Hankala äitisuhde ja välienkatkaisu
En tiedä mitä ihmettä tekisin äitini kanssa johon haluan katkaista välit. En ole oikeastaan koskaan päässyt itsenäistymään ja irtaantumaan äidistäni koska äiti ei anna sen tapahtua. Pakonomaisesti täytyy pitää häneen yhteyttä. Ei meillä ole edes mitään kunnollista äiti-tytär suhdetta ollut koskaan. Kylmä suhde ollut aina missä ei ole ollut lämpöä ja rakkautta ei yhtään.
Lapsena olin aina äidin tukija ja terapeutti. Kuuntelin jo alle 10 vuotiaana äidin parisuhdeongelmia ja ratkoin hänen asioita. Enää en jaksa ja haluaisin etäisyyttä. Mutta tämä ei sovi äidilleni. Hän on jotenkin saanut välimme sellaiseksi että minun on pakko suunnilleen olla yhteyksissä häneen. Alkanut ihan ahdistaa koko tämä ihmissuhde ja ahdistun kun nään että häneltä tulee viesti, koska tiedän että minun on velvollisuuttani pakko vastata siihen. On siis todella pakko-oireinen myös, pesee käsiä sairaalloisen paljon että ne on ihan vereslihalla, pelkää kaikkea, katastrofiajattelee. Jos en siis pariin tuntiin vastaa puhelimeen niin hän ajattelee minun olevan kuolleena jossain ojassa. Ja aina olen ollut todella vastuullinen että pääsen kotiin yms..
Mutta eihän se riitä kun hänellä on vaan ne katastrofiajatukset. Jos en vastaa hänelle hän tulee ovelleni, muka tuomaan ruokaa, tulee ajelemaan autolla harrastuspaikkani ympärille, soittaa 10 kertaa, soittaa siskolleni olenko hänelle vastannut.
En oikeasti suoraan sanoen jaksa enää häntä ja vastata/olla yhteydessä siksi että minun on pakko. Luulen että mulla ois parempi ilman häntä ja hänen vainoharhaisia ajatuksia. Välillä tuntuu että se ajatuksenjuoksu hänellä on sellaista että ei kellään tuu ees mieleen tommoset kauhuskenaariot. Tässä vanhemmiten on tullu sellanen olo että en pidä hänestä yhtään ja kun hän on tommonen ahdistunut. Ei hänelle voi ikinä kertoa mistään asioista ees kun se niistäkin kehittää kaikenlaista kauhuskenaariota. Edes puhelinta ei sais ladata yöllä.
Eikä hänellä oikeesti tunnu menevän jakeluun se että jollakin voi oikeesti mennä paljon paremmin kun ei oo häneen yhteydessä. Ei hän nää itsessään mitään vikaa ja on niin täydellinen äiti ollut. Niin ja nykypäivänä hän kieltää jyrkästi että olisi pitänyt mua terapeuttinaan kun olin lapsi ja että muistan väärin. Muistan ihan oikein. Nykyäänkin pitää kannatella häntä ja jotenkin huomaan että hän vielä enemmän on alkanut ottaa avuttoman ja heikon roolia.
haluaisin ottaa etäisyyttä/katkaista välit edes joksiki aikaa mutta joku tässä estää. Varmaan hän on niin iskostanut päähäni että ei ole muita vaihtoehtoja ku OLLA YHTEYDESSÄ.
Yleisin tapahtumaketju on; hän laittaa viestiä - en vastaa - hän soittelee kymmenen puhelua - jos en vastaa niihinkään hän tulee ovelle
Kommentit (391)
Säälittää minullakin välillä äiti. Esim juuri nyt. Ei olla oltu yhteyksissä enkä aio olla. En tiiä tuleeko tästä välirikko, ehkä. Mutta en varmasti velvollisuuttani vastaa enää viesteihin. En jaksa enää. Jollain tavalla en jaksa ees välittää miten tämä tulee menemään.
Äitihän siis pelkää ihan kaikenlaista. Bakteereja. Kaikki asiat pitää olla kontrollissa tai hänellä pakka leviää. Pesee käsiä niin paljon että ne on vereslihalla. ihmisiä pelkää ja väkijoukkoja, julkisia paikkoja ja että niissä tapahtuu jotakin.
