Miksi koulukiusaajat aina menestyy elämässään?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tännekin keskusteluun on näköjään tullu kiusaajia halveksimaan kiusattuja.

Kaikki jotka ovat sinun kanssasi eri mieltä ovat kiusaajia? 

Tavoitteena ei ole keskustelu, vaan "voittaa" keskustelu ja saada oma tahto läpi. Nämä puuttuvat siihen, kuka kommentin sanoo, ei siihen, mitä hän sanoo. 

"Otat vaan itseäs niskasta kiinni ja jatkat eteenpäin" Ei tällaset kommentit oikein ole asiallisia, kyllä ne pitää oikaista.

Antamalla tikkari ja jaxuhali ihminen elää onnellisena elämänsä loppuun asti? 

Näihän se on :)

No, tikkarin ja jaxuhalin antamalla ei ainakaan pahoista tule hyviä ihmisiä vaikka nyt tuntuu olevan vallalla käsitys, että kaikki pitää ymmärtää.

Kiusaajat voi lupsutella isejään.

Meidän koulussa kiusaaja oli yksi lapsena n. 10v orvoksi jäänyt tyttö. Ilmeisesti hänellä oli huono itsetunto ja lisäksi oli jotain ongelmaa sosiaaliviranomaisten ja lastensuojelun kanssa, sitten yritti purkaa omaa paskaansa toisiin lapsiin. Aika äkkiä tämä tosin kääntyi häntä itseään vastaan, kun toiset lapset eivät suostuneetkaan kiusattavaksi, ja sanoivat tälle tytölle takaisin, esimerkiksi siitä että tämän vanhemmat oli kuolleet. Lopulta siitä tuli kaikenlaisia selvittelyjä koulun ja huoltajien välillä, että kuka oli sanonut ja mitä, mutta tämän orvoksi jääneen tytön huoltajat ei millään halunneet uskoa, että heidän lapsensa olisi tehnyt mitään väärää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sekin on yllättävää, että kiusaajat ovat sekä suosittuja että pidettyjä myös koulussa. 

Suosittuja kyllä, pidettyjä ei välttämättä. Harva uskaltaa sanoa, ettei pidä suositusta oppilaasta. 

 

Säälittäviä lampaita ovat

Kyseessä on hengissä selviäminen.

Saako kiusaajille sitten sanoa vastaan?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sekin on yllättävää, että kiusaajat ovat sekä suosittuja että pidettyjä myös koulussa. 

Suosittuja kyllä, pidettyjä ei välttämättä. Harva uskaltaa sanoa, ettei pidä suositusta oppilaasta. 

 

Säälittäviä lampaita ovat

Kyseessä on hengissä selviäminen.

Mahdollistajia. 

Vierailija kirjoitti:

Kiusaajat voi lupsutella isejään.

Mitäs sitä tietää

Vierailija kirjoitti:

Mun pääkiusaajani oli rikkaasta perheestä. Sai kotoa kaikki merkkivaatteet, mopon, auton ja vanhemmat maksoi opiskelut. 

Ei ihme että oli aika helppo alkaa menestyä. Varsinkin kun oli tottunut koko kouluajan määräilemään muita mitä alaiset saa tehdä ja ei saa tehdä. Esimerkiksi määräsi ettei kukaan saa puhua minun kanssani tai muuten joutuu myös kiusatuksi. Johtaja-ainesta.

 

Toiset ovat luontaisia johtajia.

EI päde ainakaan omien kiusaajieni kohdalla. Kaksi kuoli reilusti ennen aikojaan, vahva veikkaus päihteiden suuntaan. Kolmas istui muutaman tuomion ennen kuin järki palasi. En tunne sääliä, sitä saa mitä tilaa. Yksi noista yritti hyvittää myöhemmin, nöyryytin sen täydellisesti mutkan kautta, tein tiettäväksi että voisin hakata sen tohjoksi, mutta esitin näennäisen ystävällistä häijyllä tavalla.Tuota on kiva muistella vieläkin : )

Omalle kohdalle jäi tietty näyttämisen tarve, josta on ollut myös hyötyä ainakin työuralla. En myöskään säästele itseäni jos näen jossain heikompia kohdeltavan huonosti.

