Hankala äitisuhde ja välienkatkaisu
En tiedä mitä ihmettä tekisin äitini kanssa johon haluan katkaista välit. En ole oikeastaan koskaan päässyt itsenäistymään ja irtaantumaan äidistäni koska äiti ei anna sen tapahtua. Pakonomaisesti täytyy pitää häneen yhteyttä. Ei meillä ole edes mitään kunnollista äiti-tytär suhdetta ollut koskaan. Kylmä suhde ollut aina missä ei ole ollut lämpöä ja rakkautta ei yhtään.
Lapsena olin aina äidin tukija ja terapeutti. Kuuntelin jo alle 10 vuotiaana äidin parisuhdeongelmia ja ratkoin hänen asioita. Enää en jaksa ja haluaisin etäisyyttä. Mutta tämä ei sovi äidilleni. Hän on jotenkin saanut välimme sellaiseksi että minun on pakko suunnilleen olla yhteyksissä häneen. Alkanut ihan ahdistaa koko tämä ihmissuhde ja ahdistun kun nään että häneltä tulee viesti, koska tiedän että minun on velvollisuuttani pakko vastata siihen. On siis todella pakko-oireinen myös, pesee käsiä sairaalloisen paljon että ne on ihan vereslihalla, pelkää kaikkea, katastrofiajattelee. Jos en siis pariin tuntiin vastaa puhelimeen niin hän ajattelee minun olevan kuolleena jossain ojassa. Ja aina olen ollut todella vastuullinen että pääsen kotiin yms..
Mutta eihän se riitä kun hänellä on vaan ne katastrofiajatukset. Jos en vastaa hänelle hän tulee ovelleni, muka tuomaan ruokaa, tulee ajelemaan autolla harrastuspaikkani ympärille, soittaa 10 kertaa, soittaa siskolleni olenko hänelle vastannut.
En oikeasti suoraan sanoen jaksa enää häntä ja vastata/olla yhteydessä siksi että minun on pakko. Luulen että mulla ois parempi ilman häntä ja hänen vainoharhaisia ajatuksia. Välillä tuntuu että se ajatuksenjuoksu hänellä on sellaista että ei kellään tuu ees mieleen tommoset kauhuskenaariot. Tässä vanhemmiten on tullu sellanen olo että en pidä hänestä yhtään ja kun hän on tommonen ahdistunut. Ei hänelle voi ikinä kertoa mistään asioista ees kun se niistäkin kehittää kaikenlaista kauhuskenaariota. Edes puhelinta ei sais ladata yöllä.
Eikä hänellä oikeesti tunnu menevän jakeluun se että jollakin voi oikeesti mennä paljon paremmin kun ei oo häneen yhteydessä. Ei hän nää itsessään mitään vikaa ja on niin täydellinen äiti ollut. Niin ja nykypäivänä hän kieltää jyrkästi että olisi pitänyt mua terapeuttinaan kun olin lapsi ja että muistan väärin. Muistan ihan oikein. Nykyäänkin pitää kannatella häntä ja jotenkin huomaan että hän vielä enemmän on alkanut ottaa avuttoman ja heikon roolia.
haluaisin ottaa etäisyyttä/katkaista välit edes joksiki aikaa mutta joku tässä estää. Varmaan hän on niin iskostanut päähäni että ei ole muita vaihtoehtoja ku OLLA YHTEYDESSÄ.
Yleisin tapahtumaketju on; hän laittaa viestiä - en vastaa - hän soittelee kymmenen puhelua - jos en vastaa niihinkään hän tulee ovelle
Kommentit (391)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Normaalit ihmiset kertovat kuntosaleistaan, teatterissa käynnistä,taidenäyttelyissä jne keskenään . Äidit ja aikuiseksi kasvaneet lapset. Eivät toistensa seksistä, rahoista eli yksityisasioita. Sairastunut voi kertoa leikkauksestaan ja hoidostaan.