Kaikki asiat pitää tehdä aina kauhean vaikeasti niinku joku protokollan mukaan eikä ikinä voi mennä eri tilanteiden mukaan ja miten tilanne elää.
kotona on tarkka järjestys kaikesta. Hänen laukkuun ei saa koskea(lapsena kun koskettiin niin muistan tämän) ja jos koski niin seurasi varmaan joku 2h huutoa.
Maitolasi jos tippui vahingossa pöydältä lattialle äiti huusi ja meni suunnillee ihan sekaisin asiasta.
sitten hän tulee mun kotiini ja mun kodin pihalle koskemaan minun tavaroihini! Minkä olen kieltänyt mutta ei häntä kiinnosta. On vain hän ja hänen pelko sekä muut tunteet.
viime päivät olleet ihan järkyttävät itsellä kun on niin huono omatunto kun sanoin hänelle ikävästi. Mutta en aio sanoa asiasta mitään. Yhtä tyhjän kanssa sanoa. Kärvistelen nyt sitten näissä. Mutta että tulee monta päivää kestävät laidasta laitaan menevät tunteet sen seurauksena että ei heti vastaa äidille viestiin. Ei ihme että olen vuosia toiminut niinkuin hän haluaa. Koska tämä jälkiolo itselläni on kauhea sitten kun hän on tullut kodilleni kohtauksen saattelemana ja joudun sanomaan kovasti. Ja sitten poden syyllisyyttä ja huonoa omaa tuntoa. Aina sama kaava. Siksi en välttämättä enää palautakkaan välejä.
ap
Ap,
minun äitini ei vyöryttänyt päälleni omia ongelmiaan ihan samalla lailla kuin sinun.
Mutta jouduin jo 9-vuotiaana aloittamaan itsestäni ja äidistäni huolehtimisen. Äiti joutui suljetulle saatuaan vakavan psykoosin, olin itse silloin 12. Se sekä pakotti aikuistumaan että vapautti minut siitä, etten enää kantanut hänestä samalla lailla huolta kuin lapsena.
En katkaissut välejä kokonaan, mutta kylmetin itseni siten että opettelin olemaan välittämättä hänen hädästään. Tämä ei kuitenkaan poistanut sitä, että äitini vakavat mt-ongelmat pakottivat minut 35-vuotiaaksi asti elämään välillä vähemmän ja välillä enemmän sairaan ihmisen tahdissa. Pelkotilat, maanisuus, vainoharhaisuus, pakko-oireet jne, tutulta kuulostaa. Äitini saattoi soittaa minulle pahimmillaan jopa 40 kertaa päivässä.
Mutta se, että hän sai lääketieteellistä apua psyykkisiin ongelmiinsa auttoi siten, että minä uskalsin vetää rajani. Äiti ei niitä kyennyt aina kunnioittamaan, mutta siinäpähän sitten soitti enkä vastannut. Kovetin itseni sellaisella tavalla, että vasta oman lapsen saamisen myötä aloin tuntea taas rakkautta ja empatiaa äitiäni kohtaan. Hän kuoli ihan muuhun, onneksi juuri sellaisessa kohdassa jolloin psykoottisuus ja pakko-oireet olivat aika hallittavissa hyvän hoitokontaktin ansiosta.
Äidilläni oli hyvin vakava traumatausta, josta hän ei minua suojellakseen koskaan puhunut tietoisesti. Mutta kyllä se sairaus paljasti minulle jo hyvin nuorena, että jotain aivan kamalaa äidilleni oli tapahtunut. Siksi en kanna hänelle kaunaa enkä ole katkera, mutta vuosia äidin kuolemankin jälkeen haluan myös muistaa mitä raivoa, vihaa ja ahdistusta hänen käytöksensä minulle aiheutti. Se auttaa minua pitämään oman puoleni tässä elämässä.
Vierailija kirjoitti:
En minäkään tästä tilanteesta nauti.Tiedän että tämän tilanteen pitää muuttua.Mutta miten se voisi muuttua jos äiti ei suostu edes myöntämään että kohtelee minua kuin älyvapaata ja lasta ja ylisuojelee.Vaikka yrittäisin puhua ja hän ei suostuisi myöntämään niin eihän mikään muutu ja etene. Perhesuhteet on ihmissuhteista pahimpia.
