Miksi 40-50-luvulla syntyneet naiset katsoivat läpi sormien miesten ahdistelua?

Vierailija kirjoitti:

Ei suomessa edelleenkään reagoida miesten ahdisteluun.

Totta, kaiken maailman mätisäkit on baarissa heti kourimassa munista.

Tuon ajan naiset ovat erilaisia. Uskon, että moni ei aidosti noista mieltänsä pahoittanut, ei vaan korvaansa juuri lotkauttanut. Harmitus tuli toki siinä vaiheessa, jos tuli seksismin takia epäreilusti kohdelluksi, mutta puheeseen suhtauduttiin puheena. Moni kasvoi ajatukseen, että miehet ovat kognitiivisesti alempia elukoita, joiden törkyjuttuihin kannattaa suhtautua kuin juopon mölinään tai kadulla pyörivän nistin mongerrukseen, eli viis veisata. Muu olisi turhaa energian tuhlausta.

Vierailija kirjoitti:

Yksi detalji ja näkökulma kysymykseen:

 

Raiskaus avioliitossa muuttui Suomessa rangaistavaksi vuonna 1994, jolloin vuonna 1940 syntyneet olivat jo täyttäneet 54 vuotta. 

 

Tämä ja sen aikainen keskustelu eduskunnassa kuvaa hyvin naisen asemaa ja yhteiskunnan asenteita naisia kohtaan.

 

HS:n juttu aiheesta: "Toukokuisessa täysistunnossa (1991) kokoomuksen Sauli Niinistö ehdotti, että raiskaus säilytettäisiin asianomistajarikoksena, jotta uhrilla olisi edelleen mahdollisuus antaa anteeksi.

 

Suoranaisesti aloitetta vastaan asettui Smp:n edustaja Sulo Aittoniemi. Hän kertoi pelkäävänsä, että lainmuutos johtaisi perheriitojen yhteydessä vääriin ilmiantoihin. Aittoniemi myös muistutti, että osa avioliittolupausta on sitoutuminen sukupuolisuhteeseen aviopuolison 

kanssa"

 

Koko juttu: https://www.hs.fi/suomi/art-20000061724

Liekö Aittoniemi ollut näitä vaimonraiskaajia 😱

Luulen, että silloin uskottiin, ettei niiden miesten kohdalla ole mitään tehtävissä. Nykyään kun psykologinen ymmärrys on kasvanut niin on helpompi nähdä, että se Raimokin olisi pystynyt käyttäytymään toisin. Siltäkin olisi voinut odottaa jotain oman käytöksensä hallintaa. Minulla on sellainen käsitys, että ennen ihmisten "luonteenominaisuudet" nähtiin enemmän muuttumattomana läpi elämän ja ihmisiä myös kohdeltiin näiden oletusten mukaan. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yhteiskunta oli siihen aikaan maatalousvaltainen. Monet naiset olivat vain kotona eivätkä töissä. Heillä ei ollut paljon muuta vaihtoehtoa kuin kärsiä.

Tarkoitat, että tekivät töitä maatilalla, mutteivät saaneet siitä palkkaa? Kaupungeissa naiset kävivät palkkatyössä.

 

Maatilan tuloista eli koko perhe. Vielä 1980-luvulla elinkeinonharjoittajana maataviljelevä aviopari oli verottajan näkökulmasta maata viljelevä mies ja kotiäiti.  Nykyään tilanne on toinen, jos tila omistetaan puoliksi, voidaan tulokin jakaa puolilsi. Tavallisesti tulonjako tehdään vrtotuksen kannalta järkevimmin.

Ei minun mummuni silti saanut mitään palkkaa eikä näin ollen myöskään työeläkettä hälle kertynyt maatilan emäntänä. Vaikka lypsi lehmät ja teki muita maatalon töitä. Käytännössä ilmaista työtä ikänsä teki. 

