Mitä tapahtuu, jos oppii pistämään narsistille vastaan?

Odota niin näet. Eivät kaikki narsistitkaan toimi samoin. Itsetuhoinen käytös, itsarin yritys, päihteet jne. viittaa ennemmin epävakaaseen pers.häiriöön kuin narsistiin, vaikka niissä on paljon samaa.

Hylkäävät täysin jos laitat kovan kovaa vastaan. Niillä on kaikki tai ei mitään. Joko olet tahdoton orja tai unohdettu. Jos saat narsistin hylkäämään olet voittanut sen.

Saattaa vaikka alkaa levittää susta juoruja, pyrkiä etsimään asuntoosi vara avaimia, yrittää saada huoltomiestä avaamaan ovi poissaollessasi, varastaa postejasi, cyberstalkata..

Koska.. syitä tuollaiseen en tiedä. Ilmeisesti et ole todellinen ihminen, vaan joku omaisuuserä johon äidilläsi on omistusoikeus.

Pitäisikö mt-luokitukseen ottaa lopultakin mukaan pakonomainen tarve hokea tauotta joko "narsistia" tai "persua" aina kun maailma ei menekään just niinkuin pikkulapsen tasolle jäänyt av-mamma halusi.

Tällä foorumilla kumpaakin sorttia riittää ihan kuoroksi asti.

Vierailija kirjoitti:

Pitäisikö mt-luokitukseen ottaa lopultakin mukaan pakonomainen tarve hokea tauotta joko "narsistia" tai "persua" aina kun maailma ei menekään just niinkuin pikkulapsen tasolle jäänyt av-mamma halusi.

Tällä foorumilla kumpaakin sorttia riittää ihan kuoroksi asti.

Ymmärrän että sanan merkitys on alkanut hälventyä, mutta hän kyllä on narsistinen. Ihmisellä voi olla narsistisia piirteitä ilman virallista diagnoosia.... Diagnoosi tosin voisikin olla oikea, sillä hänen isänsä oli moniongelmainen narsisti, joka kyttäsi mummoani pusikoissa ja hakkasi.

- AP

Varaudu perättömiin juoruihin somessa ja livenä. Kaikkialla missä itse et ole niitä kuulemassa. Jos sukulaiset alkavat käyttäytyä oudosti niin syy voi olla tässä. Narsisti on taitava sekoittamaan kaikkea tuulesta temmattua pieneen määrään faktaa. Narsistille mikään ei ole pyhää.

Narsistit ovat ihan sairaalloisen vainoharhaisia olentoja .

Niin kauan kuin mietit ja ennakoit narsistin mielipiteitä ja reaktioita olet edelleen hänen vankinsa. Jätä silleen, pois mielestä, pois elämästä, vähitellen pois muististakin.

Ja huvittavinta tässä on se, että tavallaan oloni on kauhea, kun olen tullut ns. hylätyksi.... Siitä huolimatta, että olen miettinyt jo vuosia välien katkaisemista, tai vähintäänkin etäisyyttä. Asiaan toki vaikuttaa sekin, että isäni kuoli muutama vuosi sitten, eli mulla ei ole vanhempia sitten käytännössä ollenkaan. Päässä pyörii erilaisia skenaarioita, esim. mitä jos tarvitsen apua muutossa tai joskus hamassa tulevaisuudessa omien lasten hoitamisessa. Pintapuolisia kavereita on, ystäviä ei ole. Paras ystäväni on poikaystäväni, mutta suhde ei välttämättä kestä enää pitkään johtuen erilaisista tulevaisuudensuunnitelmista. 

Toisaalta, enpä ole oikeastaan ikinä saanut äidiltäni tukea mihinkään.

- AP

Vierailija kirjoitti:

Niin kauan kuin mietit ja ennakoit narsistin mielipiteitä ja reaktioita olet edelleen hänen vankinsa. Jätä silleen, pois mielestä, pois elämästä, vähitellen pois muististakin.

Totta, hyvin sanottu.... Matka vapauteen on pitkä.

- AP

Kun päästät irti äidistä, energiasi muuttuu ja alat saada toisenlaisia ihmisiä elämääsi, jos vaan annat itsesi kasvaa siihen suuntaan. Voiko äitisi muuttoapuun luottaa nytkään vai syntyykö muuttoaamuna draamaa tai syntyykö kiitollisuudenvelka, josta muistutellaan?