Kyllä se muuttuu kun sanot että "nyt riittää" ja blokkaat tälläisen tyypin. Tuo on ainoa tapa saada oma mielenterveytensä takaisin.
Ihmiset tekevät tätä kaikkialla koska tulee mitta lopulta täyteen. Ja niin sen pitääkin mennä. Itsetiedottomat piinaajat ovat pahinta painajaista, en vaivaudu miellyttämään enää yhtäkään kun tälläisen käytöksen havaitsen. Yksi elämä, näihin on tullut hukattua sitä jo ihan liikaa. Myös omiin toivottomiin vanhempiini.
Huomaan että itselläkin alkaa ilmetä katastrofiajattelua kun oli äidin kanssa tämä juttu tässä. Muuten niitä ei minulla ole koskaan.
luulen että seuraavaksi vaan soitan poliisit poistamaan paikalta. Mutta en ole aiemmin sitä halunnut tehdä sen vuoksi että se rikkoo välimme lopullisesti kun virkavalta sotketaan asiaan.
en vaan halua sitä tunnekuohua enää itselleni mikä siitä seuraa kun hän tulee kodilleni ja kotini ympäristöön ihan vauhkona. se on hirveän raskas kuohunta ja se ei ihan hetkessä laannu. Aion itse vain olla sivuhenkilönä kun poliisi hoitaa asian. Eikä siitä ole mitään hyötyäkään että vetää siinä kohtaa rajoja kun tyyppi ei kunnioita yhtään mitään ja sama juttu vaan toistuu.
huoli-ilmoitus voisi olla paikallaan mutta eikö se ole niin että sinne voi sanoa että ei tarvitse missään apua? äitini ei ole ottamassa apua vastaan koska ei puhu vieraille ihmisille. Näin on sanonut.
Se piti sanoa että äitini ei ikinä käy kylässä luonani. Ei ikinä vaikka istuskelemassa ja juomassa kahvia.se on aina niin että minä mennyt hänen luo. Mutta sielläkin hänellä kiinnostaa enemmän televisio ja hän keskittyy siihen. Jos yrittää sanoa jostain, hän ei kuuntele. Sitten totean itsekseni että turhaa puhun hänelle kun ei hän kuuntele. Ja menen omaan kotiini omien asioiden pariin ja ajattelen että enpä voi tällekkäön asialle mitään(joskus hieman suretti) niin pommitus taas alkaa. Eli mikä on sitten hyvä? Hän katsoo kaikki uutiset aamusta iltaan, yhtiäkään uutisia ei voi siis skipata vaikka esim sen vuoksi että minä ja siskomme olemme menneet käymään. Vaan silloin televisio laitetaan ISOLLE! Mietin että eikö ne samat uutiset tule illankin aikana moneen kertaan ja aika samalla tavalla aiheet niissä. Niin ei. Ei missään nimessä voi skipata yhtiäkään uutisia. Sitten lisäksi varmaan pahentaa pelkotilojansa lukemalla koko ajan näistä sota yms asioista iltalehdestä ja sanomista.
Niin hän ei käy koskaan kylässä. Joskus aiemmin kun se olisi ollut minulle ok niin se oli todella vaivalloista ja ylivoimasta että olisi tullut kylään - lopetin miettimästä koko vaihtoehtoa. Enää sitten nähtiin hänen luona. Sitten kuitenkin kun ei heti vastaa niin hän ajaa kyllä nilkka suorana kodilleni katsomaan.
muistan senkin vuosien takaa kun olisin halunnut jonkun 1-2 päivää olla rauhassa niin olin harrastuspaikkani pihalla kaikessa rauhassa niin näen kaukaa kun äitini kurvailee autolla sieltä ja tulee kyttäilemään ja kiertelemään paikkaa.
ap, ja tuo ylempikin oli minä ap
Sitten niin hänhän ei siedä yhtään että hänen henkilökohtaisiin tavaroihin kosketaan. Siitä seuraa ihan välittömästi huutoa tai vähintään puolihuutoa vielä tänäkin päivänä. Mutta sama ei päde sitten muita kohtaan että heidän tavaroita pitäisi kunnioittaa, tai omaa tilaa yms. Itselläkin kun ylikaiken rasittaa että hän tulee tänne minun alueelleni, tekemään mitä lystää. Mietin kävikö jopa vara-avaimella asunnossani sisällä.
tämä hänen käytös aiheuttaa minulle ahdistusta ja kaikenlaisia oireita mutta sille on ihan sama. Kunhan hänen ei tarvi olla hankalissa oloissa ja saa toteuttaa käytöstään mitä ohjaa ahdistus ja pelkotilat.
