Hankala äitisuhde ja välienkatkaisu
En tiedä mitä ihmettä tekisin äitini kanssa johon haluan katkaista välit. En ole oikeastaan koskaan päässyt itsenäistymään ja irtaantumaan äidistäni koska äiti ei anna sen tapahtua. Pakonomaisesti täytyy pitää häneen yhteyttä. Ei meillä ole edes mitään kunnollista äiti-tytär suhdetta ollut koskaan. Kylmä suhde ollut aina missä ei ole ollut lämpöä ja rakkautta ei yhtään.
Lapsena olin aina äidin tukija ja terapeutti. Kuuntelin jo alle 10 vuotiaana äidin parisuhdeongelmia ja ratkoin hänen asioita. Enää en jaksa ja haluaisin etäisyyttä. Mutta tämä ei sovi äidilleni. Hän on jotenkin saanut välimme sellaiseksi että minun on pakko suunnilleen olla yhteyksissä häneen. Alkanut ihan ahdistaa koko tämä ihmissuhde ja ahdistun kun nään että häneltä tulee viesti, koska tiedän että minun on velvollisuuttani pakko vastata siihen. On siis todella pakko-oireinen myös, pesee käsiä sairaalloisen paljon että ne on ihan vereslihalla, pelkää kaikkea, katastrofiajattelee. Jos en siis pariin tuntiin vastaa puhelimeen niin hän ajattelee minun olevan kuolleena jossain ojassa. Ja aina olen ollut todella vastuullinen että pääsen kotiin yms..
Mutta eihän se riitä kun hänellä on vaan ne katastrofiajatukset. Jos en vastaa hänelle hän tulee ovelleni, muka tuomaan ruokaa, tulee ajelemaan autolla harrastuspaikkani ympärille, soittaa 10 kertaa, soittaa siskolleni olenko hänelle vastannut.
En oikeasti suoraan sanoen jaksa enää häntä ja vastata/olla yhteydessä siksi että minun on pakko. Luulen että mulla ois parempi ilman häntä ja hänen vainoharhaisia ajatuksia. Välillä tuntuu että se ajatuksenjuoksu hänellä on sellaista että ei kellään tuu ees mieleen tommoset kauhuskenaariot. Tässä vanhemmiten on tullu sellanen olo että en pidä hänestä yhtään ja kun hän on tommonen ahdistunut. Ei hänelle voi ikinä kertoa mistään asioista ees kun se niistäkin kehittää kaikenlaista kauhuskenaariota. Edes puhelinta ei sais ladata yöllä.
Eikä hänellä oikeesti tunnu menevän jakeluun se että jollakin voi oikeesti mennä paljon paremmin kun ei oo häneen yhteydessä. Ei hän nää itsessään mitään vikaa ja on niin täydellinen äiti ollut. Niin ja nykypäivänä hän kieltää jyrkästi että olisi pitänyt mua terapeuttinaan kun olin lapsi ja että muistan väärin. Muistan ihan oikein. Nykyäänkin pitää kannatella häntä ja jotenkin huomaan että hän vielä enemmän on alkanut ottaa avuttoman ja heikon roolia.
haluaisin ottaa etäisyyttä/katkaista välit edes joksiki aikaa mutta joku tässä estää. Varmaan hän on niin iskostanut päähäni että ei ole muita vaihtoehtoja ku OLLA YHTEYDESSÄ.
Yleisin tapahtumaketju on; hän laittaa viestiä - en vastaa - hän soittelee kymmenen puhelua - jos en vastaa niihinkään hän tulee ovelle
Kommentit (27)
Siedätyshoitoa ja vähitellen etäisyyden kasvattamista. Ei lai tähän muuta apua ole. Muutto jos asut kävelymatkan päässä äidistäsi.
Kerrot äidillesi etukäteen että et ole tavoitettavissa tiettyinä ajanjaksoina siksi että harrastat asiaa X mutta et kerro missä. Noina aikoina et vastaa puhelimeen etkä mene avaamaan ovea. Annat äitisi soitella puhelimeesi tuolloin kymmeniä puheluita etkä siltikään reagoi. Kerrot ajankohdat etukäteen siskollesi.
Kun oma aikasi harrasteen X parissa on ohitse niin soitat takaisin äidillesi.
Toista tätä viikoittain niin että siitä tulee rutiini. Sitten hiljakseen pidennät aikoja jolloin et ole äitisi tavoitettavissa.
Tarvittaessa hanki toinen puhelin ja uusi numero jota voit käyttää niin että äitisi ei puhelimeesi soittamalla huomaa sinun jo pihuvan puhelua.
Semmosta se on. Mukavaa kaikin puolin kun lapset kykenivät itsenäistymään ja asuvat kaukana.
Jos suhde äitiisi kuormittaa liikaa, katkaise välit. Nykyaikana on ihan ok pitää toksiset ihmiset pois omasta elämästä. Elämänlaatukin tulee todennäköisesti paranemaan.
Jos et halua pitää yhteyttä niin kerrot äidillesi ja estät puhelimessa. Jos tulee oven taakse niin et avaa.