Vierailija kirjoitti:

Tuon ajan naiset ovat erilaisia. Uskon, että moni ei aidosti noista mieltänsä pahoittanut, ei vaan korvaansa juuri lotkauttanut. Harmitus tuli toki siinä vaiheessa, jos tuli seksismin takia epäreilusti kohdelluksi, mutta puheeseen suhtauduttiin puheena. Moni kasvoi ajatukseen, että miehet ovat kognitiivisesti alempia elukoita, joiden törkyjuttuihin kannattaa suhtautua kuin juopon mölinään tai kadulla pyörivän nistin mongerrukseen, eli viis veisata. Muu olisi turhaa energian tuhlausta.

En usko että olivat erilaisia, mutta oli tosiaan kasvettu tuohon ajatukseen miesten kykenemättömyydestä hyvään käytökseen, joten olisi ollut turhaa haaveilla maailmasta jossa miehet ottaisivat vastuuta itsestään ja käyttäytymisestään.

Itselleni 70-luvulla syntyneenä me too -liike oli todella silmiä avaava. Muistan kun puhuin ettei minua ole koskaan ahdisteltu. Kaverini katsoi silmät pyöreinä ja totesi että suahan ahdisteltiin joka viikonloppu baarissa. Sulle on huudeltu, sua on puristeltu ja vedetty väkisin syliin, tultu puhumaan törkeitä, näytetty kalua ja tartuttu käsistä ja painettu seinää vasten ja vielä vaikka mitä muuta. Itse asiassa vielä edellisenä iltana tuntematon heppu oli tarttunut minua takaapäin rinnoista kiinni baaritiskillä. Itse olin vaan että no, se kuuluu asiaan, sentään mua ei ole r"skattu tai mitään. Olin siis kasvanut siihen ajatukseen, että tuollaista se on eikä sille voi mitään. Mutta kun aloin miettiä, olisiko ollut mukavampaa ilman sitä, niin totta kai olisi! En vain ollut osannut edes haaveilla sellaisesta. On ihan mahtavaa että nykyajan nuoret naiset osaavat nähdä mikä on oikein ja vaatia sitä. Itsellä on siinä vieläkin tekemistä.

Vierailija kirjoitti:

Tuon ajan naiset ovat erilaisia. Uskon, että moni ei aidosti noista mieltänsä pahoittanut, ei vaan korvaansa juuri lotkauttanut. Harmitus tuli toki siinä vaiheessa, jos tuli seksismin takia epäreilusti kohdelluksi, mutta puheeseen suhtauduttiin puheena. Moni kasvoi ajatukseen, että miehet ovat kognitiivisesti alempia elukoita, joiden törkyjuttuihin kannattaa suhtautua kuin juopon mölinään tai kadulla pyörivän nistin mongerrukseen, eli viis veisata. Muu olisi turhaa energian tuhlausta.

Tuo toimii paremmin suhteessa oman ikäisiin miehiin, sellaisiin, joiden kanssa lähtökohtaisesti yhtä vahvoilla. Tytöille ja nuorille naisille ne vanhemmat miehet ovat ahdistavia, koska suhtautuu vielä aikuisiin jollain tapaa auktoriteetteinä. Ei siinä auta ajatus, että mies on ehkä vähän yksinkertainen ja ei kykene muuhun. Se silti edustaa aikuista, joka muka ymmärtää maailmasta enemmän ja silloin niistä sanoista ei pysty olla välittämättä.

Tulee mieleen entinen anoppi.  Söi seisten/joi kahvinsa keittiön nurkassa ja välillä juoksi passamaan  appea ja  eksääni,minulle vittuili että olen laiska kun kehtasin  istua miesten kanssa pöydässä.  Appiukon lempi puheenaihe taas oli poikapuolinen perillinen ja jaksoi jauhaa miten onnekas oli,kun  ainoaksi jäänyt syntyi pojaksi ja milloinkas  voi odotella pojanpoikaa. No ei tehty eksän  kanssa lapsia,onneksi!  

