Lue keskustelun säännöt.
Miksei mummoudesta puhuta missään, siis isovanhemmuuden ihanuudesta keki-iässä? Jauhetaan vaan sekisuhteista ym of-paskaa
10.09.2025 |
Johtuuko siitä että toimittajat elää helsi kiläisrssä kuplassa ja ovat enimmäkseen nuoria (kuvista päätellen) ja lapsettomia, vai johtuuko siitä että ns. "menestyjien" lapset ovat veloja tai asuvat ulkomailla tai vähintäänkin asuvat muutoin kaukana jos heillä on lapsia? Isoäiti on perheessä vain hahmo jota nähdään lomilla, jos silloinkaan, ei perheenjäsen?
Oon vain melko tuoreena mummona (tänä vuonna tulin mummoksi🥰) ihmetellyt että kaikesta turhasta ja sairaasta kyllä väännetään mediassa juttuja, aina niistö samoista aiheista vielä, mutta näin perimmäisestä asiasta ihmiselämässä kuin isovanhemmuudesta, ei puhuta koskaan mitään, vaikka tämä on elämän paras juttu.
Mikään tinder, ura tai seksihehkutus ei ihmiselle voi tuoda suurempaa iloa tai tarpeellisuuden tunnetta elämään kuin mummous (ehkä pappuus myös). Ja meillä "huonommilla ihmisillä", jotka emme ole "menestyneet" rahallisesti, mummot yleensä kuuluvat edelleen oleellisena osana perherakenteeseen, ja jopa isomummot. Minulla on aikaa mummoilla 24/7, koska olen kotona, minä autan aina kun tarvitaan lastani ja lapsenlasta, ja ihan muutenkin olen joka päivä tukena vähintään näköpuhelun välityksellä. Onneksi välimatkaa ei ole paljon, naapurikunnissa asutaan. Oomme miettineet että jossain vaiheessa muutetaan samaan taloon tai pihapiiriin, lapsen olisi helppo tulla mummolaan kun äiti ja isä on töissä, koulun jälkeen esim ja muutenkin vain. Mummon syli on aina lämmin ja avoin. 🥰
En tiennyt että mummona voi tuntea näin suurta hoivaviettiä ja rakkautta, mutta nähtävästi tämä on hyvin tärkeä virka luonnon mukaan, ja sitähän se onkin. Monissa eläinlaumoissa myös, kuten muinaisten ihmistenkin laumoissa. Ei ihme että moni lapsiperhe voi niin huonosti, kun mummot loistaa poissaolollaan. Mummojen avullahan perheet on ennenvanhaankin olleet pitkälti toimintakykyisiä, eihän tuoreet äidit ratkea kaikkeen, vaikka supervahvoja ovatkin.
Terkkuja kaikille mummoutta arvostaville.
N52
Kommentit (160)
Mitä te "mummot" olitte ennen lapsenlapsenne syntymää?
Onko teillä ikinä ollut omaa persoonaa, identiteettiä, minuutta, vai oletteko aina olleet jonkun tytär, jonkun vaimo, jokin sairaus, jonkun äiti ja nyt jonkun isoäiti.
Tämä on se kysymys, mihin teidän pitäisi itsenne ja läheistennekin takia vastata.
Ellette te ole ollut ikinä mitään ilman läheisiänne, mikä silloin olette?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
"Veikkaan mt-ongelmia. Kun on päästään pipi, pikkasen vajaa ja persionallisuushäiriöinen, siirtää ehkä mielellään fokuksen ja tunnetaakan lapsenlasten niskoille sensijaan, että viimein kunnostaisi oman nuppinsa?
Mummoilunne on narsismia ja itsepetosta."
Kukahan tässä on päästään pipi. 😂
Koita ymmärtää että mummo on tärkeä osa lapsiperheen elämää, vaikka sinun kuplassasi se tuntuukin niin vanhanaikaiselta konseptilta. Mikään moderni lapsivihatrendi ei kuitenkaan kumoa luonnonlakeja ja sinä jäät yksinäsi katkerana nurkkaan kitisemään kun mummot elävät kuten on luonnollista. Iloitsevat lapsenlapsistaan ja suojelevat niitä.
Turhaan lähdet yrittämään keskustelua luonnehäiriöisen ja harhaisen, vihaan sairastuneen ihmisen kanssa. Hän riehuu aina palstalla, etenkin perheketjuissa täynnä jotain ihme katkeruutta ja projisoi sitä random palstalaisiin ja heidän kuviteltuihin persooniin ja motiiveihin..