Nyt olen kyllä tippunut kärryiltä. Siis onko ap sama kuin tämä, joka kirjoittaa Kreikan matkasta ja siitä että on oma asunto mutta äidin pitäisi maksaa kuukausirahaa ?
Jos asuu omassa asunnossa, on varmaan täysi-ikäinen. Miksi äidin pitäisi maksaa täysi-ikäiselle yhtään mitään?! Matkoja ja käyttörahoja jne.
Ei ole sama. Ei ole minulla kreikan matkoja. Itse maksan asumisen ja elämiseni. Joku kirjottaa pitkät litanniat tänne tilanteestaan myös mutta se en ole minä
ap
Vierailija kirjoitti:
Nyt olen kyllä tippunut kärryiltä. Siis onko ap sama kuin tämä, joka kirjoittaa Kreikan matkasta ja siitä että on oma asunto mutta äidin pitäisi maksaa kuukausirahaa ?
Jos asuu omassa asunnossa, on varmaan täysi-ikäinen. Miksi äidin pitäisi maksaa täysi-ikäiselle yhtään mitään?! Matkoja ja käyttörahoja jne.
Ensinnäkin siinä kuukausirahassa oli kyse omista rahoistani.Ei hänen rahoistaan.Mikäli olet lukenut mitään mitä olen kirjoittanut niin yhdessä viestissä sanoin että hän itse parisen vuotta sitten ehdotti että voitaisiin tehdä niin että saisin vaikka kerran kuukaudessa omia rahoja käyttörahaksi yms.
Mutta mitään ei ole tapahtunut.Ja mitä matkoihin tulee hän on maksanut kaikkien mukana olleiden matkat.Ei pelkästään minun.Minä olisin ollut täysin valmis maksamaan omalta tililtä matkat.Joten se ei tässä kohtaa ole minun syyni.Joskus taisin ehdottaa sitä ja hän tyrmäsi täysin sanoen että hän maksaa.
Joten älä syytä minua äitini tekemisistä.
Ja edelleen ei ollut kyse mistään maksamisesta vaan ihan minun omista henk koht rahoista.Mitä kohtaa tässä et ymmärtänyt?
Käyttäjä19889 kirjoitti:
Ei ole sama. Ei ole minulla kreikan matkoja. Itse maksan asumisen ja elämiseni. Joku kirjottaa pitkät litanniat tänne tilanteestaan myös mutta se en ole minä
ap
Kuules hyvä aloittaja:
Jos sinun oli tarkoitus pahoittaa mieleni onnistuit.Mutta tavallaan maksan itse laskuni koska ne menevät minun tililtä ja minun rahoista.
Minun tilanteeni ei ole mikään pilkan kohde.En minäkään pilkkaa muiden tilanteita.Äitini on ihan oikeasti sellainen kuin kerroin.
Siinä ei ole mitään pilkkaamisen syytä että äiti on sellainen eikä anna rahaa.Paitsi jos on joku matka.Ja silloin jos menen asunnolle ja tarvin ruokarahaa.
Sinullakin on syytä lukea minun viestit uudestaan kun et selvästi ymmärtänyt niistä mitään.
Minä luulin että viimeistään tämä ketju olisi aiheensa takia ollut sellainen jossa ei pilkata ketään.
Mutta kerron mitä eilen tapahtui.
Käytiin asunnollani ja otin sieltä college asun.Hupparin sekä housut.Puin ne heti päälle.Ollaan menossa tänään yhteen paikkaan.Äiti näki vaivaa kun puin ne päälle ja sanoi tyyliin että älä sitten likaa niitä.Noin tyhmänä hän minua pitää.En edes ottanut asua mukaan pelkästään sen takia vaan muutenkin.