Sairasta stalkkerointiaja ja häirintää tuollainen oven taakse tuleminen ja harrastus paikan ympärillä pyöriminen on. Äitisi ei ole terve.
Kannattaisi keskustella ja kertoa ihan rehellisesti miltä sinusta tuntuu. Kehoittaa hakemaan apua koska sinä et jaksa enää ja rajat on asetettava.
Minä katkaisin välit omaan päihderiippuvaiseen äitiin mutta sitä ennen olin monet keskustelut ja mutkat käynyt. Ei hakenut apua, ei kyennyt ottamaan vastuuta käytöksestään. Enkä minä enää kyennyt jatkamaan samaa sairasta suhdetta. Se oli radikaali ratkaisu mutta ainoa.
Vierailija kirjoitti:
Saat tähän viestejä itsekkäitä lapsilta, että katkaise välit.
Mielestäni ei pidä olla itsekäs, vaan pitää välit yllä. Hän on ainoa äitisi. Voit sentään jakaa kuormaa siskosi kanssa.
Mun äiti on vakavasti masentunut. Ollut jo vuosikymmeniä. En ole edes harkinnut bändien katkaisemista.
Sitä vaan on monella kuormittavia suhteita, mutta läheisiä pitää auttaa.
Myös toisinpäin voi olla: mun kaveri on psykoosisairas ja kuulemma soittaa iäkkäälle äidilleen toistakymmentä kertaa joka päivä. Muuttaisit äitinsä luo, mutta siihen äitinsä ei enää suostu.
Lue ensin aloitus.
Minä jouduin katkaisemaan välit äitiini kun sairastuin parantumattomaan syöpään enkä jaksanut lohduttaa häntä. Estin hänet puhelimesta ja vaihdoin sähköpostiosoitetta. Ensin hän soitteli siskolleni ja pojalleni mutta lopetti sitten. Ei kuitenkaan ymmärrä miksi en voi enää olla hänen kanssaan tekemisissä. Mutta se on hänen ongelmansa.
Mieleltään sairaat äidit ovat syvältä.
Vierailija kirjoitti:
Saat tähän viestejä itsekkäitä lapsilta, että katkaise välit.
Mielestäni ei pidä olla itsekäs, vaan pitää välit yllä. Hän on ainoa äitisi. Voit sentään jakaa kuormaa siskosi kanssa.
Mun äiti on vakavasti masentunut. Ollut jo vuosikymmeniä. En ole edes harkinnut bändien katkaisemista.
Sitä vaan on monella kuormittavia suhteita, mutta läheisiä pitää auttaa.
Myös toisinpäin voi olla: mun kaveri on psykoosisairas ja kuulemma soittaa iäkkäälle äidilleen toistakymmentä kertaa joka päivä. Muuttaisit äitinsä luo, mutta siihen äitinsä ei enää suostu.
Lapsi ei ole vanhempansa terapeutti. Lapsi ei ole olemassa vanhempaansa varten, vaan aikuisen on oltava omaa lastaan varten.
Vierailija kirjoitti:
Saat tähän viestejä itsekkäitä lapsilta, että katkaise välit.
Mielestäni ei pidä olla itsekäs, vaan pitää välit yllä. Hän on ainoa äitisi. Voit sentään jakaa kuormaa siskosi kanssa.
Mun äiti on vakavasti masentunut. Ollut jo vuosikymmeniä. En ole edes harkinnut bändien katkaisemista.
Sitä vaan on monella kuormittavia suhteita, mutta läheisiä pitää auttaa.
Myös toisinpäin voi olla: mun kaveri on psykoosisairas ja kuulemma soittaa iäkkäälle äidilleen toistakymmentä kertaa joka päivä. Muuttaisit äitinsä luo, mutta siihen äitinsä ei enää suostu.
Jokaisella on oikeus suojella itseään ja omaa jaksamistaan eli asettaa rajat.
Normaalit äidit hakevat apua itselleen apua lääkäristä ja terapiasta, eivätkä synnytä itselleen hoitoverkostoa.
Hyvä aloittaja.
Tuo ei ole mitään verrattuna minun äitiini tai siihen kuinka vaikea hän osaa olla.
Erona on vain se että hän on sentään välillä mukava ja käyttäytyy sentään välillä kuin normaali ihminen.
Ja mun jehovantodistaja täti...
Se on umpihullu.
Ilmoittaisin tuollaiselle äidille, että jos tietyt asiat ei muutu, niin välien katkaisu toistaiseksi on pakollista. Sitten se on sen äidin oma valinta miten jatko menee. Olen joutunut tekemään näin omalle äidilleni. En ole ollut nyt tekemisissä vuoteen. Olo on kevyempi. Tutustun hiljalleen itseeni ja siihen, kuka oikeastaan olen. Vasta reippaasti aikuisena voin luoda omaa identiteettiäni. Läheiset ihmiset elämässäni ovat aina halunneet sanella mitä minun täytyisi olla. Juontaa juurensa lapsuuteen ja vanhempiini.