Valintoja, valintoja... En ole viisikymppisenä valmis heittämään omaa elämää hukkaan pelkkään mummoiluun vaikka sekin on ihanaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Seksi on tärkeää viiskymppisenäkin. Ei ole kaikki mummoja. Ja mitä siitä pitäs puhua?
Harvemmille on. Teille ehkä, joilla ei ole lämpimiä perhesiteitä, esim juuri lapsiin ja lapsenlapsiin, omaan äitiin. Elämänne pyörii ikuisen parikymppisyyden mielenmaisemissa. Ihastumisia, vastakkaisen sukupuolen huomiota, seksiä. Voiko mikään olla naurettavampaa viisikymppisenä.
Teiltä on mennyt luonnollinen kehitys jotenkin ohi, junnaatte vaan paikoillanne. Tai elätte elämätöntä nuoruutta, en tiedä. Minusta tollainen käytös kumpuaa yksinäisyydestä, jos 50+ nainen haaveilee seksistä, ei ihan normaalia ole.
No mitä yksinäisen viiskymppisen naisen sitten pitäisi mielestäsi tehdä? Joku voi olla jäänyt orvoksi jo itse lapsena, e
Ylemmän keskiluokan idylliä ei ole. Kulissia se on, kuten tämä mummoilukin on omien epäonnistumisten piilottelua jälleen uuden lavasteen taakse.
Katkeran vihatrollin lätinää..
Vierailija kirjoitti:
Miksi pitäisi jotenkin arvostaa "mummoutta" ?
Tuo on jotain vtun marttyyrikruunun kiillottelua taas.
Jos 50-60-vuotias ei mitään muuta ole kuin itsensä suhteessa lähimmäisiinsä määrittelevä oman elämänsä sivuhenkilö, pakko sääliä.
Jos minä joskus tulen mummuksi, olen silti minä, kokonainen ja aito. Ylpeä siitä mitä olen ja teen.
Ehkä teillä mummoilijoilla ei ole saavutuksia?
Sääli on sairautta, sanotaan. Minulla ei lukemiseni perusteella ole jäänyt käsitystä siitä, etteikö minuus säilyisi mummoksi tulon jälkeen. Kyllä minäkin sekaisin onnesta menin, kun sain ensimmäisen kerran pojanpojan syliini. Itku siinä tuli papallakin siinä missä nuorimmalla lapsellani. Jotkut vaan ovat niin rakkauden täyttämiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Naistyypillisen narsismin ilmenemää tuo mummoilu.
Vierailija kirjoitti:
Mitä te "mummot" olitte ennen lapsenlapsenne syntymää?
Onko teillä ikinä ollut omaa persoonaa, identiteettiä, minuutta, vai oletteko aina olleet jonkun tytär, jonkun vaimo, jokin sairaus, jonkun äiti ja nyt jonkun isoäiti.
Tämä on se kysymys, mihin teidän pitäisi itsenne ja läheistennekin takia vastata.
Ellette te ole ollut ikinä mitään ilman läheisiänne, mikä silloin olette?
Hyvä kysymys.
Jotkut ihmiset elää toisten ihmisten, esim lastensa kautta. Se on ikään kuin roolin suorittamista. Kuulostaa synkältä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Veikkaan että te mummo-identiteetin omaavat olette niitä toisten ketjujen ikäviä anoppeja, jotka imettävät nelikymppisiä poikiaan ja estävät näiden itsenäistymisen.
te kasvatitte incelit ja miesvauvat.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi pitäisi jotenkin arvostaa "mummoutta" ?
Tuo on jotain vtun marttyyrikruunun kiillottelua taas.
Jos 50-60-vuotias ei mitään muuta ole kuin itsensä suhteessa lähimmäisiinsä määrittelevä oman elämänsä sivuhenkilö, pakko sääliä.
Jos minä joskus tulen mummuksi, olen silti minä, kokonainen ja aito. Ylpeä siitä mitä olen ja teen.
Ehkä teillä mummoilijoilla ei ole saavutuksia?
Sääli on sairautta, sanotaan. Minulla ei lukemiseni perusteella ole jäänyt käsitystä siitä, etteikö minuus säilyisi mummoksi tulon jälkeen. Kyllä minäkin sekaisin onnesta menin, kun sain ensimmäisen kerran pojanpojan syliini. Itku siinä tuli papallakin siinä missä nuorimmalla lapsellani. Jotkut vaan ovat niin rakkauden täyttämiä.
