Miksi ihmiset eivät jaksa pitää yhteyttä ystäviin?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Koska ihmiset hyväksikäyttävät sitä, että jaksan kuunnella heidän murheitaan ja olla kiinnostunut asioista. Puhuvat minulle siis kun haluavat huomiota tai on tylsää. Eivät kuitenkaan jaksa olla kiinnostuneita minun asioistani.

 

Miksi te olette edes ystävystyneet tuollaisten ihmisten kanssa? Minun ystäväpiiriini ei kuulu yhtäkään tuollaista ihmistä, vaan kaikki ovat oikeita ystäviä, jotka jakavat murheensa ja ilonsa kumpaankin suuntaan eikä kenenkään tarvitse olla tuollainen roskis, johon puretaan kaikki. 

Todella monella täällä näyttää olevan yhtä surkea tilanne ja jaksan vain ihmetellä, että miten olette saaneet ja ottaneet tuollaisia ihmisiä elämäänne? 

Olosuhteet. Olosuhteet tuovat ihmisiä elämään, ja joskus ne olosuhteiden luomat ystävyys- ja tuttavuussuhteet jäävät päälle. Ihmiset saavat lohtua siitä, jos on samassa elämäntilanteessa olevia ihmisiä lähellä, ja tämä pätee niin hyviin kuin huonoihinkin asioihin. Jos on ollut itsellä matalampi kausi, olipa se nuoruuden ahdistusta tai keski-iän burn outia, niin hyvähän se tavallaan on, että löytää kohtalotovereita. Ongelmaksi tämä tulee siinä kohtaa, kun jompikumpi alkaa voida paremmin - tai huonommin - koska sehän on riski vallitsevalle suhteen dynamiikalle. Toinen on vielä ongelmissa, toinen haluaisi jo päästä eteenpäin. Mitä tehdä? Jos on aiemmin oltu samalla aaltopituudella, ei se ymmärtäminen ja empatia lopu kuin seinään. Haluaa auttaa ja tukea toista. Mutta miten pitkään se sitten voi jatkua?

Vierailija kirjoitti:

On tosiaan epäkohteliasta, jos joku puhuu toiselle vain omista lapsistaan ja lapsenlapsistaan. Minulla ei ole lapsia ja siksi minun pitää aina olla kauhean kiinnostunut ja iloisen näköinen katsoessani äitien ja isoäitien lasten kuvia sekä kommentoida lasten kuvia: "Onpa nätti tyttö. Voi, kuinka kiva nimi. Kyllä on isän näköinen söpöläinen! Tosi mukavaa, kun lapsesi pääsi tuolle kurssille! Ajatella, että muodostelmaluistelussa pärjää noin hyvin".  Jos en kommentoi, niin luullaan että olen kateellinen lapseton vanha kääkkä. Siksi mun pitää esittää kauheasti innostunutta. Tästä sitten kuulija vallan ilahtuu ja jatkaa juttua. 

Lapset  (ihan kaikki) sinänsä ovat kivoja ja heidän oppimisensa ja kasvunsa on kiehtovaa seurata. Toimin sosialialalla työurani. En kuitenkaan jaksaisi katsella tavallisia valokuvia ja kuulla semmoista tavallista tarinointia tavallisista mukuloista tuntitolkulla kyläreisulla. Aikuisilla ihmisillä luulisi

Nostetaanko tässä nyt sitä satoa, että suomalaisten koulutustaso on aika matala? Ihmiset eivät osaa puhua mistään muista kuin tuntemistaan ihmisistä. Ja kun valtaosa tuttavista on samanlaisia, ei kukaan "nosta tasoa". Luullaan, että tuo on ok ja riittää. 

Ei ihme, että yhteiskuntana ollaan aika seisahduksissa jo lähes 20 vuotta oltu.

Vierailija kirjoitti:

Joku sanoi, että ystävät kaikkoavat, jos ihminen ryhtyy kasviisyöjäksi. En usko. On niin monenmoista ruokavaliota nykyisin! Kasvissyöjiltä pyydetään usein kasvispihvien yms. ohjeita. Heistä tosi paljon pidetään, jos ovat reippaita ja hehkeitä. 

 

Tiedän kasvissyöjiä, jotka käyttävät nahkakenkiä ja nahkaista laukkua... Vuodat, joista tehdään kenkät,  saadaan teurastamoista. Jainalaismunkit eivät astu hyönteisten päälle, vaan heillä on erikoiskengät. ihminen ei kuitenkaan ole henkiolento pelkästään, vaan osa luontoa. Luonnollisuutta. 

 

Ihminen on luotu sekasyöjäksi. B12-vitamiinia saa vain eläinkunnan tuotteista. Ilman sitä sairastuu hengenvaarallisen berniöösiin anemiaan. Kasvisyöjät voivat ja pitääkin ottaa tabletteja, joissa B12-vitamiinia. Ne tabletit on kyllä synteettisesti valmistettu. Tablettien vitamiinit eivät imeydy niin hyvin kuin luonnolliset tavat saada vitamiineja. Lihassa on my

Täh?

Vierailija kirjoitti:

On tosiaan epäkohteliasta, jos joku puhuu toiselle vain omista lapsistaan ja lapsenlapsistaan. Minulla ei ole lapsia ja siksi minun pitää aina olla kauhean kiinnostunut ja iloisen näköinen katsoessani äitien ja isoäitien lasten kuvia sekä kommentoida lasten kuvia: "Onpa nätti tyttö. Voi, kuinka kiva nimi. Kyllä on isän näköinen söpöläinen! Tosi mukavaa, kun lapsesi pääsi tuolle kurssille! Ajatella, että muodostelmaluistelussa pärjää noin hyvin".  Jos en kommentoi, niin luullaan että olen kateellinen lapseton vanha kääkkä. Siksi mun pitää esittää kauheasti innostunutta. Tästä sitten kuulija vallan ilahtuu ja jatkaa juttua. 

Lapset  (ihan kaikki) sinänsä ovat kivoja ja heidän oppimisensa ja kasvunsa on kiehtovaa seurata. Toimin sosialialalla työurani. En kuitenkaan jaksaisi katsella tavallisia valokuvia ja kuulla semmoista tavallista tarinointia tavallisista mukuloista tuntitolkulla kyläreisulla. Aikuisilla ihmisillä luulisi

Tiedän tasan tarkkaan tunteen.

t. naitu neiti

Kun elämässä kaikki oli hyvin, oli ystäviäkin. Kun mieheni kuoli, kävi pian selväksi, että he olivatkin olleet lähinnä hänen ystäviään, kymmenien vuosien ajan. Kun suru oli suurimmillaan, soitin yhdelle heistä, koska tarve puhua jonkun kanssa oli suuri. Sain kuulla tuskastuneen kysymyksen "Eikö sulla ole ketään kavereita", annettiin siis ymmärtää, että "en jaksa kuunnella, soita jollekulle toiselle". Tämä taitaa kyllä olla aika yleistäkin, tuskin olen ainoa, sisareni ystävä oli kertonut, että hautajaisten jälkeen puhelin lakkaa soimasta.