Vierailija kirjoitti:

Mun pääkiusaajani oli rikkaasta perheestä. Sai kotoa kaikki merkkivaatteet, mopon, auton ja vanhemmat maksoi opiskelut. 

Ei ihme että oli aika helppo alkaa menestyä. Varsinkin kun oli tottunut koko kouluajan määräilemään muita mitä alaiset saa tehdä ja ei saa tehdä. Esimerkiksi määräsi ettei kukaan saa puhua minun kanssani tai muuten joutuu myös kiusatuksi. Johtaja-ainesta.

Miten ne toiset oppilaat sitten alkoi mukaan tähän määräilyyn? Ainakin omalla luokalla sellaisille jotka yrittivät määräillä muita vaan naurettiin.

Kiusaajan nolaaminen toimii parhaiten. Toki vaatii vähän tietoa, mutta eipä kukaan lopulta jaksa ottaa tosissaan kiusaajaa joka on sisäsiittoinen ja joutunut isänsä käyttämäksi.

Meidän koulun kiusaaja hirtti itsensä. Joten ei menestynyt yhtään ja verorahat meni hukkaan kun tämän sairaan yksilön annettiin häiritä parempilaatuisia ihmisiä vuosikausia. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kiusaamiseen puututaan väärällä tavalla. Se ei toimi. Kiusattua pitää opettaa pitämään puoltaan.

Pitää kasvattaa vähän paksumpi nahka ja letkautella takaisin, mutta ovelasti huumorin varjolla, niin kiusaaja ei mahda mitään.

Tästä voi jopa seurata, että kiusatun taitavuus huomataan ja hän pääsee porukoihin. Hän on silloin oppinut pärjäämään eikä enää altistu kiusaamiselle. Ei hänen oikeasti tarvi myöhemmin  kiusaajan kaveri olla, riittää että esittää sellaista. Kyse on itsesuojeluvaistosta. 

Vähän sama, kuin jos karhu tulee vastaan. Ei siinä ruveta oikeudenmukaisuutta pohtimaan, vaan käytetään keinoja, joilla karhun aikeet tehdään tyhjäksi. 

Viralliset neuvottelut kiusaamisesta on tehottomia. Ne vaan täyttää lain kirjaimen, että asiaan on puututtu. Lähinnä niillä puuttuja turvaa selustansa. Kiusattu ei niistä hyödy.

 

Miksi lapsia ei vaan voida kasvattaa olemaan kiusaamatta? Ei sellainen ole mitään rakettitiedettä. Turhaan vertaat ihmistä karhuun.

Toki kiusaajaksi kasvattaminen on paljon helpompaa ja kiusaaja kun tuppaa menestymään elämässään, niin ei ihme että iso osa vanhemmista valitsee tämän reitin. 

Vieraiden ihmisten lasten kasvatukseen on hankala vaikuttaa, joten kannattaa opettaa omaa lastaan vastustamaan kiusatuksi tulemista. Ei sekään mitään rakettitiedettä ole.

Vierailija kirjoitti:

Meidän koulussa kiusaaja oli yksi lapsena n. 10v orvoksi jäänyt tyttö. Ilmeisesti hänellä oli huono itsetunto ja lisäksi oli jotain ongelmaa sosiaaliviranomaisten ja lastensuojelun kanssa, sitten yritti purkaa omaa paskaansa toisiin lapsiin. Aika äkkiä tämä tosin kääntyi häntä itseään vastaan, kun toiset lapset eivät suostuneetkaan kiusattavaksi, ja sanoivat tälle tytölle takaisin, esimerkiksi siitä että tämän vanhemmat oli kuolleet. Lopulta siitä tuli kaikenlaisia selvittelyjä koulun ja huoltajien välillä, että kuka oli sanonut ja mitä, mutta tämän orvoksi jääneen tytön huoltajat ei millään halunneet uskoa, että heidän lapsensa olisi tehnyt mitään väärää.