Täällä on lapsillakin nyt jotain ihme käsityksiä ihmisyen välisistä kanssakäymisistä . Jos äiti avaa suunsa sanoakseen joko kävit dowtonin uuden katsomassa, keskenkasvuonen polkaisee jalkaa, mitä se sulle kuuluu, aina sotkeennut
Sinä olet se sama vanha katkera vaimo tuolta Vauvan tehtävä hoitaa isoäitiä-ketjusta. Tunnistan kirjoitustyylin. Et muka ymmärrä mit tarkoitetaan ja esität typerää. Säälin syvästi läheisiäsi ja jos joku on katkonut välit sinuun niin ihan syystä.
Ikävää jos olet työikäinen, jumitat vauvapalstalla vainoharhaisena. En noin typerästi otsikoituun keskusteluun osallistunut, mumnojako siellä vihaatte?
Mulla on täyspäiset lapset, ei tartte olla katkera. Ja elämäkin on vielä.
Tuon downton kommentin kyllä kirjoitin koska ihan näen viiskymppusen neurootikon polkaisemasa äidilleen jalkaa, aina sie utelet, estän sinut
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Normaalit ihmiset kertovat kuntosaleistaan, teatterissa käynnistä,taidenäyttelyissä jne keskenään . Äidit ja aikuiseksi kasvaneet lapset. Eivät toistensa seksistä, rahoista eli yksityisasioita. Sairastunut voi kertoa leikkauksestaan ja hoidostaan.
Täällä on lapsillakin nyt jotain ihme käsityksiä ihmisyen välisistä kanssakäymisistä . Jos äiti avaa suunsa sanoakseen joko kävit dowtonin uuden katsomassa, keskenkasvuonen polkaisee jalkaa, mitä se sulle kuuluu, aina sotkeennut
Sinä olet se sama vanha katkera vaimo tuolta Vauvan tehtävä hoitaa isoäitiä-ketjusta. Tunnistan kirjoitustyylin. Et muka ymmärrä mit tarkoitetaan ja esität typerää. Säälin syvästi läheisiäsi ja jos joku on katkonut välit sinuun niin ihan syystä.
<
Jatkan. Hain tuon keskustelun joka jonkun mielen päällä 7 vuotta näköjään ollut. 2018 olin vielä liikuntakykyinen, en ollut niin paljon netissä enkä vauvapalstaa edes tietänyt. Enkä roikkunut keskusteluissa. Nyt on toisin kun ei pääse eees sieneen.
Itsellä oli aikanaan hyvin hankala suhde isän kanssa, hän räyhäsi ja kohteli surkeasti aina välillä, välillä oli oikein mukava. Jonkinlainen lievä bipolaarinen häiriö varmaankin...
Kypsyin siihen kymmenisen vuotta sitten ja laitoin ehdottoman ultimaatumin, että tämä loppuu tähän tai yhteydet menevät ihan kokonaan poikki. Pitää siis asettaa 2 tiukkaa ja selkeää vaihtoehtoa, josta hankala vanhempi joutuu valitsemaan. Yhtään ei saa antaa periksi. Isäni ymmärsi yskän lopulta, olisi joutunut tosi pahaan tilanteeseen jos olisi toisin valinnut.
Yhä hengissä ja välit ovat nyt aika hyvät. Ei kaduta yhtään. Jos rajoja ei olisi asettanut, sama p*ska olisi jatkunut...
Ei se edes tiedä että vapetan aina kuin siihen on hyvä mahis.Mitä siitä?Olen aikuinen.En hänen nähden voi.On niin ylisuojeleva ja kaikkea.Luuli että jäi yhdeksi kokeiluksi Kreikassa.Ei jäänyt.
" Asian selvittäminen on tärkeää myös siksi, että äitisuhteen ongelmat näkyvät Mannisen mukaan helposti muissa ihmissuhteissa, kuten tyytymättömyytenä pomoa tai puolisoa kohtaan.
Se vie psyykkistä energiaa ja voi aiheuttaa kokonaisvaltaista tyytymättömyyttä elämään. Siksi on tärkeää vapautua katkeruuden taakasta. Aikuisina meidän on myös kannettava vastuu omista tunteistamme, emmekä voi lapsenomaisesti syyttää äitiä kaikista omista ärtymyksen tunteistamme. "
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Normaalit ihmiset kertovat kuntosaleistaan, teatterissa käynnistä,taidenäyttelyissä jne keskenään . Äidit ja aikuiseksi kasvaneet lapset. Eivät toistensa seksistä, rahoista eli yksityisasioita. Sairastunut voi kertoa leikkauksestaan ja hoidostaan.
