Lue keskustelun säännöt.
Miksi ihmiset eivät jaksa pitää yhteyttä ystäviin?
Onko muilla samaa kokemusta:
Jossain vaiheessa aikuisuutta todella monen elämä tuntuu olevan pisteessä, jossa ei ole enää voimavaroja ylläpitää kodin ulkopuolisia sosiaalisia suhteita. Kukin tekee mitä tekee, uraa, urheilua, perhehommia, lastenhoitoa, mitä nyt sitten elämässä sattuu olemaankaan, mutta joka tapauksessa se vie kaikki mehut niin, ettei ystäviä nähdä, heidän kanssaan ei jaksa soitella, eikä mielellään kauheasti viestiäkään, kun sosiaalinen akku on päivän päätteeksi ihan tyhjä.
Kommentit (585)
Kyllä ystävä perheelle viemani ruoka, lahjat, ilmainen työ lasten hoito ja siivous kelpasivat.
Kuitenkin perheen isän, lausahdus: mikä hullumagneetti minä olen? Pisti ajattelemaan, että tämänkö arvoinen olen.
Sitten lisäksi uusimpana rahan pyytäminen lainaan, kun istutaan kotona työttöminä.
Niinpä on tuo ystavyys" laimentunut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Myös kuolleet ystävät ovat aina ystäviä. Muistoissa on ystäviä. Heidän sanansa ja yhteiset kokemukset elävät. Teen työtä Alzheimer-potilaiden parissa ja olen tuon huomannut.
Itsekin lasken kuolleet ystäväni edelleen mukaan ystäviksi. Aika paljon tapahtuu ihmisen päässä. Jos on rikas sisäinen elämä, niin siellä ystävät edelleen antavat kivoja ohjeita ja viisaita neuvoja.
Silti kaipaisin uusia ystäviä poisnukkuneiden tilalle...
Vierailija kirjoitti:
Kyllä ystävä perheelle viemani ruoka, lahjat, ilmainen työ lasten hoito ja siivous kelpasivat.
Kuitenkin perheen isän, lausahdus: mikä hullumagneetti minä olen? Pisti ajattelemaan, että tämänkö arvoinen olen.
Sitten lisäksi uusimpana rahan pyytäminen lainaan, kun istutaan kotona työttöminä.
Niinpä on tuo ystavyys" laimentunut.
Ystävän pitää aina ajoissa huomata onko mitään vastavuoroisuutta, eikä vaan opettaa, että toinen on saaja ja toinen antaja! Tämä periaate siis kaikissa asioissa ja toimissa, niin ystävyyskin on terveemmällä pohjalla.
Summa summaarum - jos toinen puhuu vain itsestään ja / tai ei ole koskaan aloitteellinen yhteydenpidossa. Sekä erilaiset elämäntilanteet ja etäisyys. Siinä suurimmat syyt miksi ei pidetä yhteyttä ystäviin.
Minulla suurin syy on juurikin tuo toista arvostavan vastavuoroisuuden puuttuminen. Olen saattanut nuorena syyllistyä tähän itsekin. Aikuisena olin pitkään moottorina järjestämässä / kutsumassa milloin mihinkin. Jossain vaiheessa havahduin seuraamaan kuinka kauan kestää, ennen kuin kutsutut kutsuvat takaisin. Ne jäivät rinkiin, jotka tekevät itsekin ystävyyden eteen jotain ja pois putosivat ne, jotka eivät laita rikkaa ristiin tapaamisten eteen saatikka kutsuisivat mökille / veneilemään / uuden vuoden bileisiin jne. Eikä tässä ole kyseessä asunnon koosta, varallisuudesta jne. Kukin järkkää omien resurssien mukaisesti, kaikki ymmärtävät tämän. Elämän tilanteet muuttuvat - hyvät ystävyys suhteet säilyvät.
Kaikki olemme nykyään perheellisiä ja tapaamiset useimmiten avec.
Pidän sellaisiin ystäviin yhteyttä, jotka ovat kiinnostuneita myös minun elämästäni. Olen heivannut kaikki itsekeskeiset yksinpuhujat.
Tapaan ystäviäni harvakseltaan, mutta viestittelemme viikoittain.
Työni on jatkuvaa vuorovaikutusta, joten olen vapaa-ajalla melko epäsosiaalinen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kun polttarit lähestyvät, muistetaan ystävät! Tosiystävät pysyvät matkassa koko ajan.
Vierailija kirjoitti:
Ystävyyksillekin tahtoo käydä niin, että ne tulee kaluttua loppuun. Ei ole kummallakaan juuri mitään uutta annettavaa toisilleen joten on luonnollista, että ystävyys hiipuu.