Muutama huomio: 

1. 1930 -luku naiset vapautuvat miehen holhouksesta 

2. 1960 -luvulla käytännössä lupa työhön aviomieheltä tai matkoihin, lupa avata oma pankkitili

3. 1970-luvulla abortti sallituksi sosiaalisin perustein, työssä ilman lupaa mieheltä  

4. 1994 Raiskaus avioliitossa tuli rangaistavaksi, vasta 1994!!! => Ennen tätä käytännössä miehillä ollut lupalappu vaimojen pahoinpitelyyn ja poliisit eivät ole puuttuneet vaikka ilmoituksia tehty. 

5. 2011 Syyttäjän oikeus nostaa syyte lievästä pahoinpitelystä perhepiirissä. Jokainen, jolla on käsitys perheväkivallasta, tietää kuinka vaikeaa ellei mahdotonta on nostaa syyte pahoinpitelijäänsä vastaan, jonka kanssa täytyy jakaa arki

    2011  sukupuoliyhteys puolustuskyvyttömän kanssa määritellään raiskaukseksi

Sit voi vaan miettiä millaista naisen arki on ollut noina vuosikymmeninä puhumattakaan palkoista ja syrjinnästä työelämässä tai kotitöiden määrästä. 

Jos on alisteisessa asemassa miehiä kohtaan, myös lain silmissä, niin ainoa tapa selvitä on myötäillä.  Ja nyt naiset muistetaan pitää näistä saavuteituista oikeuksista kiinni ja tavoitellaan todellista tasa-arvoa, se on meidän jokaisen velvollisuus. 

Vierailija kirjoitti:

Muutama huomio: 

 

1. 1930 -luku naiset vapautuvat miehen holhouksesta 

2. 1960 -luvulla käytännössä lupa työhön aviomieheltä tai matkoihin, lupa avata oma pankkitili

 

Tuo kohta 2 ei pidä paikkaansa. Joissain maissa oli noin mutta ei Suomessa. 

Tärkeä aloitus 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Muutama huomio: 

 

1. 1930 -luku naiset vapautuvat miehen holhouksesta 

2. 1960 -luvulla käytännössä lupa työhön aviomieheltä tai matkoihin, lupa avata oma pankkitili

 

Tuo kohta 2 ei pidä paikkaansa. Joissain maissa oli noin mutta ei Suomessa. 

 

Kiitos korjauksesta! Ihan totta! Noin oli Saksassa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sitä oli vaan sellainen näkemys että miehet nyt on miehiä, ja puhe on vain puhetta, ei siitä loukkaantua pidä eikä pelästyä.

Itse olen 1970-luvulla syntynyt, ja kyllähän sitä joutui, varsinkin miesvaltaisella alalla olevana, sietämään vaan kaikenlaista setämiesjuttua, kaksimielisyyksiä yms. Sen verran kapinoin sitä vastaan, etten noudattanut äitini neuvoa kevyen flirttaavasti reagoida sellaiseen, hänen mielestä pääsee helpoimmalla kun on viehättävä ja antaa miehen ymmärtää, että hän on kiinnostava silloinkin kun sanoo ei. Itse kyllä reagoin avoimesti vähän tympeällä ilmeellä, tai huokailulla tms. Kyllä minua sitten tiukkapipoksi ja ikivanhaksipiiaksi naurettiin. Kun suuri osa muista naisista harjoitti sitä viehättävävyyttä eli teeskentelyä, että kaksimielisyydet on hauskoja.

