Miksi 40-50-luvulla syntyneet naiset katsoivat läpi sormien miesten ahdistelua?

Tää aloitus olisi voinut olla myös 70- ja 80-luvuilla syntyneille. 

Mulla meni pitkään ymmärtää kuinka huonosti itseänikin on kohdeltu miehisellä alalla. Pitkään väitin naispuoliselle kollegalle, että ei meillä mitään ole, vähän vain huonoa huumoria ja tytöttelyä. Mut sit listasin kaikki epäasiallisuudet ja tajusin, että edelleen on olemassa systemaattista epäasiallista käytöstä ja syrjintää, joka ei vain tule esiin siinä yhdessä halveksuvassa katseessa, yhdessä huonossa vitsissä tai yhdessä 20v vanhemman miehen treffikutsussa vaan kaikki ne yhdessä vuosien ja vuosikymmen aikana eri ihmisten tekemänä. 

Vierailija kirjoitti:

Tää aloitus olisi voinut olla myös 70- ja 80-luvuilla syntyneille. 

Mulla meni pitkään ymmärtää kuinka huonosti itseänikin on kohdeltu miehisellä alalla. Pitkään väitin naispuoliselle kollegalle, että ei meillä mitään ole, vähän vain huonoa huumoria ja tytöttelyä. Mut sit listasin kaikki epäasiallisuudet ja tajusin, että edelleen on olemassa systemaattista epäasiallista käytöstä ja syrjintää, joka ei vain tule esiin siinä yhdessä halveksuvassa katseessa, yhdessä huonossa vitsissä tai yhdessä 20v vanhemman miehen treffikutsussa vaan kaikki ne yhdessä vuosien ja vuosikymmen aikana eri ihmisten tekemänä. 

Jep. Itse it-alalla, 1974 syntynyt. Jo teekkarina sai tottua kaikenlaiseen asiattomuuteen ja ahdisteluun. Jätinkin äkkiä bileet väliin, koska humalatila muutti muuten naisihmistä lähinnä pelänneet nörttipojat aivan järkyttäviksi ahdistelijoiksi.

Työelämässä sitten erityisesti itseäni vanhempien taholta saanut todella asiatonta kohtelua välillä. Kun olin nuori vastavalmistunut, mun painajainen oli että asiakkaan edustaja oli joku 50-60 v setämies, koska ne yleensä käyttäytyi asiattomasti. Selvin päin ei mitään ahdistelua, mutta kaksimielisiä juttuja, osaamiseni halveksuntaa koska olen nainen, yrityksiä tehdä minusta sihteeri ja kahvinkeittäjä tai antaa minulle pelkästään helppoja töitä sukupuoleni takia. Projektien kick-offeissa, päättäjäisissä yms. on sitten koettu sitä ahdisteluakin, esim. kun olen jonottanut baaritiskillä juomaa, asiakkaan edustaja painanut seisovan vehkeensä peppuani vasten, omasta tiimistä on yritetty väkisin kielisuudella yms. 

Silti enemmän kuin tuo ahdistelu kännissä mua on ärsyttänyt aina se väheksyntä, se että täytyi oikein taistella että pääsee oikeisiin alan töihin eikä päädy tiimin maskotiksi ja aputytöksi, ja että asiakkaat ottaa vakavasti. Vasta 40 v iän paikkeilla alkoi olla ettei enää kyseenalaistettu joka paikassa, ehkä koska siinä vaiheessa ne pahimmat setämiehet oli jo eläköityneet, eikä uudet sukupolvet ole yhtä seksistisiä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Opetettu vähättelemään omaa sukupuoltaan, liekö sota-ajan traumat vaikuttaneet siihenkin? Pojista kasvaa sotilaita, nainen on toisarvoinen. 

Toisarvoinen? Enpä muista missään tälläistä ajattelua nähneeni.

