää sen.
Tuskinpa se mummon kuolema yksin on vakavan masennuksen syy.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Isäni kuoli ollessani teini, ja äitini kuoli kun olin 30. Kyllä surin
No haloo, tässähän oli puhe JÄRKYTYKSESTÄ silloin kun yli 70v!! vanhemmat kuolee! Aivan eri asia!
Aika moni 30-vuotiaiden vanhemmista ovat vielä 50-60 vuotiaita. Eli nuoria.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Isäni kuoli ollessani teini, ja äitini kuoli kun olin 30. Kyllä surin
No haloo, tässähän oli puhe JÄRKYTYKSESTÄ silloin kun yli 70v!! vanhemmat kuolee! Aivan eri asia!
Totta helvetissä asia järkyttää vaikka vanhempi olisi yli 70! Jessus millaisia sekopäisiä tunne-elämältään ameeban tasolla olevia ihmisiä täällä kirjoittaa.
Paniikinomainen järkytys, kun vanhempi on kuitenkin jo vanha, se ei ole normaalia. Suru jossa vähitellen hyväksyy tapahtuneen, on normaalia. En ole sekopää enkä tunne-elämältäni ameeban tasolla, olen vaan itse esim. teininä menettänyt parhaan ystäväni ja alle 3-kymppisenä oman lapseni. Ei sen pahempaa ole eikä tule. Kun on kokenut enemmän ns. luonnottomia kuolemia, luonnolliset kuolemat tuntuvat juuri siltä, luonnollisilta.
Vierailija kirjoitti:
Eihän se ole vaan se yksittäinen tapahtuma vaan kokonaisuus. Kolme-neljäkymppisenä omakin elämäntilanne saattaa olla monin tavoin kuormittava, on töitä, usein lainaa, ehkä oma perhe ja kaikenlaisi velvollisuuksia, sitten se läheisen menettäminen tulee siihen kaiken lisäksi.
Blaah, ihan normaalia elämää. Jos on kuvitellut, että omat vanhemmat elää ikuisesti, niin realiteetit ovat olleet pikkaisen pielessä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tietysti se järkyttää vaikka rationaalisesti ajatellen tietää että se on paitsi mahdollista niin pitkällä aikavälillä väistämätöntä. Ne on voimakkaita kokemuksia mihin ei pysty valmistautumaan.
Miten ei pysty valmistautumaan? Oletko hoivannut isovanhempiasi tai ollut ylipäänsä vanhusten kanssa tekemisissä? Mikä siinä siis tulee yllätyksenä..?
Minulla kaikki kolme isovanhempaa ovat kuolleet äkillisesti, kaikki 89-95v., syynä sairaskohtaukset ja onnettomuudet.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tietysti se järkyttää vaikka rationaalisesti ajatellen tietää että se on paitsi mahdollista niin pitkällä aikavälillä väistämätöntä. Ne on voimakkaita kokemuksia mihin ei pysty valmistautumaan.
Miten ei pysty valmistautumaan? Oletko hoivannut isovanhempiasi tai ollut ylipäänsä vanhusten kanssa tekemisissä? Mikä siinä siis tulee yllätyksenä..?
Vaikka kuolema ei ole yllätys, sen herättämät tunteet voivat olla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse en edes kertonut poismenoista muuta kuin niille, joille oli pakko kertoa. Juuri tällaisten takia. Monet eivät ymmärrä ja tunkevat vain nokkaansa toisten asioihin näsäviisastelemaan ja nälvimään, että sinun tapasi tuntea ja elää on väärä.
Yhyy. Mun hamsteri kuoli kun olin 8v... Yhyy! En oo päässyt siit yli koskaan :(. Siks oon työtön :)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Isäni kuoli ollessani teini, ja äitini kuoli kun olin 30. Kyllä surin
No haloo, tässähän oli puhe JÄRKYTYKSESTÄ silloin kun yli 70v!! vanhemmat kuolee! Aivan eri asia!
Totta helvetissä asia järkyttää vaikka vanhempi olisi yli 70! Jessus millaisia sekopäisiä tunne-elämältään ameeban tasolla olevia ihmisiä täällä kirjoittaa.
Paniikinomainen järkytys, kun vanhempi on kuitenkin jo vanha, se ei ole normaalia. Suru jossa vähitellen hyväksyy tapahtuneen, on normaalia. En ole sekopää enkä tunne-elämältäni ameeban tasolla, olen vaan itse esim. teininä menettänyt parhaan ystäväni ja alle 3-kymppisenä oman lapseni. Ei sen pahempaa ole eikä tule. Kun on kokenut enemmän ns. luonnottomia kuolemia, luonnolliset kuolemat tuntuv
Höpönpöpön. Minä ainakin ymmärrän läheisen kuolemaan liittyvän järkytyksen ja paniikin ihan hyvin, vaikka olen menettänyt nuorena perheenjäseniäni.
Vierailija kirjoitti:
Tai nämä seitsemänkymppisten julkkisten kuolemista järkyttyvät typerykset.
Hyvänen aika, se on ihan normaali ikä kuolla. Luulevatko nämä ilmapäät että tänne jäädään ikuisesti?
On itse asiassa ihan normaalia kuolla missä iässä tahansa. Ihmisiä kuolee kohtuun ja kaikkina vuosina siitä eteenpäin.
Ei huomista ole luvattu kenellekään. Koko elämä alusta loppuun om haurasta lahjaa eikä kenenkään kannata olettaa, että itse on juuri se, joka elää sinne vanhuuteen.
Vanhuusikä muuten alkaa 65-vuotiaana. Ja sekin on ihan ok.
Appivanhemmat kuolivat kuuskymppisinä syöpiin. Parhaassa iässä. Ei se syöpä ole vain vanhusten tauti.
Hyvät palstanaiset, menkää ja synnyttäkää lisää kakaroita.
"Höpönpöpön. Minä ainakin ymmärrän läheisen kuolemaan liittyvän järkytyksen ja paniikin ihan hyvin, vaikka olen menettänyt nuorena perheenjäseniäni."
Sama
Minä olin 32v ja äiti oli 54v kun menehtyi äkillisesti. Ihan siihen puhelumme jälkeen menehtyi. Isä menehtyi 72v minä olin 41v ja syy oli haimasyöpä.