Toinen juttu.Hän löysi eilen vape pakkauksen laatikosta.Tyhjän.Hän alkoi tentata mistä olen löytänyt sen.Kerroin totuudenmukaisesti että löysin sen maasta ja otin mukaan viedäkseni roskiin.Lähin roskis sen matkan varrella on heidän piha.Puhuin totta mutta ei uskonut.Olen käyttänyt vapea muutamia kertoja ja käytän jatkossakin aina kun siihen on mahdollisuus.Joudun tekemään sen salassa vaikka olen aikuinen.Se on äärettömän noloa ja häveliästä joutua tekemään jotain salassa aikuisena.Te ette tiedä miltä se tuntuu.Jos tekisin avoimesti saisin kuulla veetuilua ja sitä kuinka vaarallista se on ja että yritänkö matkia nuorempia.Ja mistä lähtien kysymyksiä.
Tajuatteko yhtään miltä se tuntuu?
Näki myös vaivaa kun otin taloyhtiöni roskista pari tölkkiä.Että kuinka noloa jos vaikka vuokraisäntä näki.
Ja minusta on täysin oikeutettua haluta omia rahoja käyttörahaksi myös sen takia koska kyllähän hänkin lainaa minulta rahaa.Minun luvalla tosin.Ja on maksanut minun luvalla minun rahoista omia laskuja.
Kun kerroin sisaren lapselle että äiti on kieltänyt minua ostamasta vapea edes itselleni niin hän oli sitä mieltä että omalla asunnolla ollessani hän ei voisi puuttua mihinkään ei edes siihen vaikka vetäisin koko ajan.
Vierailija kirjoitti:
Minä luulin että viimeistään tämä ketju olisi aiheensa takia ollut sellainen jossa ei pilkata ketään.
Mutta kerron mitä eilen tapahtui.
Käytiin asunnollani ja otin sieltä college asun.Hupparin sekä housut.Puin ne heti päälle.Ollaan menossa tänään yhteen paikkaan.Äiti näki vaivaa kun puin ne päälle ja sanoi tyyliin että älä sitten likaa niitä.Noin tyhmänä hän minua pitää.En edes ottanut asua mukaan pelkästään sen takia vaan muutenkin.
Toinen juttu.Hän löysi eilen vape pakkauksen laatikosta.Tyhjän.Hän alkoi tentata mistä olen löytänyt sen.Kerroin totuudenmukaisesti että löysin sen maasta ja otin mukaan viedäkseni roskiin.Lähin roskis sen matkan varrella on heidän piha.Puhuin totta mutta ei uskonut.Olen käyttänyt vapea muutamia kertoja ja käytän jatkossakin aina kun siihen on mahdollisuus.Joudun tekemään sen salassa vaikka olen aikuinen.Se on äärettömän noloa ja häveliästä joutua tekemään jotain s
Siis rahasi on äitisi hallinnassa vaikka olet aikuinen. Sinun pitäisi nyt ottaa selvää miten edenvalvonnan saa purettua. En osaa oikein neuvoa mitään paikkaa, maksuttomia neuvoja saat oman paikkakuntasi sosiaalitoimiston aikuistyöosastolta. Siellä on töissä yhteiskuntatieteitten maistereita, osaavat neuvoa polun miten lähdet purkamaan edunvalvontaa. Oikeusaputoimisto?
Mutta onhan se mahtavaa että jopa tälläisessä keskustelu ketjussa jotkut saa revittyä sitä pilkkaa irti jonkun toisen ihmisen tilanteesta.Jopa ketjun aloittaja.
Tiedän ettei äiti pohjimmiltaan mitään pahaa tarkoita mutta ei ylisuojelu ja pikkukakarana kohtelu ole millään tasolla normaalia.
Tiedän että keskustelua pitäisi käydä mutta hänen pitäisi myöntää asia.Muuten mikään ei muutu eikä etene.Ei ainakaan siinä tapauksessa.
Vierailija kirjoitti:
Mutta onhan se mahtavaa että jopa tälläisessä keskustelu ketjussa jotkut saa revittyä sitä pilkkaa irti jonkun toisen ihmisen tilanteesta.Jopa ketjun aloittaja.
Tiedän ettei äiti pohjimmiltaan mitään pahaa tarkoita mutta ei ylisuojelu ja pikkukakarana kohtelu ole millään tasolla normaalia.