Tai eivät erota kontrollihalua rakkaudesta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
101
en tiedä missä olet kasvanut, mutta sinun päässäsi on pipi. Voin avata sen verran, että minäkin olen kotona, vaikka työikää jäljellä, sanoin itse itseni irti vakityöstä. Joskus joillakin taloudellinen tilanne on niin vakaa, että tällaiseen pystyy. Olen sellaisessa ammatissa, että keikkaa voi heittää milloin lystää ja elämänkokemus on valttia. Eikä siinä mitään pahaa ole, että maailma menee lapsenlapsesta sekaisin. Sitä kutsutaan rakkaudeksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi pitäisi jotenkin arvostaa "mummoutta" ?
Tuo on jotain vtun marttyyrikruunun kiillottelua taas.
Jos 50-60-vuotias ei mitään muuta ole kuin itsensä suhteessa lähimmäisiinsä määrittelevä oman elämänsä sivuhenkilö, pakko sääliä.
Jos minä joskus tulen mummuksi, olen silti minä, kokonainen ja aito. Ylpeä siitä mitä olen ja teen.
Ehkä teillä mummoilijoilla ei ole saavutuksia?
Sääli on sairautta, sanotaan. Minulla ei lukemiseni perusteella ole jäänyt käsitystä siitä, etteikö minuus säilyisi mummoksi tulon jälkeen. Kyllä minäkin sekaisin onnesta menin, kun sain ensimmäisen kerran pojanpojan syliini. Itku siinä tuli papallakin siinä missä nuorimmalla lapsellani. Jotkut vaan ovat niin rakkauden täyttämiä.
Kunhan muistaa, että kaikkien lastenlasten tulisi olla yhtä rakkaita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Seksi on tärkeää viiskymppisenäkin. Ei ole kaikki mummoja. Ja mitä siitä pitäs puhua?
Harvemmille on. Teille ehkä, joilla ei ole lämpimiä perhesiteitä, esim juuri lapsiin ja lapsenlapsiin, omaan äitiin. Elämänne pyörii ikuisen parikymppisyyden mielenmaisemissa. Ihastumisia, vastakkaisen sukupuolen huomiota, seksiä. Voiko mikään olla naurettavampaa viisikymppisenä.
Teiltä on mennyt luonnollinen kehitys jotenkin ohi, junnaatte vaan paikoillanne. Tai elätte elämätöntä nuoruutta, en tiedä. Minusta tollainen käytös kumpuaa yksinäisyydestä, jos 50+ nainen haaveilee seksistä, ei ihan normaalia ole.
Olet selvästi provo.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä te "mummot" olitte ennen lapsenlapsenne syntymää?
Onko teillä ikinä ollut omaa persoonaa, identiteettiä, minuutta, vai oletteko aina olleet jonkun tytär, jonkun vaimo, jokin sairaus, jonkun äiti ja nyt jonkun isoäiti.
Tämä on se kysymys, mihin teidän pitäisi itsenne ja läheistennekin takia vastata.
Ellette te ole ollut ikinä mitään ilman läheisiänne, mikä silloin olette?
Hyvä kysymys.
Jotkut ihmiset elää toisten ihmisten, esim lastensa kautta. Se on ikään kuin roolin suorittamista. Kuulostaa synkältä.
Mielestäni ap ja moni muu ketjussa toimii noin. Se ei ole läheisistä ihanaa vaan painostavaa energian ja hapen imemistä muilta.
Ja se liittyy narsismiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
101
en tiedä missä olet kasvanut, mutta sinun päässäsi on pipi. Voin avata sen verran, että minäkin olen kotona, vaikka työikää jäljellä, sanoin itse itseni irti vakityöstä. Joskus joillakin taloudellinen tilanne on niin vakaa, että tällaiseen pystyy. Olen sellaisessa ammatissa, että keikkaa voi heittää milloin lystää ja elämänkokemus on valttia. Eikä siinä mitään pahaa ole, että maailma menee lapsenlapsesta sekaisin. Sitä kutsutaan rakkaudeksi.
Et kuulosra rakastavalta, lämpimältä mummolta vaan kylmältä narsistimieheltä. Miksihän?