Täällä on lapsillakin nyt jotain ihme käsityksiä ihmisyen välisistä kanssakäymisistä . Jos äiti avaa suunsa sanoakseen joko kävit dowtonin uuden katsomassa, keskenkasvuonen polkaisee jalkaa, mitä se sulle kuuluu, aina sotkeennut
Ei tässä puhuta tuollaisesta. Jos äiti on hoitanut hommansa hyvin ja perhesuhteet ovat normaalit, aikuiset lapset ovat mielellään tekemisissä vanhempiensa kanssa kohtuullisessa määrin. Kukaan terve, terveessä perheessä kasvanut ei reagoi näin. Mutta sinulla on epäilemättä syysi ymmärtää tahallaan väärin.
"Vanhemmille ei kuulu mitenkään, missä aikuinen lapsi aikaansa viettää. Se on niin sairasta, että olisivat itse vakavasti hoidon tarpeessa. "
Lainaus aiemmasta viestistä. Miten tämä sitten pitäisi ymmärtää? Olen eri, mutta samaa mieltä siitä, että täysin normaalia keskustella aikuisen lapsen vapaa-ajanvietosta. Tässäkin ketjussa osalla vastaajista rajojen veto menee täysin överiksi.
Käyttäjä19889 kirjoitti:
Jos hänelle kertoisi kuntosali harrastuksesta niin hänelle vaan tulee mieleen mitä kaikkea matkalla sinne, itse kuntosalilla tai matkalla pois voi tapahtua. Joku voi väijyä puskassa, joku voi hyökätä kimppuun, joku voi rais*ata, tulipalo voi syttyä. Ei hän kommentoi mitään ompa kiva että käyt!
Sitten hän miettii kuinka likaisia ne laitteet on ja kannattaako sinne mennä kun voi saada jonku tarttuvan taudin sieltä tai vähintään joku suojahaalari kannattaisi laittaa päälle.
Jos hän ei reagoisi näin niin ehkä kuntosali harrastuksesta voisikin kertoa.
Sitten jos hän tietäisi, pitäisi alkaa kertoa milloin on menossa sinne, laittaa viestiä moneltako lähtee pois sieltä ja sitten vielä kotona että on päässyt takaisin kotiin.
ap
Oletko kertonut äidillesi tämän mitä nyt tänne kirjoitit? Tiedostaako ja tunnistaako äitisi omaa käytöstään? Jos kertoisit miltä hänen käytöksensä sinusta tuntuu, olisiko hän valmis korjaamaan käytöstään?
Mistä aikuisten lasten kanssa voi puhua jos ei edes liikunnasta, harrastuksista, teattereista, elokuvista, taidenäyttelyistä, pihatöistä, sienistä? Ilman muutahan on kunnioitettava toisen yksityisyyttä, raha, seurustelu, avioliiton tila, molemmin päin. Ei äidinkään asiat ole lasten asioita.
Meillä on vähän sisäpiirin vitsi, lapset laittelee lomiltaan kuvia joista minä olen sitten wh kauhistuvinani. Pois heti sieltä tuommoisesta paikasta. Vähän lavastettujakin viime kesänäkin sain kun teinit pelleili mummon kiusaksi
Samaa mieltä edellä kirjoittaneen kanssa : Ihan normaalia keskustella melkein mistä tahansa. Miksi aikuisen lapsen kanssa ei voisi jostain aiheesta keskustella, mutta samanikäisen tuttavan kanssa sitten voisi ? Miten he eroaa toisistaan, jos ovat molemmat aikuisia ?
Taitaa olla turhan herkkähipiäisiä nämä 'aikuiset' lapset, jotka eivät kestä jos äiti kysyy jotain heidän menoistaan. Äiti ei varmasti kysy pahaa tarkoittaen, vaan on oikeasti kiinnostunut lapsestaan. Ne joita ei edes kiinnosta lastensa elämä, niillä on jotain ongelmaa.