 

 

No miten sitten myöhemmin sinulle kävi? Saitko miehen?&n

 

Valitsin elää ilman parisuhdetta, ja olla lisääntymättä. Asiaan paljon vaikutti se millaisena omassa lapsuudessa näin parisuhteet ja perhe-elämän. Siinä vaiheessa naiset jo kävi kodin ulkopuolella töissä, mutta silti heille kuului kaikki perinteiset "naisten työt" myös. Kotona katselin, kun äiti kävi hoitoalan raskaissa töissä vuorotyössä, mutta kotona odotti siivous, ruoanlaitto, meidän lasten asiat. Insinööri-isä kun tuli kevyestä istumatyöstään, söi, katsoi vähän telkkaria, ja vetäytyi "työhuoneeseensa" tai autotalliin nikkaroimaan jotain harrastuksekseen. Isän äiti vielä kyseli, että eihän meidän Pertti vaan joudu kotona mitään naisten töitä tekemään. Tämän historian peruja oma näkemys naisen osasta avioliitossa ja perheenäitinä oli sen verran negatiivinen, että päätin pysyä itsellisenä naisena. Mukavaa se elämä on näinkin .

Vierailija kirjoitti:

" Itsellisiä, itsenäisiä naisia on ollut Suomessa vaikka kuinka kauan, outoa antaa kuva että kaikki olisivat olleet jotain alistettuja miehestään riippuvaisia nössöjä"

 

Se oli kylläkin ihan lakiinkin kirjoitettua että vaimo oli alisteinen mieheensä nähden. Hieman itsenäisempi saattoi olla jos onnistui saamaan koulutuksen ja ei mennyt naimisiin. 

Vuoteen 1930 asti aviomies edusti vaimoa ja hallitsi hänen omaisuuttaan, myös lapset katsottiin tuohon asti vain isän "omaisuudeksi". 

 

Tässä puhuttiinkin 40- ja 50-luvulla syntyneistä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuon ajan naiset ovat erilaisia. Uskon, että moni ei aidosti noista mieltänsä pahoittanut, ei vaan korvaansa juuri lotkauttanut. Harmitus tuli toki siinä vaiheessa, jos tuli seksismin takia epäreilusti kohdelluksi, mutta puheeseen suhtauduttiin puheena. Moni kasvoi ajatukseen, että miehet ovat kognitiivisesti alempia elukoita, joiden törkyjuttuihin kannattaa suhtautua kuin juopon mölinään tai kadulla pyörivän nistin mongerrukseen, eli viis veisata. Muu olisi turhaa energian tuhlausta.

En usko että olivat erilaisia, mutta oli tosiaan kasvettu tuohon ajatukseen miesten kykenemättömyydestä hyvään käytökseen, joten olisi ollut turhaa haaveilla maailmasta jossa miehet ottaisivat vastuuta itsestään ja käyttäytymisestään.

Itselleni 70-luvulla syntyneenä me too -liike oli todella silmiä avaava. Muistan kun puhuin ettei minua ole koskaan ahdisteltu. Kaverini katsoi silmät py

Onneksi olen itse 70-luvun lapsena välttynyt kuvaamiltasi kokemuksilta.

Vierailija kirjoitti:

Yhä edelleen nuo iäkkäät naiset haukkuvat naimattomia naisia "vanhoiksipiioiksi". Vastenmielistä. 

 

 

Edesmenneellä  äidilläni oli naimaton sisar, hänkin edesmennyt, ja äiti muisti aina sanoa että eihän se ole edes miestä saanut. Tämä täti oli hyvin sivistynyt ,kouluja käynyt nainen.  Äitini ei ollut kumpaakaan vaan oli kuitenkin naimisiin päässyt joka hänen arvomitallaan oli ansio. Eikä äitini ollut kuin satunnaisesti palkkatöissä, meni isäni kanssa naimisiin kun oli vähän yli kaksikymppinen. Ensimmäisen ehdokkaan kanssa, joka oli kyllä oikein kunnon mies. Tämä että ei 50-luvulla voinut tai saanut seurustella ja valita oli hyvinkin yleistä. Olisihan siinä naisen maine kärsinyt jos niitä seurustelu kavereita olisi ollut useampi. Miehellä  näin ei ole ollut koskaan .  Jossain viestissä mainittiin että naimaton nainen ei saanut 70-  luvulla e- pillereitä, kyllä sai,  ja ihan niitä käytettiin. Mutta eihän sitä oikein voinut kumppanille heti kertoa että niitä käytti, kun se naisen maine oli vielä silloinkin hyvin ohuella langalla kulkemista.  N70-v.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

