Miksi koulukiusaajat aina menestyy elämässään?

Vierailija kirjoitti:

Ei kiusata, mutta sanoa takaisin. Jos orvoksi jäänyt yrittää kiusata toisia lapsia, miten hän voi olettaa, ettei kukaan sanoisi mitään takaisin hänelle?

 

Käytöksestä on ok sanoa, mutta että kostoksi kiusataan kuolleilla vanhemmilla? Se on vyön alle lyömistä. Silloin ei ole yhtään parempia ihminen kuin kiusaaja. Hyvä, että koulu tajusi puuttua asiaan kun lapset olivat näin hirveitä ihmisiä.

Kiusaaminen ei ole oikeutettua, oli syy tai omat taustat mitä tahansa. Tuskin sosiaalitoimest tai lastensuojelustakaan saa mitään kortteja, millä etuoikeutetaan kiusaaminen. Toki tuossa tapauksessa vastuu tilanteesta on ollut alunperin huoltajilla, ja edelleen sosiaalitoimella ja lastensuojelulla. Jos orvoksi jäänyt lapsi oireilee niin rajusti ettei pysty toimimaan lapsiryhmässä normaalisti ja kiusaamista toisia, ei hänen paikkansa ole siellä tavallisessa koulussa toisten lasten seurassa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tännekin keskusteluun on näköjään tullu kiusaajia halveksimaan kiusattuja.

Kaikki jotka ovat sinun kanssasi eri mieltä ovat kiusaajia? 

Tavoitteena ei ole keskustelu, vaan "voittaa" keskustelu ja saada oma tahto läpi. Nämä puuttuvat siihen, kuka kommentin sanoo, ei siihen, mitä hän sanoo. 

"Otat vaan itseäs niskasta kiinni ja jatkat eteenpäin" Ei tällaset kommentit oikein ole asiallisia, kyllä ne pitää oikaista.

Ei ole mitään muutakaan polkua.

Vierailija kirjoitti:

Kouluikäset on lapsia. Jos itse on yhtään kasvanut niin tajuaa myös sen että lapset tekee virheitä, tuskimpa se kiusaaja enää aikuisena kiusais jos sitä näkis kadulla, eli se on menny eteenpäin kun taas kiusattu jää menneisyyteen jumiin. Päästäkää irti ja olkaa itse aikuisia tai reiluja jos kerta haluatte että muutkin ovat, uhriutuminen katkeroittaa eikä siitä ole hyötyä kellekkään

Vaikea päästää irti, kun näkee joka yö kauheita painajaisia jne. Mielelläni unohtaisin koko p a s k a n.

Vierailija kirjoitti:

Pinnallista tuo heidän "menestyminen" on. Ei ihmiset yleensä oikein viihdy sadistien kanssa, ei heillä juuri ole syvällisiä ihmissuhteita.

Nimenomaan viihtyvät. Suurin osa ihmisistä on itsekkäitä luusereita, jotka pelkäävät yksin jäämistä niin paljon, että sen pelon takia kykekevät hännystelemään vaikka minkälaisia pahantekijöitä. Työelämässä näillä pahiksilla on myös verkostot kunnossa joten hännystelemällä voi taata itselleen jopa hyvän urakehityksen.

 

Tuttava sanoi kerran, että jos jollain ei ole ystäviä niin se on outoa. Se särähti korvaani, sillä yleensä nimenomaan kiusaajilla on kavereita paljon. 

Röyhkeydellä menestyy ja sillä pöllii vaikka lapselta lippiksen ja se kun jää kameraan tuhoaa myös oman uransa.

Kiusaajia on laidasta laitaan, eniten ottaa tietysti aivoon jos kiusaaja saa hyvän elämän, eikä rangaistusta millään tasolla. 

Entinen kiusaaja menetti perheensä tsunamissa aikoinaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pinnallista tuo heidän "menestyminen" on. Ei ihmiset yleensä oikein viihdy sadistien kanssa, ei heillä juuri ole syvällisiä ihmissuhteita.

Ai jaa, onko juristin, yritysjohtajan tai lääkärin sinusta pinnallista menestystä? Feikkaavat vain hyvän asemansa?

Jos kyseessä on sosiopaatti ja muiden hyväksikäyttäjä, niin minä näen sen menestyksen kyllä aika pinnallisena. Useimmat yritysjohtajat jotka olen tavannut työelämässä ovat kuitenkin ihan normaaleja empatiaan kykeneviä ihmisiä, eivät valitettavasti kuitenkaan kaikki. Kuten eivät ole kaikki myöskään kirvesmiehistä, kirjanpitäjistä jne. Ihan hirveitä mulkkuja mahtuu jokaiseen ammattiryhmään. Heitä en itse kutsu menestyjiksi, sen enempää kuin rikollisiakaan.

Jep! Ei sitä voi kutsua hyväksi  elämäksi, jos on onneton sosiopaatti juristi. Turha kadehtia sellaista.

Tai sitten se menestyjä voi olla myös koulukiusattu. Ex-aviomieheni ja lasteni isä on ollut pahasti koulukiusattu. Hän työskentelee suuren pörssiyhtiön ylimmässä johdossa ja muuttui työelämässä ylenemisen myötä sadistiseksi kiusaajaksi töissä sekä kotona. Hän oli aina perfektionisti kotona ja töissä mutta sitten se muuttui sadistiseksi.