 

Me puhutaan kulttuurista, jossa naiset eivät istuneet välttämättä edes samassa ruokapöydässä vaan jossain keittiöjakkaralla tiskipöydän ääressä yrittivät jotain kauhoa suuhunsa pomppien samalla tarjoilemaan miesväelle. Vaikka juuri nainen oli sen ruuan laittanut. 

 

Se nainen myös annosteli ruokaa, jota piti jakaa tarkkaan. 

Näin teki isoäitini ja moni muukin. Ruokaa ei ollut paljon ja kaupassa käytiin kerran viikossa. Lopulta se kyläkauppakin lopetti. Kun tuli vieraita, hän toi pöytään vähän ruokaa kerrallaan. 

Vierailija kirjoitti:

Tää aloitus olisi voinut olla myös 70- ja 80-luvuilla syntyneille. 

Mulla meni pitkään ymmärtää kuinka huonosti itseänikin on kohdeltu miehisellä alalla. Pitkään väitin naispuoliselle kollegalle, että ei meillä mitään ole, vähän vain huonoa huumoria ja tytöttelyä. Mut sit listasin kaikki epäasiallisuudet ja tajusin, että edelleen on olemassa systemaattista epäasiallista käytöstä ja syrjintää, joka ei vain tule esiin siinä yhdessä halveksuvassa katseessa, yhdessä huonossa vitsissä tai yhdessä 20v vanhemman miehen treffikutsussa vaan kaikki ne yhdessä vuosien ja vuosikymmen aikana eri ihmisten tekemänä. 

Olen syntynyt -79 ja nuorempana olin todella sokea sille, minkä voi lukea epäasialliseksi käytökseksi ja mitä pitää vain sietää. Oli jollain lailla kunnia-asia olla niin rempseä ja reilu, ettei välitä mistään. Tuntui kehulta, kun miehet sanoivat että sä et sit hätkähdä mistään. Nauroin mukana naisia, eli myös itseäni, halveksiville vitseille. Olin todella naisvihamielisten asenteiden kyllästämä, ja pidin itseäni hyvänä tyyppinä, erilaisena kuin muut naiset. 

Tuo oli sairas kuvio, ja olen todella onnellinen ettei omien tyttärien tarvitse kehittää tuollaisia selviytymiskeinoja. Eivät he naura mukana kun heitä pilkataan eivätkä suostu väheksymään itseään tai muita naisia ansaitakseen paikkansa. Eivät he kysy miehiltä lupaa olla sellaisia kuin ovat. Meille se oli vähän pakkorako, sillä maailma oli silloin vielä miesten maailma.

Sodan jälkeen syntyneet naiset kasvoivat naisvihaan ja oman sukupuolen vähättelyyn. Äitini, sodan jälkeen syntynyt, meni nuorena isäni kanssa naimisiin ja jäi kotiäidiksi. Äidillä ei ole koskaan ollut omaa tiliä eikä omia rahoja. Joutui isältäni aina pyytämään rahaa, kuin alaikäinen vanhemmaltaan. 

Meille tytöille opetettiin jo varhain että pojat on poikia. Jos poika kiusaa niin rakkaudesta se hevonenkin potkii jne. Eikä naisen pidä koskaan nalkuttaa tai saa mieheltä turpaan ja se on ihan ansaittua.

 Isäni piti avoimesti naisia vähempiarvoisina ja vihasi feministejä ym. Äitini oli alistettu eikä isää saanut suututtaa. Tuon kaiken nähtyäni minusta tuli feministi ja sain tottakai isäni vihat niskaan. Olen syntynyt kasarilla. 

Onneksi pahimmat naisvihaajat on kuolleet/kuolevat pian pois. Tosin huolestuttaa, kasvaako nykyisistä teinipojista myös naisvihaajia kun konservatiiviset arvot jylläävät nuorten miesten keskuudessa... 

Vierailija kirjoitti:

Sodan jälkeen syntyneet naiset kasvoivat naisvihaan ja oman sukupuolen vähättelyyn. Äitini, sodan jälkeen syntynyt, meni nuorena isäni kanssa naimisiin ja jäi kotiäidiksi. Äidillä ei ole koskaan ollut omaa tiliä eikä omia rahoja. Joutui isältäni aina pyytämään rahaa, kuin alaikäinen vanhemmaltaan. 