Oma narsistivanhempani hylkäsi minut ja se on toisaalta siunaus, vaikka se niin kipeää on tehnytkin. Ei tarvitse elää siinä vuoristoradassa ja toisen sekoittaessa omia tunteita oikkujensa mukaan. Toista vanhempaa ei ole, joten ilman mennään. 

Youtubessa on paljon hyviä kanavia. Oletko seurannut jotain ja jos niin mitä? Richard Grannon taitaa olla narsistien lapsi tai ainakin muuten uhri. Narsisti vs Minä on suomeksi myös videoita narsistivanhemmista ja Dr Ramanilla enkuksi. Sitten vähän eri genreä on mm. Crappy childhood fairy ja Kati Morton. 

Tsemppiä ja halaus <3 Tiedän, ettei ole helppoa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Niin kauan kuin mietit ja ennakoit narsistin mielipiteitä ja reaktioita olet edelleen hänen vankinsa. Jätä silleen, pois mielestä, pois elämästä, vähitellen pois muististakin.

Totta, hyvin sanottu.... Matka vapauteen on pitkä.

- AP

Matka vapauteen on todella pitkä. Itse tajusin aloittaa sen vasta noin 40-vuotiaana ja nyt 10 vuotta myöhemmin vapaus alkaa häämöttää. Sinä olet hoksannut tuon jo noin nuorena! No, meidän kotona oli piilonarsisti, mikä saattoi vaikeuttaa asian hahmottamista. 

Vierailija kirjoitti:

Ja huvittavinta tässä on se, että tavallaan oloni on kauhea, kun olen tullut ns. hylätyksi.... Siitä huolimatta, että olen miettinyt jo vuosia välien katkaisemista, tai vähintäänkin etäisyyttä. Asiaan toki vaikuttaa sekin, että isäni kuoli muutama vuosi sitten, eli mulla ei ole vanhempia sitten käytännössä ollenkaan. Päässä pyörii erilaisia skenaarioita, esim. mitä jos tarvitsen apua muutossa tai joskus hamassa tulevaisuudessa omien lasten hoitamisessa. Pintapuolisia kavereita on, ystäviä ei ole. Paras ystäväni on poikaystäväni, mutta suhde ei välttämättä kestä enää pitkään johtuen erilaisista tulevaisuudensuunnitelmista. 

Toisaalta, enpä ole oikeastaan ikinä saanut äidiltäni tukea mihinkään.

- AP

Yksi osa hyväksikäyttöä on se, että uhri saadaan uskomaan että tämä tarvitsee pahoinpitelijäänsä eikä pärjää ilman. Tosiasia on kuitenkin se, että elämässä pärjää vallan hyvin ilman selkäänpuukottajia, kampittajia ja pahanilmanlintuja sekä hylkääjiä. Ei sitä rauhaa, draaman puutetta ja elämän helppoutta ymmärräkään ennen kuin kuin narskusta/narskuista pääsee eroon.

Pistä nyt ainakin työlistalle hankkia muutama naispuolinen ystävä. Jos suoraan ystävää on vaikea löytää niin muutama tuttava, joiden kanssa yrität opetella bondautumaan. Sitten kun alat nähdä normaalia enemmän, nykyinen alkaa näyttää entistä epänormaalimmalta. 

Kun katkaiset välit narsistiin, saat hänestä ikuisen vihamiehen, joka mollaa sinua kaikille.

Mutta katkaise ehdottomasti välit, silloin sinä olet vapaa. Narsisti jää oman katkeruutensa valtaan.

Sain osakseni raivoa ja niin pahoja sanoja, että en laita niitä tähän. Kyseessä siis äitini, minä olen jo keski-ikäinen. Tuon raivokohtauksen jälkeen minussa tapahtui muutos. Kaikki loputkin tunteeni äitiä kohtaan kuolivat. Yhteydenpitomme on hiipunut ja näemmekin harvakseltaan. Hän ei saa minussa aikaan enää minkäänlaista reaktiota ja ilmeisesti siitä syystä asiat on nyt paremmin.