Vierailija kirjoitti:
Yhtä paskaa sisäistettyä sovinismia kuin ne synnytyspakotusketjutkin.
Mulle ihan sama, vaikka kuolette tajuamatta tilannettanne, mutta lastenne ja lastenlastenne puolesta surettaa.
Jättäkää heidät rauhaan sairaudeltanne, myrkylliseltä marttyyriudeltanne.
Lapset eivät ole olemassa täyttääkseen toiveitanne, lapsenlapset vielä vähemmän. Älkää sekaantuko, ellei pyydetä. Ja miettikää, mitä oikeasti olette. Myrkyllisiä roolipelaajia, sisältä tyhjiä?
Mistä tuo vihasi kumpuaa?! Ei täällä kukaan ole tuppautunut kenenkään elämään. Minulla on läheinen suhde poikiini ja pojanpoikaan. Mikäli tämä sairautta niin huh!
Vierailija kirjoitti:
Serkkuni tuli mummoksi 38-vuotiaana ja minä en ole edes kenenkään äiti (olemme nyt molemmat 50-vuotiaita) joten elämä menee eri ikäisillä eri tavoin.
Myös seksiasiat menevät eri ihmisillä eri tavoin. Jotkut lopettavat seksin parikymppisenä (kuten ap) ja joillakin on seksielämää viisikymppisenä enemmän kuin parikymppisenä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Seksi on tärkeää viiskymppisenäkin. Ei ole kaikki mummoja. Ja mitä siitä pitäs puhua?
Harvemmille on. Teille ehkä, joilla ei ole lämpimiä perhesiteitä, esim juuri lapsiin ja lapsenlapsiin, omaan äitiin. Elämänne pyörii ikuisen parikymppisyyden mielenmaisemissa. Ihastumisia, vastakkaisen sukupuolen huomiota, seksiä. Voiko mikään olla naurettavampaa viisikymppisenä.
Teiltä on mennyt luonnollinen kehitys jotenkin ohi, junnaatte vaan paikoillanne. Tai elätte elämätöntä nuoruutta, en tiedä. Minusta tollainen käytös kumpuaa yksinäisyydestä, jos 50+ nainen haaveilee seksistä, ei ihan normaalia ole.
Olet selvästi provo.
Ketjua pyörittää miespuolinen trolli, ja pari hitaampaa narsistimummelia lähti mukaan.
Ketjun teema on:
"Naiset! Te ette ole mitään itsenänne, teidän ihmisarvonne määritetään ulkoapäin yksinomaan lisääntymiskykynne perusteella, ja osa teistä on niin typeriä, että nielitte tämän sovinistisen paskan tajuamatta sitä koskaan."
Vierailija kirjoitti:
Yhtä paskaa sisäistettyä sovinismia kuin ne synnytyspakotusketjutkin.
Mulle ihan sama, vaikka kuolette tajuamatta tilannettanne, mutta lastenne ja lastenlastenne puolesta surettaa.
Jättäkää heidät rauhaan sairaudeltanne, myrkylliseltä marttyyriudeltanne.
Lapset eivät ole olemassa täyttääkseen toiveitanne, lapsenlapset vielä vähemmän. Älkää sekaantuko, ellei pyydetä. Ja miettikää, mitä oikeasti olette. Myrkyllisiä roolipelaajia, sisältä tyhjiä?
Sinulla taitaa olla oikeasti paha olla?
Minun lapsenlapseni ilmiselvästi rakastaa minua ja minä häntä. Aina hän on kysymässä, saako tulla mummolaan ja saako olla ainakin kaksi yötä. Tänäänkin haen hänet illalla ja suunnitelmissa on tehdä huomenna ja lauantaina kaikkea kivaa. Meillä on tila leikkiä, iso talo, iso piha ja metsä vieressä, tekemistä riittää.
Minulla on onneksi myös tervejärkinen miniä ja hyvät välit häneen, kaikki sujuu mutkattomasti.
On maailma sairas kun niin upeasta asiasta kuin isovanhemmuus saadaan täällä väännettyä narsismia ja ties mitä ! Eikö nämä itsessään rypevät seksin, ulkonäön, rahan ja uran perässä juoksijat voi edes yrittää kuvitella miten rakas ja tärkeä voi olla lapsenlapsi? Mummona olo on kunnia-asia! Se on ihanaa ja se on hauskaa! Se on rakkautta. Kaikkea hyvää kaikille mummoille!
Mitä vit-tua 😂