Lue keskustelun säännöt.
Miksi ihmiset eivät jaksa pitää yhteyttä ystäviin?
Onko muilla samaa kokemusta:
Jossain vaiheessa aikuisuutta todella monen elämä tuntuu olevan pisteessä, jossa ei ole enää voimavaroja ylläpitää kodin ulkopuolisia sosiaalisia suhteita. Kukin tekee mitä tekee, uraa, urheilua, perhehommia, lastenhoitoa, mitä nyt sitten elämässä sattuu olemaankaan, mutta joka tapauksessa se vie kaikki mehut niin, ettei ystäviä nähdä, heidän kanssaan ei jaksa soitella, eikä mielellään kauheasti viestiäkään, kun sosiaalinen akku on päivän päätteeksi ihan tyhjä.
Kommentit (585)
Ei jaksa siipeilijöitä enää. Olen niin ystävällinen ja sosiaalinen että käytetään vaan hyväksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Koska ihmiset hyväksikäyttävät sitä, että jaksan kuunnella heidän murheitaan ja olla kiinnostunut asioista. Puhuvat minulle siis kun haluavat huomiota tai on tylsää. Eivät kuitenkaan jaksa olla kiinnostuneita minun asioistani.
Vierailija kirjoitti:
Koska ihmiset hyväksikäyttävät sitä, että jaksan kuunnella heidän murheitaan ja olla kiinnostunut asioista. Puhuvat minulle siis kun haluavat huomiota tai on tylsää. Eivät kuitenkaan jaksa olla kiinnostuneita minun asioistani.
tuosta piirteestä kannattaa päästä eroon. tämä siis pelkästään hyvällä <3
Ehkä liittyy tuohon aiempaan kaipaajaan että aina pitäisi jaksaa kuulla sitä joka pitkästä aikaa ottaa yhteyttä ja kuunnella mitä hänelle on tapahtunut.
Oli kyllä outoa kun vanha kaveri, jonka kanssa ei olla sen syvemmin melkein kymmeneen vuoteen juteltu, otti yhteyttä. En halunnut kertoa omia asioitani enempää, kun ei oikein tunneta enää. Mutta hänpä muistikin, että minulla oli vuosia sitten ollut eräs vakava vastoinkäyminen elämässä, ja nytpä se olikin hyvä puheenaihe, kun hänellekin oli jo jokin aika sitten käynyt tämä sama asia ja että minä varmasti ymmärtäisin miten vaikeaa se on.
No, tavallaan, mutta eipä itseä enää kiinnosta muistella omaa vaikeaa kokemusta jonka tapahtuessa hän ei ollut mailla halmeilla nyt kun yhtenä iltana yhtäkkiä tulen hänelle mieleen kun ei ole muutenkaan oltu tekemisissä vuosiin. Vähän jäi paha maku, ottaa yhtäkkiä yhteyttä, että muistellaas nyt elämäsi vaikeinta kokemusta kun mulla on paha fiilis. En ymmärrä nykyihmisiä. Olimmeko me tällaisia jo nuorena mutta sitä ei vain huomannut?
Vierailija kirjoitti:
Koska ihmiset hyväksikäyttävät sitä, että jaksan kuunnella heidän murheitaan ja olla kiinnostunut asioista. Puhuvat minulle siis kun haluavat huomiota tai on tylsää. Eivät kuitenkaan jaksa olla kiinnostuneita minun asioistani.
Miksi te olette edes ystävystyneet tuollaisten ihmisten kanssa? Minun ystäväpiiriini ei kuulu yhtäkään tuollaista ihmistä, vaan kaikki ovat oikeita ystäviä, jotka jakavat murheensa ja ilonsa kumpaankin suuntaan eikä kenenkään tarvitse olla tuollainen roskis, johon puretaan kaikki.
Todella monella täällä näyttää olevan yhtä surkea tilanne ja jaksan vain ihmetellä, että miten olette saaneet ja ottaneet tuollaisia ihmisiä elämäänne?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mitä ystävyyttä sellainen on, jos pelkkä vietikin kuormittaa?