 

Hän runnoi kyynärpäätaktiikalla yritysjohtoon. Uhkailee ja kiristää ihmisiä töissä ja käyttää näin asemaansa hyväkseen. Hänellä oli tapana sanoa minulle, että hän tietää ja osaa kaiken, sekä hän saa aina tahtonsa läpi. Hän ei neuvottele ja käy dialogeja, hän määrää miten toimitaan. Jossain vaiheessa alkoi puhumaan minulle kotona kuinka aikoo uhkailla työkavereitaan. 

 

Ja kyllä, minäkin päädyin kotona nyrkin ja hellan väliin. Kun en totellut exää, tuli päin näköä. Ja siksipä erosin. Vaihtoehtoina oli että minä lähden tai henki lähtee. Mutta siellä se ex edelleen paistattelee kravatti kaulassa johtajan jakkaralla.

Eikös Stubbkin ollut koulukiusaaja?

Mä oon huomannut että vaikka kiusattu menee eteenpäin elämässään niin nää kiusaajat ei. Muistelee vielä vanhanakin. Mua kiusasi poika lukiossa siitä että muka haisen. Keksi sen päästään. Vuosia myöhemmin satuin kohtaamaan hänen facebook profiilinsa missä oli kaasunaamari päässään.

Terveisiä vaan J

Vierailija kirjoitti:

Mä oon huomannut että vaikka kiusattu menee eteenpäin elämässään niin nää kiusaajat ei. Muistelee vielä vanhanakin. Mua kiusasi poika lukiossa siitä että muka haisen. Keksi sen päästään. Vuosia myöhemmin satuin kohtaamaan hänen facebook profiilinsa missä oli kaasunaamari päässään.

 

Terveisiä vaan J

Jotkut kiusaajat ovat tällaisia. Minua kiusasi pari tyttöä yläasteella, ja kun meillä vuosia myöhemmin (!) oli luokkakokous, yritti eräs heistä edelleen nälviä minua jostain vanhasta, täysin tyhmästä pikkuasiasta. Hiljeni kuitenkin aika nopeasti, kun eräs luokkakaveri nauroi sivusta "siitä on 10 vuotta, etkö oo päässyt siitä vieläkään eteenpäin?" Itse olin tuon nälvinnän aiheen jo täysin unohtanut.

Toki sitten on myös niitä, jotka laukovat "hauskoja" juttujaan oikealle ja vasemmalle, eivätkä välttämättä edes tajua kiusaavansa. Sitten yllättyvät, kun joku vuosien päästä muistelee heitä kiusaajina.

Vierailija kirjoitti:

Eikös Stubbkin ollut koulukiusaaja?

Tätä olen miettinyt. Olikohan kyse vain ajattelemattomuudesta, vai purkikohan muihin omaa pahaa oloaan, kun äitinsä sairastui?

Vierailija kirjoitti:

Entinen kiusaaja menetti perheensä tsunamissa aikoinaan.

Hahah

Koska kiusaaja saa kiusaamisesta paljon hyötyjä jotka johtavat menestykseen. Kiusaajasta tulee suositumpi ja tuntee kuuluvansa joukkoon kun osallistuu muiden kanssa kiusaamiseen. Esim kun kiusaajat keksivät porukalla muun luokan kanssa uusia haukkuja ja "lempinimiä" mulle ja kirjoittivat niitä mun vihkoon ja mun selkään laitettaviin lappuihin, niin he tunsivat kuuluvansa samaan ryhmään ja heistä tuli suositumpia. Samoin kiusaajien kaverisuhteet vahvistui kun he viettivät niin paljon aikaa mua kiusatessaan esim kopittelemalla mun laseja. Myös heidän itsetuntonsa parani, koska he tiesivät, että ovat minua parempia ja voivat tehdä mitä haluavat minulle. He myös lievensivät koulun stressiä antamalla mulle lumipesuja, potkimalla mun reppua kuralätäköihin ja muuten mua nöyryyttämällä. Tämä kaikki kiusaaminen siis johti heillä vahvaan itsetuntoon ja hyviin suhteisiin jotka auttoivat menestyksessä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eikös Stubbkin ollut koulukiusaaja?

Tätä olen miettinyt. Olikohan kyse vain ajattelemattomuudesta, vai purkikohan muihin omaa pahaa oloaan, kun äitinsä sairastui?

semmoista vaihtoehtoa kuin ilkeys ei sitten ole olemassakaan?

Mua yksi vähän kiusannut on nykyään limainen lihava setämies joka on hakannut avovaimoaan vuosia. 

Ilmeisesti aika yleistä, että kiusaaja ei sitten kestäkään mitään mitä hänelle sanotaan takaisin. Yksi tyttö kiusasi minua siitä, että vanhempani ovat opettajia, en sitten tiedä, mitä kiusaamisen arvoista siinä hänen mielestään oli. Joskus kyllästyneenä kuuntelemaan aina saamaa roskaa sanoin tälle, että ajattele vaan omia vanhempiasi. Toki tiesin että hän asuu sijaisperheessä koska oli huostaanotettu vanhemmiltaan, ja itseasiassa ajattelinkin näitä sijaisvanhempia, mutta siitähän tämä hermostui ja alkoi syyttää minua kiusaamisesta.

Kun asiaa käytiin läpi koulussa, sijaisvanhempansa olivat sitä mieltä, että heidän tyttönsä ei ollut tehnyt mitään väärää, ainoastaan minä. Heidän mielestään minulla vaan oli ollut niin helppo elämä, etten osannut ajatella asioita hänen kannaltaan, olihan hänet sentään otettu huostaan ja sijoitettu sukulaisperheeseen, toisin kuin minua.

Vierailija kirjoitti:

Entinen kiusaaja menetti perheensä tsunamissa aikoinaan.

Huh