No minulla on paras ystävä ollut 6-vuotiaasta asti ja vielä 38-vuotiainakin ollaan yhtä läheisiä kuin lapsina. Tietysti ystävyys on muuttunut vuosien varrella, välissä oli vuosia, jolloin ystäväni keskittyi enemmän perheeseensä, mutta aina me saatiin kahdenkeskistä aikaa. Nykyisin ollaan läheisimpiä kuin ikinä ja meidän tapauksessa tuntuu, että ystävyys vain syvenee ja paranee mitä enemmän vuosia tulee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kuvitteleeko ap että kaikki hänen tapaamansa henkilöt ovat ystäviä joiden pitää kuunnella tunteja kestävät pas...n vuodatukset tarjota ehkä joskus kahvit ja taata lainat.
seuraavaksi kun soitat oletulle "ystävällesi" nauhoita puhelu ja kuuntele sitä ite kehujesi surkuttelusi määrää jossa ei rajaa toisella ei edes sanan sijaa. EVVK
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lopetin itse yhteydenpidon, koska kaikkea pidetään nykyään uteluna.
On vaikea keskustella ihmisten kanssa, jos ei kärsi mitään kysyä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Puoliso, lapset, lapsenlapset, suku, työyhteisö . Nämä vievät jo niin paljon aikaa ja energiaa, että mikä luppoaika jää itselleni ,luen mielelläni ja olen ihan hiljaa.
Itse asun eri paikkakunnalla kuin ns. läheisin ystäväni ja näimme yleensä joitakin kertoja vuodessa. Havahduin kuitenkin reilu vuosi sitten siihen että se olin aina minä joka reissasi tapaamaan ystävää. Ei ikinä toisin päin, ei vaikka kutsuin kylään. Aina vain valitteli sitä kuinka kallista matkustaminen on ja kuinka monta tuntia siihen kuluu. Ihan yhtä kallista ja aikaa vievää se on matkustaa etelään, kuin etelästä pohjoiseen. No, lopetin reissaamisen ja näinpä viimeisestä tapaamisestakin on vierähtänyt jo se reilu vuosi. Ystävä valittelee jatkuvasti sitä kuinka pitkä aika viimeisimmästä tapaamisestamme on ja kyselee koska oikein tulen kylään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Turhat tutut tulee ja menee, oikeat ystävät pysyvät.
En minäkään ole kauhean hyvä pitämään viestein yhteyttä, en tykkää kirjottaa vakavia tunteitani viestein, mielummin kerron ne kasvokkain.
Kuitenkin aina, kun yritän sopia tapaamista, tuntuu, että pitää olla joku sirkuspelle ja tarjota yksinkertaisesti jotain niin uskomattoman houkuttelevaa, että ihmiset raahautuvat paikalle ja vastaavat. Muuten tulee "en pääse" (milloin sitten pääset? ehdota! Mitä sinulla on, kun et pääse?) tai kun viimein olen laittautunut ja lähdössä saan viime tingassa viestin "mun pitääkin skippaa" ilman mitään selitystä tai parhaimmillaan "mulla on migreeni".
Ei tunnu kauhean arvostavalta ja siksi nykyään harvoin ehdotan mitään.
Ennen varsinkin jouluaika oli kivaa, kun lähetettiin ystäville kauniita joulukortteja. Niitäkään ei viitsitä ja jakseta lähettää. Laiskuus se on pahin ongelma. Ei mikään keksitty ajanpuute.
Monet jättävät ystävät, kun ovat parisuhteessa. Jos tulee ero, ovat sitten itkemässä....
Vierailija kirjoitti:
Ennen varsinkin jouluaika oli kivaa, kun lähetettiin ystäville kauniita joulukortteja. Niitäkään ei viitsitä ja jakseta lähettää. Laiskuus se on pahin ongelma. Ei mikään keksitty ajanpuute.
Laiskuus ja yksinkertaisesti se, että minkäänlaisia sosiaalisia sääntöjä ei ole tai niitä ei kunnioiteta. Oma hyvinvointi on tärkein ja sitä hoidetaan vaan kotona katsomalla Netflixiä samalla kun skrollataan Tiktokia.
Ennen kännyköitä asioita ei voinut perua viime minuuteilla, menoja oli vaikea "kilpailuttaa" kun vastaus piti antaa suoraan vasten kasvoja ja jos ei tullut paikalle pidettiin todellisena törkimyksenä. Ennen pikaviestejä piti edes soittaa, nykyään on helppo vaan perua vailla selitystä, kun ei tarvitse tuntea tunnontuskia kuullessaan pettymyksen toisen äänestä.
Onneksi olen saanut karsittua piirini pieneksi. Sähköasentaja ja muutenkin osaava sekä avulias kun olen niin yhteyttä otettiin vain silloin, kun jotain apua tarvittiin. Harmittavan pitkään vaan kesti itsellä tajuta tämä.
Ei siellä kotona nyhjötetä,siellä on paljon kivaa tekemistä ja seurustellaan perheen kanssa .