Tiedän että keskustelua pitäisi käydä mutta hänen pitäisi myöntää asia.Muuten mikään ei muutu eikä etene.Ei ainakaan siinä tapauksessa.
Anteeksi kun utelen. Käytkö töissä vai ovatko rahasi jotain perintöä, vakuutuksia, tuottoja, etuuksia?
Vierailija kirjoitti:
Mutta onhan se mahtavaa että jopa tälläisessä keskustelu ketjussa jotkut saa revittyä sitä pilkkaa irti jonkun toisen ihmisen tilanteesta.Jopa ketjun aloittaja.
Tiedän ettei äiti pohjimmiltaan mitään pahaa tarkoita mutta ei ylisuojelu ja pikkukakarana kohtelu ole millään tasolla normaalia.
Tiedän että keskustelua pitäisi käydä mutta hänen pitäisi myöntää asia.Muuten mikään ei muutu eikä etene.Ei ainakaan siinä tapauksessa.
Ketjun avaaja ei pilkannut sinua, käsitit väärin. Ap vain korjasi jonkun toisen oletuksen, että sinä ja aloittaja olette sama henkilö.
Onko sinulla joku diagnoosi tai onko sinulla ollut lapsena/nuorena vaikeuksia? Johtuuko äitisi kontrolloiva käytös siitä?
Ap, huoli-ilmoituksen tekeminen on huomattavasti kevyempi asia kuin poliisin soittaminen. Koska kärsit jo nyt noin kovia syyllisyydentuskia, suosittelen että aloitat huoli-ilmoituksella.
Voit siihen kirjata että pakko-oireinen äitisi ei voi elää itsenäistä elämää, vaan roikkuu aikuisissa lapsissaan ja vainoaa teitä.
Oletko yrittänyt jutella? Sano, ettet jaksa tuollaista ja tarvit omaa tilaa. Älä vastaa puhelimeen aina, älä avaa ovea. Selitä, kerro. En kyllä välejä kokonaan katkaisisi, vaan ottaisin omaa tilaa reilusti.
Vierailija kirjoitti:
Minä luulin että viimeistään tämä ketju olisi aiheensa takia ollut sellainen jossa ei pilkata ketään.
Mutta kerron mitä eilen tapahtui.
Käytiin asunnollani ja otin sieltä college asun.Hupparin sekä housut.Puin ne heti päälle.Ollaan menossa tänään yhteen paikkaan.Äiti näki vaivaa kun puin ne päälle ja sanoi tyyliin että älä sitten likaa niitä.Noin tyhmänä hän minua pitää.En edes ottanut asua mukaan pelkästään sen takia vaan muutenkin.
Toinen juttu.Hän löysi eilen vape pakkauksen laatikosta.Tyhjän.Hän alkoi tentata mistä olen löytänyt sen.Kerroin totuudenmukaisesti että löysin sen maasta ja otin mukaan viedäkseni roskiin.Lähin roskis sen matkan varrella on heidän piha.Puhuin totta mutta ei uskonut.Olen käyttänyt vapea muutamia kertoja ja käytän jatkossakin aina kun siihen on mahdollisuus.Joudun tekemään sen salassa vaikka olen aikuinen.Se on äärettömän noloa ja häveliästä joutua tekemään jotain s
Sinulla mitä ilmeisimmin on joku diagnoosi?
Tapauksesi vaikuttaa hyvin erilaiselta kuin Ap:n, ehkä olisit voinut perustaa oman aloituksen.
Yritin vastata tuohon yhteen viestiin mutta tuo lainaaminen ei näyttänyt toimivan.
Mutta siis minulla on sellaisia vaikeuksia että raha asiat eivät oikein onnistu.Minulle ei voi sen takia luovuttaa esimerkiksi pankki tunnuksia.Käteistä rahaa voi antaa.En siis halua että mitään lähdettäisi purkamaan.Tässä raha asiassa tarkoitin vain sitä että haluaisin saada käteistä rahaa.Minun mielestä jokaisella on oikeus käyttää omaa rahaa oli mitä vaikeuksia hyvänsä.Minä en ala kyseisiä vaikeuksia enempää avata kuin sen verran että voi sanoa että minulla on suuria oppimis vaikeuksia esimerkiksi raha asioissa mutta vammainen en ole.
Hänen pitäisi ensin myöntää se.