" Itsellisiä, itsenäisiä naisia on ollut Suomessa vaikka kuinka kauan, outoa antaa kuva että kaikki olisivat olleet jotain alistettuja miehestään riippuvaisia nössöjä"

 

Se oli kylläkin ihan lakiinkin kirjoitettua että vaimo oli alisteinen mieheensä nähden. Hieman itsenäisempi saattoi olla jos onnistui saamaan koulutuksen ja ei mennyt naimisiin. 

Vuoteen 1930 asti aviomies edusti vaimoa ja hallitsi hänen omaisuuttaan, myös lapset katsottiin tuohon asti vain isän "omaisuudeksi". 

 

Tässä puhuttiinkin 40- ja 50-luvulla syntyneistä.

Toki mutta he kasvoivat ympäristössä jossa oli edelleen ihan tavallista että isä kontrolloi myös äidin omaisuutta. Vakka laki oli muuttunut, arjen käytännöt jatkuivat monissa perheissä. 

Pääasia että jotain lämmintä pillussa.

t. römpsänperän buuma

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

" Itsellisiä, itsenäisiä naisia on ollut Suomessa vaikka kuinka kauan, outoa antaa kuva että kaikki olisivat olleet jotain alistettuja miehestään riippuvaisia nössöjä"

 

Se oli kylläkin ihan lakiinkin kirjoitettua että vaimo oli alisteinen mieheensä nähden. Hieman itsenäisempi saattoi olla jos onnistui saamaan koulutuksen ja ei mennyt naimisiin. 

Vuoteen 1930 asti aviomies edusti vaimoa ja hallitsi hänen omaisuuttaan, myös lapset katsottiin tuohon asti vain isän "omaisuudeksi". 

 

Tässä puhuttiinkin 40- ja 50-luvulla syntyneistä.

 

Toki mutta he kasvoivat ympäristössä jossa oli edelleen ihan tavallista että isä kontrolloi myös äidin omaisuutta. Vakka laki oli muuttunut, arjen käytännöt jatkuivat monissa perheissä. 

Monissa perheissä oli myös toisin. Ja ajateltiin edistyksellisemmin myös jo ennen tuota lakimuutosta. Oma äitini on syntynyt 40-luvulla ja todellakin hänellä on aina ollut oma omaisuus ja työ. Samoin isoäidilläni. Eivät he mitään miehensä omaisuutta olleet, haloo.

"Monissa perheissä oli myös toisin. Ja ajateltiin edistyksellisemmin myös jo ennen tuota lakimuutosta. Oma äitini on syntynyt 40-luvulla ja todellakin hänellä on aina ollut oma omaisuus ja työ. Samoin isoäidilläni. Eivät he mitään miehensä omaisuutta olleet, haloo."

Omat vanhemmat on köyhistä maalaispirteistä kotoisin, eikä kummallakaan ollut mitään omaisuutta paitsi se vaatimaton mökki missä asuttiin. Ja vaikka nainen ei laillisesti ollut miehensä omaisuutta, niin käytännössä naisen osa oli erittäin sidottu, varsinkin sen jälkeen kun lapsia oli jo alkanut tulla. Ei ollut mitään muuta keinoa elättää lapsiaan kuin olla sen miehen kanssa, joka kyllä tiesi asemansa, sen ettei toinen voi lähteä. Sodissa traumatisoituneita / alkoholisoituneita / pervitiiniin addiktoituneita vielä monet niistä miehistä, niin ei se oikein herkkua ollut elämä. 

Sosiaaliturva ja tuettu päivähoito lapsille on nykyään mahdollistaneet sen, ettei missään tilanteessa ole pakko jäädä "orjaksi" perhehelvettiin, koska vaihtoehto on oma ja lastenkin nälkäkuolema.