 

Meille tytöille opetettiin jo varhain että pojat on poikia. Jos poika kiusaa niin rakkaudesta se hevonenkin potkii jne. Eikä naisen pidä koskaan nalkuttaa tai saa mieheltä turpaan ja se on ihan ansaittua.

 

 Isäni piti avoimesti naisia vähempiarvoisina ja vihasi feministejä ym. Äitini oli alistettu eikä isää saanut suututtaa. Tuon kaiken nähtyäni minusta tuli feministi ja sain tottakai isäni vihat niskaan. Olen syntynyt kasarilla. 

Tee sinä sitten toisin kuin isäsi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sitä oli vaan sellainen näkemys että miehet nyt on miehiä, ja puhe on vain puhetta, ei siitä loukkaantua pidä eikä pelästyä.

Itse olen 1970-luvulla syntynyt, ja kyllähän sitä joutui, varsinkin miesvaltaisella alalla olevana, sietämään vaan kaikenlaista setämiesjuttua, kaksimielisyyksiä yms. Sen verran kapinoin sitä vastaan, etten noudattanut äitini neuvoa kevyen flirttaavasti reagoida sellaiseen, hänen mielestä pääsee helpoimmalla kun on viehättävä ja antaa miehen ymmärtää, että hän on kiinnostava silloinkin kun sanoo ei. Itse kyllä reagoin avoimesti vähän tympeällä ilmeellä, tai huokailulla tms. Kyllä minua sitten tiukkapipoksi ja ikivanhaksipiiaksi naurettiin. Kun suuri osa muista naisista harjoitti sitä viehättävävyyttä eli teeskentelyä, että kaksimielisyydet on hauskoja.

 

 

Juuri tällaista se oli! Opetettiin siihen että miehiä p

Tuhero Riku!🤮Näitä löytyy vieläki työpaikoillakin, Hyi!

Siihen oli niin tottunut kun nähnyt ympärillään pienestä lähtien. Ei osannut muuta kuin ajatella että tällaista se on naisen elämä.

Sen ikäisten ei ole tarvinnut loukkaantua kaikesta mitä kuulee sanottavan. Woke on pilannut tämän maailman.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tää aloitus olisi voinut olla myös 70- ja 80-luvuilla syntyneille. 

Mulla meni pitkään ymmärtää kuinka huonosti itseänikin on kohdeltu miehisellä alalla. Pitkään väitin naispuoliselle kollegalle, että ei meillä mitään ole, vähän vain huonoa huumoria ja tytöttelyä. Mut sit listasin kaikki epäasiallisuudet ja tajusin, että edelleen on olemassa systemaattista epäasiallista käytöstä ja syrjintää, joka ei vain tule esiin siinä yhdessä halveksuvassa katseessa, yhdessä huonossa vitsissä tai yhdessä 20v vanhemman miehen treffikutsussa vaan kaikki ne yhdessä vuosien ja vuosikymmen aikana eri ihmisten tekemänä. 

 

Jep. Itse it-alalla, 1974 syntynyt. Jo teekkarina sai tottua kaikenlaiseen asiattomuuteen ja ahdisteluun. Jätinkin äkkiä bileet väliin, koska humalatila muutti muuten naisihmistä lähinnä pelänneet nörttipojat aivan järkyttäviksi ahdi

Olen 1972, eikä mun kokemukset ole lainkaan tuollaisia. Pajalla tullut vastaan 1 ainoa vanhempi työnjohtaja, joka ei älynnyt että miehetkin kykenee keittämään kahvia.

Tekulla oli seinällä joku kolmossivun tyttö. Tuotiin kaverin kanssa siihen viereen joku adonis. Seuraavana päivänä rivin jatkoksi ilmestyi koira. Sitten joku ope käski ottaa ne pois....