Jos mä nyt vaikka kerran kuussa kysyn kuulumisia niin alkaako sekin ahdistaa?
En tajua teitä ahdistujia. Pysykää kaukana minusta.
No juuri siksi niitä on tullut, kun ei nuorena näe vielä mihin jotkut omat tai toisen ihmisen piirteet johtaa myöhemmin elämässä. Sattumankauppaa, kotikasvatuksena saatu luonne ja joko siitä on hyötyä tai haittaa elämässä. Yleensä tietysti vähän kumpaakin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mitä ystävyyttä sellainen on, jos pelkkä vietikin kuormittaa?
Jos mä nyt vaikka kerran kuussa kysyn kuulumisia niin alkaako sekin ahdistaa?
En tajua teitä ahdistujia. Pysykää kaukana minusta.
Tässä varmaan puhutaan ihan eri asioista.
Kuormittava työ hoitoalalla ja vapaa-aika menee perheen pyörittämiseen. Lisäksi opiskelen työn ohella, joten ei ole mitään energiaa ylimääräiseen. En kyllä kaipaakaan mitään muuta. Olen introvertti ollut aina, rakastan yksinoloa. Kyky olla sosiaalinen tulee käytettyä töissä ja olla perheelle läsnä. Tarvitsen riittävästi aikaa olla yksin, jotta jaksan muita ihmisiä.
Minulle riittää hyvin, että vaihdetaan kuulumisia ystävien kanssa muutaman vuoden välein tapaamalla. Jos joku kaipaa tiiviimpää yhdessäoloa, niin ei ole minun juttuni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kaikki aika menee relevanttien työpaikkojen hakemiseen väh.4 krt./kk.
Koska muistin aina kaikki joulut ja synttärit ja autoin läpi kaikki kriisit. Minun synttärit taas unohdettiin ja joulua ei toivotettu jos en itse tehnyt sitä ensin. Jos olisin itse tarvinnut apua tai tukea niin sitä ei koskaan tullut vaikka muiden lapsia olisi pitänyt muistaa, lahjoa ja vahtia saamatta mitään takaisin.
Hyvä ystävä, jota kannattelin läpi vaikean eron ja hullun sinkkuvaiheen heitti minut roskiin löydettyään uuden miehen eikä edes kertonut että menee naimisiin.
Nykyään pidän kiinni vain vastavuoroisista ihmissuhteista enkä tekohengitä mitään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eräs sanoi, ettei raaski lähettää viestejä? No ei ne viestit mitään maksa, kunhan valehteli. Nyt en itsekään aio enkä ole vuoteen mitään lähettänyt. Märisköön yksinään.
Vierailija kirjoitti:
Eräs sanoi, ettei raaski lähettää viestejä? No ei ne viestit mitään maksa, kunhan valehteli. Nyt en itsekään aio enkä ole vuoteen mitään lähettänyt. Märisköön yksinään.
Kyllä viestit ja puhelut voivat maksaa erikseen, jos on sellainen puhelinliittymä. Niin minullakin oli ennen, mutta nyt on pakettihinnoiteltu sisältäen viestit ja puhelut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei ole nykyään enää tarvetta ystäville, koska voi vaan katsoa puhelinta / tietokonetta.
Ne asiat mitä joskus jaettiin kahvikupin ääressä, näkee nyt somessa. Ei tule tunnetta enää tavata kasvotusten. Kaikilla on kalenterit täynnä ja hankala köytää yhteistä aikaa. Tosin mulla oli työttömyys jakso elämässäni ja ärsytti sekin, että kaikki olettivat minun olevan odottamassa takki päällä juuri heidän yhteydenottoa.
Vierailija kirjoitti:
Kaikki aika menee relevanttien työpaikkojen hakemiseen väh.4 krt./kk.
Siis työttömällä 24 / 7? - ei ihme että olet työtön.