Ap, ehkä sun kannattaisi alkaa miettiä tilannettasi rutiininomaisesti ulkopuolisen silmin. Sinulla on täysi oikeus ottaa etäisyyttä ja jäädyttää tilanteenne. Se ei välttämättä korjaa mitään teidän välillänne, mutta sinulla alkaa olla energiaa keskittyä siihen mihin pitäisi, eli omaan elämääsi. Lähde toiselle puolen maailmaa, jos et muuten onnistu repäisemään itseäsi irti. Tuo vähittäinen etäisyydenotto ja siedättäminen ei välttämättä toimi, jos se lisää äidin pommitusta, ja joudut itse aina enemmän puolustuskannalle. Mitä sisarukset ovat mieltä?
Vierailija kirjoitti:
Hyvä aloittaja.
Tuo ei ole mitään verrattuna minun äitiini tai siihen kuinka vaikea hän osaa olla.
Erona on vain se että hän on sentään välillä mukava ja käyttäytyy sentään välillä kuin normaali ihminen.
Ja mun jehovantodistaja täti...
Se on umpihullu.
Ihan tosissasiko kilpailet ap:n kanssa? Facepalm.
Itse muutin toiselle puolelle Suomea sukulaisia pakoon. Valitettavasti myös sinun kohdallasi muutto saattaa olla ainut vaihtoehto.
Olisiko tarpeen tehdä huoli-ilmoitus äidistäsi? Eihän tuo tervettä ole.
Poliisit voi myös tarvittaessa soittaa jos äiti tulee oven taakse. Tuohan on jo häirintää. Jää viranomaisillekin jokin merkintä asiasta jos myöhemmin tarvitsee hakea lähestymiskielto
Ap voi muuttaa ja salata uuden osoitteensa. Puhelinnumero salaiseksi.
Tietojen luovuttamiskiellon voi tehdä Digi- ja väestötietovirastossa https://www.riku.fi/oppaat-ja-ohjeet/omien-yhteystietojen-salaaminen/
Kaikki tietää tai pitäisi tietää, ettei puhelinta kannata ladata yöllä. Päivälläkään sitä ei jätetä yksinään latautumaan.
Tuollaiset maininnat aloituksessa viittaavat trolliin.
Vuosia sitten yritin irtaantua hänestä, mutta se meni tohon että ravasi mun ovella ja tuli pyörimään harrastuspaikan ympärille. Oikeasti tekee asian niin hankalaksi että on tosi raskasta pitää sen kanssa rajoja. Nykyistä harrastuspaikkaa ei tiedä niin sinne ei voi tulla pyörimään. Onhan hän mun isääkin seurannut. Isällä oli joskus toinen nainen niin äiti seuras sitä sinne autolla ja kävi vissii koputteleen ikkunoihinkin. Sitten isällä oli saman kaupungin sisällä muutamia remonttikohteita niin se aina kävi kyttäilee isää niissäkin. Sillähän on semmonen asenne että hänestähän ei eroon pääse hänhän ei lähe täältä kulumallakaan.
isä ja äiti kun erosi niin äiti oli sillee hänhän tekee mahdollisimman vaikeaksi ihan kaiken että talo laitettais jakoon/myyntiin, että taistelee hamaan loppuun asti. Nämä nyt ei varsinaisesti mun tilanteeseen liity mutta halusin siks nää kirjottaa että se on tosissaa näkemässä vaivaa että siitä ei pääse eroon niin vaan
toinen asia mikä tässä rassaa just on se että oon koko elämäni kuunnellu valitusta mun isästä kuinka paska mies se kuulemma on ja äiti on käännyttänytkin isää vastaan lapsuudessa yms. Sillonku erosivat niin siitäkin vuodatti ihan kaiken mutta äiti ei koskaan käsitellyt mitenkään eroa. Niin sillähän edelleen sama levy pyörii kuinka isä on nii paska. Haluaisin jo tästä kuviosta irti että totaki pitää edelleen kuunnella. Silti jätti yhteistä omaisuutta isäni kanssa jota on vielä tänäkin päivänä vaikka isä on niin paska.
eikä sille auta sanoa siitä että älä jaksa jauhaa enää isästä. Se vaan jatkaa ihanniinku se ei ite ees hoksais sitä kuinka jauhaa ja jauhaa samaa. Isä ja äiti eros 2017.
Saat tähän viestejä itsekkäitä lapsilta, että katkaise välit.
Mielestäni ei pidä olla itsekäs, vaan pitää välit yllä. Hän on ainoa äitisi. Voit sentään jakaa kuormaa siskosi kanssa.
Mun äiti on vakavasti masentunut. Ollut jo vuosikymmeniä. En ole edes harkinnut bändien katkaisemista.
Sitä vaan on monella kuormittavia suhteita, mutta läheisiä pitää auttaa.
Myös toisinpäin voi olla: mun kaveri on psykoosisairas ja kuulemma soittaa iäkkäälle äidilleen toistakymmentä kertaa joka päivä. Muuttaisit äitinsä luo, mutta siihen äitinsä ei enää suostu.