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ne osasivat omaksua sen,mikä on naisen tehtävä..nykyään on mennyt aivan mahdottomaksi kun on MEETOO-vouhotukset yms tasa-arvolässytykset kaikkine lieveilmiöineen..eivätkä osaa pitää mölinöitä mahassaan vaan tuovat mielipiteitään julki,vaikka niitä ei kysytä..

 

Mistä kukaan mies tietää naisen tehtävän (kenenkään naisen)? Mistä sellainen tieto häneen olisi tullut?

Kylkiluusta. Varma tieto.  

On näitä nykyaikanakin, kylmiä vihamielisesti ihmisiin ja erityisesti naisiin suhtautua miehiä-sellainen insinöörityyppi, joka on vitsien kohteena nykyään. Nuoremmissa miehissä myös paljon, mutta nämä eivät pääse työelämään levittämään asenteitaan, koska voi olla, etteivät mt-syistä kykene edes opiskelemaan mitään. Aina näitä yksittäisiä narsisteja kuitenkin edelleen löytyy ja yrittävät jotain piilovittuilun kaltaista sukupuoleen kohdistuvaa päänaukomista harrastaa. Eivät kuitenkaan menesty, koska kollektiivina tällaisia ei nykyään ole kuin miesvaltaisilla aloilla. Rakennusala nyt varmasti yksi tunnettu ja usein otsikoissa seksuaalirikosjutuistaan. Samoin poliisi ja armeija. 

Häpeä oli niin suuri ja sillä oli iso vaikutus. Tärkeintä oli miltä näyttää ulospäin. 

Avioeron saaminen ei myöskään ole aina ollut yhtä helppoa kuin nykyisin. Vielä 80 luppuun saakka piti olla todiste "syyllisyydestä", jotta sai eron. Eli jomman kumman piti olla syyllinen vaikkapa uskottomuuteen.

Sen ikäluokan naiset olivat usein hyvin vähän kouluttautuneita ja olleet pääosin kotiäitinä. Heillä ei ollut taloudellista mahdollisuutta erota. 

Olen syntynyt -73.

Olin noin 10v, kun naapurin mies tuli yöllä kännissä meidän pihaan potkimaan meidän koiraa. Heräsin siihen, kun koira haukkui. Ryntäsin ulos huutamaan naapurin miehelle joka alkoi haukkumaan minua pikkuperkeleeksi ja tyhmäkis likaksi. 

Isäni tuli myös ulos, mutta ei minua puolustamaan vaan sanomaan minulle, että ei saa huutaa naapurille. Olin epäkohtelias isän mielestä.

Äidin kanssa vietiin koira aamulla eläinlääkäriin ja onneksi koira oli kunnossa. Se kuitenkin pelkäsi loppuikänsä miehiä sen jälkeen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sitä oli vaan sellainen näkemys että miehet nyt on miehiä, ja puhe on vain puhetta, ei siitä loukkaantua pidä eikä pelästyä.

Itse olen 1970-luvulla syntynyt, ja kyllähän sitä joutui, varsinkin miesvaltaisella alalla olevana, sietämään vaan kaikenlaista setämiesjuttua, kaksimielisyyksiä yms. Sen verran kapinoin sitä vastaan, etten noudattanut äitini neuvoa kevyen flirttaavasti reagoida sellaiseen, hänen mielestä pääsee helpoimmalla kun on viehättävä ja antaa miehen ymmärtää, että hän on kiinnostava silloinkin kun sanoo ei. Itse kyllä reagoin avoimesti vähän tympeällä ilmeellä, tai huokailulla tms. Kyllä minua sitten tiukkapipoksi ja ikivanhaksipiiaksi naurettiin. Kun suuri osa muista naisista harjoitti sitä viehättävävyyttä eli teeskentelyä, että kaksimielisyydet on hauskoja.