Minulla ehkä oli joskus tuota tapaa kun lapset olivat ensimmäisiä vuosia kotoa pois . Ilmoittele sitten kun pääset kotiin, ilmottele kun tuut sieltä risteilyltä, kaverin mökiltä tms. Jokainen irtisanoutui siitä, en kuitenkaan muista. Jos jotain sattuu, tuleehan sulle poliisi kertomaan.
Jos viiskymppinen vielä ole osannut irtisanoutua äidin liekasta se on voi,voi. En jaksa uskoa ettei niin tyhmää äitiä/vanhusta ole ettei osaa hänkin irti päästää. En ole välkymmästä päästä ja olen oppinut.
Tietysti jos kiltteyttään pitää vanhukseen yhteyttä raportoiden liikkumisensa.
Ihme mummoja jotka eivät ole kuntosaleista kuulleet? Ja käyneet. Olen sentään vanhemmasta päästä äitejä, suorastaan ikäloppu, en itse ole ollut kuin terveyskeskuksen kuntosalilla jossa nää tavalliset jalka/käsivoimalaitteet mutta eri yhteyksissä jonkun ryhmän kanssa käynyt katsomassa kaupallisiakin kuntosaleja. Uimahallissa lasiseinän läpi näkyy.
Monet hyvinkin iäkkäätkin naiset käy kuntosaleilla, uimassa. Tänään luin 88-vuotiaasta naisesta joka voitti ikäihmisten juoksukisoissakin parikin matkaa.
Tietenkään ei kannata sen äidin naamaan hieroa sitten kuntosalia tai klo 22.00 kadulla kävelemistä jos tosiaan on niin rajoittunut vanhus.
Meidän perheessä on ollut tapana, että ilmoitetaan puolin ja toisin "olen perillä, kaikki hyvin". Ollaan sitten menossa ulkomaille, kotimaahan, kotiin tai minne tahansa kauemmas. Kenenkään ei tarvitse silloin huolestua. Eikä kukaan ole kokenut sitä rajoittavana tai raskaana tehtävänä, aiheesta on puhuttu säännöllisesti.
Kerran sitten äiti ja isä oli ajamassa kotiinsa sukulaisreissulta ja sitä perille pääsemisviestiä ei tullutkaan. Kaikki oli huolissaan. Heidät onneksi löydettiin ajoissa, muuten saattaisivat olla mullan alla.
Olisi mielenkiintoista kuulla näiltä aikuisilta lapsilta, jotka eivät missään nimessä halua kertoa vanhemmilleen mitään, keskustella mistään tai edes pitää yhteyttä, että onko heillä puolisoa/lapsia, kerrotaanko puolisolle/kavereille asioita ja ollaanko oikeasti onnellisia? Onko hattu koskaan liian kireällä (ilman vanhempien syytä) ?
Joku kirjoitti "Vanhemmille ei kuulu mitenkään, missä aikuinen lapsi aikaansa viettää. Se on niin sairasta, että olisivat itse vakavasti hoidon tarpeessa."
Sitten samat ehdottomat henkilöt menee vastaamaan vauva-palstan kysymykseen "Mitä sinulle tänään kuuluu" ja kertovat ajanvietostaan.
Mutta sille vanhemmalle ei voi sitä kertoa, koska se on "niin sairasta". HOH HOIJAA.
Vierailija kirjoitti:
Joku kirjoitti "Vanhemmille ei kuulu mitenkään, missä aikuinen lapsi aikaansa viettää. Se on niin sairasta, että olisivat itse vakavasti hoidon tarpeessa."
Sitten samat ehdottomat henkilöt menee vastaamaan vauva-palstan kysymykseen "Mitä sinulle tänään kuuluu" ja kertovat ajanvietostaan.
Mutta sille vanhemmalle ei voi sitä kertoa, koska se on "niin sairasta". HOH HOIJAA.
Täällä vääristellään urakalla tuota lausetta irrottamalla se asiayhteydestään.