Välillä äiti yrittää provosoida. Ei onnistu. Sitten yrittää olla mielin kielin. Siivuutan täysin. Nämä menevät kuin vuoristorataa ja näen nyt asiat selvemmin kuin koskaan. Hänen käytöksessään on kaava. Annan möykätä ja jonkun ajan päästä tilanne on ohi.

Vierailija kirjoitti:

Sain osakseni raivoa ja niin pahoja sanoja, että en laita niitä tähän. Kyseessä siis äitini, minä olen jo keski-ikäinen. Tuon raivokohtauksen jälkeen minussa tapahtui muutos. Kaikki loputkin tunteeni äitiä kohtaan kuolivat. Yhteydenpitomme on hiipunut ja näemmekin harvakseltaan. Hän ei saa minussa aikaan enää minkäänlaista reaktiota ja ilmeisesti siitä syystä asiat on nyt paremmin.

Välillä äiti yrittää provosoida. Ei onnistu. Sitten yrittää olla mielin kielin. Siivuutan täysin. Nämä menevät kuin vuoristorataa ja näen nyt asiat selvemmin kuin koskaan. Hänen käytöksessään on kaava. Annan möykätä ja jonkun ajan päästä tilanne on ohi.

Suvussani on narsistiäiti - ei omani. Hän loukkasi aikuista tytärtään niin pahasti, että tytär katkaisi kaiken tunneyhteyden ja vain teknisesti hoiti äitinsä tämän loppuelämän. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ja huvittavinta tässä on se, että tavallaan oloni on kauhea, kun olen tullut ns. hylätyksi.... Siitä huolimatta, että olen miettinyt jo vuosia välien katkaisemista, tai vähintäänkin etäisyyttä. Asiaan toki vaikuttaa sekin, että isäni kuoli muutama vuosi sitten, eli mulla ei ole vanhempia sitten käytännössä ollenkaan. Päässä pyörii erilaisia skenaarioita, esim. mitä jos tarvitsen apua muutossa tai joskus hamassa tulevaisuudessa omien lasten hoitamisessa. Pintapuolisia kavereita on, ystäviä ei ole. Paras ystäväni on poikaystäväni, mutta suhde ei välttämättä kestä enää pitkään johtuen erilaisista tulevaisuudensuunnitelmista. 

Toisaalta, enpä ole oikeastaan ikinä saanut äidiltäni tukea mihinkään.

- AP

Yksi osa hyväksikäyttöä on se, että uhri saadaan uskomaan että tämä tarvitsee pahoinpitelijäänsä eikä pärjää ilman. Tosiasia on kuitenkin se, että elämässä pärjää vallan hyvin ilman selkäänpuukottajia, kampittajia ja pahanilmanlintuja sekä hylkääjiä. Ei sitä rauhaa, draaman puutetta ja elämän helppoutta ymmärräkään ennen kuin kuin narskusta/narskuista pääsee eroon.

Se ei välttämättä ole edes tietoinen teko, mutta uhri alkaa kuvitella, että koska elämä on niin vaikeaa ja hänellä on niin vaikeuksia suoriutua ihmissuhteista, että elämä todella on niin hankalaa eikä muuallakaan ole sen helpompaa eikä hän edes kelpaisi parempaan suhteeseen, koska hän on jotenkin viallinen. 

Vierailija kirjoitti:

Pistä nyt ainakin työlistalle hankkia muutama naispuolinen ystävä. Jos suoraan ystävää on vaikea löytää niin muutama tuttava, joiden kanssa yrität opetella bondautumaan. Sitten kun alat nähdä normaalia enemmän, nykyinen alkaa näyttää entistä epänormaalimmalta. 

On mulla onneksi pintapuolisia naispuolisia kavereita. Monilla vaan jo on tiivis lapsuuden porukka, johon ei haluta uusia ihmisiä sisään. Olen aika avoin, olen tutustunut yliopistossa moniin ja tuttuja on, mutta ei moni ole kiinnostunut tekemään vapaa-ajallaan mitään. :/

- AP

Mummoni oli käynyt hänellä kylässä ja kysynyt, miksei vastaa minun viesteihini. En kuulemma ole edes yrittänyt ottaa yhteyttä, olen kuulemma valehtelija. :D Te muutamat taisitte olla oikeassa tuosta mustamaalaamisesta...

- AP