 

 

Juuri tällaista se oli! Opetettiin siihen että miehiä p

 

Ei minulle ainakaan ole KOSKAAN opetettu mitään tuollaista.  Olen syntynyt 50-luvulla.  Eikä mitään tämmöistä viehättävyydenharjoittamista sun muuta ole kyllä meille kenellekään opetettu eikä sitä ole pidetty välttämättömänä.

Kyllä minun sukupolveni sai jo elää naisemansipaation keskellä.  Opetettiin, että naisen paikka EI ole kotona hellan edessä, vaan naisten pitää tehdä töitä ja ansaita rahaa ja pitää puolensa.  Miehen selän taakse ei kuulunut piiloutua, se oli vanhanaikaista ja tyhmää.

 

Minä olin nuori 60-luvulla ja sisäistin tuon kaiken siinä missä kaikki muutkin ikätoverini.  60-lukuhan oli naisten tasa-arvoistumisen vuosikymmen.  

Siinä mielessä kyllä ihmettelen näitä kommentteja täällä.  Ei ole 70-luvulla syntynyt tyttärenikään tällaisesta koskaan puhunut ja hän kyllä osaa pitää puolensa.

Tein 40 vuotta töitä työpaikassa, jossa oli sekä miehiä että naisia, eikä mitään tällaista miesten höpinöihin alistumisia ollut ikinä.  Ei meitä ainakaan ollut äidit opettaneet, että pitää suvaita ja suostua mihin vaan, koska miehet nyt on miehiä.   

Minä en ole mitään miesten paskapuheita koskaan suostunut kuuntelemaan, en nuorenakaan, mutta ainakaan minun työpaikalla niitä ei miehet harrastaneetkaan.  Huumoria oli kyllä paljon, mutta se oli hyvää sellaista.

 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yhteiskunta oli siihen aikaan maatalousvaltainen. Monet naiset olivat vain kotona eivätkä töissä. Heillä ei ollut paljon muuta vaihtoehtoa kuin kärsiä.

Mitä ihmettä selität? 40- ja etenkin 50-luvulla syntyneitä naisia on edelleen työelämässäkin. Ihan normaalia kaupunkilaiselämää ovat eläneet siinä missä nykyäänkin. Työelämässä ovat olleet jo heidänkin äitinsä.

----------

No ei ole enää 40 luvulla syntyneitä töissä ja harva 50 luvulla syntynytkään on enää.

Tajuatko, että 40 luvulla syntyneet ovat 76 - 85 vuotiaita. "Nuorimmat" 50 luvulla syntyneetkin ovat jo 66 vuotiaita

Tämmönen puhe ja juttu on ihan normaalia miesvaltaisella alalla ja sitä tulee sietää. Jos puutut asiaan tai sanot jotain saat kaikkien vihat niskaasi ja lopuksi sinut poistetaan työpaikalla eli monoo tulee.  Etovaa touhua varsinais-suomen alueella.

Tuheroriku

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yhteiskunta oli siihen aikaan maatalousvaltainen. Monet naiset olivat vain kotona eivätkä töissä. Heillä ei ollut paljon muuta vaihtoehtoa kuin kärsiä.

Mitä ihmettä selität? 40- ja etenkin 50-luvulla syntyneitä naisia on edelleen työelämässäkin. Ihan normaalia kaupunkilaiselämää ovat eläneet siinä missä nykyäänkin. Työelämässä ovat olleet jo heidänkin äitinsä.

 

----------

 

No ei ole enää 40 luvulla syntyneitä töissä ja harva 50 luvulla syntynytkään on enää.

Tajuatko, että 40 luvulla syntyneet ovat 76 - 85 vuotiaita. "Nuorimmat" 50 luvulla syntyneetkin ovat jo 66 vuotiaita

Tunnen useita 66-68 vuotiaita työelämässä olevia. Toki viimeisiä vuosia, mutta esim. yksityispuolella esim. yli 70 v lääkäri ei ole mikään ihmeellinen juttu.

Osasivat naiset hiljentää miehet nokkelilla vadtauksilla ja poskeen sivaltamisella.