Kysehän ketjussa oli rajattomasta äidistä, joka terrorisoi taukoamattomilla soitoillaan, tekstareilla, tulemalla hakkaamaan ovia ja ikkunoita, jollei hänelle vastata heti ja koko ajan. Jolta aikuinen lapsi ei saa hetken rauhaa ja joka ei usko puhetta eikä hänen kanssaan onnistu sopia mistään rajoista, koska hän ei ymmärrä, koska hän on rajaton. Kyllä siinä yhdellä jos toisella pinna kiristyy.
Tottakai normaalissa suhteessa kuulumisia vaihdetaan normaaliin tapaan. Mutta tästähän ketjussa ei olekaan kyse.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joku kirjoitti "Vanhemmille ei kuulu mitenkään, missä aikuinen lapsi aikaansa viettää. Se on niin sairasta, että olisivat itse vakavasti hoidon tarpeessa."
Sitten samat ehdottomat henkilöt menee vastaamaan vauva-palstan kysymykseen "Mitä sinulle tänään kuuluu" ja kertovat ajanvietostaan.
Mutta sille vanhemmalle ei voi sitä kertoa, koska se on "niin sairasta". HOH HOIJAA.
Täällä vääristellään urakalla tuota lausetta irrottamalla se asiayhteydestään.
Kysehän ketjussa oli rajattomasta äidistä, joka terrorisoi taukoamattomilla soitoillaan, tekstareilla, tulemalla hakkaamaan ovia ja ikkunoita, jollei hänelle vastata heti ja koko ajan. Jolta aikuinen lapsi ei saa hetken rauhaa ja joka ei usko puhetta eikä hänen kanssaan onnistu sopia mistään rajoista, koska hän ei ymmärrä, koska hän on
Viitasaaren mummo matkustaa Vantaalle paukuttamaan ovea?
Vierailija kirjoitti:
Mun sisarus aikoinaan katkaisi välit aika moneenkin. Tuollainen on julma tapa toimia. Olisin suositellut pikemminkin pitkäaikaista terapiaa. Eihän hän sitten pärjännyt elämässä eikä saanut tukea suvultakaan, koska ei kestänyt neuvomista. Selitteli ties millä, mutta itse samassa kodissa ja samojen vanhempien huomassa kasvaneena tiesin varsin hyvin, ettei se todellinen ongelma ollut suvussa vaan alkujaan koulukiusaamisesta lähteneessä ongelmavyöryssä.
Häiriintynyt äiti, sitä peesaava isä ja äitiä uskovat sukulaiset. katkaisin välit. oli vähemmän julmaa. ennen sitä minä olin ainoa joka joutui kärsimään. huoli-ilmoa, poliisille soittelua, katoamisilmoitus, fb-etsintäkuulutuksia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kun vaan itse myös jätätte kaiken yhteydenpidon lapsiinne kun he ovat muuttaneet kotoa pois. Kun jäätte eläkkeelle,leskeydytte, selvitätte heti pesän, muutatte yksiöön ettekä se koommin sitäkään vähää häiritse lapsianne. Omat vaatimukset on sitten siinäkin vaiheessa hyvä muistaa.
Tekin voitte jättää vastaamatta puhelimeen, olla avaamatta ovea.
Niin, koska ei ole olemassa mitään muuta vaihtoehtoa kuin kaksi ääripäätä. Kaksikymmentä puhelua päivässä tai ei mitään yhteydenpitoa koskaan.
Rajaton ihminen. Jos yrität tehdä kompromissiä olet jo sekopään mielestä suostunut vaikka mihin.
AP kuvauksen mukaan äidillä on pahoja ongelmia. vaikuttaa pers.häiriöltä. välien katkaiseminen voi olla tuossa tilanteessa ihan suositeltavaa. äitiä tukskin saadaan terapiaan menemään.
Sinä olet se sama vanha katkera vaimo tuolta Vauvan tehtävä hoitaa isoäitiä-ketjusta. Tunnistan kirjoitustyylin. Et muka ymmärrä mit tarkoitetaan ja esität typerää. Säälin syvästi läheisiäsi ja jos joku on katkonut välit sinuun niin ihan syystä.