Orvoksi jääneellä ei varmaan ole kauheasti varaa pilkata toisia.

Vierailija kirjoitti:

EI päde ainakaan omien kiusaajieni kohdalla. Kaksi kuoli reilusti ennen aikojaan, vahva veikkaus päihteiden suuntaan. Kolmas istui muutaman tuomion ennen kuin järki palasi. En tunne sääliä, sitä saa mitä tilaa. Yksi noista yritti hyvittää myöhemmin, nöyryytin sen täydellisesti mutkan kautta, tein tiettäväksi että voisin hakata sen tohjoksi, mutta esitin näennäisen ystävällistä häijyllä tavalla.Tuota on kiva muistella vieläkin : )

Omalle kohdalle jäi tietty näyttämisen tarve, josta on ollut myös hyötyä ainakin työuralla. En myöskään säästele itseäni jos näen jossain heikompia kohdeltavan huonosti.

Et vaikuta kovin hyvinvoivalta itsekään.

Entinen kiusaajan oli alkkisperheen lapsi jota isänsä oli käyttänyt hyväksi. Hyi saasta, mikä tapaus. Sosiaalitoimi hommasi sen sijaisperheeseen, mutta sitä enne joutui johonkin lastenkotiin ja sosiaaliviranomaisten tutkimuksiin. Ihan oikein sille.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mun pääkiusaajani oli rikkaasta perheestä. Sai kotoa kaikki merkkivaatteet, mopon, auton ja vanhemmat maksoi opiskelut. 

Ei ihme että oli aika helppo alkaa menestyä. Varsinkin kun oli tottunut koko kouluajan määräilemään muita mitä alaiset saa tehdä ja ei saa tehdä. Esimerkiksi määräsi ettei kukaan saa puhua minun kanssani tai muuten joutuu myös kiusatuksi. Johtaja-ainesta.

Miten ne toiset oppilaat sitten alkoi mukaan tähän määräilyyn? Ainakin omalla luokalla sellaisille jotka yrittivät määräillä muita vaan naurettiin.

Joillakin on luontaista karismaa, jota halutaan seurata. Suurin osa on lampaita.

Jos edes lahjoisi karkilla tai tavaralla, mutta että vaan ihailee jotakuta jolla on millä mällätä.

Vierailija kirjoitti:

Et vaikuta kovin hyvinvoivalta itsekään.

Kun on tarpeeksi saanut turpaan, niin jossain vaiheessa voi tulla mieleen myös alkaa lyömään takaisin. Ehkä se on kuitenkin parempi vaihtoehto kuin vetäytyä nurkkaan syrjäytymään mt-lääkkeiden kanssa(?)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mun pääkiusaajani oli rikkaasta perheestä. Sai kotoa kaikki merkkivaatteet, mopon, auton ja vanhemmat maksoi opiskelut. 

Ei ihme että oli aika helppo alkaa menestyä. Varsinkin kun oli tottunut koko kouluajan määräilemään muita mitä alaiset saa tehdä ja ei saa tehdä. Esimerkiksi määräsi ettei kukaan saa puhua minun kanssani tai muuten joutuu myös kiusatuksi. Johtaja-ainesta.

Miten ne toiset oppilaat sitten alkoi mukaan tähän määräilyyn? Ainakin omalla luokalla sellaisille jotka yrittivät määräillä muita vaan naurettiin.

Joillakin on luontaista karismaa, jota halutaan seurata. Suurin osa on lampaita.

Miksi kukaan haluaisi seurata toisen määräilyä? Tämähän tekee itsestään ihan pellen muiden silmissä.