Vierailija kirjoitti:
No olen kai vasta kakkosvaihtoehtoystävä. Jos olemme jo sopineet jotain, niin kohta tulee viesti, että Maiju otti yhteyttä menenkin hänen kanssaan. Ei nappaa sopia mitään tuollaisen kanssa.
Kamalaa! Tosi törkeää. Jätä tuollainen "ystävä" Maijujensa ja vastaavien huomaan, ei ole ansainnut ystävyyttäsi. Ymmärtäisin jos "Maiju" olisi vaikka joku jolla kamala akuutti kriisi tai juuri todettu joku syöpä tms niin voisikin perua aiemmin sovitun ja olla ystävän tukena mutta ei silloin jos Maijun seura nyt muuten vaan on kivempaa tai tärkeämpää, muka.
Vierailija kirjoitti:
Hyvä se on kaikkien kannalta, että normiperheitä on vielä ja keskittyvät lapsiinsa. Nautin siitä, että naapurissa on lapsiperheitä ja kivaa touhua pihoilla ja kylpytynnyrissä. Jos lapsia saa, niihin pitää keskittyä ja omiin lähisukulaisiin sekä työtovereihin. Minä olen 72-vuotias vanha ihminen ja toivon lähinnä keskusteluseuraa, matkaseuraa sekä harrastuskavereita. Suomesta on vaikea saada hyviä tuttavia ja tilapäistuttavia. Ystäviä ei enää vanhana saa.
Mutta ei se, että perheen elämässä olisi tilaa myös muille ihmisille, tarkoita sitä, ettei keskityttäisi lapsiin. Mistä ihmeestä Suomeen on tullut tällainen ajattelutapa, että hyvä perhe on itseensä sulkeutunut perhe?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hyvä se on kaikkien kannalta, että normiperheitä on vielä ja keskittyvät lapsiinsa. Nautin siitä, että naapurissa on lapsiperheitä ja kivaa touhua pihoilla ja kylpytynnyrissä. Jos lapsia saa, niihin pitää keskittyä ja omiin lähisukulaisiin sekä työtovereihin. Minä olen 72-vuotias vanha ihminen ja toivon lähinnä keskusteluseuraa, matkaseuraa sekä harrastuskavereita. Suomesta on vaikea saada hyviä tuttavia ja tilapäistuttavia. Ystäviä ei enää vanhana saa.
Mutta ei se, että perheen elämässä olisi tilaa myös muille ihmisille, tarkoita sitä, ettei keskityttäisi lapsiin. Mistä ihmeestä Suomeen on tullut tällainen ajattelutapa, että hyvä perhe on itseensä sulkeutunut perhe?
Niinpä. Olen 70-80-luvun lapsi. Meillä oli ovet avoimena ihmisille, vieraita (ystäviä) kävi paljon sekä kotona että mökillä ja jouluna&uutenavuotena (juhannuksena myös) oli usein naapuruston yksinäisiä vanhempia ihmisiä kanssamme niitä viettämässä. Se oli kivaa. Kulttuuri on muuttunut tosi paljon, enää ei extempore voi mennä mihinkään eikä kukaan tule, aina pitää sopia etukäteen ja joidenkin kanssa jopa se milloin on aikaa puhua puhelimessa. outoa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eräs sanoi, ettei raaski lähettää viestejä? No ei ne viestit mitään maksa, kunhan valehteli. Nyt en itsekään aio enkä ole vuoteen mitään lähettänyt. Märisköön yksinään.
Kyllä viestit ja puhelut voivat maksaa erikseen, jos on sellainen puhelinliittymä. Niin minullakin oli ennen, mutta nyt on pakettihinnoiteltu sisältäen viestit ja puhelut.
Mutta jos jotakuta arvostaa/pitää tärkeänä raaskinee kai silloin tällöin soittaa/viestitellä?
Ei jaksa olla aina se, joka ottaa yhteyttä ja ehdottaa tapaamista.